Ensi vuonna en enää järjestä jouluntaikaa ja perheeni vihaa minua T: orjaäiti

Järjestä vaan, lapset ovat kiitollisia ja tyytyvät vähään

Ei alkoholia vaan yhdessäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi ihanaa viettää joulua kunnolla siivotussa, tunnelmallisessa kodissa. Koska en kaikkea kuitenkaan jaksa tehdä itse, eikä miestä kiinnosta siivous, olen tyytynyt siihen että pahimmat röykkiöt on piilotettu tai siirretty muualle ja itse lähinnä imuroin sekä järjestelin siistiksi olkkarin sekä keittiön pöydät. Kuusi on komea, ja sitä lapset ihastelevat jatkuvasti (koristelivat itse). 

Olisin halunnut kuunnella joulumusiikkia, käydä ehkä ajelulla perheenä. Kukaan muu ei halua kuunnella joulumusiikkia tai tehdä muuta kuin katsoa piirrettyjä/pelata pyjamat päällä, joten näillä mennään. Ovat kovin tyytyväisiä, eli eiköhän tämä ollut oikea ratkaisu. Laitoin tarjolle konvehteja ja pähkinöitä, pitivät niistä ja kiittivät. 

Taidan liittyä naapurinrouvan seuraan tupakalle, vaikken yleensä poltakaan. Onhan tämä perhe-elämä yhtä kompromissin tekemistä kaikessa, jouluisinkin. 

Onko naapurin rouvan kanssa tupakalla käynti kompromissi? Mikä estää kuuntelemasta joulumusiikkia vaikka kuulokkeilla kun muut pelaa? Äidin ei ole oltava jatkuvasti käytettävissä eikä hänen tehtävä ole tehdä jatkuvasti kompromisseja. Ei hän voi myöskään ajatella että muut tekevät niitä jatkuvasti sen vuoksi että on se ainut oikea käsitys siitä miten joulu kuuluu viettää.

Nykypäivän äidillä on yleensä palkkatyö, jossa on yhtä kiire ja stressaavaa kuin isän töissä. Jos nainen ottaa niskoilleen stressin siitä että töiden ohella järjestää muille täydellisen joulun ja ei itse saa minkäänlaista lepotaukoa ennen seuraavan vuoden työkiireitä niin itseään saa syyttää

Olen sen verran vanha, että oma äiti ja mummo olivat kotiäitejä. Hyvinhän heillä oli aikaa joulusiivoukset ja leipomiset tehdä. Itse en ala työpäivän jälkeen hulluna riehumaan yökausia

Kymmeniä ellei satoja vuosia Suomessa on nainen vastannut ruuanlaitosta arkena ja pyhänä. Et ole siis muuta kuin perinteen jatkaja. Jouluna keski- ja yläluokan perheissä isällä on rahapussin rooli, ehkä kuusen haku ja muutenkin kauppa-apulaisen kiltisti toteuttava rooli äidin antaman muistilistan mukaan. Näin se on ollut ja on oleva, kunnes perheessä avoimesti ja paljon ennen joulua asiat puhutaan läpi! Turha marttyroida päivää ennen jouluaattoa! Mieluummin teen ruuat itse ja ne tulee mieleiset, kun joutuisin

antamaan ukolle ohjeet ja ehkä korjaamaan vielä mokat päälle.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän äidillä on yleensä palkkatyö, jossa on yhtä kiire ja stressaavaa kuin isän töissä. Jos nainen ottaa niskoilleen stressin siitä että töiden ohella järjestää muille täydellisen joulun ja ei itse saa minkäänlaista lepotaukoa ennen seuraavan vuoden työkiireitä niin itseään saa syyttää

Olen sen verran vanha, että oma äiti ja mummo olivat kotiäitejä. Hyvinhän heillä oli aikaa joulusiivoukset ja leipomiset tehdä. Itse en ala työpäivän jälkeen hulluna riehumaan yökausia

Juuri näin. Hyväkuntoisilla ja varakkailla eläkeläisillä on aikaa leipoa ja laittaa kaikki herkut ja tekisivät myös lapsilleen valmiiksi edes jotain, jotka raataa töissä viimeiseen hetkeen asti, jos olisivat inhimillisiä ja ajattelevia.

