ei varaa mennä pääsykokeisiin

Paljonko sun pääsykoematkat maksaisi? Miten ihmeessä et ole säästänyt niihin, jos se kerran on vielä unelma-alasi koe? Yritä jotenkin päästä sinne, tuntuis tosi kurjalta tällaisen syyn takia jäädä pois... Mieti vain sitä, että tämä voi muuttaa sun elämän ihan täysin.

Itse matkasin rahattomana toiseen päähän suomea poikaystävän kanssa ja kolme yötä vuokrattiin leirintäalueelta leikkimökkiä jossa kerrossänky :D Onneksi opiskelupaikka irtosi. Tosin sama reissu piti tehdä kolmen viikon päästä uudestaan kun ukolla oli pääsykokeet.. Huumorilla selvittiin vaikka vähän nihkeetä oli oleminen. Mutta pääasia että päästiin molemmat kouluun.

Porvoon ammattikouluun olisin näköjään tunkua...

Olen näihin pääsykoematkoihin muutamaan otteeseen myöntänyt toimeentulotukea, työkkäri korvaa sitten työnhakumatkoja.

Omaa tyhmyyttä jos ei viitsi aiemmin säästää rahaa tälläsiin, muutenkin olisi hyvä olla rahaa pahan päivän varalle. Ei minullakaan muuta ole kuin opintotuki + asumislisä/tuki. Hyvin pärjään rahaa säästämällä, turhat jätän ostamatta. Se on vain omasta asenteesta kiinni.

Jos on ollut jo pidempään tiedossa että aikoo hakea jonnekin opiskelemaan niin olisi kannattanut säästää pidemmällä aikavälillä sitä varten että pääsee pääsykokeisiin. Aika lyhytnäköistä suunnittelua kun on kyse urasta ja kenties koko elämästä.

Helvetin ärsyttävä asenne ap:lla. "eipä voi mitään". Tuolla tyylillä ei taida opiskelutkaan edetä. Jos ei tuon vertaa ole valmis tekemään unelmansa eteen niin voi voi. Monet nousevat ihan oikeasti tiukoista oloista ja kipuavat sieltä huipulle. Rahaa olisi kannattanut säästää kauan sitten. Itse olen työtön ja kävin leipäjonossa, söin hernesoppaa, lantrasin shampoota vedellä ja jätin ostamatta vielä sen uuden lampunkin palaneen tilalle. Nyt on rahat koossa ja voin vielä syödäkin hyvin pääsykoepäivänä. 

Paljonko tafvitset?

Muistan nuoruudestani saman ongelman. Vanhemmilta ei ollut pokkaa pyytää rahaa, koska pelkona oli, että mitä jos ei ois päässytkään ja sitten saisi koko loppuelämän kuulla kuinka hukkaan sekin raha meni. (Joo mulla ei ollut kannustavia vanhempia)

Liftata en olisi uskaltanut ja ois pitänyt valita vain yksi koulu... Kahteen eri paikkaan olisi ollut mahdotonta lähteä.

Siihen sitten nukkumiset ja syömiset päälle.

Mulla ei ollut tarpeeksi hyviä väineitä tehdä edes pääsykoetöitä. Siis niitä töitä, joilla pyritään siihen pääsykokeeseen.

Ei ollut pikavippejä eikä facebookkeja. Muutenkin matkustaminen oli tuolloin puolet kalliimpaa ja hankalampaa kuin nykyisin.

Ei onnistunut. Nyt olen sitten aikuisiällä opiskellut. Hyviä arvosanoja olen saanut ja tuntuu, että nuorempana oisi ollut rahkeita vaikka mihin, jos ois vaan saanut opiskelupaikan.

Oon vähän katkera. Mutta näin se menee, jos kotoa ei kannusteta...

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 20:28"]

Muistan nuoruudestani saman ongelman. Vanhemmilta ei ollut pokkaa pyytää rahaa, koska pelkona oli, että mitä jos ei ois päässytkään ja sitten saisi koko loppuelämän kuulla kuinka hukkaan sekin raha meni. (Joo mulla ei ollut kannustavia vanhempia)

Liftata en olisi uskaltanut ja ois pitänyt valita vain yksi koulu... Kahteen eri paikkaan olisi ollut mahdotonta lähteä.

Siihen sitten nukkumiset ja syömiset päälle.

Mulla ei ollut tarpeeksi hyviä väineitä tehdä edes pääsykoetöitä. Siis niitä töitä, joilla pyritään siihen pääsykokeeseen.

Ei ollut pikavippejä eikä facebookkeja. Muutenkin matkustaminen oli tuolloin puolet kalliimpaa ja hankalampaa kuin nykyisin.

Ei onnistunut. Nyt olen sitten aikuisiällä opiskellut. Hyviä arvosanoja olen saanut ja tuntuu, että nuorempana oisi ollut rahkeita vaikka mihin, jos ois vaan saanut opiskelupaikan.

