Online-videopelit pilaavat parisuhteeni.
Raflaavaa, tiedän, mutta alkaa tosissaan jo keittää. Minä en pelaa vaan mieheni. Hän hakkaa Xboxilla Call of Dutya ja muita samantyyppisiä pelejä päivittäin. Pelaamisessa ei ole mitään pahaa, roikunhan itsekin palstalla.
Mutta kuka perkele meni keksimään nettiyhteydellä toimivat pelit, joissa on tarkoitus olla puheyhteydessä toisiin pelaajiin? Lähettäisin hänelle mieluusti postissa purkillisen lehmänsontaa kiitokseksi.
Mies siis keskustelee kuulokkeet korvilla kavereidensa kanssa pelatessaan. Ns. oikeiden kavereiden, siis sellaisten joita näkee paljon myös livenä. Mutta mä en jaksa enää kuunnella. Muutettiin yhteen 2 v sitten ja pian sen jälkeen mies löysi tämän pelityylin elämäänsä. Olen pahimmillaan useita tunteja päivässä kotonani osallisena kovaäänisessä keskustelussa, johon en kuitenkaan voi (tai edes halua) osallistua. Mies puhuu ystäviensä kanssa tavallisista asioista sen peliin liittyvän jargonin ohella. Mutta kuka jaksaa kuunnella jatkuvasti kovaäänistä puhelinkeskustelua?
"Joo ei hemmetti, Repellä on taas lisää ulosotossa, se soitti ja pyysi lain--NYT TULEE AIRSTRIKE--pyysi lainaa siis mut en tietenkään enää lainaa. Se jätti puhelinlaskunkin maks--SUN TAKANA, SE ON SUN TAKANA NYT SE SNAIPPERI--niin, puhelinlaskun jätti--"
Tulin tänään kotiin kolmelta hirvittävän raskaan työpäivän päätteeksi. Pelit olivat jo käynnissä koska miehellä oli tänään lyhyt työpäivä. Ja edelleen jatkuu. Asunto on pienehkö joten mihinkään en pääse karkuun, ja arvata saattaa että desibelit nousevat pelin tiimellyksessä.
Kiitos kun sain avautua. Tajusin oikeastaan vasta nyt miten loppu olen, verenpaine humahtaa tappiin jo kun kuulen konsolin käynnistysäänen. Joo joo, hanki aikuinen mies joka ei pelaa. Mutta mies on oikeasti muuten täydellinen. Juttelee, pussaa, huomioi, huolehtii itsestään ja 90% myös kodistamme. Ja laittaa ruoan joka päivä. Olen vain lopen uupunut tähän jatkuvaan mekkalaan, ja huomaan välillä ajattelevani millaista olisi olla miehen kanssa joka ei tällaisia pelejä pelaa.
Iloista joulua kaikille, etenkin mahdollisille kanssasisarille/-veljille.
Kommentit (92)
Hei ostakaa miehelle semmoiset kuulokkeet jotka toistaa äänen takaisin, tällöin mies kuulee itsensä kun nostaa ääntään. Ymmärrän turhautumisen hyvin, mutta ratkaisuja kannattaa etsiä 😊 Meillä tuli iso apu näistä iltaisiin pelailuihin, itse pystyn nukkumaan vaikka mies viereisessä huoneessa kaverien kanssa pelaakin. Toimii myös itsellä, kun välillä aamuisin haluan pelata aussi-kaverien kanssa ennen töitä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei sinällään ole epänormaalia että kiihkeässä pelitilanteessa puhuu kovaa tms (kiroaminen ja alatyylisyys erikseen), kyllähän vaikka jääkiekkopelissäkin taatusti käytetään ihan reippaasti ääntä kun on tiukka tilanne. Mutta pelaaminen on vaikea harrastus läheisille, kun sitä tehdään kotona jolloin se häiritsee muita asukkaita, ja monessa peliporukassa osalla ei ole ns. muuta elämää lainkaan vaan haluaisivat pelata 24/7. Silloin helposti kannustavat muitakin pelaamaan koko ajan, ja tulee tällaisia hulluja tilanteita mitä joku jo mainitsikin että pelaaja on "kotona" mutta kun lasten kanssa tulee joku tilanne niin ei ole kuitenkaan läsnä. Ja pelien alkamis- ja lopettamisajat on usein paaaljon epäselvempiä kuin fyysisessä joukkueurheilussa. Tällöin päästään sitten tuohon toiseen jo mainittuun ongelmaan, että toiset ei tiedä kauanko pelejä harrastava aikoo pelata, mutta tämä kuitenkin olettaa heidän olevan käytettävissä.
