Toinen vanhempani on rampauttanut minua niin etten itsenäisty
Täytän 29 enkä ole aikuistunut.
Nuoresta saakka on annettu ymmärtää miten huono olen sosiaalisiin suhteisiin, minkä takia aloin esittää. Nyt vasta pääsemässä siitä. Opiskellut en ole loppuun, masennuin. Hän potki minua kun makasin henkisesti maassa, vielä lisää. Masentunut on aika hyvin ohjailtava ja holhottava, kaikessa aloitekyvyttömyydessään. Parisuhteeseen sanoi kerran etten kelpaa (siksi etten mukaillut joskus häntä = olen hankala ihminen ja tietysti myös kumppani) Kavereita minulla kyllä on ollut, heitä jos olen auttanut (vastavuoroisuus) hän on raivostunut, silloin kun hänen apuaan meni tähän. On kontrolloitu rahalla. Kun olin 25, soi hieman jo hälytyskello kun ilmaisin että eikö pitäisi jo itsenäistyä, hän parahti "ei niin nopeasti".
Kaikkeen tähän on mennyt valtavasti tilaa ja energiaa elämästä ja vasta nyt olen saamassa kiinni siitä omasta sisäisestä äänestä. Siitä, minkä nuoresta asti halusi tukahduttaa ja mistä riidat ja hänen raivokohtaukset aiheutuivat.
Ei ole työtä, ei kunnollista asuntoa, en koe ehtineeni elää. Ei parisuhdetta. Onneksi on opiskelupaikka, siihenkään ei kyllä tuet riitä loppuun kun käytin niitä aiemmin silloin kun en saanut mitään aikaan.
Kommentit (28)
Kiitos teille jotka olette laittaneet kivoja viestejä.
Te jotka ette ymmärrä, toivottavasti elämä ei teidän tiellenne joskus laita narsistia, jotta joskus ymmärrätte kun makaatte henkisenä raatona maassa ja mietitte miten nousta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hae apua tai sitten kaulakiikkuun.
Ongelma ratkaistu.
Sairas ihminen tuli tällaiseen ketjuun jotta vauvalla edes saisi voimaantua.
Halveksin kaltaisiasi ihmisiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä toista omista tekemättäjättämisistäsi.
Henkisen puolen ongelmiin saa kyllä apua ja välit voi katkaista.
Täysi-ikäinen on itse vastuussa itsestään.
Aikuistuminen ei ole vain biologinen prosessi, vaan kyllä siihen elämänkokemus vaikuttaa. Jos lasta pidetään tynnyrissä, niin aika heikot eväät on 18-vuotiaana maailmalle.
Ap.
Tee suunnitelma ja toteuta se.
Eli hanki työpaikka. Säästä rahaa. Ja sitten se oma asunto.
Hivuttaudun pikkuhiljaa sieltä pois. Sinun ei tarvitse tehdä mitään tilitystä omasta elämästäsi.
On täysin normaalia muuttaa omaan kotiin ja elää itsenäistä elämää.
Tsemppiä! Tee uuden vuoden lupaus ja kesäkuussa muutat omillesi.
Ja miksiköhän kommenttiani ei julkaistu? Konjakki kypsyy tynnyrissä, mutta lapsi ei aikuiste.
Eli hommaa opiskelun lisäksi osa-aikatyötä.
Tee itsellesi suunnitelma esim hommaa työ jostain kaukaa. Pääset kerralla eroon.
Vierailija kirjoitti:
Ap.
Tee suunnitelma ja toteuta se.
Eli hanki työpaikka. Säästä rahaa. Ja sitten se oma asunto.
Hivuttaudun pikkuhiljaa sieltä pois. Sinun ei tarvitse tehdä mitään tilitystä omasta elämästäsi.
On täysin normaalia muuttaa omaan kotiin ja elää itsenäistä elämää.
Tsemppiä! Tee uuden vuoden lupaus ja kesäkuussa muutat omillesi.
Asun kyllä omassa asunnossa. Vanhemmalla henkinen ote jotenkin. Sitten kun otan etäisyyttä, alkaa ystävällisesti puhumaan ja pyytämään. Suostun. Ystävällisyys ei kestä kauaa vaan taas huomaan olevani henkisesti kaluttu.
Ap
Hae apua tai sitten kaulakiikkuun.
Ongelma ratkaistu.