Lue keskustelun säännöt.
En jaksa joka ilta 2 tuntia "nukutusta"...
20.05.2014 |
Joka päivä kun vähän alle 3 v nukkuu päiväunet (eli jos on vähänkin rankempi päivä), lapsen rauhoittaminen yöunille vie noin 2 tuntia. Luen iltasadun ja vähän sylittelen ennen sänkyyn lähettämistä. Sitten alkaa se helvetinmoinen iltaravi. Ravaa edestakaisin oman huoneen ja keittiön/olohuoneen/toisen makuuhuoneen väliä, missä ikinä olenkin. "Anna vettä", "pissi/kakkahätä" (joskus on oikeasti, joskus ei, joka kerta otettava tosissaan kun en halua kusettaa housuunkaan ja kuivaksi pitäisi oppia... joskus tekee kakan vaippaan, jos ei viitsi mennä potalle, yleensä tekee kuitenkin pottaan...) "apua, täällä on mörkö/ötökkä... iiiiiiik!!!!" Seuraa kuin hai laivaa: "äiti, mitä teet?"... jossain vaiheessa teen keittiössä jotain, tiskaan, kokkaan... pakko keksiä jotain vitun tylsää puuhaa jota muka teen sen pari tuntia minkä se ravaa koska muuten on hukkaan heitettyä aikaa. En istu viereen enkä varsinkaan nuku. En halua opettaa tuota siihen että alan seuraneidiksi enää nukkumisaikana, koska se ei rauhoita yhtään. Lapsi hyppii ja pomppii päälläni, repii, taputtaa ja hakkaa minua saadakseen huomiota. Mitä enemmän olen puhumatta ja palautan sänkyynsä (usein riittää pelkkä askeleen otto hänen suuntaansa tai mulkaisu ja hän pinkoo pakoon sänkyynsä), mutta jatkaa sitä neuroottista juoksua uuvuksiin asti... tunnin tai pari... tänään yli 2 tuntia emnen kuin suutuin. Lapsi huusi hysteerisesti milloin mitäkin keksittyä hätää. Välillä en tiedä, pelkääkö tuo oikeasti jotain kun useimmiten hän vain vitsailee pelkäävänsä jotain ja nauraa. Toivoisin, että menisi edes joku ilta nukkumaan ilman, että minun täytyy ärähtää. Tuntuu, että lapsi oikein odottaa milloin sanon viimeisen sanan. Joskus olen jäänyt istumaan sängyn viereen tai makaamaan, mutta ei rauhoitu sillä. En voi olla reagoimatta, koska jos en vastaa hänen puhutteluun lapsi alkaa huutaa tosi kovalla äänellä "ÄITIIIII!" niin että koko talo raikuu. Tai alkaa hakata saadakseen huomiota. Eli on pakko kieltää koko ajan kaikki. "Ei saa juosta enää. Ei saa leikkiä enää. Lelut pois. Omaan huoneeseen. Omaan sänkyyn. Pää tyynyyn." Peittelen lapsen ja lapsi juoksee kohta perään ja käskee minun viedä takaisin sänkyynsä ja peitellä. En vie enkä peitä. Käsken lapsen mennä itse sänkyynsä ja peitellä itsensä koska olen tehnyt sen jo monta kertaa ja sitä peliä en pelaan. Menen vessaan tai toiseen huoneeseen. Laitan oven lukkoon ja käsken lapsen mennä nukkumaan. Eli hoidan tuon parin tunnim nukutussession aikana omia hommiani. Lapsi huutaa oven takana. Menee lopulta sänkyynsä. Kun tulen vessasta pois lapsi tulee taas omasta sängystään ja vainoaa minua.