Erittäin hyvä pointti tuo että alkamis- ja lopettamisajat ovat epäselvempiä kuin muissa harrastuksissa. Tätä lajiahan voi harrastaa koska vaan on kotona ja kavereillakin on hetki aikaa. Miehen muihin säännöllisiin harrastuksiin kuuluu mm. koripallo. Sitä harrastetaan tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, eikä koskaan niin että ns. kotiväki häiriintyisi. Asia erikseen jos kodin ulkopuoliset harrastukset vievät puolison tai perheen mielestä liikaa aikaa; tästä lisää jossain toisessa ketjussa.
Ap
Täältä myös ääni kuulokkeille, jotka soittaa mikrofonin äänet kuulokkeisiin. Oikeasti auttaa oman volyymin hallinnassa. Tai mahdollisuuksien mukaan eri huone peleille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, nyt musta tuntuu että joku on tunnistanut ja vinkannut tän keskustelun miehelle. :D Pohdin kyllä että ei pitäisi olla mahdollista kun en ole tästä kellekään toistaiseksi avautunut.
Mies kysyi äsken että onko ok että hän pelaa puolelta. Sanoin että joo mutta (keskustelun innoittamana) totesin että kyllähän se ottaa korviin kun sitä olen jo 2 h tänään kuunnellut. Siihen mies ehdotti että ostaa isomman telkkarin makkariin ja pelaa jatkossa siellä. Luulin ensin vitsiksi mutta nyt tekee mulle tuolla drinkkiä ja selittää että ymmärtää jos mulla alkaa palaa käpy.
Ehkä tää on joulun ihme..? Omasta mielestäni en näyttänyt ärtymystäni mitenkään erityisesti tänään.
Ap
Jos olette vuosikaudet tunteneet, niin hänen kyllä kuuluukin huomata ilman erillistä mielen osoittamista että sulla ei ole mikään paras fiilis. Vaikuttaa siltä että välittää kyllä ja jotain empatiaakin löytyy :) Kyllä se ap siitä! Mutta kannattaa kuitenkin käydä keskustelua siitä, mitä mies itse aattelee harrastuksen ja muun elämän välisestä rajanvedosta.
Selvästi huomasi! Tavallaan en ole yllättynyt; mies todellakin on empaattinen ja usein huomaa mun stressin jo ennen kuin itse oikeastaan edes tiedostan sitä. Siis esimerkiksi kun taas tajuan että valmistuminen myöhästyy, mies tekee voileivän ja kehottaa päikkäreille ennen kuin ehdin suutani avata. Ehkä hän lukee mun mielialoja enemmän kuin olen tajunnut tähän mennessä.
Tämä oli nyt hyvä avaus keskustelulle. Mies on selvästi potenut syyllisyyttä pelaamisestaan (siis puhumisestaan) aiemminkin, mutta nyt otti asian puheeksi vähän eri tasolla. Siis käytännön tasolla. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ahh olen niin onnellinen, että nykyinen mieheni ei pelaa! Edellinen pelasi juuri noita kuvaamiasi pelejä, ja paljon, tuntikausia päivässä. Möykän lisäksi kurjaa oli se, että toinen on paikalla, muttei ollenkaan läsnä. Kone ja pelit imivät läsnäolon jonnekin muualle ja koin paljon yksinäisyyttä.
Sepä se, ap ja muut ovat onnessaan kun mies on niin "huomaavainen" että hankkii pelitelkan makkariin. Ongelma siis siirtyi vain toiseen huoneeseen, siellä se sitten huutaa naapurien iloksi.
Itse ainakin huomaan ongelman alun ja jatkon tässä stoorissa.. sinäkin pelaajan exänä varmaan tiedät mitä tarkoitan.
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on yhtä paljon harrastus kuin rahapelit, ryyppääminen, narkkaaminen, etc. mikä tahansa addiktoiva, läheisille harmia aiheuttava toiminto. Erityisesti online pelit ovat addiktoivia, koska niissä ei ole ”loppua”. Siinä vaiheessa se ainakin on sairasta todellisuuspakoa, kun läheisille alkaa harmia aiheutua ja heidän pinnansa kiristyä.
No, vastapainoksi tälle miehen addiktiolle minä ryyppään, tupakoin ja seuraan av-palstaa. Sinänsä olen siis aika jäävi puhumaan addiktioista ylipäätään, tai siitä miten ajan (ja rahan) voisi käyttää järkevämminkin.
