Mies on täydellinen, minä epäonnistun kaikessa.

Menepä ensin terapiaan. Kun saat häpeän puhdistettua itsestäsi, niin tunnet itsesi tasavertaiseksi. 

Heittää sinut pois jossain vaiheessa joka tapauksessa. Miksi pitää valehdella? Suhteenne kuullostaa todella ankealta.

Ei miestä ansaita vaan saadaan! Sinun itsetunnossasi on pahasti vikaa, kun ajattelet noin. Toisaalta, ei mikään ihme tuollaisessa elämäntilanteessa, mutta pidä nyt onnistumisena ainakin sitä, että olet onnistunut samaan noin täydellisen miehen ja nauti siitä täysin rinnoin!

Älä valehtele, sillä se vain pahentaa asiaa ja sillä menetät miehesi luottamuksen. Itse asiassa sinulla ei ole mitään menetettävää, vaikka olisitkin rehellinen miehellesi ja muutenkin oma itsesi, jos muutenkin asennoidut siten, että kuitenkin hän sinut joskus jättäisi.

Kai sinussa on jotai hyvää kuin sinulla on täydellinen mies

Kehuuko/kannustaako/puhuuko positiivisesti jne. miehesi sinulle?

Kuka sinut on lytännyt elämäsi aikana kasaan? Tarvitset varmaan terapiaa.

hei ap!

Miksi vertailet itseäsi mieheesi tehden jotain kriteerilistoja joiden perusteella häviät? Ette te miehesi kanssa ole jokin toisianne vastaan kilpaileva taistelupari, vaan olette kumppanit joilla on yhteinen, jaettu sitoutuminen.

Toisekseen et voi koskaan saada itseluottamusta vertailemalla kehenkään. Vertailun tie on loputon umpikuja. Vaikka tavoittaisit kaikki nuo 'pisteet' aina löytyisi jotain muita joissa joku muu on parempi.

Mitä tarvitset? Itsesi hyväksymistä sellaisenaan. Tervettä itseluottamusta ja erillisyyttä. Armollista asennetta. Ja kiitollisuutta parisuhteesta.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:14"]

Kehuuko/kannustaako/puhuuko positiivisesti jne. miehesi sinulle?

[/quote]

Suorastaan ylistää minua. Sanoo rakastavansa ja näyttää sen myös. Kannustaa minua kaikessa, mihin ryhdyn. Sanoo kauniiksi, osallistuu kotitöihin, viettää aikaa perheen kanssa.. En keksi yhtään mitään huonoa puolta koko miehestä.

Naimisissa ollaan oltu 16 vuotta, yhdessä 19 vuotta. Minulla on ollut tällainen olo alusta asti, miten ihmeessä olen saanut tuollaisen miehen. Nyt erot vain korostuvat, kun mies on tuollainen joka naisen unelma ja minä joka miehen painajainen.

ap

Rutkutatko ääneen paljon kilojasi, ja muut sitten  vastaavat, että laihduta toki. Ja sitten koet että kun minua näin arvostellaan.

Suotta sinä niitä herkkujasi piilottelet, kyllä kaikki arvaavat että lihava ihminen syö paljon herkkuja. Lopeta se valittaminen ja  tee asioillesi jotain. Jos tunnet itsesi tyhmäksi, alat opiskelemaan. Jos tunnet itsesi lihavaksi, painut lenkille. Jos koet itsesi rumaksi, menet parturiin ja alat meikkaamaan, ostat muutamia uusia vaatekappaleita.

Ainoa ongelma taitaa olla itsetunnossasi. Mies selvästi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi. Vahingoitat teitä molempia tuolla asenteellasi.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:00"]

Minulla on tällainen olo jatkuvasti. Mies on hyvännäköinen, menestyvä, älykäs, hauska, urheilullinen, hyväkäytöksinen, luotettava. Siis aivan täydellinen ihminen.

Minä taas olen jättänyt opiskelut kesken. Jäivät kesken, kun jäin kotiin lasten kanssa ja meninkin suoraan töihin vanhempainvapaiden jälkeen. Olen ylipainoinen, syrjäänvetäytyvä, hiljainen, en tiedä mitään mistään, kurjaa seuraa, itsetunto on ihan nollissa. Valehtelen miehelleni ihan typeristä asioista. Yritän laihduttaa ja piilottelen syömisiäni, ettei mies näe, miten epäonnistun koko ajan kaikessa.

Annanko hyvän miehen eteenpäin jollekin, joka olisi enemmän tasavertainen sen kanssa? Mitä teen? Minulla on sellainen olo, että olen saanut ihan liian hyvän miehen itselleni, en ansaitse tuollaista täydellistä miestä, joka saa minut näyttämään itseni huonolta.

