Onko kenelläkään "yhteisiä rahoja" puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi. Kummallekin oma tili parisuhteissa. Ei tapahdu katastrofeja jos toinen paljastuu huijariksi. Toista voi auttaa noin muuten jos on sellainen tilanne, ei tarvitse olla samaa tiliä.

Mulle tää on vähän jäänyt mystiseksi miksi tuossa tilanteessa erilliset tilit on parempi jos toinen paljastuu huijariksi?

Venäjällä syrjäseudun konservatiivisilla alueilla mies joutuu luovuttamaan rahat vaimon hallintaan, mutta säilyttää silti johtajan aseman perheessä. Mikäli mies sairastuu ja kykynemätön ansaitsemaan rahaa, niin silloin vaimo yrittää tienata ne rahat perheelle.

Ei ole yhteisiä rahoja. Yhteinen tili on, jolta maksetaan asumiset, lapset ja syömiset. Lopuilla kumpikin tekee mitä haluaa. Hoitovapaiden aikana toki oli erijärjestely, mutta nyt kun molemmat töissä niin tämä toimii hyvin.

Vaimollani ei ole mitään hajua tuloistani tai rahatilanteestani ja ei tunnu kiinnostavankaan, eikä kyllä minullakaan hänen tilanteestaan. Sovittu on, että velkaa ei oteta ja isoja hankintoja ei tehdä ilman keskustelua.

Hyvin mennyt 15v avioelämää

Meillä on omat tilit ja lisäksi yhteinen lainanmaksutili, jolta ei tosiaan mene kuin laina ja vastike. Muita laskuja ollaan jaettu suunnilleen tasan, mä maksan sähkön ja mies netin, mies maksaa auton ja vakuutukset, kun käyttää sitä enemmän, mä päivähoitomaksut ja suurimman osan lasten hankinnoista. Ruokakaupassa käydään vuorotellen. Jostain isoimmista laskuista tasaan joskus miehelle jotain, kun saan enemmän palkkaa (esim autorempat).

Ollaan molemmat aika samanlaisia rahankäyttäjiä eikä meillä ole ikinä ollut rahasta pulaa, kun ollaan aika vaatimattomia kuluttajia.

Köyhän tavara on aina yhteistä

Meidän rahat menee kaikki mun tilille koska olen se järkevämpi rahankäyttäjä. Miehelle siirrän sitten kauppaostoksia ja polttoainetta varten rahaa kun käy kaupassa, mulla ei ole ajokorttia. Jos miehelle antaa ns. ylimääräistä rahaa niin se on saman tien mennyttä. Mies selailee ihan jatkuvasti jotai n ebaytä ja face kirppareita, aina pitäisi olla ostamassa kaiken maailman elektroniikkaa ja pelejä. Ei ihan työttömien rahat riitä hupiosteluun, siksi tuet tulee mulle niin pysytään joten kuten pinnalla...

Olen joskus miettinyt mistä sellainen tuhlaavaisuus kumpuaa, sitten kerra käytiin appiukon kanssa kaupoilla ja tajusin että periytyvää se on. Halusi tonkia kaikki rihkamalaarit ja kierrellä kaupoissa vaan katselemassa tilpehööriä. Mulla meinas mennä hermo kun halusin vain hoitaa asiat ja päästä pois. Mutta sillä mentaliteetilla tulee ostettua kaikkea turhaa kun "kato eiks oo kätevä?" ( no ei oo)

Vierailija kirjoitti:

Köyhän tavara on aina yhteistä

Köyhänä opiskelija elin suhteessa jossa oli erilliset rahat. Mies osti usein kaikenlaista jopa auton joka oli minun käytössä.

Nyt elän avioliitossa toisen miehen kanssa ja meillä on yhteiset rahat. Olen kyllä "joutunut" ihan itse maksamaan niin autostani (joka toki on myös mun nimissänikin) kuin kaikesta muustakin. Nyt töissä käydessä siihen tietysti toisella tavalla varaakin kuin opiskellessa.

Miksi ei voi laittaa molemmille saman verran käyttörahaa ns. omaa rahaa ja sitten loppu yhteistä?

25v ollut yhteiset rahat. Omat palkkatilit joilta siirretään rahat laskutilille tai jemmaan. Muutaman satasen jätän kummallekin "taskurahaa".

Hyvin on toiminut. Isommista hankinnoista keskustellaan ja ne maksetaan jemmasta.

Meillä on täysin yhteiset. Tienaan enemmän, mutta sillä ei ole merkitystä. Tämä onnistuu, koska tavatessamme alle 20 vuotiaina ei kummallakaan ollut mitään. Tupakkaa ja bensaa osti se, kummalla oli rahaa. Me kasvoimme siihen yhdessä. Nyt reilu 20v. Myöhemmin, on yhdessä hankittu jo vaikka mitä. Omakotitalo ym. Välillä olin töissä, ja vaimo lasten kanssa kotona. Laskimme molempien panostuksen yhtä arvokkaaksi.

