Lue keskustelun säännöt.
En jaksa joka ilta 2 tuntia "nukutusta"...
20.05.2014 |
Joka päivä kun vähän alle 3 v nukkuu päiväunet (eli jos on vähänkin rankempi päivä), lapsen rauhoittaminen yöunille vie noin 2 tuntia. Luen iltasadun ja vähän sylittelen ennen sänkyyn lähettämistä. Sitten alkaa se helvetinmoinen iltaravi. Ravaa edestakaisin oman huoneen ja keittiön/olohuoneen/toisen makuuhuoneen väliä, missä ikinä olenkin. "Anna vettä", "pissi/kakkahätä" (joskus on oikeasti, joskus ei, joka kerta otettava tosissaan kun en halua kusettaa housuunkaan ja kuivaksi pitäisi oppia... joskus tekee kakan vaippaan, jos ei viitsi mennä potalle, yleensä tekee kuitenkin pottaan...) "apua, täällä on mörkö/ötökkä... iiiiiiik!!!!" Seuraa kuin hai laivaa: "äiti, mitä teet?"... jossain vaiheessa teen keittiössä jotain, tiskaan, kokkaan... pakko keksiä jotain vitun tylsää puuhaa jota muka teen sen pari tuntia minkä se ravaa koska muuten on hukkaan heitettyä aikaa. En istu viereen enkä varsinkaan nuku. En halua opettaa tuota siihen että alan seuraneidiksi enää nukkumisaikana, koska se ei rauhoita yhtään. Lapsi hyppii ja pomppii päälläni, repii, taputtaa ja hakkaa minua saadakseen huomiota. Mitä enemmän olen puhumatta ja palautan sänkyynsä (usein riittää pelkkä askeleen otto hänen suuntaansa tai mulkaisu ja hän pinkoo pakoon sänkyynsä), mutta jatkaa sitä neuroottista juoksua uuvuksiin asti... tunnin tai pari... tänään yli 2 tuntia emnen kuin suutuin. Lapsi huusi hysteerisesti milloin mitäkin keksittyä hätää. Välillä en tiedä, pelkääkö tuo oikeasti jotain kun useimmiten hän vain vitsailee pelkäävänsä jotain ja nauraa. Toivoisin, että menisi edes joku ilta nukkumaan ilman, että minun täytyy ärähtää. Tuntuu, että lapsi oikein odottaa milloin sanon viimeisen sanan. Joskus olen jäänyt istumaan sängyn viereen tai makaamaan, mutta ei rauhoitu sillä. En voi olla reagoimatta, koska jos en vastaa hänen puhutteluun lapsi alkaa huutaa tosi kovalla äänellä "ÄITIIIII!" niin että koko talo raikuu. Tai alkaa hakata saadakseen huomiota. Eli on pakko kieltää koko ajan kaikki. "Ei saa juosta enää. Ei saa leikkiä enää. Lelut pois. Omaan huoneeseen. Omaan sänkyyn. Pää tyynyyn." Peittelen lapsen ja lapsi juoksee kohta perään ja käskee minun viedä takaisin sänkyynsä ja peitellä. En vie enkä peitä. Käsken lapsen mennä itse sänkyynsä ja peitellä itsensä koska olen tehnyt sen jo monta kertaa ja sitä peliä en pelaan. Menen vessaan tai toiseen huoneeseen. Laitan oven lukkoon ja käsken lapsen mennä nukkumaan. Eli hoidan tuon parin tunnim nukutussession aikana omia hommiani. Lapsi huutaa oven takana. Menee lopulta sänkyynsä. Kun tulen vessasta pois lapsi tulee taas omasta sängystään ja vainoaa minua.