En ihan oikeasti ala enää siihen viereen nukuttamiseen tai seurana olemiseen. Se ei nopeuta asiaa yhtään. Sänkyyn palauttaminen vaiti ei toimi lainkaan, koska lapsi vaatii huomion vaikka väkivallalla ja onhan se sanattomuus vähän kuin henkistä väkivaltaa. En itsekään siedä ihmisiä, jotka eivät vastaa puhutteluun. Ainoa mikä joskus toimii on se, että jonkin ajan ravaamisen jälkeen poistun paikalta enkä ole tavoitettavissa enää. Menen vessaan/suihkuun... enkä tule sieltä ennen kuin uskon lapsen nukkuvan vaikka menisi nukkumaan itkien ja sydän särkyneenä. Toivoisin, että lapsi jäisi sänkyynsä hyvillä mielin. En kyllä jaksa mitään tunnin satuja lukea sen jälkeen, kun on oltu hereillä jo puolet vuorokaudesta ja tiedän, että alkaa tuo parin tunnin iltashow. Nukahtaa nopeasti vain jos ei ole nukkunut päiväunia, mutta se vaatii melko rauhallista päivää. Jos ulkoillaan useampi tunti niin ei jaksa iltaan asti. Pitäisi aloittaa se rauhoittaminen ja tylsistyttäminen monta tuntia ennen toivottua nukahtamista. :(
Kommentit (57)
Lopettakaa ne päiväunet. Lapsi ei nuku illalla, koska ei ehdi väsyä sitä ennen tarpeeksi. Päiväunia ei kotihoidossa oleva lapsi enää kolmivuotiaana tarvitse, riittää kun hiukan rahoitutte vaikkapa satua lukemalla.
Menette vaan sitten illalla vähän aikaisemmin nukkumaan ja annat aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Unen kokonaismäärä on ratkaisevaa, eivät päiväunet sinänsä. Jos lapsi yöllä nukkuu esim. klo 20-8, se riittää kolmivuotiaalle hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 00:25"]
Aloitan nukutuspuuhat klo 20-21 välillä riippuen päivästä. Nukahtaa päivästä riippuen klo 21-23 välillä. Jos ei nuku päiväunia valvoo noin 12-14 tuntia ennen kuin nukahtaa. Jos nukkuu päiväunet päivän pituus on noin 14 tuntia. Herää aamulla noin klo 8-9 välillä riippumatta siitä onko mennyt nukkumaan klo 21 tai 23. Huomenna herätys klo 7 jälkeen. Lapselle jää yöuniaikaa tänään vain 8 tuntia ja minulle korkeintaan 6. Minun on pakko lepuuttaa hermojani jonkin aikaa ennen nukkumaan menoa ja usein yöuneni jää tuohon 6 tuntiin. Lapsi nukkuu yöllä noin 10-12 tuntia. Se vähän vaihtelee. Miten pitkiä muiden noin 3-vuotiaiden päivät on? Jos me herätään huomenna klo 7 jälkeen niin ei tuo nuku välttämättä päiväunia klo 12-14 välillä, vaan vasta myöhemmin iltapäivällä väsähtää. Pahin virhe on olla missään ulkona rattaiden kanssa klo 15-17 välillä, koska silloin se nukahtaa rattaisiin ja voin olla varma, ettei nuku ennen klo 23. Joskus yritän aloittaa nukutuspuuhat jopa klo 19.30 jälkeen siinä toivossa, että luovuttaa klo 21 jälkeen. Tuo on vaan niin tylsä hetki aloittaa nukutusta, kun ukko tulee usein silloin kotiin ja lapsi haluaisi seurustella isän kanssa. :(
[/quote]
Meillä saman ikäinen herää klo 6, nukkuu päiväkodissa n. 12-13:30 ja menee nukkumaan n. klo 21. Viikonloppuisin kotona päiväunet on lipsahtaneet myöhemmiksi ja pidemmiksi, eli klo 13-15 ja sitten ei uni tule ennen klo 22. Eli juuri todettiin miehen kanssa, että pitää kotonakin lyhentää noita päiväunia, että jäisi illasta vähän aikuistenkin aikaa. Eli mielestäni lapsesi nukkuu aika paljon ja syynä tuohon iltaruljanssiin on se, ettei häntä yksinkertaisesti vielä väsytä. Toiset lapset jättävät jo tuon ikäisinä päiväunet välistä ja jaksavat oikeasti sinne iltaan saakka. Tai sitten annat suosiolla valvoa illalla pitempään ja menette suunnilleen yhtä aikaa nukkumaan. Tai jos haluat hetken rauhoittua niin sitten rauhoitut ja nukut vähän vähemmän. Monesti se on se aikuisen uniaika mistä tingitään - itse olen oppinut pärjäämään n. 6-7h unilla, kahvia vaan koneeseen aamulla :).
