Mullla on hyvin vahva omatunto ja olen eritttäin empaattinen ihminen. Ja myöös herkkä ihminen.

Ok

Myös minä olen.

En kuitenkaan ole kynnysmattona, vaan olen tarvittaessa tiukka puolensa pitäjä. Vähäpätöisistä asioista en tee numeroa, vaan annan ressukoiden kokea ylemmyyttä. Siitä saa niin hyvän mielen.

Jassoo. Mun arkikokemus on, että ne herkimmät ja empaattisimmat tyypit ei yleensä ole mainostamassa sitä herkkyyttään muille.

Vierailija kirjoitti:

Jassoo. Mun arkikokemus on, että ne herkimmät ja empaattisimmat tyypit ei yleensä ole mainostamassa sitä herkkyyttään muille.

Sama kokemus minullakin. Erityisesti empaattisuuttaan alleviivaavat ovat olleet lähes päinvastaisia: rajattomia päällepäsmäreitä ja pahimmillaan jopa hieman ilkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jassoo. Mun arkikokemus on, että ne herkimmät ja empaattisimmat tyypit ei yleensä ole mainostamassa sitä herkkyyttään muille.

Sama kokemus minullakin. Erityisesti empaattisuuttaan alleviivaavat ovat olleet lähes päinvastaisia: rajattomia päällepäsmäreitä ja pahimmillaan jopa hieman ilkeitä.

Alleviivaavat asiaa vain sen takia, ettei kukaan alkaisi ilkeilemään takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Jassoo. Mun arkikokemus on, että ne herkimmät ja empaattisimmat tyypit ei yleensä ole mainostamassa sitä herkkyyttään muille.

En minäkäään yleensä. Netinmaailmassa vaan sattuu näköjään helposti kaikenlaista sellaista että ykksinäisenä vaeltajan sitä on luonnnonarmoillla yksin pimeässsä vailla yhtäkään ystävää ja tutttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jassoo. Mun arkikokemus on, että ne herkimmät ja empaattisimmat tyypit ei yleensä ole mainostamassa sitä herkkyyttään muille.

En minäkäään yleensä. Netinmaailmassa vaan sattuu näköjään helposti kaikenlaista sellaista että ykksinäisenä vaeltajan sitä on luonnnonarmoillla yksin pimeässsä vailla yhtäkään ystävää ja tutttavaa.

Joo. Ja onhan se niinkin, että kukas kissan hännän nostaa, ellei kissa itse :)

Empaattisimmat yksilöt ovat toisia kohtaan kilttejä, mutta tulevat juuri siksi usein kaltoin kohdelluiksi.

Kun toista on niin vaikea tulkita, empaattisuus voidaan tulkita tyhmyydeksi, ylpeydeksi tai heikkoudeksi.

Sen ymmärtäminen että on herkkä ja empaattinen on avain moneen asiaan. Itse ehkä puhun siitä ääneen siksi, että itse sisäistäisin sen. Koska empatian , herkkyyden ja herkän oman tunnon vuoksi kärsin myös ahdistuksesta ja juurikin siitä rajattomuudesta- koska otan toisten ihmisten asioita herkästi omiin tunteisiini mukaan. Siis suomeksi sanottuna murehdin liikaa. Ja ne toisten murheet saattaa aktivoida oman murheen yms. 15vuoden ajan terapeutit ja psykologit sanonut että kasvata paksumpi nahka. Se on onnistunut niin että nykyään vatvon ja ahdistun yksin ja välttelen enemmän ihmisiä. Mikä ei tietenkään ole oikein. Liikaa herkkyys on aika antisosiaalista. Esim joku kertoo kauhean asian ja herkkä tuntee sen kauheuden. Ei voi sanoa vaan ”kyllä se siitä, hyvin se menee” ja kieltää asiaa. Vaan näyttää ja tuntee surun. Aina ihmiset ei halua nähdä sitä surua. Tai kipua. Vaikka se on olemassa.

Jos voisin valita, mielummin olisin erilainen ihminen. Oma elämäni kärsii tästä eniten. Esim töissä moni ei tiedä miten herkkä olen. Mutta olen esimerkiksi itkenyt useita kertoja vähän ja kerran vähän pahemmin, kun piti puolustaa itselle tärkeää asiaa mikä oli epäoikeudenmukaista. Minua itketti se epäoikeudenmukaisuus , myös itseni mutta eniten kollegani puolesta josta tiedän ettei hän ikinä sitä surua kenellekään näytä tai myönnä. Enkä tietenkään sanonut että siksi itken. Näytin siis vain siltä että mulla on vähä jotain vaikeuksia kun itken tällaisessa asiassa 🤔

Vierailija kirjoitti:

Jassoo. Mun arkikokemus on, että ne herkimmät ja empaattisimmat tyypit ei yleensä ole mainostamassa sitä herkkyyttään muille.

En tiedä mikä tämän aloituksen tarkoitus oli, mutta eikö ihminen siis voi olla herkkä ja empaattinen, jos haluaa joskus netissä avautua noiden ominaisuuksien tuomista ongelmista? Vai pidätkö tällaisia ihmisiä niin tyhminä, etteivät he mitenkään voisi tiedostaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja kyetä analysoimaan itseään syvällisemmin?

Suomalainen kulttuuri on kyllä todella ikävä, heti jos erehdyt mainitsemaan että itsessäsi sattuu olemaan jokin positiivisena mielletty ominaisuus niin tullaan lyttäämään että "no ei varmana ole, kukaan jolla on tuo ominaisuus ei sitä mainosta!". Mikä ihme siinä on, ettei kestetä sitä että muissa olisi mitään hyvää, tai ettei saisi itse tiedostaa että itsessään on mitään hyvää? Ja kuten jo todettua niin yliempaattisuudesta kärsii lopulta vain ihminen itse, joten ei se oikeastaan ole edes hyvä ominaisuus, paitsi ehkä muille kun tällainen ihminen on yleensä kaikille muille kiltti ja saattaa ajatella muita enemmän kuin itseään.