On itsekästä ja julmaa joltain ajatella, että joku toinen joutuu helvettiin tai saa osakseen jotain pahaa.
Kristillisyyttä pidetään ymmärtävänä, rakastavana, anteeksiantavana asiana. Tästä syystä on vaikeaa kuvitella, että ketään voisi tuomita helvettiin. Eihän kenenkään toive voi olla helvettiin päätyminen, jos me täältä jonnekin päädymme. Itse uskon vakaasti, että me kaikki olemme taivaaseen menossa, sikäli kuin matkamme maallisen elämän jälkeen jatkuu. On itsekästä ja julmaa joltain ajatella, että joku toinen joutuu helvettiin tai saa osakseen jotain pahaa.
Kommentit (129)
Olen agnostikko. Jos ihminen on ollut julma, itsekäs niin ei hänelle luulisi kunniankukonkaan laulavan. Uhrien kärsimykset vesitetään sillä, että pahantekijät jäävät vaille tuomiota.
Xepra kirjoitti:
Ihan kiva kun voi uskomuksistaan uskoa vaan ne kivoilta tuntuvat osat. Mutta siinähän kristityt syövät katkarapuja, työskentelevät sunnuntaisin ja naiset ei pidä huivia, vaikka raamattu sanoo niin. Miksei sitten skipata ajatusta siitä, että jumala on niin narsistinen, että kiduttaa ikuisesti niitä jotka eivät häneen usko. Logiikasta viis.
Ei Jumala kiduta ketään. Ihminen itse kiduttaa itseään, ja Jumala ojentaa jokaiselle pelastavan kätensä, johon saa tarttua jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi sinun kannattaakin lukea Raamattua vähän tarkemmin. Meille ihan kaikille luvataan pääsy taivaaseen jos uskomme Jeesukseen. Ja ihmeellisintä on, ettei sinun tarvitse uskoa itse itsestäsi ulos puristaa vaan kerro huolesi Jeesukselle, niin hän lahjoittaa sinulle uskon.
Kuulepa, jos olisit syntynyt muslimimaahan muslimiperheeseen, niin olisiko sinulla ollut mitään mahdollisuuksia uskoa jeesukseen ja päästä taivaaseen. Olisitko raamattua saanut käsiisi?
Ymmärrätkö millaista lottoa tämä taivaaseenpääsytouhu on? Jos siis oletetaan tämä paimentolaistarukirja todeksi.
Juuri siksi meidän onkin vietävä evankeliumia Jeesuksesta eteenpäin. Että ihan kaikki voisivat sen kuulla.
Se, miten sellaisten ihmisten käy, jotka eivät ole elämänsä aikana Jeesuksesta saaneet kuulla voi jättää Herran haltuun. Pitää keskittyä huolehtimaan siitä, että mahdollisimman moni saa kuulla.
Jos niin on, niin meidän on kyllä tästä pääteltävä, että jumala ei laiskuuttaan tai pahuuttaan paljon piittaa niistä, jotka eivät eläissään saaneet mahdollisuutta uskoa häneen. Jätti homman taitamattomien ihmisten huoleksi.
Helppoa kyllä tuo luulevaisen argumentointi: "Herran haltuun" kun ei uskalla ajatella itse pidemmälle.
Herran haltuun on paras argumentti, mitä kristitty voi sanoa, sillä Herralta tulee kaikki tahtominen ja tekeminen. Ei ihminen itsestään mitään voi.
Eli kaikki paha ja pahuus on Herrasta lähtöisin. Tulihan se sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi sinun kannattaakin lukea Raamattua vähän tarkemmin. Meille ihan kaikille luvataan pääsy taivaaseen jos uskomme Jeesukseen. Ja ihmeellisintä on, ettei sinun tarvitse uskoa itse itsestäsi ulos puristaa vaan kerro huolesi Jeesukselle, niin hän lahjoittaa sinulle uskon.
Onko uskon lahjoittaminen jokin erityinen tunne.
Olen jo lähempänä sitä kuolemaa iältäni. Olen aina rukoillut ja välillä kyllä unohtanut. Välillä kieltänyt ja epäillyt. Välillä tuskassa anonut, että anna minulle aito usko.
Silti koen, että en ole kokenut uskoon tuloa. En sellaista syvää varmuutta. Minun uskoni on ollut vain aina tahdon asia ja välillä häilyväinen.