[/quote]

Hyvä kun sinäkin tajusit olevasi epäonnistuja

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:42"]

Ainoa ongelma taitaa olla itsetunnossasi. Mies selvästi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi. Vahingoitat teitä molempia tuolla asenteellasi.

[/quote]

Samaa mieltä. Minulla on vähän samantapainen tilanne noin ulkoisesti katsoen. Mieheni on minua 11 vuotta nuorempi, akateemisesti koulutettu, hyvin tienaava, sosiaalisesti suosittu, vilkas ja iloinen luonne, hyvän näköinen ja hoikka. Minä olen ylipainoinen, ruma naamastani, jättänyt opintoni aikoinaan kesken, erakkomainen introvertti jolla ei ole koskaan ollut yhtään ystävää. 

Mutta minä en tunne itseäni mitenkään huonommaksi kuin mieheni. Minä olen vaaan erilainen. Ja kun mies on minuun ihastunut ja minut vaimoksi asti ottanut, hän on ihastunut juuri minun erityispiirteisiini, siihen miten riippumaton minä olen toisista ihmisistä, älyyni ja syvällisyyteeni ja rauhallisuuteeni. Me täydennämme hyvin toisiamme ominaisuuksinemme. 

Nyt teet kurjasti miehellesi. Projisoit häneen omat ajatuksesi omasta arvostasi. Sinun miehelläsi on oikeus omiin tunteisiinsa, kiintymykseensä ja arvostukseensa sinua kohtaan. Sinulla ei ole oikeutta mitätöidä niitä! Etkä saa sabotisoida suhdettanne ja perhettänne vain siksi, että pelkäät menettäväsi kaiken. Ei sinulla ole oikeutta tehdä sitä lapsillenne. Kun on lapset tehnyt, on velvollinen yrittämään parhaansa, jotta perhe voisi säilyä.

Sinä tarvitse ulkopuolisen tukipisteen ja suunnitelman, miten alat elämään omaa elämääsi hyväksyen itsesi ja rakastetun paikkasi perheessäsi.
Perusratkaisu on lähteä opiskelemaan: vaikka kansalaisopistossa, monimuotona, avoimessa yliopistossa verkko-opintoja, ihan mitä vaan, jostain aloitat. Kaikilla on aluksi hankalaa, mutta sinä selviät siitä. Terapiakin on voi olla hyvä ensiosoite, tarvitset jonkun, joka tukee sinua.

Kyllä se siitä.

Ystävyyssuhteetkaan eivät kestä, jos toinen jatkuvasti aliarvioi itseään ja odottaa kannattelua. Miten parisuhde sitten kestäisi? Minusta tuollainen ap:n kuvaama mieskään ei ole tästä maailmasta, mutta sehän olikin aloittajan kuvaama totuus.

Jokainen ihminen rakentaa itsensä itse, muut eivät pysty kannustamaan kuin hetkellisesti. Kukaan ei voi olla muitten varassa täysin. Ihmissuhtet ovat vastavuoroisia.

Koet siis alemmuuden tunnetta/arvottomuutta ehkä osittain perustellusti (mainitsemasi asiat). Itsetuntokin on huono. Kai noilla oivalluksilla pääsee eteenpäin?

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 10:02"]

Nyt teet kurjasti miehellesi. Projisoit häneen omat ajatuksesi omasta arvostasi. Sinun miehelläsi on oikeus omiin tunteisiinsa, kiintymykseensä ja arvostukseensa sinua kohtaan. Sinulla ei ole oikeutta mitätöidä niitä!

[/quote]

Juuri tämä. On hyvin epäkunnioittavaa miestä kohtaan kun ei millään tahdo hyväksyä sitä että mies haluaa juuri ap:n ja rakastaa häntä. Tällainen itsensä aliarviointi, vaikka mies rakastaa ja arvostaa, kertoo että joko pitää miestä valehtelijana (ei tosisaan tarkoita kehujaan ja rakkaudenilmauksiaan) tai niin tyhmänä raukkana ettei itse ymmärrä mikä olisi hänelle parasta eli että "markkinoilta" löytyisi hänelle tasokkaampikin nainen. 

Usko nyt vaan ap mitä se miehesi sanoo, kun tämä kehuu ja sanoo että rakastaa. Älä halvenna häntä väittämällä vastaan, edes henkisesti ja sisäisessä puheessasi. 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:42"]

Ainoa ongelma taitaa olla itsetunnossasi. Mies selvästi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi. Vahingoitat teitä molempia tuolla asenteellasi.

[/quote]

Kyllä ongelma on paremminkin ylipainossa kuin itsetunnossa. Ylipainoinen nainen ei ole haluttava, ja se tosiasia tulee välttämättä vastaan AP:n suhteessa enemmin tai myöhemmin.