Lue keskustelun säännöt.
Miten olette taistellut masennuksen yli?
22.12.2020 |
Tarinani on pitkä, paljon jää kertomatta, joten pyydän, älkää lukeko niin mustavalkoisesti kaikkea. Yritän kertoa tässä suurimmat kriisini, mutta irroitettuna koko elämästäni, saa nämä tarinat näyttämään minut hyvin hullulta (jota en siis kiistä myöskään olevani)..
Olen taistellut masennuksen ja jonkinkaltaisen persoonnallisuushäiriön kanssa koko ikäni. Olen kasvanut ilman isää ja äitiä (toinen alkoholisti, toinen hylkäsi minut ties kenen sukulaisen luokse). Äitini on ollut elämässäni, mutta ollut hyvin torjuva, kylmä ja itseriittoinen. Muutin (tai minut ajettiin) pois kotoa 16 vuotiaana.
Muistan, että jo päiväkodissa minulla on ollut ongelmia sopeutua yhteiskuntaan. Jouduin vaikeuksiin, minusta ei pidetty ja ns. erotettiin omasta ryhmästä (minun piti vaihtaa toiseen ryhmään). Ala-aste meni ihan OK, mutta yläasteella masennus ja sosiaaliset ongelmat kasvoivat. Nämä vielä selittyivät normaaleilla nuorten kokemilla ongelmilla, eikä niihin kiinnitetty mitään hirveästi huomiota.
Mutta. Mentyäni työelämään 18 vuotiaana en ole päässyt näistä ongelmistani eroon. Masennukseni tulee ja menee, se ei niinkään ole ehkä vaikuttanut elämääni, mutta personaallisuushäiriö taas on.
Saan usein potkut. Koe-aikaani ei jatketa. Jouduin jatkuvasti puhutteluun. Työkaverit eivät pidä minusta. Joudun vaihtamaan työpaikkaa, enkä oikeasti muista MITÄÄN paikkaa jossa minua oltaisiin jääty kaipaamaan.
Tässä esimerkkejä mitä olen tehnyt; ruokakaupassa (varmaan 10 eri kaupassa, eri hommissa), aspoissa, kassoilla, siivoajana, päiväkodissa, sairaalassa (apuri), kävin yliopiston ja olen sen jälkeen tehnyt asiantuntija hommia joista 2:sta olen saanut potkut tai koeaikani on päätetty. Nyt viimeisin paikka on määräaikaisuus joka päättyy 4 kk päästä ja juuri olin puhuttelussa, ja tiedän etten saa jatkoa. IKINÄ ei ole työjälkeä moitittu ja siitä aina saan kehuja. En vain sopeudu ihmisten pariin..
Olen tehnyt kaikkeni että olisin ns. hyvä ihminen. En keksi mitä teen väärin. Minulle ei oikein suoraan sanota mikä mättää, mutta luonteestani kuulen paljon pahaa (ei sanota suoraan mikä siinä on huonoa).
Minusta on tullut todella masentunut tämän takia. En jaksa enää normaalia arkea. Olen eristäytyvä. En ole enää somessa, piilottelen naapureilta, en uskalla töissä puhua. Pelkään joka päivä potkuja, odotan poliiseja ikkunassa, pelkään jokaista puhelinsoittoa, näen painajaisia että olen murhannut jonkun ja sitä pelkään päivisin, että mitä jos se onkin totta. Minulla ei ole enää ystäviä. Kaikki vastoinkäymiset töissä jne. on saanut minut ajamaan heidät pois elämästäni. Koen ettei minulla ole heille mitään annettavaa. Olen aivan rikki.
