Joko täällä on keskusteltu tämän päivän Hesarin "Auroora"

Avaisitko vähän

No kerro nyt pääpiirteissään mistä kyse?

Mä luin sen ja jäi kovasti mietityttämään. Toivottavasti Aurora saa apua.

Miksi Helsingin lastensuojelu ei halua auttaa Auroraa?

Tallenna Tallennettu Poista Leikekirja on täynnä Jaa artikkeli
Facebookissa
Twitterissä
Google +:ssa
Sähköpostilla

On­ko Hel­sin­gin las­ten­suo­je­lus­sa jo niin pal­jon lap­sia, et­tei uu­sia au­tet­ta­via ha­lu­ta ot­taa enää edes jo­noon, ky­syy ni­mi­merk­ki Mik­si ku­kaan ei au­ta? mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­ses­saan.

Olen it­ke­nyt ja val­vo­nut mon­ta yö­tä lap­se­ni luok­ka­ka­ve­rin Au­ro­ran (ni­mi muu­tet­tu) vuok­si. Pie­ni Au­ro­ra yrit­tää käy­dä kou­lua Hel­sin­gin kes­kus­tan hy­vä­mai­nei­ses­sa kou­lus­sa. Sen kaik­ki nä­ke­vät, et­tei Au­ro­ral­la me­ne ko­to­na hy­vin. Hän tu­lee kou­luun mi­ten sat­tuu ja on vii­kon­lop­pu­jen ja juh­la­py­hien jäl­keen pois­sa usei­ta päi­viä. Au­ro­ra kul­kee sa­mois­sa rik­ki­näi­sis­sä vaat­teis­sa ja oi­rei­lee voi­mak­kaas­ti mo­nin ta­voin pa­haa oloaan.

Olen ol­lut Au­ro­ras­ta yh­tey­des­sä kou­lun ter­vey­den­hoi­ta­jaan ja opet­ta­jaan. He ovat sa­no­neet, et­tä ti­lan­ne on tie­dos­sa. Pel­kään, et­tei mi­tään ole teh­ty, sil­lä Au­ro­ran ti­lan­ne on py­sy­nyt en­nal­laan. Vaik­ka Ee­ri­kan ta­paus osoit­ti, et­tei las­ten­suo­je­luil­moi­tus­ten te­ke­mi­ses­tä ol­lut mi­tään hyö­tyä, pää­tin kui­ten­kin teh­dä elä­mä­ni en­sim­mäi­sen las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sen – Au­ro­ras­ta.

Soi­tin Hel­sin­gin kau­pun­gin las­ten­suo­je­lu­vi­ras­toon. Siel­tä mi­nut yh­dis­tet­tiin päi­vys­tä­väl­le las­ten­suo­je­lu­työn­te­ki­jäl­le. Ker­roin, et­tä olen huo­lis­sa­ni Au­ro­ras­ta ja ha­luan teh­dä hä­nes­tä las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sen. "Tar­vit­sem­me lap­sen ko­ko ni­men tai so­siaa­li­tur­va­tun­nuk­sen", mi­nul­le sa­not­tiin yn­seäs­ti.

Se­li­tin, et­ten tie­dä Au­ro­ran su­ku­ni­meä tai so­siaa­li­tur­va­tun­nus­ta, kos­ka olen hä­nen luok­ka­ka­ve­rin­sa äi­ti. Ker­roin Au­ro­ran kou­lun ni­men ja osoit­teen se­kä Au­ro­ran opet­ta­jan ni­men ja luo­kan. Mi­nul­le to­det­tiin jäl­leen na­pa­kas­ti, et­tei il­moi­tus­ta voi teh­dä etu­ni­mel­lä ei­vät­kä he ky­se­le kou­lul­ta lap­sen su­ku­ni­meä.

Sii­nä vai­hees­sa mo­ni oli­si luo­vut­ta­nut. Mi­nä her­mos­tuin. Ker­roin jäl­leen fak­tat Au­ro­ran elä­mäs­tä. Nai­nen pu­he­li­mes­sa sa­noi, et­tä no joo, kir­jaan täs­tä las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sen. Ti­va­sin kol­me ker­taa pu­he­lun lo­puk­si, es­tää­kö jo­kin la­ki las­ten­suo­je­lu­vi­ra­no­mai­sia soit­ta­mas­ta kou­lul­le ja ky­sy­mäs­tä Au­ro­ran su­ku­ni­meä ja mui­ta tie­to­ja. Mi­nul­le vas­tat­tiin vii­mein, et­tei es­tä. Pu­he­lun lo­puk­si mi­nul­le jäi olo, et­tei ku­kaan aio aut­taa Au­ro­raa.

On­ko Hel­sin­gin las­ten­suo­je­lus­sa jo niin pal­jon lap­sia, et­tei uu­sia au­tet­ta­via ha­lu­ta ot­taa enää edes jo­noon?

Mik­si ku­kaan ei au­ta?
Jul­kai­sem­me kir­joi­tuk­sen
­poik­keuk­sel­li­ses­ti ni­mi­mer­kil­lä.

On­ko Hel­sin­gin las­ten­suo­je­lus­sa jo niin pal­jon lap­sia, et­tei uu­sia au­tet­ta­via ha­lu­ta ot­taa enää edes jo­noon, ky­syy ni­mi­merk­ki Mik­si ku­kaan ei au­ta? mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­ses­saan.

