Lue keskustelun säännöt.
Miten näistä joululahjahommista tuli tällaista?
22.12.2020 |
Minä olen yksinasuva pian 40 vuotta täyttävä. Ystävillä, tuttavilla ja sukulaisilla on paljon jälkikasvua ja minulla tästä johtuen jo aika monta kummilasta.
Ennen tykkäsin ostaa lapsille lahjoja. Minusta on kiva antaa laadukkaita lastenkirjoja ja kaupan leluosastollakin on kiva pyöriä kiertelemässä, kun omasta lapsuudest on jo aikaa. Vaatteitakin lapsille on mukava ostaa, ehkä jotain merkkiäkin, joita varsinkaan useamman lapsen vanhemmat eivät välttämättä itse viitsi hankkia.
Tästä on jo muutamia vuosia aikaa, kun yhden lapsen syntymäpäivän jälkeen hänen äitinsä sanoi ihan suoraan, että älä osta enää kirjoja. Se tuntui vähän pahalta ja tuntuu jotenkin inhottavalta vieläkin. Tykkään lukea itse ja mielellään kannustan siihen lapsiakin.
Yhden toisen lapsen kanssa me ollaan aina tavatessamme puhuttu eräästä kirjasarjasta ja minä olin hänen sanojensa mukaan ainoa aikuinen, jonka on kuullut niitä kirjoja lukevan. Ostin tälle lapselle sarjan uusimman kirjan kerran joululahjaksi ja jo aattoiltana sain lapsen äidiltä viestin, että älä enää osta lahjoja tälle lapselle. Minä olen lapsen pikkuveljen kummi, joten saisin ostaa lahjoja vain kummilapselle. Lapset kuulemma jouluaattona laskevat ja kyttäävät, että kuinka monta lahjaa kukakin saa ja kaikki muutkin aikuiset ostavat vain kummilapsilleen ja yksi saa sitten enemmän paketteja.
Nyt viime ja tänä vuonna on alkanut tällainen whatsapp-ilmiö, että vanhemmat luovat ryhmän ja laittavat sinne ihan listan, että näitä asioita lapset haluavat, ilmoittakaa tähän ryhmään minkä olette hankkineet, niin se pyyhitään yli. Tämä alkaa yleensä marraskuun alussa jo, jolloin en itse ole siunannut vielä pienintäkään ajatusta joululahjoille. Tykkään kierrellä kaupoissa kyllä, nyt korona-aikana ennemminkin nettikaupoissa, mutta tekisin sen mieluusti oman aikatauluni mukaan ja silloin kuin työt antavat myöten. En niin, että joku hoputtaa ja hengittää niskaan, että millä mallilla joululahjat ovat marraskuun puolivälissä.
Mielelläni kiertelisin ja selailisin kauppojen nettisivuja ja ostaisin jotain, mikä minusta sopisi juuri sille lapselle tai mikä muistuttaa minua hänestä. Nyt tilanne taitaa olla se, että lapset toivovat hirveät määrät kaikkea ja vanhemmat automaattisesti laskevat kummien ja sukulaisten rahoittavan nämä toiveet. Tai sitten joku lapsi ei oikein enää keksi, että mitä tarvitsisi, niin sitten yleensä äiti päättää. Listan ohi ostaminen on suurin virhe. Kiva olisi vaikka aina vuorollaan viedä joku elokuviin ja syömään, mutta ei. Sitten vanhempien pitäisi itse ilmeisesti hommata ne listalla olevat asiat, koska lapselle ei voi myöskään opettaa, ettei kaikkea voi saada.
Kyllä, tavallaan ymmärrän, että ei haluta mitään turhaa. Ei minulla itselläni kuitenkaan pokka riittäisi pitää vaikka tupareita tai synttäreitä ja ilmoittaa, että haluan lahjaksi vain tiettyä Arabian astiastoa ja soittaa perään seuraavana päivänä, jos joku antaisi jotain muuta. Vierastan jo häissäkin niitä kaikenmaailman lahjalistoja, mutta ne nyt vielä ymmärrän. Jo ihan pientenkin lasten kohdalla ihmetyttää, että opetetaan näin.
Oonkohan nyt ainut näin ajatteleva? Mitä te lasten vanhemmat ajattelette?
Kyllä tiedän, voisi sanoa suoraan. Mutta jos ajattelette tilanteen omalle kohdallenne, niin ei se ole niin helppoa suututtaa omia ystäviä ja sukulaisia.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Eläpä muuta virka. Olen myös mittani täynnä, mutta siellä toisella puolella. Lapsen toiveet on aika leveitä sitä, tätä ja tuota. Suku, kummit ja mummit kyselee toiveita ja sitten ne toiveet on niin vääriä 🤦♀️
kyllä joku osti toiveen mukaisen marraskuussa ja toive pyyhitty pois. Joku haluaisi kuitenkin juuri tämän ykköstoiveen ostaa joulukuun puoli välissä, kun lapsi sen on ääneen kertonut.Joku ostanut jo merkkiä x aiemmin, haluaa toisenlaisen toiveen nyt. Lapsen toive on x, mut ei auta.