Minä tykkään vaihdella verhoja. Mietin, miten sen saisi tehtyä vikkelästi ilman hermojen menettämistä ja totesin, että rengasverhojen kanssa vaihto sujuu kuin lasten leikki. Meni ehkä viisi minuuttia kun vaihdoin olkkariin jouluverhot.

Pointtina koitin tässä sanoa sitä, että kannattaa istua alas ja miettiä, miten jonkin asian voisi tehdä helpommin.

Meillä on ollut tapana kantaa kuusi olohuoneeseen aattoaamuna ja  monesti mietin, miten huono ajankohta se oikeasti on, kun siinä pitää kuitenkin alkaa imuroida neulasia ja söhrätä niiden lamppujen kanssa samalla kun alkaa ihana "lumiukkokin" teeveestä. Nyt olen parina jouluna koristellut kuusen paljon aikaisemmin ja aattona laitamme sitten vain tähden paikalleen. Toimii paljon paremmin.

Riisipuuron teen maailman helpoiten parjatulla aromipesällä. Alkuvalmisteluihin menee muutama minuutti ja parin tunnin päästä puuro on valmis.

Olen ottanut tavaksi kysyä muilta, mitkä asiat tuovat heille niin ison joulumielen, että ovat valmiita tekemään jotain asioide hyväksi. Tänä vuonna 10v leipaisi piparit ja tortut. Ole tehnyt tämän yleensä viikkoja etukäteen, mutta sopii myös yvin aattoa edeltäväksi. "Paljon on vielä tekemättä, mikä teille on tärkeää, mitä haluatte itse tehdä, minkä voi jättää tekemättä."

Jos lapsille tosiaan riittää ruutu ja suklaa ja itse kaipaa kunnon juoluruokia tms, niin saattaisin jopa ulkoistaa itseni toiseen paikkaan viettämään joulua. Siitä voisivat toiset saada ajattelemisen aihetta seuraaviin vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei edes halua sitä äidin laittamaa joulua! Lapsille riittäisi ihan hyvinlahjat, herkut ja mieliruokaa. Yksikään lapsi ei vaadi täyttä joulupöytää, monenlaisia leipomuksia, jouluverhoja, ylikoristeltua kotia jne. Silti äidit niitä väsäävät ja ihmettelevät, miksi mies ei ole mukana naisen kuvitelmissa.

Jaa kyllä minun lapset on aloittanut jo kuukausi sitten kyselemään milloin laitetaan kuusi, milloin koristellaan, voitaisko askarrella, leivotaan pipareita, tehdään piparitalo, tehdään torttuja, kuunnellaan joululauluja. Eli kyllä lapsia todellakin kiinnostaa. Ja kaikki nämä kysymykset esitetään vain minulle, äidille, isänsä saa olla ihan rauhassa koska se ei oma-aloitteisesti tee näistä mitään. Lahjat mies kyllä ostaa ja paketoi, ainakin omille sukulaisilleen ja tekee sen tietyn jouluruuan jota ei syö kukaan muu meidän perheestä.

Aloittaja olisi lopettanut jo monta joulua sitten, jos ei saisi kiksejä uhrautumisesta ja valittamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kymmeniä ellei satoja vuosia Suomessa on nainen vastannut ruuanlaitosta arkena ja pyhänä. Et ole siis muuta kuin perinteen jatkaja. Jouluna keski- ja yläluokan perheissä isällä on rahapussin rooli, ehkä kuusen haku ja muutenkin kauppa-apulaisen kiltisti toteuttava rooli äidin antaman muistilistan mukaan. Näin se on ollut ja on oleva, kunnes perheessä avoimesti ja paljon ennen joulua asiat puhutaan läpi! Turha marttyroida päivää ennen jouluaattoa! Mieluummin teen ruuat itse ja ne tulee mieleiset, kun joutuisin

antamaan ukolle ohjeet ja ehkä korjaamaan vielä mokat päälle.