Olen it­ke­nyt ja val­vo­nut mon­ta yö­tä lap­se­ni luok­ka­ka­ve­rin Au­ro­ran (ni­mi muu­tet­tu) vuok­si. Pie­ni Au­ro­ra yrit­tää käy­dä kou­lua Hel­sin­gin kes­kus­tan hy­vä­mai­nei­ses­sa kou­lus­sa. Sen kaik­ki nä­ke­vät, et­tei Au­ro­ral­la me­ne ko­to­na hy­vin. Hän tu­lee kou­luun mi­ten sat­tuu ja on vii­kon­lop­pu­jen ja juh­la­py­hien jäl­keen pois­sa usei­ta päi­viä. Au­ro­ra kul­kee sa­mois­sa rik­ki­näi­sis­sä vaat­teis­sa ja oi­rei­lee voi­mak­kaas­ti mo­nin ta­voin pa­haa oloaan.

Olen ol­lut Au­ro­ras­ta yh­tey­des­sä kou­lun ter­vey­den­hoi­ta­jaan ja opet­ta­jaan. He ovat sa­no­neet, et­tä ti­lan­ne on tie­dos­sa. Pel­kään, et­tei mi­tään ole teh­ty, sil­lä Au­ro­ran ti­lan­ne on py­sy­nyt en­nal­laan. Vaik­ka Ee­ri­kan ta­paus osoit­ti, et­tei las­ten­suo­je­luil­moi­tus­ten te­ke­mi­ses­tä ol­lut mi­tään hyö­tyä, pää­tin kui­ten­kin teh­dä elä­mä­ni en­sim­mäi­sen las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sen – Au­ro­ras­ta.

Soi­tin Hel­sin­gin kau­pun­gin las­ten­suo­je­lu­vi­ras­toon. Siel­tä mi­nut yh­dis­tet­tiin päi­vys­tä­väl­le las­ten­suo­je­lu­työn­te­ki­jäl­le. Ker­roin, et­tä olen huo­lis­sa­ni Au­ro­ras­ta ja ha­luan teh­dä hä­nes­tä las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sen. "Tar­vit­sem­me lap­sen ko­ko ni­men tai so­siaa­li­tur­va­tun­nuk­sen", mi­nul­le sa­not­tiin yn­seäs­ti.

Se­li­tin, et­ten tie­dä Au­ro­ran su­ku­ni­meä tai so­siaa­li­tur­va­tun­nus­ta, kos­ka olen hä­nen luok­ka­ka­ve­rin­sa äi­ti. Ker­roin Au­ro­ran kou­lun ni­men ja osoit­teen se­kä Au­ro­ran opet­ta­jan ni­men ja luo­kan. Mi­nul­le to­det­tiin jäl­leen na­pa­kas­ti, et­tei il­moi­tus­ta voi teh­dä etu­ni­mel­lä ei­vät­kä he ky­se­le kou­lul­ta lap­sen su­ku­ni­meä.

Sii­nä vai­hees­sa mo­ni oli­si luo­vut­ta­nut. Mi­nä her­mos­tuin. Ker­roin jäl­leen fak­tat Au­ro­ran elä­mäs­tä. Nai­nen pu­he­li­mes­sa sa­noi, et­tä no joo, kir­jaan täs­tä las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sen. Ti­va­sin kol­me ker­taa pu­he­lun lo­puk­si, es­tää­kö jo­kin la­ki las­ten­suo­je­lu­vi­ra­no­mai­sia soit­ta­mas­ta kou­lul­le ja ky­sy­mäs­tä Au­ro­ran su­ku­ni­meä ja mui­ta tie­to­ja. Mi­nul­le vas­tat­tiin vii­mein, et­tei es­tä. Pu­he­lun lo­puk­si mi­nul­le jäi olo, et­tei ku­kaan aio aut­taa Au­ro­raa.

On­ko Hel­sin­gin las­ten­suo­je­lus­sa jo niin pal­jon lap­sia, et­tei uu­sia au­tet­ta­via ha­lu­ta ot­taa enää edes jo­noon?

Mik­si ku­kaan ei au­ta?
Jul­kai­sem­me kir­joi­tuk­sen

Anteeksi. Kopsasin vahingossa kahteen kertaan. Mutta tää on siis se juttu tän päivän Hesarissa. t.ap

Eiköhän asia ole jo hoidossa koulun puolesta, mutta vaitiolovelvollisuus kieltää kertomasta mitään tälle uteliaalle mammalle.

Toisaalta, tämä kirjoitus pani miettimään, että onkohan meilläkin kohta joku täti oven takana, kun lapsi on taas kipeänä ja pukeutuu muotifarkkuihin, joissa on jo valmiiksi reikiä. Jonkun huolimamman mielestä varmaan lapseni kulkee koulussa milloin sattuu, kun on sairastanut paljon ja resut farkut jalassa.

Mamma olisi varmaan halunnut kuola valuen tietää kaikki ihanat juorut lapsesta, eikä tajunnut, että hänelle riittää se, että asia on hoidossa. Toisten lasten yksityisasioita ei saa kertoa kenellekään uteliaalle lapsen luokkakaverin äidille.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 20:46"]Eiköhän asia ole jo hoidossa koulun puolesta, mutta vaitiolovelvollisuus kieltää kertomasta mitään tälle uteliaalle mammalle.

Toisaalta, tämä kirjoitus pani miettimään, että onkohan meilläkin kohta joku täti oven takana, kun lapsi on taas kipeänä ja pukeutuu muotifarkkuihin, joissa on jo valmiiksi reikiä. Jonkun huolimamman mielestä varmaan lapseni kulkee koulussa milloin sattuu, kun on sairastanut paljon ja resut farkut jalassa.

Mamma olisi varmaan halunnut kuola valuen tietää kaikki ihanat juorut lapsesta, eikä tajunnut, että hänelle riittää se, että asia on hoidossa. Toisten lasten yksityisasioita ei saa kertoa kenellekään uteliaalle lapsen luokkakaverin äidille.

[/quote]

Olet todella ärsyttävä. Katsopa peiliin ja mieti hetki mitä näet.