En ihan oikeasti ala enää siihen viereen nukuttamiseen tai seurana olemiseen. Se ei nopeuta asiaa yhtään. Sänkyyn palauttaminen vaiti ei toimi lainkaan, koska lapsi vaatii huomion vaikka väkivallalla ja onhan se sanattomuus vähän kuin henkistä väkivaltaa. En itsekään siedä ihmisiä, jotka eivät vastaa puhutteluun. Ainoa mikä joskus toimii on se, että jonkin ajan ravaamisen jälkeen poistun paikalta enkä ole tavoitettavissa enää. Menen vessaan/suihkuun... enkä tule sieltä ennen kuin uskon lapsen nukkuvan vaikka menisi nukkumaan itkien ja sydän särkyneenä. Toivoisin, että lapsi jäisi sänkyynsä hyvillä mielin. En kyllä jaksa mitään tunnin satuja lukea sen jälkeen, kun on oltu hereillä jo puolet vuorokaudesta ja tiedän, että alkaa tuo parin tunnin iltashow. Nukahtaa nopeasti vain jos ei ole nukkunut päiväunia, mutta se vaatii melko rauhallista päivää. Jos ulkoillaan useampi tunti niin ei jaksa iltaan asti. Pitäisi aloittaa se rauhoittaminen ja tylsistyttäminen monta tuntia ennen toivottua nukahtamista. :(
Kommentit (57)
Laita nukkumaan vasta 22 kun on väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyllä se helpottuu, kun päiväunet jää pois :) t. 16
Kyllä. Olen minä se vessassa piilottelija (the one and only original). Uskallankohan minä edes lukea sitä vanhaa ketjua? "Hyvää yötä, äiti menee nyt vessaan. Se on moro nyt." :D Niinhän se teoria menee, että pari päivää vaiti sänkyyn palautusta riittää. Ei ole riittänyt. Olen sitäkin kokeillut jossain vaiheessa. Palauttanut lasta sänkyyn noin 1,5 tuntia. Lapsi pitää sitä vain hauskana hippaleikkinä ja menee siitä entistä enemmän kierroksille, kun juoksee perään 1-2 kertaa/minuutti vauhdilla. Saahan se silläkin tavalla huomiota. Jos ei saa puhetta, niin sen, että äiti palauttaa sänkyyn ja sitten se lapsi tuleekin sieltä huoneesta taas ja tosiaan sanoo hymyssä suin "äiti, taluta/kanna sänkyyn ja laita vielä peittokin päälle" kuten meidän tapauksessa. Heittäytyy reppanaksi ja vauvaksi. Ap... menee nukkumaan nyt. Luen teidän mukavat teloitusviestit huomenna jos ja kun ehdin. Vastaan, jos lapsi ei revi minua hengiltä nähdessään minut av-palstalla sen sijaan, että annan hänelle herkeämättömän huomion aamusta iltaan. :/
Ota kirja tai jotain ja keskity siihen. Älä välitä lapsen juoksemisista. Jos osaa käydä vessassa muutoinkin, osaa illallakin, laita lapselle yövaatteet, joiden kans on helppo käydä vessassa. Oot vaan sitkeästi reagoimatta mihinkään. Mä koin saman ku kokeilin jäähyä vanhimman lapsen kans. Fiksu lapsi huomas heti, että se on juttu, jolla saa äidin sidottua johonkin tekemiseen. Nostin jäähylle varoitusten jälkeen ja sanoin, että nyt istut siinä miettimässä sen 2min, ja siitä alkoi ralli. Vaikka nostin lapsen vain takaisin jäähylle puhumatta mitään ja kaikkien muiden ohjeiden mukaan, en saanu istumaan sitä 2min paikallaan vaan homma venyi puoleen tuntiin. Ei mun mielestä ollu enää tarkoituksenmukaista.. Oonkin todennu, että silloin kun lapsi hakee ihan selvästi vain huomiota ei toivotulla käytöksellä, en reakoi. En tosin anna myöskkään satuttaa itseäni..
