Lue keskustelun säännöt.
Nuoruus jäi elämättä
21.05.2014 |
Odotin koko teini-iän kotoa muuttamista. Pääsin lopulta muuttamaan kontrollin alta pois, mutta ojasta allikkoon. Kontrolloiva puoliso, kaikki tuntemani ihmiset taaksejäänellä paikkakunnalla... Sitten tuli lapsi ja olen ollut sairaanakin pitkään. Nyt olen jo lähellä kolmeakymmentä. Miten voisin elää unelmani vapaudesta? Vastuuntunto ja rakkaus estävät ja ovat estäneet minua olemasta välittämättä muista.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 02:20"]
Kummallisia kommentteja viimeiset. Itsekin olen kokenut samoja tunteita. Minuun on jotenkin saatu istutettua niin paljon sellaista syyllisyyttä, etten osannut elää ja rakentaa omaa itsenäistä elämääni silloin, kun oli periaatteessa valintojen aika. Kaikki eivät ymmärrä, mutta ne jotka ovat kokeneet samanlaista, voivat kyllä osoittaa myötätuntoa. Kuten yleensäkin. Ihmisillä on Suomessa sellainen harha, että elämän täytyisi olla täydellistä. Surua ja menetyksiä ja sellaista epätäydellisyyttä muilta ei oikein hyväksytä. Oman elämänsä eläminen muihin vertaamatta onkin onnellisuuden ydin.
[/quote]
Totta, Suomessa jotenkin odotetaan, että jokainen eläisi elämänsä yleisen tavan mukaan. En tiedä, onko muualla niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se vapaus ja nuoruus sitten on?! Siiderikännit ja yhden illan panot?! 14v. aviomiehen kanssa yhteen menneenä ja 20v. ekan lapsen saanena, mitä minä olen menettänyt ja mitä pitäisi kaivata?!
Vapaus on pelkkä illuusio, mutta ehkä jotkut kokevat olevansa enemmän vankeja kuin muut ja ehkä juuri sairautensa tai muuten huonojen lähtökohtiensa vuoksi. 30-vuotiaana kaikki on mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 07:22"]miksi teidän vapaus ja unelma on sitä, että ei väli muista? Miksi ei voi olla vapaa ja SAMALLA kantaa vastuunsa? Onko vapaus sitä, että saa olla itsekäs ja tekeekö se sit onnelliseksi?
Jos teidän mielestä on noin, niin ette te ole rakkautta koskaan kokeneet. Teidän vastuunkannostanne, os se on tuollaista ei ole mitään hyötyä teidän läheisillenne. Voitte ihan yhtä hyvin lähteä tiehenne ja alkaa viettää sitä itseenne käpertyvää vapautta. Good riddance.
Sääli vaan, että tuollaisilla sitku-ihmisillä käy yleensä niin, että joku teitä kuitenkin estää saamasta mitä haluatte. Sitku on mahdollisuus itsekkyyden toteuttamiseen, ei olekaan rahaa tai aikaa. Sitku ois rahaa ja aikaa huomaakin, että asioiden tekeminen ois ollut hauskempaa jonkun kanssa. Sitku ois se joku jonka kanssa, huomaa, että se pitåäkin nyt ottaa huomioon eikä enää voi olla ihan niin itsekäs. Sitku ja niin edelleen.
Oikeasti vapauteen sisältyy aina vastuu ja vastuuseen samoin vapaus. Tee, mitä olet aina halunnut tehdä, mutta tee se tavalla, jota sinun ei tarvitse myöhemmin hövetä.
[/quote]
niin hyvin sanottu !!
Nuoruutensa itsekkäästi humalassa huumeiden ja yhen illan juttujen kans sekoillu. On tuhannet festarit kierretty ja reppureissattu. Koulut jätin kesken yläasteen jälkeen.
-23 v itsekkään nuoruutensa elänyt onnellinen äiti.
huumeet päihdekäytössä en ikinä koukussa. Kunhan piti kaikkea koittaa en ollut masentunut :)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 06:08"]Mitä se vapaus ja nuoruus sitten on?! Siiderikännit ja yhden illan panot?! 14v. aviomiehen kanssa yhteen menneenä ja 20v. ekan lapsen saanena, mitä minä olen menettänyt ja mitä pitäisi kaivata?!