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 00:12"]
Reaktio on se, mitä lapsi hakee. Eli ainoa keino minusta olisi tuo reagoimattomuus – muutaman illan se jaksaa huutaa, sitten lopettaa. Et voi noinkaan jatkaa.
Eli palautat sänkyyn aina, et puhu mitään ja ovi kiinni. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Menee varmasti monta iltaa että toimii, mutta lopulta toimii kun et reagoi mihinkään jne.
Tsemppiä sinne, kuulostaa aika kauhealta tilanteelta :(
[/quote]
Meillä palautettiin taaperoa takaisin sänkyynsä puolen vuoden ajan, kun parissa viikossa piti hoitua.
[/quote]
Sama meillä, tosin silloin oli kaksi taaperoa ja niitä sitten "palauttelin" puolisen vuotta joka ilta klo 21:00 - 23:30. Kunnes luovutin ja menin sinne viereen pötköttelemään ja lapset nukahti alle puolessa tunnissa joka ilta.
En muista kuinka kauan sitä nukuttamisvaihetta kesti. Enää ei tartte nukutella, kun ne taaperot on 11- ja 10 -vuotiaita.:) Kaksi pienempääkin lasta on ja samalla lailla oon heidätkin nukuttanut viereen. En vain ole enää jaksanut tehdä vaikeimman kautta.
En suoraan sanottuna ymmärrä mikä siinä vieressä pötköttelyssä on niin paheksuttavaa jos lapsi kuitenkin siihen nukahtaa edes vähän paremmin? Tulee vielä sekin aika, kun ne lapset on teinejä/aikuisia eikä välttämättä tule viereen makoilemaan vaikka äiti kuinka pyytäis.
Tehtävä suoritettu loppuun tänäkin iltana klo 23. Juoksi perässäni satujen jälkeen 1,5-2 tuntia. En vastannut mitään koko aikana. Puuhailin omia juttujani, tiskasin, söin, kävin kusella... En palauttanut sänkyyn enkä peitellyt, vaikka kerjäsi taas sitä jonkin ajan päästä, vaikka alussa näytti lupaavalta. Oli jo nukahtamaisillaan klo 22 jälkeen, mutta sinnitteli vielä klo 22.30. Arvaatte varmaan, missä istuin taas 10 minuuttia kuunnellen lapsen raivon yltymistä ja tsemppasin itseäni, että en sano mitään enkä palauta sänkyyn, koska se on juuri siyä mitä hän haluaisi. Lopulta klo 23 maissa lukitsin vessan/kylppärin oven, ettei pääse enää sinne ja menin itse omaan makuuhuoneeseen ja istuin oven taakse. Lapsi lähti lopulta omaan huoneeseensa itkien kun ei päässyt enää mihinkään eikä saanut minua taluttajaksi. Meillä oli muuten tosi mukava ilta. Ei pahemmin rähisty. Luulisin, että sai huomiotakin tarpeeksi. Annoin tilaisuuden lukea vielä itse kirjoja sängyssä ja nukahtaa rauhassa. Selaili niitä jonkin aikaa ja lauloi ennen kuin aloitti huutamisen ja huomion kerjäämisen. Jos minä vihaan jotain, niin aamu-ulkoiluja! Ne on helvettiä ja pilaavat koko päivän, koska lapsi ei jaksa ilman päiväunia koko päivää, koska puhti on pois liian aikaisin. Eli lapsi heräsi tänään noin klo 7.30, nukkui noin tunnin päiväunet ja nukahti yöunille klo 23. Huomenna varmaan sama paska edessä, jos en onnistu pitämään hereillä iltapäivästä. Toivottavasti saan nukkua edes 6 tuntia tänä yönä. Ap
Meillä saattaa olla joinain iltoina vielä 5-vuotiaankin kanssa samankaltaista rumbaa. Juoksentelee sängystä milloin minkäkin asian varjolla. Saattaa olla hyvin väsynytkin, mutta ylikierroksilla. Tällä juoksemisella pitkittää nukahtamista, nukahtaminen vaatii hänellä melko pitkän rauhoittumisajan, kuopus taas sammuu heti vaakatasoon päästyään.