Pelaaminen ei tosiaan haittaa yhtään niin kauan kuin hoitaa velvollisuutensa ja meillä on myös yhteistä aikaa. Mutta en usko että mieskään nauttisi kotonaolosta, jos puhuisin puhelimessa päivittäin kohtalaisen kovaäänisesti 2-4 h.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on yhtä paljon harrastus kuin rahapelit, ryyppääminen, narkkaaminen, etc. mikä tahansa addiktoiva, läheisille harmia aiheuttava toiminto. Erityisesti online pelit ovat addiktoivia, koska niissä ei ole ”loppua”. Siinä vaiheessa se ainakin on sairasta todellisuuspakoa, kun läheisille alkaa harmia aiheutua ja heidän pinnansa kiristyä.
No, vastapainoksi tälle miehen addiktiolle minä ryyppään, tupakoin ja seuraan av-palstaa. Sinänsä olen siis aika jäävi puhumaan addiktioista ylipäätään, tai siitä miten ajan (ja rahan) voisi käyttää järkevämminkin.
Pelaaminen ei tosiaan haittaa yhtään niin kauan kuin hoitaa velvollisuutensa ja meillä on myös yhteistä aikaa. Mutta en usko että mieskään nauttisi kotonaolosta, jos puhuisin puhelimessa päivittäin kohtalaisen kovaäänisesti 2-4 h.
Ap
Ehkä ei olekaan mitään ongelmaa, niin hanakasti puolustelet äijääsi vähän joka vastauksessa. Rupea vetämään viinaa ”harrastukseksi”, örvellät ja mölyät räkä poskella kämpässänne ja vetoat sitten siihen, että on harrastus jos mies valittaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on yhtä paljon harrastus kuin rahapelit, ryyppääminen, narkkaaminen, etc. mikä tahansa addiktoiva, läheisille harmia aiheuttava toiminto. Erityisesti online pelit ovat addiktoivia, koska niissä ei ole ”loppua”. Siinä vaiheessa se ainakin on sairasta todellisuuspakoa, kun läheisille alkaa harmia aiheutua ja heidän pinnansa kiristyä.
No, vastapainoksi tälle miehen addiktiolle minä ryyppään, tupakoin ja seuraan av-palstaa. Sinänsä olen siis aika jäävi puhumaan addiktioista ylipäätään, tai siitä miten ajan (ja rahan) voisi käyttää järkevämminkin.
Pelaaminen ei tosiaan haittaa yhtään niin kauan kuin hoitaa velvollisuutensa ja meillä on myös yhteistä aikaa. Mutta en usko että mieskään nauttisi kotonaolosta, jos puhuisin puhelimessa päivittäin kohtalaisen kovaäänisesti 2-4 h.
Ap
Äijäsikö siis ei ymmärrä, kun sanot, että sinua häiritsee? Vai on niin addiktoitunut ja todellisuuspakoinen, että ei välitä vaan peli menee edellesi?
Ehkä ei olekaan mitään ongelmaa, niin hanakasti puolustelet äijääsi vähän joka vastauksessa. Rupea vetämään viinaa ”harrastukseksi”, örvellät ja mölyät räkä poskella kämpässänne ja vetoat sitten siihen, että on harrastus jos mies valittaa jotain.
Huhhuh, mieslapsi mölyää eikä pidä turpaansa kiinni vaikka kanssaan asuva kärsii. Mutku se on niin ihana, pussaa ja laittaa ruokaakin..... voihan myötähäpeä ja huutonauru. Kukaan terve eukko ei tuollaista mölyapinaa kattelisi
Niin pilaantuuko se teidän suhde miehen mölinästä vai ei, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on yhtä paljon harrastus kuin rahapelit, ryyppääminen, narkkaaminen, etc. mikä tahansa addiktoiva, läheisille harmia aiheuttava toiminto. Erityisesti online pelit ovat addiktoivia, koska niissä ei ole ”loppua”. Siinä vaiheessa se ainakin on sairasta todellisuuspakoa, kun läheisille alkaa harmia aiheutua ja heidän pinnansa kiristyä.
No, vastapainoksi tälle miehen addiktiolle minä ryyppään, tupakoin ja seuraan av-palstaa. Sinänsä olen siis aika jäävi puhumaan addiktioista ylipäätään, tai siitä miten ajan (ja rahan) voisi käyttää järkevämminkin.
Pelaaminen ei tosiaan haittaa yhtään niin kauan kuin hoitaa velvollisuutensa ja meillä on myös yhteistä aikaa. Mutta en usko että mieskään nauttisi kotonaolosta, jos puhuisin puhelimessa päivittäin kohtalaisen kovaäänisesti 2-4 h.
Ap
Ehkä ei olekaan mitään ongelmaa, niin hanakasti puolustelet äijääsi vähän joka vastauksessa. Rupea vetämään viinaa ”harrastukseksi”, örvellät ja mölyät räkä poskella kämpässänne ja vetoat sitten siihen, että on harrastus jos mies valittaa jotain.