Oon vähän katkera. Mutta näin se menee, jos kotoa ei kannusteta...

[/quote]

Hmm... ymmärrän kyllä tuon vanhempien kannustavuuden merkityksen erityisesti nuoren kannalta. Onneksi olet vanhempana saanut itseluottamusta opiskeluun.

Näen kuitenkin tässäkin viestissä lähinnä tekosyitä siihen, miksi et pääsykokeeseen voinut mennä.

-Kai nuo kulut kuitenkin rajoittuu vain kahdensuuntaiseen bussi- tai junamatkaan. Harvoissa paikoissa pääsykokeet kestää useampaa kuin yhtä päivää. Onhan se toki raskasta jos on pitkä matka matkustaa koetta edeltävänä yönä yöjunalla/bussilla koepaikkakunnalle ja kokeen jälkeen heti takaisin, mutta niin monet tekevät. Harvoilla on varaa hotelliyöhön. En tiedä miksi edes mainitset syömiset koepaikkakunnalla. Täytyyhän sitä tavallisena päivänäkin syödä. Ei kaikki syö opiskelijaruokalassa vaan ihan kaupasta ostettuja eväitä. Samoja kuin muinakin päivinä.

-Aika monet muutkin tekee niin, että ei kerro kenellekään pyrkimisestään, koska on ihan realistinen mahdollisuus, että ei pääse sisään. Yliopistoaloilla on ihan tavallista, että vain esim. 10 % pääsee sisään.

-Jos ei ole varaa mennä useampaan paikkaan, niin miksi ihmeessä jättäisi menemättä yhteen? Varsinkin jos on iso materiaali, niin harvempi edes ehtii lukea useampiin pääsykokeisiin.

-Pääsykoetyöt? Taideaineissa tehdään pääsykoetöitä, joihin tarvitaan muutakin materiaaleja kuin kirjoitusvälineet. Jos tietokonetta tarvitsee, niin kirjastot on käytettävissä.

Usein käytetään tekosyitä vaikka syyt on muualla. Tässäkin ilmeisesti kannustuksen puutteesta johtuvasta itseluottamuksesta.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että sisäänpääsy on hankalaa monilla aloilla ihan kaikille. Parempi kuitenkin on yrittää ja epäonnistua kuin epäonnistumisen pelossa keksiä tekosyitä ja jättää yrittämättä.

Väittäisin, että nämä ongelmat "ei ole varaa matkustaa pääsykokeisiin" (ap + viesti nro 42) liittyy lähinnä epäonnistumisen pelkoon. Jos ajattelee, että ei ole varaa matkustaa pääsykokeisiin, voi syyn kouluun pääsemättömyydelle ulkoistaa itsestään riippumattomiin syihin. Järkikin kuitenkin sanoo, että Suomessa kenellekään ei käy niin, että pääsy aivokirurgiksi jäisi pelkästään kiinni siitä, että ei ole bussilippuun varaa tiettynä päivänä.

Nyt ei ole tarkotus pilkata ketään. Tunnistan nämä asiat itsessänikin. Nyt vasta aikuisella iällä olen hakemassa yliopistoon. Nuorempana en uskaltanut. Pelkäsin sitä, että esim. 4 kuukauden pääsykoekirjojen pänttääminen menee hukkaan. Nyt tajusin, että epäonnistumisen riski on vaan otettava. Haen siis tänä vuonna ja hakijatilastojen mukaan minulla on 15 % mahdollisuus selviytyä. Eli täytyy vaan hyväksyä se, että on 85 % mahdollisuus epäonnistua. Toisaalta jos en edes yritä, on 100 % todennäköisyys epäonnistua. Katkeroitumisen todennäköisyys on myös suurempi, jos ei uskalla edes yrittää.

Ap on siis opiskellut lainarahalla huonosti työllistävän ammatin ja on nyt rahaton, koska maksaa lainojaan pois. Ok, ymmärrän hyvin. Nyt ap haluaisi ryhtyä opiskelemaan unelma-ammattiinsa, mutta hänellä ei ole varaa osallistua pääsykokeisiin. Joku tässä ei nyt oikein täsmää.

Jos olisin sinä niin ottaisin hetkeäkään miettimättä 100-200e pikavipin pääsykoematkan kustannuksiin. Esimerkiksi Vivukselta saa ekan lainan ilman oheiskuluja. Satasen maksaa äkkiä takaisin eikä kenenkään elämä kaadu yhteen vippiin; mieti mitä urapolkuja pääsykokeeseen osallistuminen voikaan avata.