Meillä on auttanut jonkin verran se, että on laitettu musiikkia hiljaiselle lastenhuoneeseen soimaan, kuunnellessa pysähtyy eli fyysisesti rauhoittuu. Joskus saa myös hetken omassa sängyssä katsella kirjaa, tämäkin auttaa rauhoittumisessa. Etukäteen sovitaan, että kirjaa saa katsoa esim. 10 minuuttia, sitten tullaan sammuttamaan valot. Jos kirjan pois laittamisesta tulee kiukkua, sitä ei seuraavana iltana saa katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa mustakin siltä että lapsi on oppinut hirveeseen showhun nukkumaanmennessä ja jotenkin pelkää koko tilannetta. plus saa äiteeltä paljon huomiota just silloin niin kyllä kai minäkin hyppyyttäisin?
meillä mentiin nukkumaan silloin kun väsytti ja kun nousu oli klo 6.30 niin nukuttihan se lasta jo yheksän aikaan vaikka päiväkodissa oli päikkärit. muistan kerran muuttopuuhissa kun vähän venähti niin olikohan 3-4 vuotias lapsi kun sanoi meille että "lasten pitää päästä tähän aikaan jo nukkumaan!" vähän hymyilytti kyllä.
isompi ongelma oli yöllä heräily ja viereen kömpiminen mitä en sulattanut ollenkaan ja yrittää tuo 12-v vieläkin viereen, ei onneksi keskellä yötä - saisin varmaan slaagin :D yöt on nukkumista, ei kukkumista varten.
Mun mielestä kuulostaa nyt ihan vaan pelkästään siltä, että lapsi ei ole väsynyt. Laita se nukkumaan kello 22 ja sitten vaikka joku iltasatulevy soimaan, ja anna nukahtaa itsekseen.
Meillä oli tollasta rumbaa, kunnes luovutin, unohdin kaikki kasvatusoppaat ja rupesin tekemään niin kuin hyvältä tuntuu. Lapset valvoivat myöhään. Nyt 5- ja 3,5-vuotiaat nukahtavat klo 22.30, heräävät 7.30 ja pk:ssa nukkuvat 12.15-13 (tästä olen sanonut, että herättävät). Se on se rytmi, jolla mennään. Toinen (pienempi) lapsi on kaksi kertaa elämänsä aikana sanonut, että väsyttää, voisin mennä nukkumaan. Vanhempi ei koskaan. Luulen, että jos antaisin, voisi helposti valvoa 3-4. Viikonloppuisin/lomapäivinä saattavat nukkua pidempään ja välillä pienempi ottaa 12 tunnin tankkausunet, mutta nukahtavat aina 22.30. Ysiltä annan iltapalaa, sitten saatetaan vielä pelata Afrikan tähti tms. sitten hampipesut ja kirja/kirjoja, jos jaksan lukea. Valot kiinni 22.15.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut kaikkea lukea, mutta haluan kertoa vinkkini, vaikka joku on ehkä sen jo kertonut. Nyt on älypuhelinten aika. Onko sinulla sellaista? Siitä vaan Yle areena tai Ruutu tai Katsomo auki ja katsot jotain mieleistäsi ohjelmaa ja luurit korvalla olet lapsen huoneessa kunnes nukahtaa. Lapsi ei pääse hillumaan ja aika on sinulle kuin omaa aikaa ja lapsi tietää, että olet lähellä turvana. Jos ei älypuhelinta, niin kirja ja pieni led-lamppu valoksi. Miksi pitää juuri silloin päästä tekemään ne kaikki kotityöt, kun on nukutusralli? Minä en edes halua luopua nukutuksesta vielä, koska se on minulle mieluisa hetki päivästä, rauhottua päivän päätteeksi pimeässä huoneessa ohjelmaa katsellen. Mieheni on ehdotellut, että sen voisi jo lopettaa. Lapsi on jo koululainen.