Saattaisin myös kokeilla silittämistä tms, jos saan lapsen rauhoittumaan jollain sellaisella 10-15min sisään ni olisin valmis milloin vaan uhraamaan sen aktiivisen nukuttamisajan, enkä lähtis edes tappelemaan kahta tuntia. Tuollaisen rallin jälkeen kumpikin menee pahoilla mielin nukkumaan. Ja jos saat lapsen rauhoittumaan vieressä olemalla, ni ei se kyllä loputtomiin vaadi aktiivista nukuttamista.. Voin näin sanoa kuuden lapsen kokemuksella. Just ne 2-4v kaipaa eniten sitä, että oon lähellä, sen jälkeen alkavat omia aikojaan nukkumaan omiin sänkyihinsä.
Mutta itse on jokaisen iltarutiininsa luotava. Ja teillä se nyt näkyy olevan tuo parin tunnin ralli..
Anna ne muksut huostaan niin ei tarvii kärsiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 00:18"]
Meillä auttoi päiväunien poisjättö jo vähän päälle kaksivuotiaana. Nyt 1v kuopus on se vaikea nukutettava, mutta luulen ettei ole vaan väsynyt samaan aikaan kun isompi sisarus...
Tsemppiä, kaikki on vaiheita. ;)
[/quote]
Meillä loppui päiväunet alle 1v ja hyvin meni.
En alkaisi nukuttamaan päivällä tai yöllä.
Miten se lapsi rauhoittuu nukkumaan jos ei väsytä?
Hyvin tutun kuuloista! Tytär aloitti tuon saman rallin. Loppujen lopuksi se meni siihen, etten antanut edes ottaa 15min päiväunia, jo nekin vaikuttavat.
Muistan edelleen, että ehti ottaa 10 min torkut sohvalla niin johan valvoi 12 asti yöllä -.-
Kyllä silloin sapetti, oli mummu vahtimassa puoli tuntia lasta, että ehdin tekemään pikkaisen hommia.
Onneksi on mahdollista olla kotona lasten kanssa, ei samperi jos ns. pakotettaisiin nukkumaan unet päikkärissä, me valvottaisiin joka ilta!
Tänäänkin piti riehua tytön kanssa kunnolla ulkona, että sen sai nukkumaan n. 21.00
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ihan oikea neuvo, joka auttaa (ja saa päivähoitohenkilökunnalle kasvamaan sarvet päähän) : jätä päiväunet pois, jos lapsi ei tunnu tarvitsevan niitä.
Toinen hyvä ja kokeiltu keino: laita lapsi päiväunille aikaisemmin. Jos nukkuu niin anna nukkua, kun herääkin aikaisemmin ja nukahtaa sitten illalla aikaisemmin. Jos ei nuku, niin sitten saa kuitenkin hetken levähtää, eikä tarvitse päiväunia.
Nukutin ensimmäistä lastani kaikki illlat ja nukahdin useimmiten itsekin ja heräsin sitten aamuyöstä. Toisen lapsen kohdalla päätin että enää en nukuta. Niinpä nuorimmat lapset ovat oppineet vaatimaan sänkyyn menoa kun on väsy tullut. Nukkumaan meno lähti siis lasten omista tarpeista eikä siihen liittynyt mitään temppuiluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta. Takana noin 4-5 tuntia katkonaista unta. Tästä se päivä lähtee käyntiin. Olin ihan rättiväsynyt jo klo 23, mutta kävin itsekin ylikierroksilla ja nukahdin klo 2 maissa. Tuskin tuon ylivirkeän lapsenkaan kanssa toimii se, että annan riehua loppuun asti ja nukahtaa vähemmällä rauhoittamisella. Joskus kokeiltu sitäkin ja olen nukuttanut lasta vielä klo 00-01 aikoihin. :/
Ap
Tuli valitettavasti sellainen olo että annatkohan ap lapsellesi aidosti tarpeeksi huomiota kun lapsi sitä joutuu noin epätoivoisesti hakemaan? Oletko siis aidosti läsnä, kehut ja kannustat, etkä vain fyysisesti paikalla? Kun kirjoituksesta päätellen lapsi on sulle lähinnä vain harmituksen aihe, lapsikin varmaan sen aistii. Tohon vielä pari luunappia päälle niinkuin joku ehdotti niin on kasvamassa ahdistunut koulukiusaaja ja kumppaninsa pahoinpitelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 07:08"]
Tässä ihan oikea neuvo, joka auttaa (ja saa päivähoitohenkilökunnalle kasvamaan sarvet päähän) : jätä päiväunet pois, jos lapsi ei tunnu tarvitsevan niitä.