Eikä auta sekään että osta haluamasi mallinen lahja. Kyllä osaat ostaa tykätyn lahjan niinkin. Puhelimeni soi tasaiseen aattoon asti näitä ongelmia ja minä keksin uusia vaihtoehtoja ja liikkeitä joista tuotteen voisi löytää.
Ihania ihmisiä he ovat kaikki. Lahjan ostajina vain nykyisin haetaan niin wow efektiä.
Vähän samoja tunteita omien vanhempieni kanssa. Viimeksi kun kysyivät toiveita ja laitoin vastaukseksi pari juttua, joista olen huomannut, että lapset ovat puhuneet usein tai muuten kaipaisivat, niin takaisin tuli kommentti, että melko vaatimattomat toiveet.
Anoppi taas on oikeasti tiukilla rahoissa, niin sinne yrittää laittaa aina jonkun ei kovin määrittelemättömän toiveen, että saisi ostaa esim yöpuvun sitten sillä hinnalla kun kokee itselleen sopivaksi. Mutta sieltä tulee sitten kyselyjä väristä ja mallista ja kun jotain ehdottaa, niitä ei sitten pikkukylän marketista löydykään ja tuskaillaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentyneenä sanon heti, että en tosiaan ole kirjoittanut tähän ketjuun kuin tuon aloituksen en myöskään ole eilen kirjoittanut samasta aiheesta. Jos olisin samanlaisen aloituksen nähnyt, niin en olisi tätä edes kirjoittanut.
Teki mieli purkaa tätä johonkin, kun olen huono sanomaan kasvokkain tai edes missään viestiryhmässä.
Minulla on edelleen jotenkin tosi outo olo siitä, että ihan suoraan kielletään antamasta jotain tiettyä tai määrätään, että kenelle saa lahjan hankkia ja kenelle ei. En minäkään kaikesta pidä, mutta en kyllä viitsisi kenellekään soittaa, että älä osta tällaista enää ikinä. Jonkun aiemmin mainitsema yllätyksellisyys tosiaan puuttuu kokonaan, kun vain ostetaan joltain lapsen toivomalta listalta kaikki siinä mainitut asiat.
Korostan vielä, että kyse ei ole mistään vanhasta joulupukkikoristeesta, missä on vielä hintalappu markka-ajalta kiinni, vaan ihan uusista ja nykyaikaisista lahjoista. Jos haluaa lapselleen vain ja ainoastaan ne tietyt jutut, niin kannattaa varmaan ostaa ne itse.
Tämä oli nyt ihan useamman vuoden aikana kertynyt turhautuminen. Käytän noihin lahjoihin aika paljon rahaa ja aikaakin. Postitan ja ajan ympäri kaupunkia niitä viemässä eri perheisiin ja joka vuosi jostain tulee palautetta, että taas oli väärin lahjottu. Itse saatan kuitenkin näistä perheistä saada suklaarasian tai kahvipaketin, jos sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläpä muuta virka. Olen myös mittani täynnä, mutta siellä toisella puolella. Lapsen toiveet on aika leveitä sitä, tätä ja tuota. Suku, kummit ja mummit kyselee toiveita ja sitten ne toiveet on niin vääriä 🤦♀️
kyllä joku osti toiveen mukaisen marraskuussa ja toive pyyhitty pois. Joku haluaisi kuitenkin juuri tämän ykköstoiveen ostaa joulukuun puoli välissä, kun lapsi sen on ääneen kertonut.Joku ostanut jo merkkiä x aiemmin, haluaa toisenlaisen toiveen nyt. Lapsen toive on x, mut ei auta.
Eikä auta sekään että osta haluamasi mallinen lahja. Kyllä osaat ostaa tykätyn lahjan niinkin. Puhelimeni soi tasaiseen aattoon asti näitä ongelmia ja minä keksin uusia vaihtoehtoja ja liikkeitä joista tuotteen voisi löytää.
Ihania ihmisiä he ovat kaikki. Lahjan ostajina vain nykyisin haetaan niin wow efektiä.Minäkin olen tämän huomannut. Jos sanoo lahjatoiveita kyselevälle, että lapsi tarvitsisi uuden kylpypyyhkeen, sukkia, kalsareita tai vaikka lakanat, niin vastausta ei hyväksytä. Pitäisi olla jotain, mistä lapsi on superinnoissaan, ei niinkään mitään käytännöllistä, mitä tarvitaan päivittäin. Kaikki haluavat antaa sen parhaan lahjan, vaikka se olisikin sellainen, mikä lojuu muutaman viikon päästä käyttämättömänä.
Onneksi omat lapset ovat aikuisia, eikä lapsenlapsia vielä ole. Tämä taitaa olla ihan hyvä välivaihe.
Ei tuo malli ole sentään kaikkielle levinnyt, vaan vieläkin on nitä lapsia, jotka ilahtuvat lukemisesta. Pyyhkeet ja lakanat ovat ihan kivoja, kunhan on sitten mieleinen. Pienelle siinä voi olla joku kiva sarjakuvahahmon kuva, teinille sellainen neutraali, jonka voi ottaa mukaan sitten vuosien päästä opiskelijakämppään.
Voi kun meidän lapsilla olisi tuollainen kummit! Olisi ihanaa, jos joku haluaisi viedä lapsen joskus elokuviin tai yllätyksenä ostaisi kirjan.