Eli et sitten muuttanut omaa käyttäytymistäsi yhtään vaikka sait melkein 2 täyttä sivua hyviä neuvoja. Tuo itsensä vessaan lukitseminen ja oven takana istuminen on suorastaan aika järkyttävää touhua äidiltä.
Miksi et mene lapsen viereen makaamaan ja sylittelemään, jos nukahtaisi siihen paremmin? Huomiotahan se on vailla eikä siinä mitään pahaa ole, jos äiti antaa huomiota lapselleen.
T: neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama käytännön neuvo: jos lapsi nukahtaa klo 14 jälkeen, anna nukkua vain 30-40 minuuttia, ei tuntia. Se auttaa jo hieman. Älä anna enää nukkua täysiä päiväunia vaan esim. jos nukahtaa klo 12, nukkuu tunnin ja jos nukahtaa klo 13, niin esim. 45 minuuttia. Ehtii siinäkin jo levätä ihan riittävästi.
Jos lapsi on nukkunut päiväuinet, myöhästytä iltatoimia hiukan. Jos normaalisti menee sänkyyn klo 21, niin siirrä sänkyyn menoa 30 minuutilla ja ennen iltatoimia puuhatkaa yhdessä rauhallisia juttuja.
Meillä iltasadut luetaan aina sängyssä ja niiden kuuntelemiseen voi nukahtaa. Isomman kanssa tein lukumaratoneja, koska oli tuollainen ikiliikkuja. Sovin ennen sadun aloittamista (aloitin klo 21.30), että jos pysyy sängyssä, luen satua mutta jos alkaa riehua, niin satu loppuu siihen ja lähden pois. Annoin myös mahdollisuuden neuvotteluun, eli kun aloitti riehumisen (hyppii sängyssä), lopetin sadun ja varoitin ja jos jatkoi, niin lähdin pois mutta annoin vielä yhden mahdollisuuden, jos oikeasti meni sänkyyn ja pysyi siellä. Jos lapsi oli rauhallinen ja tyytyväinen, luin satua joskus tunninkin verran, koska arvasin, että kohta nukahtaa. Useimmiten kuitenkin luin 30 minuuttia ja toivottelin hyvät yöt. Aluksi lähti vielä sängystä aika usein perääni, mutta kun sinnikkäästi noudattelin samaa rytmiä, samoja sanoja ja sitä reagoimattomuutta (välillä kyllä näytin, että olin pettynyt häneen), niin alkoi nukahtaa 30 minuutissa. Tämä pomppiminen pois sängystä kesti 2,5 vuodesta reiluun 3 vuoteen, veikkaisin, että noin 8 kk:n ajan, mutta onneksi se hallitsemattomin aika kesti noin kuukauden ja aika usein siis homma toimi. Menin itse aina viimeistään klo 23 nukkumaan ja otin sitä omaa aikaa sitten muualta.
Kuopuksen kanssa en tehnyt lukumaratoneja vaan luin ensin hänen iltasatunsa (15 minuuttia) ja perään isoveljen iltasadun, ja jos oli vielä hereillä, niin saatoin ottaa tabletin ja jäädä hetkeksi kuopuksen huoneeseen surffailemaan. Pääsin tosi helpolla. Ei mennyt hermot, lapsi nukahti nätisti ja kaikilla oli hyvä mieli.