Nykyään vaan ero menneisiin vuosikymmeniin on siinä, että naisella on kaiken muun lisäksi myös se rahapussin rooli ja kokopäivätyöt. Mies pitkin hampain osallistuu perheen elättämiseen, jos omilta harrastuksilta liikenee rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän äidillä on yleensä palkkatyö, jossa on yhtä kiire ja stressaavaa kuin isän töissä. Jos nainen ottaa niskoilleen stressin siitä että töiden ohella järjestää muille täydellisen joulun ja ei itse saa minkäänlaista lepotaukoa ennen seuraavan vuoden työkiireitä niin itseään saa syyttää

Olen sen verran vanha, että oma äiti ja mummo olivat kotiäitejä. Hyvinhän heillä oli aikaa joulusiivoukset ja leipomiset tehdä. Itse en ala työpäivän jälkeen hulluna riehumaan yökausia

Juuri näin. Hyväkuntoisilla ja varakkailla eläkeläisillä on aikaa leipoa ja laittaa kaikki herkut ja tekisivät myös lapsilleen valmiiksi edes jotain, jotka raataa töissä viimeiseen hetkeen asti, jos olisivat inhimillisiä ja ajattelevia.

No en tarkoittanut että vanhusten pitäisi minulle tehdä joulu vaan että he oli eri tilanteessa kotiäiteinä aikoinaan kuin minä työssäkäyvänä. En pyri tekemään oman jaksamiseni kustannuksella täydellistä joulua koska joulun saa aikaiseksi vähemmälläkin tohinalla

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut tavaksi kysyä muilta, mitkä asiat tuovat heille niin ison joulumielen, että ovat valmiita tekemään jotain asioide hyväksi. Tänä vuonna 10v leipaisi piparit ja tortut. Ole tehnyt tämän yleensä viikkoja etukäteen, mutta sopii myös yvin aattoa edeltäväksi. "Paljon on vielä tekemättä, mikä teille on tärkeää, mitä haluatte itse tehdä, minkä voi jättää tekemättä."

Jos lapsille tosiaan riittää ruutu ja suklaa ja itse kaipaa kunnon juoluruokia tms, niin saattaisin jopa ulkoistaa itseni toiseen paikkaan viettämään joulua. Siitä voisivat toiset saada ajattelemisen aihetta seuraaviin vuosiin.

Ohis, leipaista on aivan kammottava verbi. 

Ainoa mihin se sopii, on että jotain leipaistaan turpaan. 

Mies on lomalla, minä töissä. Lapsetkin oli alkuviikon vielä päiväkodissa ja mies sanoi siivoavansa, ei kyllä yhtään yllättänyt ettei sitten kuitenkaan "ehtinyt". No, kai alan siivota tänään töitten jälkeen sitten... En edes ajatellut mitään suursiivousta, mutta jos nyt edes imuroisi ja laittaisi enimmät tavarat paikalleen. Aikoi keittää lounaaksi tänään riisipuuroa, ei ole vielä aloittanutkaan eli kohta saan kuunnella lasten nälkäkiukkua ja miehen huutoa kun se hermostuu niitten tappeluun. No, taidan hakea itse lounaaksi leipää ja laittaa vastamelukuulokkeet päähän, ei ole minun ongelma. Onneksi päätettiin mennä jouluksi anopille, ei tarvi ruuista stressata.

Miksi alistut tuohon. Annat huonon mallin lapsillesi. Miestä ei tartte paimentaa eikä holhota eikä käskeä. Jos ei tee jotain niin ei tee. Siinäpähän oppii.

Meillä siivotaan joka viikko muutenkin joten ei tarvitse tehdä mitään isoa siivousta joka rasittaisi. Joulua tahdään fiiliksen mukaan jo joulukuun alusta asti. Tärkeintä on yhdessä olo ja hyvä ruoka. Jos alkaa pinna kiristyä niin ainahan voi lämmittää vähän glögiä. Ja itsehän sitä ukkonsa ja akkansa valitsee. Minulle kävi säkä ja sain perhekeskeisen joulusta hössöttävän miehen.

insinöörijouluäiti kirjoitti:

Minä tykkään vaihdella verhoja. Mietin, miten sen saisi tehtyä vikkelästi ilman hermojen menettämistä ja totesin, että rengasverhojen kanssa vaihto sujuu kuin lasten leikki. Meni ehkä viisi minuuttia kun vaihdoin olkkariin jouluverhot.