Ehkä en ole uskon arvoinen
Usko ei ole tunne. Kehottaisin sinua etsimään Raamatusta niitä kohtia missä puhutaan uskosta ja uskossa elämisestä. Rukoile ja kerro Jumalalle tämä sinun ongelmasi ja pyydä uskoa Jeesukseen. Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän arvokas. Juuri siksihän Jeesus tulikin maailmaan, että me Häneen uskomalla saisimme iankaikkisen elämän. Siunausta sinulle!
Hepr. 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Matt. 7:18
Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
Ap: Näinhän juuri on ajateltu hyvin pitkään.
Oma sädekehä kirkastuu moisia ajattelemalla. Hekumoimalla sillä, kuinka toinen joutuu helvetin pätsiin.
PS: Oikeasti me kaikki vain katoamme olemasta kuoltuamme.
Taivas ja helvetti - tai jotain siltä väliltä - on juuri nyt ympärilläsi. Mitään yliluonnollista taivasta tai helvettiä ei ole. Tai ainakin kaikki todisteet niiden puolesta puuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi sinun kannattaakin lukea Raamattua vähän tarkemmin. Meille ihan kaikille luvataan pääsy taivaaseen jos uskomme Jeesukseen. Ja ihmeellisintä on, ettei sinun tarvitse uskoa itse itsestäsi ulos puristaa vaan kerro huolesi Jeesukselle, niin hän lahjoittaa sinulle uskon.
Onko uskon lahjoittaminen jokin erityinen tunne.
Olen jo lähempänä sitä kuolemaa iältäni. Olen aina rukoillut ja välillä kyllä unohtanut. Välillä kieltänyt ja epäillyt. Välillä tuskassa anonut, että anna minulle aito usko.
Silti koen, että en ole kokenut uskoon tuloa. En sellaista syvää varmuutta. Minun uskoni on ollut vain aina tahdon asia ja välillä häilyväinen.
Ehkä en ole uskon arvoinenUsko ei ole tunne. Kehottaisin sinua etsimään Raamatusta niitä kohtia missä puhutaan uskosta ja uskossa elämisestä. Rukoile ja kerro Jumalalle tämä sinun ongelmasi ja pyydä uskoa Jeesukseen. Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän arvokas. Juuri siksihän Jeesus tulikin maailmaan, että me Häneen uskomalla saisimme iankaikkisen elämän. Siunausta sinulle!
Hepr. 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Kiitos sinulle. Usko on kulkenut matkassa läpi elämäni, mutta en ole ns.uskoon tullut.
Mutta vaikka elämässä on ollut vaikeaa, en ole sitä kokonaan hyljännyt. Olen ajatellut, että tee tahtosi mukaan minun kanssa, niin kuin on tarkoitus. Se ei ole teoista, vaan armosta
Xepra kirjoitti:
Ihan kiva kun voi uskomuksistaan uskoa vaan ne kivoilta tuntuvat osat. Mutta siinähän kristityt syövät katkarapuja, työskentelevät sunnuntaisin ja naiset ei pidä huivia, vaikka raamattu sanoo niin. Miksei sitten skipata ajatusta siitä, että jumala on niin narsistinen, että kiduttaa ikuisesti niitä jotka eivät häneen usko. Logiikasta viis.
Jumalan ei tarvitse erikseen kiduttaa ketään, vaan helvetti on se paikka, jossa ei Jumalan rakkaus enää vaikuta. Valinta on ihan oma ja tie Jumalan iankaikkiseen yhteyteen on Jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetin käsite ei kuulunut ollenkaan juutalaisuuteen eikä alun perin myöskään kristillisyyteen.
Olen samaa mieltä kristittynä siitä, että helvetti on julma ajatus. Monet ihmiset tekevät pahaa, koska heillä on paha olo. Toisaalta persoonallisuushäiriöitä kuten narsismia ei oikein voi parantaa.
Jos ihmisetkin voivat antaa hirveitä tekoja anteeksi, kyllä Jumalakin pystyy siihen.
En pysty uskomaan helvettiin, vaikka mitä sanottaisiin.
Lue Johanneksen ilmestys ja tule sitten kertomaan, ettei Helvetti ole alusta saakka kuulunut kristinuskoon.
Jumala ei pyytämättä anna hirveitä tekoja anteeksi. Sitähän se armon vastaanottaminen tarkoittaa, että tunnustaa syntisyytensä, katuu ja tekee parannuksen. Pyytämättä ei tapahdu mitään.
Minusta pitäisi pyytää anteeksi siltä jota vastaan on rikkonut.