Suosittelen siis muuttamaan omaa asennettasi. Jos päätät, että mistään ei ole mitään hyötyä, ei mistään ole mitään hyötyä. Kokeilepa kuitenkin sitä, että luet vähän pidempään iltasatua ja lupaat jäädä hetkeksi lapsen huoneeseen surffailemaan/lukemaan kirjaa, jos lapsi on nätisti sängyssä. Kahden tunnin nukutusrumban, itkujen ja pahanmielen sijaan saat homman todennäköisesti hoidettua hyvässä hengessä tunnissa eikä se lapsi lopulta vaadi sinua koko ajan sinne paikalle vaan meillä esim. riitti 15 minuuttiakin. Sinun täytyy vain nyt myöntää itsellesi, että näissä asioissa ei ole yhtä oikeaa tapaa, että lapsi ei ole pilalle hemmoteltu, vaikka saisikin sinulta huomiota iltaisin ja että nämä muutokset ottavat oman aikansa etkä voi sanoa vielä yhtään mitään yhden tai kahden illan jälkeen.
Tärkeintä siis on katkaista se huononmielen kierre ja miettiä myöhemmin sitten sitä, tuleeko lapsesta hemmoteltu, jos hänen vieressään viettää aikaa iltaisin. Eiköhän se tärkein asia ole se, että kaikki pääsevät nukkumaan inhimillisessä ajassa? Oikotietä tähän onneen ei ole, vaan jotain uhrauksia sinun on äitinä tehtävä sen eteen.
Supernanny ohjeisti seuraavalla tavalla:
Kun on aika mennä nukkumaan,menet ja peittelet lapsen. Luet sen sadun tai laulat tuutulaulun. Jäät siihen sängyn viereen vahtimaan että SE LAPSI EI NOUSE YLÖS. Jos nousee, käyt kaatamassa pään tyynyyn. Yksi äiti teki tätä muistaakseni kolme tai neljä tuntia. Lapsi huusi pää punaisena ja äitikin taisi itkeä monet itkut. Ilta illallta äiti siirtyi lähemmäs kohti ovea tarkkailuun ja aina välittömästi sänkyyn palautus tai kippaus jos lapsi nousi. Eikä sanaakaan saa lapselle sanoa.
Ja loppujen lopuksi, lapsi nukahti itsekseen. En osaa sanoa menikö tähän viikko vai kaksi vai kuukausi, mutta toimi.
Tärkeintä on se että pisut ja kakat on tehty ennen sänkyyn menoa. Tilkka vettäkin annettu ennen nukkumaanmenoa. Unilelu on jo sängyssä valmiina. Eli mitään tekosyitä ei ole enää nousta sängystä.
Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 23:39"]
Tehtävä suoritettu loppuun tänäkin iltana klo 23.
...
Eli lapsi heräsi tänään noin klo 7.30, nukkui noin tunnin päiväunet ja nukahti yöunille klo 23. Huomenna varmaan sama paska edessä, jos en onnistu pitämään hereillä iltapäivästä. Toivottavasti saan nukkua edes 6 tuntia tänä yönä. Ap
[/quote]
Kirjoitanko nyt klassiset sanat "mitä minä sanoin"?
Miksi sinä et laita päiväunille aikaisemmin? Silloin lapsi ei olisi niin väsynyt eikä nukkuisi pitkään. Hän saisi kuitenkin levätä, kun ei kuitenkaan jaksa koko päivää ilman päiväunia. Toiseksi laita lapsi nukkumaan silloin, kun hän on väsynyt ja on uniaika. Siinä voi mennä muutama päivä ja ilta, ennen kuin opitte sen tunnistamaan. Väsyneenä nukkumaanmeno koskee siis sekä päiväunia että iltaa.
Mutta omapa on valintasi, jos haluat olla marttyyri niin jatka toki valitsemallasi tiellä.
