Lue keskustelun säännöt.
Nuoruus jäi elämättä
21.05.2014 |
Odotin koko teini-iän kotoa muuttamista. Pääsin lopulta muuttamaan kontrollin alta pois, mutta ojasta allikkoon. Kontrolloiva puoliso, kaikki tuntemani ihmiset taaksejäänellä paikkakunnalla... Sitten tuli lapsi ja olen ollut sairaanakin pitkään. Nyt olen jo lähellä kolmeakymmentä. Miten voisin elää unelmani vapaudesta? Vastuuntunto ja rakkaus estävät ja ovat estäneet minua olemasta välittämättä muista.
Kommentit (24)
Sama täällä. Olen vasta 16-vuotias, mutten pysty hengittämään kunnolla ennenkuin pääsen muuttamaan omaan kotiini. Kodin ilmapiiri on sen verran ahdistava.. surettaa jo nyt, kun nuoruus menee odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi teidän vapaus ja unelma on sitä, että ei väli muista? Miksi ei voi olla vapaa ja SAMALLA kantaa vastuunsa? Onko vapaus sitä, että saa olla itsekäs ja tekeekö se sit onnelliseksi?
Jos teidän mielestä on noin, niin ette te ole rakkautta koskaan kokeneet. Teidän vastuunkannostanne, os se on tuollaista ei ole mitään hyötyä teidän läheisillenne. Voitte ihan yhtä hyvin lähteä tiehenne ja alkaa viettää sitä itseenne käpertyvää vapautta. Good riddance.
Sääli vaan, että tuollaisilla sitku-ihmisillä käy yleensä niin, että joku teitä kuitenkin estää saamasta mitä haluatte. Sitku on mahdollisuus itsekkyyden toteuttamiseen, ei olekaan rahaa tai aikaa. Sitku ois rahaa ja aikaa huomaakin, että asioiden tekeminen ois ollut hauskempaa jonkun kanssa. Sitku ois se joku jonka kanssa, huomaa, että se pitåäkin nyt ottaa huomioon eikä enää voi olla ihan niin itsekäs. Sitku ja niin edelleen.
Oikeasti vapauteen sisältyy aina vastuu ja vastuuseen samoin vapaus. Tee, mitä olet aina halunnut tehdä, mutta tee se tavalla, jota sinun ei tarvitse myöhemmin hövetä.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 06:32"]Onko kenellekään muulle käynyt näin? Vapaudenkaipuu, joka on vain jäänyt ja jäänyt. Joskus se nousee esille ja olo muuttuu sietämättömäksi. ap
[/quote]
Näin käy kun lapset hankitaan liian nuorena. Sitä ei vain myönnetä, vaan valehdellaan ettei kaduta, koska ei ole poliittisesti korrektia myöntää että olisi onnellisempi perheettömänä.
Et ole liian vanha mihinkään! Samanlaista vapautta ei voi äitinä enää saada, mutta mieti, mikä sinua kiinnostaa ja innostu jostain! Hanki uusi harrastus, hae opiskelemaan kiinnostavaa alaa...
Itsekin olin vähän hukassa kotona lasten kanssa vietettyjen vuosien jälkeen, mutta nyt olen "löytänyt vuosia vanhemman itseni", vaikka kuulostaakin hassulta. Aloitin urheilun uudestaan ja sen tulokset ovat kohottaneet myös itseluottamusta, hain opiskelemaan alaa, jota en aiemmin tiennyt omakseni, ja on jotenkin helpompaa olla oma itsensä kuin silloin 10 vuotta sitten. Olen siis myös 30 v ja selätin kolmenkympinkriisin tarttumalla niihin asioihin, jotka aiheuttuvat ahdistuken. ;)