Voiko olla, että jotkut ihmiset eivät vain sopeudu tähän maailmaan ja meidän kuuluukin olla rikkinäisiä ja masentuneita. Vai voinko minäkin päästä tästä yli ja tulla normaaliksi?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, ettet ole ikinä nähnyt normaalia käyttäytymistä ihmisten kesken. Ehkä sanot liian suoraan, et kuuntele toista tai usko mitä sanotaan. En sano pahalla, ehkä et vain tiedä, että noin käyttäydytään. Tästä lähin kysyt aina, mitä teit väärin ja koita opetella lukemaan ihmisten ilmeistä, milloin teit väärin. Ja jos sulla on edes yksi ihminen, kenen kanssa olet nyt hyvissä väleissä, kerro että sua ihmetyttää se, että ihmiset kaikkoaa ympäriltäsi. Tosiystävä kertoo syyt, jos vain kuuntelet
Olen hyvin suora. Se on totta. Minulle on ystävät sanonut että alussa vaikutan pelottavan itsevarmalta ja enkä kuulemma pelkää mitään. Todellisuudessa olen hyvin ahdistunut että joudun olla ihmisten kanssa enkä tiedä miten päin olla. Mieheni sanoo että olen sosiaalisesti hyvin kömpelö. Ja sanon ns. Vahingossa loukkaavia asioita, enkä tiedä että se loukkasi jotain.
Kiitos viestistäsi. :) ap
Arvasin siis oikein😊 Mulla on sukuvikana myös tuo suoruus, mutta vastapainona hyvin herkkä empatiakyky. Opettele kuuntelemaan ja varsinkin se, ettei aina kaivata sun mielipidettä. Välillä on viisasta vaieta. Ja kun itse huomaan möläyttäneeni, pyydän heti anteeksi ja selitän miten en vain pysty aina pitämään kieltäni. Anteeksipyytämällä olen pysynyt hyvissä väleissä ja hauskat jutustelut ovat jatkuneet mokastani huolimatta. Kaikki teemme virheitä eikä itselleen oikein voi mitäön, tärkeintä on tajuta se itse ja pyytää anterksi. Voit pyytää kumppaniasi opettamaan tavoille, oma mieheni koulutti minusta ihan salonkikelpoisen 😅
Mä luulen että tämä voisi olla se ongelma, koska puutun kyllä jokaiseen epäkohtaan ja sanon mielipiteeni vaikka sitä ei ikinä kysytä.. Yritän siis purra kieltäni tästä lähtien ja olla tyynempi..
Kiitos vinkistä :D mukavaa että joku sai irti aloituksestani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut kyllä silti voi käydä hyvinkin . Mun kaveri parani masiksesta meni siivoon ja pääsi jaloilleen pikkuhiljaa . Sai laskut maksettua minipalkalla ja vuokran . Se vaan lähti liikkuun. Itseltä kun meni töissä selkä nikama paikaltaan niin tuli hitaaksi liikkuminen kauheat kivut . Välillä jalattomana sairaalassa . Kävi joku herätyskokous sitten siellä napsahti nikama paikalleen kuului oikein ääni . Alkoi jalat toimia taas . Pelko siitä jäi kyllä lähellä halvaantumista . Niin ei sitä kukaan tajunnut miksei joku liiku ,hitaasti piti nousta ja sattui kaikki . Ei toisen kipuja voi tietää . Joku voi olla tosi kipeä vaikka sormista kun on reumatauti tai niska kipeä . Sama juttu kun masentunut murehtii turhia mutta ei pääse siitä vapaaksi . Älä murehdi ala elää.
Minulla on toistuva masennus. Päivä kerrallaan, siitä se lähtee.
Lopulta ei teissä ole mitään vikaa . Se on luulotauti . Turhaa syyttää itseään ja toisia tavallisista asioista elämää eletään . Ei kaikkia voi miellyttää on ilkeitä ihmisiä on hyviä on pahoja . Tunteet menee ja uusia tulee . Liikunta auttaa ja se kun tekee jotain muuta kuin miettii millainen on tai ei ole . Joku harrastus kuten tähtien tutkiminen vie ajatukset pois turhista . Elämä on niin lyhyt . Elä se. Saatana on syyttäjä , älä sitä kuuntele . Alat vaan tehdä asioita ja elää. Jos on velkaa maksaa pois pikkuhiljaa . Jeesus auttaa armon kautta eikä syytä. Jos on syntejä siis rikoksia kannattaa ne tunnustaa . Esimerkiksi voi heittää pois noitakirjat varastetut ja muun sellaisen . Helpottaa oloa. Varastetut vaatteet pitää palauttaa korut tai laittaa pois. Astiat myös. Sellaista parannuksen tekoa ei muut voi tehdä jonkun puolesta ,pitää itse tehdä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos katselet ihmisiä ympärilläsi ja mietit mitä sinulle on sanottu suoraan vaikka olet töksäyttelijä, paljon on loukkasnnuttu ja monesti olisi ollut toivottavaakin antaa palautetta niin huomaat ettei luultavasti juuri KUKAAN sano juuri MITÄÄN suoraan. Jos ei ole ollut pakko suunnilleen lain vaatiessa tai jonkun suunnitellun palautteen annon vuoksi sanoa mitään niin juuri mitään ei ole sanottu.