Huh-huh, kuulostaapa kamalalta "ilta-rutiinilta". Minä en jaksaisi, etkä varmaan sinäkään, mutta tsemppiä silti! Mulla on yksi lapsi, syksyllä menossa eskariin. Yöunille nukahtaminen ei ole ikinä ollut varsinainen ongelma, mutta yksin ei ole nukahtanut ikinä. On aina "vaatinut" seuraa silittelyn muodossa ja siihen nukahtanut 5-30 min sisällä. Joskus olen koittanut vain jättää itse nukahtamaan, mutta siitä on seurannut yli tunnin, joskus kahdenkin, "rumba" kun sängystä on huudeltu, on käyty vessassa jne. Eli koin itselleni helpommaksi silitellä ja sitten saan olla täysin rauhassa illan ja tehdä omia juttuja. Vieläkin kaipaa seuraa, mutta nyt voin jo muutaman minuutin jälkeen jättää yksikseen nukkumaan. en tiedä, oliko tästä nyt apua. Tarkoitin ehkä sitä, että en niin itsekään tuosta silittelystä välittänyt, mutta se oli pienempi harmi, kuin parin tunnin sessio palautella toista sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä istut oven takana ja lapsi itkee sun perää käytävällä klo 23 illalla kun on jo hämärää. Se on peloissaan, väsynyt ja YKSIN. Häpeä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 00:25"]Aloitan nukutuspuuhat klo 20-21 välillä riippuen päivästä. Nukahtaa päivästä riippuen klo 21-23 välillä. Jos ei nuku päiväunia valvoo noin 12-14 tuntia ennen kuin nukahtaa. Jos nukkuu päiväunet päivän pituus on noin 14 tuntia. Herää aamulla noin klo 8-9 välillä riippumatta siitä onko mennyt nukkumaan klo 21 tai 23. Huomenna herätys klo 7 jälkeen. Lapselle jää yöuniaikaa tänään vain 8 tuntia ja minulle korkeintaan 6. Minun on pakko lepuuttaa hermojani jonkin aikaa ennen nukkumaan menoa ja usein yöuneni jää tuohon 6 tuntiin. Lapsi nukkuu yöllä noin 10-12 tuntia. Se vähän vaihtelee. Miten pitkiä muiden noin 3-vuotiaiden päivät on? Jos me herätään huomenna klo 7 jälkeen niin ei tuo nuku välttämättä päiväunia klo 12-14 välillä, vaan vasta myöhemmin iltapäivällä väsähtää. Pahin virhe on olla missään ulkona rattaiden kanssa klo 15-17 välillä, koska silloin se nukahtaa rattaisiin ja voin olla varma, ettei nuku ennen klo 23. Joskus yritän aloittaa nukutuspuuhat jopa klo 19.30 jälkeen siinä toivossa, että luovuttaa klo 21 jälkeen. Tuo on vaan niin tylsä hetki aloittaa nukutusta, kun ukko tulee usein silloin kotiin ja lapsi haluaisi seurustella isän kanssa. :(
[/quote]
Oletko kokeillut lyhyempiä "torkkuja"? Eli ettet anna lapsen nukkua kauaa? Meillä tuollainen saman tyyppinen nukutus rumba ja helvettibse on kuluttavaa. Isä saa lapsen parhaimmillaan päikkäreille 2minuutissa mulla menee min 30minuuttia.
Illalla yleensä menee se tunti.
Neuvolan unukouluoä ohjeet kokeiltu, ei mitään tehoa aama pelleily jatkuu.
Herää vain kysymys että MIKSI teet noin? Jos olette kotona ja pystyt itse säätelemään päivän aikataulunne, niin miksi teet siitä sellaisen mikä ei sitten teille sovi?
ihan tyhmää lyödä päätään seinään tuommoisessa asiassa johon voi itse vaikuttaa yksinkertaisilla toimilla.
Ihmeellinen lapsenrääkkääjä olet!
Pieni lapsi tarttee äitiään (syliä, läheisyyttä, huomiota) ja sä lukitset itses vessaan? Hyi hitto.