Toinen hyvä ja kokeiltu keino: laita lapsi päiväunille aikaisemmin. Jos nukkuu niin anna nukkua, kun herääkin aikaisemmin ja nukahtaa sitten illalla aikaisemmin. Jos ei nuku, niin sitten saa kuitenkin hetken levähtää, eikä tarvitse päiväunia.
[/quote]
Vielä kolmaskin: laita lapsesi nukkumaan silloin, kun on väsynyt eli ilmeisesti pari tuntia nykyistä myöhemmin. Aivan varmasti joku näistä neuvoista toimii, paitsi jos haluat tehdä itsestäsi marttyyrin.
Ihan hyvä tapa tuo edellisen ohje, että antaa lapsen oppia tuntemaan väsymisen ja menemään nukkumaan silloin kun itsestä tuntuu siltä.
Nyt päiväunet joko kokonaan pois tai sitten huomattavasti varhemmaksi. Ei mitään nukutusrumbia -itse olet lapsen niihin opettanut. Ei kukaan jaksa noin ja kaikki kärsivät. Väsynyt apsi nukahtaa kyllä eli anna sitten vaikka valvoa pari iltaa ja herätät aamulla ajoissa, niin jopa illalla uni maittaa. Jos tiedät, ettei rattaisiin klo 15-17, niin sitten ette tee niin, vaan lähdette ulos taas päivällisen jälkeen, jolloin on jo piristynut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmas on se, että olet vauvasta asti hösöttänyt ja nukuttanut, et ole opettanut nukahtamaan itse! Miten se lapsi oppii nukahtamaan ilman showta jos on vauvasta asti siihen tottunut? Lapsi ei ole oppinut nukahtamaan vasta kun rättipoikki väsyneenä! Nim. Ensimmäistä nukutin, kaksi seuraavaa opetin nukahtamaan itse.
Juu, en minäkään jaksaisi.
Jostakin syystä olen aina tiennyt, mitä silloin kannattaa tehdä ja mitä ei.
Ei ihme jos nukutat lasta klo 01 yöllä jos pidät nukuttamisena sitä että siivoat ja teet kaikkea muuta ja lapsi seuraa sinua ja kyselee mitä teet. Mitä nukuttamista tuo on?
Meillä kaikki lapset on nukkuneet pienenä viimeistään ysiltä. Jaa miten? Sillä että meillä tehdään tuo seurustelu päivällä ja illalla menen nukuttamaan lapsen huoneeseen niin siihen tuo nukahtaa. Olet siinä lapsen lähellä, katsot ettei nouse ylös. Ei valvo kauaa jos on pimeä huone ja illalla tehty iltatankkaamiset (ei tartte enää sängyssä vettä kun justiin poistui pöydästä) on tehty pottaan iltapisut -teette sen automaattisesti aina ja pesut.
RUTIINEJA!!
Ja olet siinä NUKUTTAMASSA koska et voi sanoa että nukutat jos et sitä tee. Sinähän TISKASIT. Siinä on hei ero. Ja ihan normaalia jos sitten lapsi tulee pois sängystä ihmettelemään mitä teet tai hyppyyttää jos sillä saa sinusta ohjelmanumeron.