Mitä se Jumalalta anteeksipyytäminen rikoksen uhria auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Xepra kirjoitti:
Ihan kiva kun voi uskomuksistaan uskoa vaan ne kivoilta tuntuvat osat. Mutta siinähän kristityt syövät katkarapuja, työskentelevät sunnuntaisin ja naiset ei pidä huivia, vaikka raamattu sanoo niin. Miksei sitten skipata ajatusta siitä, että jumala on niin narsistinen, että kiduttaa ikuisesti niitä jotka eivät häneen usko. Logiikasta viis.
Jumalan ei tarvitse erikseen kiduttaa ketään, vaan helvetti on se paikka, jossa ei Jumalan rakkaus enää vaikuta. Valinta on ihan oma ja tie Jumalan iankaikkiseen yhteyteen on Jeesus.
Tiedän miehen joka on juonut spermaa ja ta.ppanut.
Hän on pyytänyt jeesukselta syntejään anteeksi..mutta uhreiltaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Xepra kirjoitti:
Ihan kiva kun voi uskomuksistaan uskoa vaan ne kivoilta tuntuvat osat. Mutta siinähän kristityt syövät katkarapuja, työskentelevät sunnuntaisin ja naiset ei pidä huivia, vaikka raamattu sanoo niin. Miksei sitten skipata ajatusta siitä, että jumala on niin narsistinen, että kiduttaa ikuisesti niitä jotka eivät häneen usko. Logiikasta viis.
Jumalan ei tarvitse erikseen kiduttaa ketään, vaan helvetti on se paikka, jossa ei Jumalan rakkaus enää vaikuta. Valinta on ihan oma ja tie Jumalan iankaikkiseen yhteyteen on Jeesus.
Tiedän miehen joka on juonut spermaa ja ta.ppanut.
Hän on pyytänyt jeesukselta syntejään anteeksi..mutta uhreiltaan ei.
Hyvä ..hän on nauttinut spermasta ja t.appamisesta nyt hän on jumalan lapsi ja jeesuksen kaveri:)
WIN WIN
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Xepra kirjoitti:
Ihan kiva kun voi uskomuksistaan uskoa vaan ne kivoilta tuntuvat osat. Mutta siinähän kristityt syövät katkarapuja, työskentelevät sunnuntaisin ja naiset ei pidä huivia, vaikka raamattu sanoo niin. Miksei sitten skipata ajatusta siitä, että jumala on niin narsistinen, että kiduttaa ikuisesti niitä jotka eivät häneen usko. Logiikasta viis.
Jumalan ei tarvitse erikseen kiduttaa ketään, vaan helvetti on se paikka, jossa ei Jumalan rakkaus enää vaikuta. Valinta on ihan oma ja tie Jumalan iankaikkiseen yhteyteen on Jeesus.
Tiedän miehen joka on juonut spermaa ja ta.ppanut.
Hän on pyytänyt jeesukselta syntejään anteeksi..mutta uhreiltaan ei.
Hyvä ..hän on nauttinut spermasta ja t.appamisesta nyt hän on jumalan lapsi ja jeesuksen kaveri:)
WIN WIN
Oliko hän tapauskovainen kun joi spermaa = OLI..mutta ei antanut jessen häiritä m.unan lutkutusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun uskovat ainakin edelleen vahvistavat käsitystäni siitä, että uskovat eivät osaa perustella mitään näkemyksiään. ”Mutku mä uskon ja sä et tiedä mitään” on ainoat asiat mitä tähän mennessä on kirjoitettu. Uskovat eivät osaa ajatella ja perustella. Sitten kun tulee tiukka paikka, niin heitetään joku Raamatun lause.
Siksihän se on uskon asia. Se ei ole ihmisen käsissä, vaan korkeamman
No siksi minä pidänkin uskovia jotenkin vajaina ihmisinä, koska eivät ajattele asioita itse. Sori, mutta niin se mun mielestä on.
Uskovat eivät pidä ateisteja vajaina, mutta ateistit kyllä haukkuvat uskovia tyhmiksi, lapsellisiksi ja mitä kaikkea.
Ahdasmielisyys ei selvästikään ole pelkästään uskovien juttu.
Juurihan selitin, miksi näin ajattelen. Jos täällä nyt edes joku uskova kirjoittaisi edes jonkun järkevän kommentin, että tästä voisi syntyä jotain oikeaa keskustelua, niin voisin jopa alkaa ajatella toisin. Ette vain anna aihetta muuttaa käsitystäni, ainakaan toistaiseksi,
Millainenkohan se sellainen järkevä kommentti voisi olla? Ja mikä olisi riittävä perustelu?