Vaikka niitä pikavippejä paljon parjataankin niin tässä tilanteessa mun mielestä olisi huomattavasti typerämpää jättää menemättä pääsykokeisiin kuin ottaa pikavippi. Korottomiakin mahdollisuuksia on, ja ei kai nyt kukaan jätä pääsykokeita väliin (etenkin jos kyseessä ''unelma-ala ja valmistauduttu kuukausia''-) vain sen takia että voi sitten seuraavat vuodet työkkärin tuella kehuskella että ''vaikka on tiukkaa ollut niin pikavippiin en ole sortunut kun ne on luusereille'' ... ja hohhoh.

Hmm... Minussa tämä herätti jotenkin ärsytystä. Mietin, että miksi. Tässä tulee jotenkin sellainen keinoton vaikutelma, että jos yhteiskunta ei kustanna kaikkea niin sitten vaan nostetaan kädet pystyyn ja voivotellaan.

Ymmärrän toki, että rahat voi työttömällä olla oikeasti tiukalla. Kuitenkin... tuskin pääsykoe tulee yllätyksenä. Todennäköisesti se on ollut ainakin puoli vuotta tiedossa. Voiko kukaan sanoa, että ei olisi viimeisimmän 6 kk aikana ostanut mitään sellaista, jota ei hengissä pysyäkseen tarvitse tai jotain, josta olisi voinut valita halvemman version. Väittäisin, että kuka vaan saa puolen vuoden aikana säästettyä rahat yhteen meno-paluu bussi-/junalippuun jos kyse on asiasta, joka voi muuttaa elämän suunnan ja jos on oikeasti motivoitunut.

Käsittääkseni Kela myös tukee näitä, jos suunnitelma opiskelemaan hakemisen suhteen on järkevä ja jos toimeentulotukiasiakkaalla ei oikeasti ole varaa. Silloin ei tietystikään, jos rahaa on haassattu turhaan edeltävien kuukausien aikana.

Jos oikeasti on unelmasta kyse, niin silloin rahat saa kokoon vaikka myymällä naapureille ikkunanpesupalvelua tai lastenhoitoapua. Työttömällä siihen on myös aikaa.

Mistä pääsykokeesta on kyse? Jos siis esim. yliopiston pääsykoe, johan pitäisi olla oikeasti valmistautunutkin, niin tuskin siihenkään on motivaatiota, jos ei ole rahojen säästämiseenkään.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 15:45"]

Minulla sama tilanne, päädyin ottamaan lainaa päästäkseni paikalle. Pitkään epäröin, mutta sitten päätin että heitän tähän nyt all in, meni syteen tai saveen .

En halua jälkeenpäin katua sitä etten yrittänyt kaikkeani.

[/quote] ohoh, aika huikee juttu :) ite en saa lainaakaan ku oon työttömänä ja tuloja ei tosiaan ole että saisin muuta kuin pikavipin :D mun mielestä on tosi hölmöä että mistään ei voi hakea korvausta tällaseen matkaan..

[/quote]

Minä otin pikavipin, että pääsin soveltuvuuskokeeseen viime kesänä :x en yleisesti ottaen suosittele, mutta hyvän ammatin eteen kannattaa "taistella"!

Aika monien alojen sisäänpääsy on nimenomaan motivaatiosta kiinni. Esim. yliopistoissa nimenomaan siitä, kuka jaksaa lukea eniten/tehokkaimmin. En ole tullut ajatelleeksi, että motivaatiottomimmat tippuu pois jo siinä vaiheessa, kun eivät jaksa säästää matkoja varten ja eivät saa valtiolta "korvauksia" paikalle vaivautumisesta. Sinänsä hyvä niitä kohtaan, joilla on oikeasti motivaatiota.

Aika monien alojen sisäänpääsy on nimenomaan motivaatiosta kiinni. Esim. yliopistoissa nimenomaan siitä, kuka jaksaa lukea eniten/tehokkaimmin. En ole tullut ajatelleeksi, että motivaatiottomimmat tippuu pois jo siinä vaiheessa, kun eivät jaksa säästää matkoja varten ja eivät saa valtiolta "korvauksia" paikalle vaivautumisesta. Sinänsä hyvä niitä kohtaan, joilla on oikeasti motivaatiota.

Olen yhteishuoltalainen eli olen lapsen lähivanhempi. Ainoa lapsi, maksan autokoulun, lukion kirjat ja on varaa pääsykoekurssille joka on noin 1200-1400 eu. Kannattaa ennakoida, eihän se tule yllätyksenä että pitää pyrkiä esim yliopistoon ja pääsykoekurssit maksaa. 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 15:56"]Järkyttävää oikeasti että jotkut on näin rahattomia...minä en ole edes opiskeluaikoina ollut niin köyhä. Ettekö oikeasti työssä ollessanne säästä yhtään pahanpäivän varalle?

[/quote]

niin. Vähän sama tunne tulee. Kävin sentään kesätöissä enkä tosiaan koskaan noin tiukilla ollut. Vanhempien varassa en ollut.