Jos vertaat sitä siihen että sinulla on tapana laukoa mielipiteitä vaikka ei kysytäkään niin se ON radikaalia ja se loukkaa. Se että muut ovat hiljaa ei tarkoita etteivätkö he näkisi ongelmia tai että olisivat tyhmempiä. He vain ymmärtävät sosiaalisia sääntöjä paremmin ja ymmärtävät ettei esimerkiksi oman perheen elantoa kannata uhrata siksi että järjestelee töissä esimiehen töitä tai jotain muuta vastaavaa.
Toki jos töksäyttelytaipumuksen vuoksi olet juuttunut aloittamaan aina uudestaan suorittavissa töissä voit hyvinkin olla älykkäämpi kuin monet työkaverit mutta ei se tarkoita että olet heitä parempi ihminen.
Terapiaahan tuohon tarvitsisi. Tunnelukoistakin kannattaa lukea. Vyyhdissäsi tuntuisi olevan sekaisin ainakin rajattomuutta, vaativuutta ja armottomuutta itseä ja muita kohtaan, ehkäpä jonkinlainen narsistinen suojakuorikin.
Ainakin myötätuntoa ja lempeyttä kannattaa työstää; se auttaa sekä tarpeeseen töksäytellä muille, ylemmyydentuntoon, armottomuuteen ja häpeään.
Jaksamista sulle, rankkaa kun ei ole oppinut noita asioita silloin kun ne yleensä opitaan. Masennus on luonnollinen reaktio sosiaalisiin epäonnistumisiin. Lauma-aikoina sosiaalinen eristäytyminen on tarkoittanut käytännössä kuolemaa.
Ap et ole kunnossa. Tajuat kyllä itsekin etteivät poliisit tule ikkunasta. Sä tarvitset nyt apua. Mä olen maallikko mutta sanon sun harhaluulojen tuovan mieleen. Että voit saada vielä psykoosin. Syö lääkkeesi mitä sulle on määrätty. Psykoterapia tai mitä niitä nyt onkaan ei yksinkertaisesti auta aina vaan tarvitaan lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ensimmäisenä törmää lääkepakotukseen, kun hakee apua mielenterveysongelmiin. Mutta jos/kun lääkkeiden hyödyt eivät voita haittoja, voit aivan hyvin hakeutua kuntoutuspsykoterapiaan ja teeskennellä syöväsi lääkkeitä. Moni hoitaja/lääkäri väittää että terapia on tarkoitettu vain lääkityille. Persoonallisuushäiriöihin kuitenkin nimenomaan terapia on se ensisijainen ja tutkimusten mukaan myös vaikuttavin hoito.
Jättää lääkkeet syömättä niin pääset psykiatriselle osastolle. Jos menet oikein huonoon kuntoon menet sinne pakkohoitolähetteellä. Psyykenlääkkeitä on lukuisia erilaisia. Jos joku aiheuttaa sivuvaikutuksia niin joku voi sopia.
Yleensä ensimmäisenä törmää lääkepakotukseen, kun hakee apua mielenterveysongelmiin. Mutta jos/kun lääkkeiden hyödyt eivät voita haittoja, voit aivan hyvin hakeutua kuntoutuspsykoterapiaan ja teeskennellä syöväsi lääkkeitä. Moni hoitaja/lääkäri väittää että terapia on tarkoitettu vain lääkityille. Persoonallisuushäiriöihin kuitenkin nimenomaan terapia on se ensisijainen ja tutkimusten mukaan myös vaikuttavin hoito.