[/quote]
Millainen ihminen näkee vain kaksi vaihtoehtoa: kännissä sekoilu, holtiton seksi tai yhden ja saman kanssa nyhjääminen varhaisteinistä ja parilymppisenä perheen perustaminen. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran olet tehnyt lapsen suhteellisen nuorella iällä, sinulla on keski-iässä lapsen aikuistuttua todennäköisesti pari vuosikymmentä tervettä ja 100 % toimintakykyistä elinaikaa. Et saa nuoruuden hulluutta takaisin, mutta toisaalta keski-iässä sinulla on luultavasti enemmän elämänkokemusta, taloudellisia resursseja, järkevää rohkeutta ym. asioita, jotka mahdollistavat sellaisetkin asiat, joista et olisi osannut nuorena unelmoidakaan. Voit matkailla, harrastaa, rällästää sosiaalisesti tai mitä sitten sillä "vapaudella" tarkoitatkaan.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 08:13"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 06:32"]Onko kenellekään muulle käynyt näin? Vapaudenkaipuu, joka on vain jäänyt ja jäänyt. Joskus se nousee esille ja olo muuttuu sietämättömäksi. ap
[/quote]
Näin käy kun lapset hankitaan liian nuorena. Sitä ei vain myönnetä, vaan valehdellaan ettei kaduta, koska ei ole poliittisesti korrektia myöntää että olisi onnellisempi perheettömänä.
[/quote]
Minä olen hankkinut lapset nuorena ja myös vähän vanhempana ja sitäkin vanhempana. Kolmella eri vuosikymmenellä kuusi lasta yhteensä. Mutta eivät lapset ole estäneet minua koskaan elämästä. Mikään huumesekoilu ja yhden illan panot ei muutenkaan ole kiinnostaneet. Olen ollut aina suhteessa jossa kummallakin ollut vapaus toteuttaa itseään. Olisin minäkin varmaan samoissa tunnelmissa kuin ap jos olisin nyhvännyt kotona vaan lasten kanssa 20 vuotta. Mutta minulla on ollut rikas elämä tähän saakka, olen tehnyt todella monenlaisia asioita ja tunnen olevani edelleen nuori. Lapset ovat rikastuttaneet ihan valtavasti elämääni josta olisi jäänyt paljon kokematta ilman lapsia. He nimittäin ovat ihmisiä joilla on oma persoonansa, mielenkiinnonkohteensa jne. Ilman lapsia en tietäisi niin paljon junista, tietokonepeleistä, perhosista, jalkapallosta, airsoftauksesta, kokonaisesta lastenkulttuurin maailmasta muotileluineen, leffoineen, nettiyhteisöineen jne. Odotan innolla tulevaisuutta mitä kaikkea saan vielä kokea, ketä uusia tärkeitä ihmisiä lapseni tuovat elämääni (miniöitä, vävyjä, lapsenlapsia). Mikään ei estä edelleenkään minua tekemästä asioita joita haluan, vaikka matkustaa (ilman lapsiakin), bilettää Ym. Ne henkiset vankilat rakennetaan useimmiten itse tarrautumalla lapsiin ja oletettuun äitimyyttiin mitä äiti saa olla ja mitä tehdä. Äiti on myös naiseuden esikuva, eikä uhrautuva kotiin kuihtuva ja minuutensa menettävä äiti ole sellainen esikuva jonka lapsilleni haluan antaa. Vaan että onnellisuus on aina omien korvien välissä olosuhteista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on ainakin lapset tehtynä!
Itse olen kohta kolmekymmentä, juuri jäänyt sinkuksi ja vanhempani ovat kuolleet.
Siinä onkin pohtimista, että mistä mies, uusi asunto jne jne jne...
Jos on lapsi tehtynä parikymppisenä, niin nelikymppisenä olet vapaana tekemään ihan mitä vaan.
Olen 45, isä muutti aina perässä uudelle paikkakunnalle ja viime viikonloppuna tuli taas pihalle uhkailemaan kirveen kanssa. Jatkuvien tappouhkausten ei ole naistakaan ja kohta alkaa olemaan liian myöhäistä lasten hankintaan. Siihen nähden tilanteesi on aika hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sinä nuoruutesi elänyt, koska olet hengissä. Se nyt on ollut sinun nuoruutesi, jokaisella omanlaisensa , murheineen, iloineen ja omia valintojasi. Niin makaa kuin petaa.