Hmm... Veikkaan, että joillekin teistä ei riittäisi tai kelpaisi yhtään mikään perustelu.
Vielä vähemmänhän ateisteilla on perusteltuja kommentteja tuonpuoleisesta tai kuoleman jälkeisestä olotilasta tai tapahtumista. Ne kaikkihan on vain yksittäisten ihmisten uskomuksiaan ja mielipiteitä, ilman ainuttakaan järkevää perustelua.
On itsekästä tehdä toisen elämä helvetiksi ja toivoa tälle pahaa. Valitettavasti on vielä aika yleistä olla noin huono.
Vierailija kirjoitti:
Ai. Mä taas paljon mieluummin menisin helvettiin. Ne mielikuvat mitä kuoleman jälkeisestä elämästä maalaillaan taivaasta, ei olisi mun paikkani. Siellä jossain pilven päällä soittelisin jotain harppua ikuisesti. Ei kiitos.
Älytön ajatus, että pilven päällä soiteltas harppua. No, ehkä joku harpunsoitosta tykkäävä voi soittaa. Mutta eiköhän taivaassa ole mukavaa tekemistä kaikille ihan omien kiinnostuksenkohteiden mukaan!
Helvetissä ei ole mitään hyvää. Kaikki ne asiat, mitkä tästä maanpäällisestä helvetistä tekevät siedettävän, ovat sieltä poissa.
Ei kai kukaan joudu helvettiin. Sinne päästään. Siellähän on kaikki iloluontoiset hulivilit ja puheenalaiset naiset. Kaikilla on hauskaa ja rokki soi. Siellä toisessa paikassa kuuluu vain harras rukousten mumina tosiuskovaisten suusta. Olisi metkaa tietää, missä nämä paikat sijaitsevat? Joka tapauksessa matka sinne on pitkä, miljoonia valovuosia, luulisin. No sehän on hyvä, matkalla voi vielä tehdä parannuksen.
Tässä elämässä ei ole sellaista kuin "ei valitse mitään"-vaihtoehtoa. Jokainen menemättä jättäminenkin on valinta.
Kysymys ei ole se, miksi Jumala lähettäisi ulkokultaisen ihmisen (sanon ulkokultaisen koska meistä kukaan ei tiedä toisten ajatuksia eikä toisaalta kukaan ole tarpeeksi neutraali päättämään omasta taivaaseenpääsystään eikä edes muiden koska tottakai me haluttais omat läheisetkin sinne, oli ne millaisua vaan) he lv* ttiin vaan miksi sinä haluaisit jättää seuraamatta sitä ainoaa polkua, joka vie Jumalan luokse?
Jumalan luokse ei pääse puhdistautumatta, sillä taivaaseen ei syntiä eli kärsimystä tuoda.
Kun sinua varoitetaan, sinua varoitetaan rakkaudesta. Jos minä sanoisin sinua miellyttääksemi että kaikki menee hyvin, haluaisitko sinä tosiaan kuulla niin, jos olisitkin todellisuudessa matkalla helvettiin vai haluaisitko että sanoisin rehellisesti miten sinne pääsee?
Ja minä joudun tekemään saman valinnan/uhrauksen kuin sinäkin, se valinta ei ole minulle yhtään helpompi. Joka päivä tappelen syntiä vastaan, luovun asioista joista en muuten luopuisi, teen asioita joita muuten en uskaltaisi.
Ihminen on luotu niin, että hän seuraa aina jotain - vanhempiaan, puolisoaan, idoleitaan, itseään ja himojaan, pahaa tai sitten Jumalaa. Lopulta jokainen valinta vie meitä joko poispäin Jumalasta tai Häntä kohti.
Seuraamalla Jumalaa saa kuitenkin kokea niin paljon enemmän.. Jumalan huolenpidon, suunnitelman, vastaukset, jne. Pelastuksen. Kaikki ne. Eli lopulta valinta on helppo - seuraatko mielummin sitä, joka on sinut luonut ja joka sinua rakastaa ja haluaa pitää sinusta huolta vai annatko mielummin pahan eksyttää itseäsi, koska kumpikin voima tässä maailmassa puhuu? Vain toinen voittaa. Hyvä vai paha? Päätä kumman puolella olet.
Meidän tehtävä ei ole tuomita ketään. Raamattu kannattaa lukea kokonaan kannesta kanteen. Sitten vasta tietää mitä meille tapahtuu.