Ikävä ihanaa ihmistä johon sain tutustua :(

Ihana ketju. ❤️ Toivoisin myös olevani vastaavalla tavalla kaivattu. Mulla myös yksi entinen työkaveri, jonka katoamista elämästäni suren. Harmittaa, etten yrittänyt tutustua paremmin, kun ajattelin meidän silloin olevan liian eri elämäntilanteissa. Myöhemmin olen tajunnut, että yhtä ihania ihmisiä ei kävele kohdalle edes kerran vuosikymmenessä.

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju. ❤️ Toivoisin myös olevani vastaavalla tavalla kaivattu. Mulla myös yksi entinen työkaveri, jonka katoamista elämästäni suren. Harmittaa, etten yrittänyt tutustua paremmin, kun ajattelin meidän silloin olevan liian eri elämäntilanteissa. Myöhemmin olen tajunnut, että yhtä ihania ihmisiä ei kävele kohdalle edes kerran vuosikymmenessä.

Mietin vaan että jos oltaisiin jossan muualla kuin Suomessa, voisi ehdottaa tuosta vaan tapaamista tai kutsua kylään. Meille suomalaisille se on usein niin vaikeaa ja ollaan niin varovaisia ja ylianalysoidaan asioita. Mietitään mitähän se toinen ajattelee ja vaikka mitä.. Ei toki kaikki mutta huomaa kyllä selvän eron ulkomaalaisiin yhtäviin kun vertaa

Olen kuullut ihmisten harmittelevan kuinka katosin heidän elämästään. Poistin siis vain sometilit. Jos ei ole numeroni tallessa niin se on ihan julkinen, löytyy hakupalveluist. Saa soittaa.

Ikävöinti on heikkoutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju. ❤️ Toivoisin myös olevani vastaavalla tavalla kaivattu. Mulla myös yksi entinen työkaveri, jonka katoamista elämästäni suren. Harmittaa, etten yrittänyt tutustua paremmin, kun ajattelin meidän silloin olevan liian eri elämäntilanteissa. Myöhemmin olen tajunnut, että yhtä ihania ihmisiä ei kävele kohdalle edes kerran vuosikymmenessä.

Mietin vaan että jos oltaisiin jossan muualla kuin Suomessa, voisi ehdottaa tuosta vaan tapaamista tai kutsua kylään. Meille suomalaisille se on usein niin vaikeaa ja ollaan niin varovaisia ja ylianalysoidaan asioita. Mietitään mitähän se toinen ajattelee ja vaikka mitä.. Ei toki kaikki mutta huomaa kyllä selvän eron ulkomaalaisiin yhtäviin kun vertaa

Olet ihan oikeassa. Kun kulttuurin vaikutuksen omiin asenteisiin ja toimintatapaan tiedostaa, on onneksi helpompaa jatkossa toimia myös siitä poikkeavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju. ❤️ Toivoisin myös olevani vastaavalla tavalla kaivattu. Mulla myös yksi entinen työkaveri, jonka katoamista elämästäni suren. Harmittaa, etten yrittänyt tutustua paremmin, kun ajattelin meidän silloin olevan liian eri elämäntilanteissa. Myöhemmin olen tajunnut, että yhtä ihania ihmisiä ei kävele kohdalle edes kerran vuosikymmenessä.

Mietin vaan että jos oltaisiin jossan muualla kuin Suomessa, voisi ehdottaa tuosta vaan tapaamista tai kutsua kylään. Meille suomalaisille se on usein niin vaikeaa ja ollaan niin varovaisia ja ylianalysoidaan asioita. Mietitään mitähän se toinen ajattelee ja vaikka mitä.. Ei toki kaikki mutta huomaa kyllä selvän eron ulkomaalaisiin yhtäviin kun vertaa

Olet ihan oikeassa. Kun kulttuurin vaikutuksen omiin asenteisiin ja toimintatapaan tiedostaa, on onneksi helpompaa jatkossa toimia myös siitä poikkeavalla tavalla.

Jos toimii poikkeavalla tavalla, pisetään outona, ikävä kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea on unohtaa sellaista naista, kenen kanssa olisi aina halunnut olla yhdessä. Kaipaan vaan tosi paljon. En kyllä osaa Ap:ta neuvoa unohtamisessa.

M

Itse olen tällainen nainen johon kaveri mies rakastui ja sain juuri kuulla kuinka haluaisi viettää koko loppuelämän kanssani, eihän siitä mitään tule koska olen jo varattu mutta kyllä tämä omankin sydämeni tavallaan särki koska en olisi halunnut menettää tärkeää ihmistä mutta ei kuulemma pysty enää olemaan ystäväkään.. Paska fiilis.. Ja surullinen olo koska olemme niin samalla aaltopituudella..

Tiesikö kaverimies alusta saakka että olit varattu? Varmasti ikävää molemmille. Eikö mitään voisi tehdä yhteyden säilyttämiseksi.

Ottakaa yhteyttä se kannattaa. T: yhteyttäottanutvaimo

Itse kuuluin muutama vuosi sitten erääseen pikaviestiryhmään, joka koostui pääosin toisensa irl tuntevista kavereista, mutta siellä oli noin vuoden mukana yksi naispuolinen henkilö, joka pysytteli koko tuon ajan anonyyminä - hän ei siis tavannut ikinä ketään meistä, ei kertonut nimeään eikä esiintynyt edes tunnistettavalla kuvalla.

Minulla oli tuolloin todella vaikea ajanjakso elämässäni, ja tuo nainen tuki ja kannusti viesteillään minua koko tuon ajan. Jos muut eivät ymmärtäneet minua niin hän yritti ymmärtää. Purin jopa kerran pahaa oloani häneen, mutta hän oli siltikin empaattinen. Olimme muutenkin samanhenkisiä ja monista samoista asioista kiinnostuneita. Jossain vaiheessa paha oloni eskaloitui niin, että poistuin tuosta ryhmästä koska en juuri sillä hetkellä jaksanut sosiaalisia kontakteja. Kun joitain kuukausia myöhemmin palasin niin tuo nainen oli kadonnut ja poistanut itsensä koko tuosta pikaviestisovelluksesta.

Minulla on usein ikävä häntä ja harmittaa myös, etten ikinä päässyt kiittämään siitä, miten ihana hän oli minua kohtaan. Hän oli yksi sydämellisimmistä ihmisistä kehen olen koko elämäni aikana törmännyt, välillä mietin että kuin minua varten lähetetty enkeli. Ja tähän loppuun, että olen siis itsekin naispuolinen, joten mistään romanttisesta ei ollut kyse.