Ei mies sinällään tee mitään väärää, joten mielestäni minun tai edes hänen itsensä ei tarvitse puolustaa häntä millään lailla.
Eikä mies valita jos huomautan metelistä. Päinvastoin, on pahoillaan. En halua että hän lopettaa pelaamisen kokonaan, mutta tosiaan vastikään heräsin siihen kuinka paljon stressiä jatkuva puheen tulva aiheuttaa minulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äijäsikö siis ei ymmärrä, kun sanot, että sinua häiritsee? Vai on niin addiktoitunut ja todellisuuspakoinen, että ei välitä vaan peli menee edellesi?
Ymmärtää hyvin, ja aiemmassa kommentissani kerroin miten hän juuri otti asian itse puheeksi. Katsotaan miten tästä edetään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, mieslapsi mölyää eikä pidä turpaansa kiinni vaikka kanssaan asuva kärsii. Mutku se on niin ihana, pussaa ja laittaa ruokaakin..... voihan myötähäpeä ja huutonauru. Kukaan terve eukko ei tuollaista mölyapinaa kattelisi
Mieslapsesta tuo on kyllä kaukana. Jos vertaan itseäni mieheen niin minä olen naisvauva. Jokaisessa meissä on huonot puolemme, sinussakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, mieslapsi mölyää eikä pidä turpaansa kiinni vaikka kanssaan asuva kärsii. Mutku se on niin ihana, pussaa ja laittaa ruokaakin..... voihan myötähäpeä ja huutonauru. Kukaan terve eukko ei tuollaista mölyapinaa kattelisi
Mieslapsesta tuo on kyllä kaukana. Jos vertaan itseäni mieheen niin minä olen naisvauva. Jokaisessa meissä on huonot puolemme, sinussakin.
Ap
Suhde on melkein pilalla, samalla kuitenkin nostetaan möykkäävä pyssypeleillä leikkivä mieslapsi jalustalle ja glorifioidaan häntä maasta taivaisiin ja vähätellään ongelmaa.
Suhde ei ole pilalla mutta jos sama meno jatkuu, niin tiedän jo nyt vähintäänkin harkitsevani vakavasti muuttoa taas erilleen. En mielestäni ole glorifioinut miestä millään lailla. En osaa glorifioida ketään. Mies on mahtava tyyppi ja puoliso, mutta tämä pelaaminen (ja nimenomaan pelaaminen kavereiden kanssa puhuen) on itselleni rasite. Ja sitä myötä tietenkin myös suhteelle.
On miehessä muitakin huonoja puolia, mutta ihan objektiivisestikin katsottuna itsessäni on enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Poistattele ap vaan viestit siitä, kuinka pelaaminen on addiktoiva kuten alkoholi tai huumeet, eikä mikään harrastus. Huomaa vaan entistä enemmän kuinka peliongelmainen olet.
En tiedä miten viestejä "poistatellaan".
En myöskään ihan saa kiinni tuosta logiikastasi, mutta en usko että saisin vaikka kuinka sitä avaisit.
Ap
Näytä itse miltä tuntuu, laita hänet kuuntelemaan kovaäänistä keskusteluasi
Vierailija kirjoitti:
Näytä itse miltä tuntuu, laita hänet kuuntelemaan kovaäänistä keskusteluasi
Tätäkin jo kerran harkitsin. :D
Tajusin että hauska idea kaatuu siihen kun mies laittaa kuulokkeet korviinsa ja pelaa. Täällä mä sitten huutelisin yksikseni omaksi ilokseni vaikka päivät pääksytysten.
Toimisi ehkä jos mies ei syystä x voisi pelata muutamaan päivään ollenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytä itse miltä tuntuu, laita hänet kuuntelemaan kovaäänistä keskusteluasi
Tätäkin jo kerran harkitsin. :D
Tajusin että hauska idea kaatuu siihen kun mies laittaa kuulokkeet korviinsa ja pelaa. Täällä mä sitten huutelisin yksikseni omaksi ilokseni vaikka päivät pääksytysten.
Toimisi ehkä jos mies ei syystä x voisi pelata muutamaan päivään ollenkaan.
Ap
Miksi miehen tarvitsee pelata joka päivä? Osaatko kuvitella mitä tapahtuisi jos vaikka nettiyhteys häviäisi pariksi päiväksi?
Jos olette vuosikaudet tunteneet, niin hänen kyllä kuuluukin huomata ilman erillistä mielen osoittamista että sulla ei ole mikään paras fiilis. Vaikuttaa siltä että välittää kyllä ja jotain empatiaakin löytyy :) Kyllä se ap siitä! Mutta kannattaa kuitenkin käydä keskustelua siitä, mitä mies itse aattelee harrastuksen ja muun elämän välisestä rajanvedosta.