Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tätä mun elämää
21.05.2014 |
Tää on kuin Päiväni murmelina elokuvasta. Joka helvetin päivä mennään samalla kaavalla.
Joudun heräämään tosi aikasin kun muutettiin Helsingistä kauemmas. Joudun käyttämään nykyisin joka ikinen arkipäivä yhteensä kolme tuntia työmatkoihin ja oon tuon takia ihan älyttömän poikki. Töissä ajatus pätkii ja kotiin kun pääsen makaan zombina sohvalla. Tänäänkin, yhtään mitään en saanut tehtyä kotona vaikka "vähän ennen kuutta jo kotiin tulin". Nyt lojun sängyssä ja koitan saada unta että jaksan herätä taas huomenna samanlaiseen paskapäivään.
Ajatuksissani käy ero yhä useammin ja useammin, en kestä tätä enää kohta. Ei täältä kaukaa edes pääse minnekään. Miksi mä ikinä suostuin muuttoon?
Kiitos kun sain purkaa, vaikka ei tää helpottanut yhtään
Kommentit (14)
Öö mitä se ero tohon työstressiin auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:18"]Öö mitä se ero tohon työstressiin auttaa?
[/quote]
Voi muuttaa asumaan minne haluaa?
Tehkää vuorotyötä, niin ei oo samat rytmit aina. Ja tehkää välillä 12 tunnin päiviä, niin on sit enemmän vapaata. Muuttaminen puolentoista tunnin päähän työpaikasta on oma (tyhmä) valinta. Terv 15 minuutin työmatka
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:19"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:18"]Öö mitä se ero tohon työstressiin auttaa?
[/quote]
Voi muuttaa asumaan minne haluaa?
[/quote]
No miks piti alunperin muuttaa sen äijän perään huitsin nevadaan?
Vuokraa yksiö työpaikan vierestä ja asu siellä työviikot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokraa yksiö työpaikan vierestä ja asu siellä työviikot.
Toinen vaihtoehto muuttamisen lisäksi, vaihda työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko auton hankkiminen mahdollista? 3h päivässä matkoihin on tosi paljon, mulla melkeen yhtä paljon ja vituttaa suunnattomasti. Onneks ei tarvi ku 2-3 kertaa viikossa mennä, loput himassa. Autoa kun saa mieheltä joskus lainata niin on nannaa!
Työn voi vielä valita ja siun ikänen itte vaikuttaa siihen missä asut :) Koita järjestää asiat itsellesi kivemmin nii varmaan helpottaa arkikin hieman. t. opiskelija, joka herää joka ikinen arkiaamu klo.5 keretäkseen kouluun, on kotona joka arki-ilta vasta seitsemän jälkeen ja koulumatkat vie väh.4h/pv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen juuri tuon saman tunteen takia muuttamassa sinne Helsinkiin. Ymmärrän sua hyvin.
Sama tunne mulla ap ja ihan sama tilanne ollut jo pari vuotta. En edelleenkään tunne tätä uutta kotikaupunkia oikeaksi kodiksi. Haluaisin takaisin Helsinkiin. Vuokrat siellä on niin kalliita että mikään kakkosasunnon vuokra ei tule kysymykseen. Pienet lapsetkin on kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Hgissä ja oon tyytyväinen, täällä on kaikkea ja en muuttaisi minnekään huitsin nevadaan. Työ on vaihtelevaa ja kohteet vaihtuu monesti. Välillä väsyttää mutta useinmiten ei. Aika menee liian nopeasti. Välillä pitää revetä moneen paikkaan vapaa-ajalla. Kesä tulossa pääsee maaseudulle rauhoittumaan. On taas kiva palata hulinoihin.
En tiedä sitten ratkaiseeko muutto asiaa. Itse asun Helsingissä, esikaupunkialueella, mutten missään Nevadassa. Täältä pääsee keskustaan tosi kätevästi julkisillakin 20-25 minsassa. Mutta niin vain on, että kun työpaikka ei ihan keskustassa ole (tosin ei sekään Nevadassa), niin työmatkaan menee varsinkin iltapäivällä melkein se tunti, kun vaihtoja on useampi.
Joku ehdotti vuorotyötä. Voi hyvää päivää! Se se vasta pakan pistää sekaisin. Ja huomaa, että porukalla on hyvin suppea näkemys työelämästä, jos ei ymmärrä, että esim.suurin osa toimistoduuneista on muuta kuin vuorotöitä. Eli ryhdypä sillä KTM-tutkinnolla sitten sairaanhoitajaksi vuorotöihin? Ihan pätevähän siihen hommaan joo olisi.
Ymmärrän kyllä tuskan. Samaa peetä se on täälläkin. Ylös klo 5, töissä klo 7 ennen, jotta pääsee lähtemään 15.30 hakemaan lasta. Viimeisillä minuuteilla hoitopaikan pihaan, jossa lapsi osoittaa jo mieltään. Sitten kävellään kolmevuotiaan vilkkaan lapsen kanssa jopa tunnin verran kotimatkaa - rain or shine. Matka ei pitkä, mutta lapsi mukavan karkailevaa tyyppiä, päättäväisesti jää makoilemaan jalkakäytävälle, karkailee pihoille. Vaunuihin ei enää voi lykätä. Kotona ruokaa tälle nälkäiselle leijonanpojalle. Pieni lepohetki,eli koomassa sohvalla. Sitten onkin aika ryhtyä lapsen iltavalmisteluihin. Joka toinen ilta toinen vanhemmista valmistelee ja toinen nukuttaa. Rumban jälkeen olisi aika mennä nukkumaan. Eipä jakseta miehen kanssa toisiamme noteerata paitsi riitelemällä. Seksiä oli viimeksi tammikuussa (!!!!!!!!), lapsi nukkuu olosuhteiden pakosta huoneessamme.
Sama tunne. Tuntuu että päivät vaan sulautuu yhteen, mikään ei erota tätä päivää edellisestä.