Pointtina koitin tässä sanoa sitä, että kannattaa istua alas ja miettiä, miten jonkin asian voisi tehdä helpommin.

Meillä on ollut tapana kantaa kuusi olohuoneeseen aattoaamuna ja  monesti mietin, miten huono ajankohta se oikeasti on, kun siinä pitää kuitenkin alkaa imuroida neulasia ja söhrätä niiden lamppujen kanssa samalla kun alkaa ihana "lumiukkokin" teeveestä. Nyt olen parina jouluna koristellut kuusen paljon aikaisemmin ja aattona laitamme sitten vain tähden paikalleen. Toimii paljon paremmin.

Riisipuuron teen maailman helpoiten parjatulla aromipesällä. Alkuvalmisteluihin menee muutama minuutti ja parin tunnin päästä puuro on valmis.

Viellä helpommalla pääsee puuronkeitossa, kun ostaa riisipuuron valmiina. On todella hyvää. Jäin koukkuun ja olen syönyt riisipuuroa joka viikko koko joulukuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei edes halua sitä äidin laittamaa joulua! Lapsille riittäisi ihan hyvinlahjat, herkut ja mieliruokaa. Yksikään lapsi ei vaadi täyttä joulupöytää, monenlaisia leipomuksia, jouluverhoja, ylikoristeltua kotia jne. Silti äidit niitä väsäävät ja ihmettelevät, miksi mies ei ole mukana naisen kuvitelmissa.

Jouluverhot....ei....

Mun äiti aina raivosi siivotessaan. Huusi ja oli pahalla päällä. Se oli ahdistavaa ja syyllistävää. Kun häntä auttoi, teki väärin kun äiti ei opettanut miten olisi pitäny tehdä. Meidän piti kotona muutenkin oppia asiat tarkkailemalla ja matkimalla, kuten apinat tekee. Lasten kuului olla hiljaa. Ja kaiken lisäksi äiti huomasi vain tekemättömät asiat, ei kiitellyt mistään yrittämisistä paitsi sellaisella äänellä josta kiitosta ei huokunut tippaakaan. Myös joulu oli ahdistavaa, kun PITI tehdä sitä, piti tehdä tätä. Ja aikataulussa. Ylipäätään siivoaminen oli meidä perheessä hirveää ja ahdistavaa.

Kun muutin omilleni huomasin kuinka h*lv*tin helppoa siivoaminen on. Ja ei tarvitse imuroidessa huutaa lapsille. Elämästä voi tehdä kaikella tavalla vaikeaa ja kurjaa sekä itselleen että läheisilleen omalla asenteellaan ja käytöksellään. Jouluverhoja ei meille laiteta, asuntoa ei tarvitse erikseen myöskään joulusiivota ja tänä vuonna suurin osa jouluruuista tilattiin valmiina. Ja totta, lapset ei jouluruuista niinkään välitä eikä heitä kiinnosta onko koti tiptop, jos ilmapiiri on lempeä ja rauhallinen. Ja saavat avata paketteja.

Minä olen aina pahalla tuulella siivotessani. Saatan aloittaa ihan hyvällä fiiliksellä, mutta se v*tutus alkaa kasvaa kun joutuu yksin siivoamaan muitten jälkiä, ja joku tulee kiukuttelemaan ja valittamaan ja keskeyttämään koko ajan. Ja jos pyytää auttamaan niin siitä vasta valitus alkaakin. Jos asuisi yksin niin siivoaminen olisikin ihan helppoa ja mukavaa.

Tämä vastaa myös muita tilanteita arjessa: isä nähdään lasten kanssa kuusihakumatkalla, leikkikentällå, hiihtämässä, hoplopissa, lääkärin vastaanotolla, koronatestissä, soittamassa testituloksia. Ja väki huokailee, miten isä "tekee kaiken". Todellisuudessa äiti tekee sillä aikaa ne raskaammat työt kotona, on valvonut yön kuumeisen lapsen kanssa ja informoinut isää, joka soittaa terveyskeskukseen äidin antamat tiedot ja vie lapsen tarkastukseen äidin sillä välin nukkuessa ehkä ne ainoat vrk:n pari tuntia. Äiti huolehtii yksityiskohtien sujumisen, pesee vaatteet, siivoaa, miettii ravitsevat ruoat jotka isä voi korkeintaan hakea kaupasta. Jouluna tekee kortit ja lahjat ja pistitujset: idän tehtäväksi jää vain viedä ne postilastikkoon. Äiti kaipaisi tuuletusta ja rauhassa terveyskeskuksessa tai autossa istumista, jos isä vain osaisi ottaa ohjat käteen kotona.