Mutta jos nyt, kun on jo jotain, pitäisi alkaa uuteen parisuhteeseen, niin olisi vaikea nähdä yhteisiä rahoja. Riippuu siis paljolti, missä iässä, ja elämänvaiheessa mennään yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Nämä 20 vuotta meillä on ollut yhteiset rahat. Tai kummallakin omat tilit, joille palkat menevät, mutta kummallakin käyttöoikeus toisen tiliin. Kun kirjaudun nettipankkiin, niin näen oman ja miehen tilin, säästötilin, talolainan jne. Siirrellään rahaa tarpeen mukaan.

Mies tienaa nyt tuplat enemmän, suhteen alkuaikana tienasi kolme kertaa enemmän, mutta nämä yhteiset rahat olivat silti hänen toiveensa. Itse asiaa aluksi vieroksuin, mutta mies ei suostunut erillisiin tileihin. Kumpikaan ei tuhlaa turhuuksiin ja isommat hankinnat päätetään yhdessä. Pienemmät hankinnat kumpikin osaa harkita itsekseen. Vaikka erinäisiä riitoja 20 vuoteen on mahtunut, niin rahasta ei olla koskaan riidelty.

Tää on just niin kuin meillä. Toimii, jos kumpikin suhtautuu vastuullisesti ja luottaa toisen vastuullisuuteen. Ehkä vaikuttaa kyllä vähän sekin, että rahaa on aina ollut riittävästi elämiseen. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä. Jos olisi huoli siitä, millä loppukuun elää, voisi tulla enemmän kinaa pienistä asioista.

Meillä on säästötili, taloustili ja molemmilla omat käyttötilit.

Säästöön menee nettopalkoista 30%, taloustilille 40% ja lopuilla rahoilla kumpikin voi tehdä mitä haluaa. Hyvin on toiminut ja rahasta meillä ei ole tarvinnut riidellä.

Meillä on ollut yhteiset rahat siitä asti, kun menime naimisiin eli 15 v. Tämä sopii meille täydellisesti, mutta ei varmasti kaikille. Noinhin vuosiin on mahtunut tiukkojakin aikoja, mutta rahasta olemme riidelleet äärimmäisen harvoin.

Joo, meillä on yhteiset rahat, vaikka omat tilit onkin. Se periaate rahoissa, että perheen yhteiset menot ovat etusijalla ja omista rahoista tarpeen mukaan tingitään. Ollaan molemmat freelancereita, eli rahoja joutuu jonkin verran pyörittelemään, mutta siis meillä tulee tietyt laskut toisen ja tietyt laskut toisen nimellä, ja asuntolainatilin täyttämisestä sovitaan sen mukaan, kummalla on rahaa.

Meillä on ollut näin ties kuinka kauan. Varmaan siitä asti kun ostettiin yhdessä oma eka asunto. Sitä ennenkin kyllä tiedettiin tulot ja menot, ja kaikki oli käytännössä yhteistä.

Välillä toinen on ollut työtön, välillä opiskelija. Yhdessä välissä minä tienasin kolme kertaa enemmän kuin mies. Silti kaikki on koko ajan ollut yhteistä.

Rahasta on toki joskus riidelty ja isoista hankinnoista sovittu yhdessä.

Iän myötä opin, että toisen kuollessa tulee ongelmia eli olisi hyvä olla oma, erillinen tili, koska yhteiset varat jäädytetään kunnes ne saa taas perinnönjaon myötä käyttöönsä.

Vasta nettifoorumeilta opin, että olemme outo pari eikä enemmistöllä ole samanlaista mallia.

En suosittele tätä jos toisella on holtiton tapa käsitellä rahaa tai jokin addiktio, kuten peliriippuvuus tai alkoholismia. Mutta jos toiseen voi luottaa niin toimii se näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä on yhteiset rahat, vaikka omat tilit onkin. Se periaate rahoissa, että perheen yhteiset menot ovat etusijalla ja omista rahoista tarpeen mukaan tingitään. Ollaan molemmat freelancereita, eli rahoja joutuu jonkin verran pyörittelemään, mutta siis meillä tulee tietyt laskut toisen ja tietyt laskut toisen nimellä, ja asuntolainatilin täyttämisestä sovitaan sen mukaan, kummalla on rahaa.

Eikä meillä siis ole koskaan riitoja rahasta eikä epäselvyyksiä siitä, mihin rahoja on sopivaa käyttää. Emme siis ole kovin varakkaita, jos se ei nyt jo tullut selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Juu, meillä on yhteiset tulot, menot, lapset ja velat. Me olemme perhe emmekä kämppikset.

Ja nekö joilla on omat tilit eivät ole perhe??

Kylläpä Te olette hyviä ihmisiä!

Varo ettet jonakin päivänä tukehdu omaan erinomaisuuteesi.

Minulla oli ensimmäisessä avioliitossa yhteiset rahat. Se toimi, koska mies tienasi ja minä joko opiskelin tai olin lasten kanssa kotona tms. minä en tuhlannut mitään, tajusin koko ajan, ettei ne ole minun rahoja. Kampaajallakin kävin kaksi kertaa vuodessa. Mies taas oli luonteeltaan säästäväinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaikki yhteistä. Hyvin on menny jo melkein 20 vuotta.

Samoin jo 50 vuotta .

Yhteinen tili toimii, jos rahankäyttö on samansuuntaista, eikä jommalla kummalla ole kallista harrastusta tai omia lapsia.