Taidat kaivata sellaista sisäistä vapautta eli oikeutta omiin mielipiteisiin ja valintoihin ilman että kontrolloiva miehesi niitä sinulle sanelisi. Kolmekymppiisenä tulee usein sellainen sisäinen kasvu. Löytää oman itsensä. Kun aikaisemmin on vain keskittynyt muiden miellyttämiseen.
Ulkoista vapautta eli baareissa hyppimistä tai muuta tuskin tarkoititkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 08:38"]
Olet sinä nuoruutesi elänyt, koska olet hengissä. Se nyt on ollut sinun nuoruutesi, jokaisella omanlaisensa , murheineen, iloineen ja omia valintojasi. Niin makaa kuin petaa.
[/quote]
No eipä nyt voi sanoa noinkaan (niin makaa kun petaa). Elämässä kyllä tapahtuu asioita myös sinusta riippumatta.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 08:01"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 06:08"]Mitä se vapaus ja nuoruus sitten on?! Siiderikännit ja yhden illan panot?! 14v. aviomiehen kanssa yhteen menneenä ja 20v. ekan lapsen saanena, mitä minä olen menettänyt ja mitä pitäisi kaivata?!
[/quote]
Millainen ihminen näkee vain kaksi vaihtoehtoa: kännissä sekoilu, holtiton seksi tai yhden ja saman kanssa nyhjääminen varhaisteinistä ja parilymppisenä perheen perustaminen. Säälittävää.
[/quote]
Kerro sinä! Siksi kysyinkin...itse kun en näe yhden tavan elää. Yhteiskunta kuitenkin luo ne raamit kehdosta hautaan. Mikä esim. tekee sinun elämästä erilaisen verrattuna minun...
Päiväkoti, peruskoulu, lukio, yliopisto, äitiysloma, yliopisto, töitä...Siinä ne yhteiskunnan määrittämät raamit ja sitten tulee ne arvovalinnat, matkustelu jne. Mitä minun pitäisi nyt kaivata ja mikä tekisi minusta vapaan?! Ja mitä minulta on jäänyt elämättä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pidät itseäsi vanhana? Palataan asiaan sitten kun alkaa olla 40 mittarissa, ei aiemmin.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 05:46"]
Ja pidät itseäsi vanhana? Palataan asiaan sitten kun alkaa olla 40 mittarissa, ei aiemmin.
[/quote]
Siltä minusta tuntuu, ehkä elämäntilanne ja sairastaminen on vienyt voimia. ap
Enää et voi palata taaksepäin, mutta voit nauttia tästä hetkestä ja tulevaisuudesta kaikilla mahdollisilla tavoilla! <3
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 05:54"]
Enää et voi palata taaksepäin, mutta voit nauttia tästä hetkestä ja tulevaisuudesta kaikilla mahdollisilla tavoilla! <3
[/quote]
Kiitos kauniista sanoista. Tuntuu, että olisin jo liian vanha opiskelemaankin, mutta en halua luovuttaa. ap
Kunhan et ala sekoilemaan ja menetä sitä hyvää, mikä sinulla on, niin tuossa iässä on mahdollisuus vaikka mihin!
Onko kenellekään muulle käynyt näin? Vapaudenkaipuu, joka on vain jäänyt ja jäänyt. Joskus se nousee esille ja olo muuttuu sietämättömäksi. ap
Kummallisia kommentteja viimeiset. Itsekin olen kokenut samoja tunteita. Minuun on jotenkin saatu istutettua niin paljon sellaista syyllisyyttä, etten osannut elää ja rakentaa omaa itsenäistä elämääni silloin, kun oli periaatteessa valintojen aika. Kaikki eivät ymmärrä, mutta ne jotka ovat kokeneet samanlaista, voivat kyllä osoittaa myötätuntoa. Kuten yleensäkin. Ihmisillä on Suomessa sellainen harha, että elämän täytyisi olla täydellistä. Surua ja menetyksiä ja sellaista epätäydellisyyttä muilta ei oikein hyväksytä. Oman elämänsä eläminen muihin vertaamatta onkin onnellisuuden ydin.