Ja kaikki huokailevat, miten ahkera isä on, eikä äiti tee mitään..

Hyvää yötä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on muutenkin perinteinen työnjako, myös jouluna. Ei siis toivoakaan, että mies tekisi talon seinien sisäpuolella mitään.

Mutta mikä mättää, kun lapsia ei voi ottaa mukaan jouluvalmisteluihin sen mukaan mitä osaavat ja pystyvät? Pienetkin lapset osaavat siivota, koristella, osallistua leipomiseeen.

Siitä muiden osallistumisesta ei ole kuin vaivaa ja joutuu tekemään tuplana työt. Lasten siivous on yhtä tyhjän kanssa, koristelut joku iso kasa nurkassa ja sitä mitä ne leipoo niin ei syö koronaa sairastava Erkkikään. Jos oikeasti perhe osaisi tehdä muutakin kuin sutta ja sekundaa niin äidit ei tekisi kaikkea.

Kun lapsen ottaa 3-vuotiaana mukaan jouluvalmisteluihin ja muihinkin kotitöihin, niin 7-vuotiaana hänestä on jo enemmän apua kuin vaivaa ja 10-vuotiaana iso apu. Minä leivoin 10-vuotiaana 6-henkisen perheemme kaikki joulutortut ja piparit itse tekemästäni taikinasta. Äiti tosin hoiti paistamisen. Ja maistuivat kyllä niin omalle perheelle kuin vieraille.

Mutta jos lapsea ei ota mukaan pienestä pitäen, niin hän on vielä teini-ikäisenä täysin passattava.

Vierailija kirjoitti:

Mietin just tänään samaa, mikä siinä on että mies voi jättäytyä tästäkin pois. Olen ostanut lshjat lapsille, kummilapsille, miehelle, molempien vanhemmille. Olen siivonnut, koristellut, hankkinut puuttuvia koristeita, pattereita, kukkia ym. Nyt en jaksanut tehdä ruokia itse kun on niin vähän syöjiä, mutta mietin mitä pitää olla, tilasin osan ja loput ostin kaupasta. Olen käynyt ajoissa kaupoissa, mutta mies on vetänyt jo ennakkoon jouluherkut ja toivoo ettei ostettaisi lisää kun hänellä on ällöttävä olo. Lisäksi hän käy aina pistäytymässä jouluruuhkassa jos tekee mieli jotain olutta, karkkia tai muuten vaan on tylsää.

Minä rakastan joulua, lasten iloa, lahjojen antamista ja saamista, jouluvalojen tunnelmaa, niitä ruokia. Haluan ilahduttaa mummoja ja lapsia, mutta silti mietin että onko tämä nyt sen arvoista. Olisi kiva jos muutkin osallistuisivat vapaaehtoisesti hyvällä fiiliksellä, eikä kaikki vastuu olisi minulla. Jotenkin korostuu näin jouluna tämä asetelma.

Olin silloin vielä työelämässä ja joulua meille tulivat viettämään toinen aikuinen lapsi perheineen, toinen aikuinen sinkkulapsi, pojan anoppi ja tyttärensä perheineen ( häntä en ollut kutsunut) . Silloin oli viimeinen isompi sukujoulu ja annoin sen tiedoksi, koska ainut työssä käyvä olin minä ja toinen lapseni( hänellä oli kaksi pientä) . Kukaan muu ei ollut työelämässä ja minä järjestin joulun ja nää vapaanaiset ja miehet tulivat valmiiseen jouluun. Siihen loppui uhriutumiseni. Toki sain pahaa silmää ja aikuisilta lapsilta haukkuja. Kannatti, nyt olen sen jälkeen järjestänyt meidän oman joulun jo 15v.