Oletko keskustellut lapsen kanssa asiasta esim. iltapalalla? 3-vuotias on jo sen ikäinen, että asioista voi puhua. Mulla on 2,5-vuotias, ja oon huomannut, että monesti - ei aina - keskusteleminen auttaa. Voi yrittää sopia etukäteen, miten ilta tulee menemään, ja voit esim. kertoa, miten toivoisit, että lapsi menee nukkumaan. Esim. meillä on nyt kesäkaudella siirrytty jokailtaiseen suihkuun. Lapsi on uhmaiässä, ja vastustaa usein periaatteesta ihan kaikkea siirtymistä (ruokapöytään, ulos, sisälle, nukkumaan, pesulle menemistä), mutta kun olen kertonut, että nyt kesäaikaan pitää suihkuttaa joka ilta, lapsi on ottanut asian vastaan todella hyvin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 00:12"]
Reaktio on se, mitä lapsi hakee. Eli ainoa keino minusta olisi tuo reagoimattomuus – muutaman illan se jaksaa huutaa, sitten lopettaa. Et voi noinkaan jatkaa.
Eli palautat sänkyyn aina, et puhu mitään ja ovi kiinni. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Menee varmasti monta iltaa että toimii, mutta lopulta toimii kun et reagoi mihinkään jne.
Tsemppiä sinne, kuulostaa aika kauhealta tilanteelta :(
[/quote]
Meillä palautettiin taaperoa takaisin sänkyynsä puolen vuoden ajan, kun parissa viikossa piti hoitua.
Meillä se menee tuollaiseksi myös jos päivällä on nukkunut. Muuten kiva, mutta päiväkoti ei kerro onko joten laitan lapsen aina samaan aikaan nukkumaan. Nukahtaa heti ysiltä jos ei ole nukkunut ja jos onkin nukkunut niin on pissakakkahätää janoa ja tarvii halia ja pusua puol yhteentoista-yhteentoista asti. Sanon pari kertaa että hyvää yötä, joskus talutan sanomatta mitään takaisin huoneeseen pari kertaa.
En nukuta lasta mitenkään, laitan peiton päälle, sanon hyvää yötä ja laitan musiikin soimaan ~30min.
Olisihan se hiljaisuus kiva, mutta lapsi höpöttelee sängyssään/leikkii pehmoleluilla sitten.
Se kuka ehdotti luunappia ja se ovenlukitsemis juttu. Ei ne toimi. Pahentaa huutoa ja pahentaa molmepien mielialaa. Nimimerkillä olen suutuksissani illalla heittänyt vesilasillisen vettä muksun päälle ja pitänyt sitä ovea kiinni. Se karjuminen ei ainakaan auta nukkumaan rauhallisesti. Ainut mikä helpottaa vähän on olla puhumatta ja kantaa lapsi sänkyyn sanomatta mitään kerta toisensa jälkeen kunnes ymmärtää siellä pysyä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 00:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 00:16"]Tuollaiset tilanteet just niitä, joissa pieni tukistus tai luunappi saisi lapsen tottelemaan. Aivan eri asia kuin lapsen pahoinpitely, mutta näyttää että äiti on nyt tosissaan.
[/quote]
Ootko sää sairas?
[/quote]
En vaan itsekin luunappeja lapsena saanut ja kuriin kasvanut. Kumpi on pahempi, se että äiti huutaa jatkuvasti vai se että näpäytetään otsalle ja tietää että nyt riittää?
Fyysisestä kurituksesta on tehty ihan kummallinen mörkö. Luunappi on AIVAN eri asia kuin lapsen pahoinpitely, piste. Ja turha rinnastaa esim. aviomiehen antamaa luunappia vaimolle – mies ei kasvata vaimoaan, aikuiset on osanneet käyttäytyä.
Syy miksi niin moni perhe on ihan hunningolla lasten kasvatuksen suhteen on se, että keinot on viety ja luunapistakin saa sakkotuomion. Kunnon fyysinen voimankäyttö on aivan eri asia, jos ette usko niin antakaapa luunappi itsellenne – sattuuko?