Lue keskustelun säännöt.
Miten näistä joululahjahommista tuli tällaista?
22.12.2020 |
Minä olen yksinasuva pian 40 vuotta täyttävä. Ystävillä, tuttavilla ja sukulaisilla on paljon jälkikasvua ja minulla tästä johtuen jo aika monta kummilasta.
Ennen tykkäsin ostaa lapsille lahjoja. Minusta on kiva antaa laadukkaita lastenkirjoja ja kaupan leluosastollakin on kiva pyöriä kiertelemässä, kun omasta lapsuudest on jo aikaa. Vaatteitakin lapsille on mukava ostaa, ehkä jotain merkkiäkin, joita varsinkaan useamman lapsen vanhemmat eivät välttämättä itse viitsi hankkia.
Tästä on jo muutamia vuosia aikaa, kun yhden lapsen syntymäpäivän jälkeen hänen äitinsä sanoi ihan suoraan, että älä osta enää kirjoja. Se tuntui vähän pahalta ja tuntuu jotenkin inhottavalta vieläkin. Tykkään lukea itse ja mielellään kannustan siihen lapsiakin.
Yhden toisen lapsen kanssa me ollaan aina tavatessamme puhuttu eräästä kirjasarjasta ja minä olin hänen sanojensa mukaan ainoa aikuinen, jonka on kuullut niitä kirjoja lukevan. Ostin tälle lapselle sarjan uusimman kirjan kerran joululahjaksi ja jo aattoiltana sain lapsen äidiltä viestin, että älä enää osta lahjoja tälle lapselle. Minä olen lapsen pikkuveljen kummi, joten saisin ostaa lahjoja vain kummilapselle. Lapset kuulemma jouluaattona laskevat ja kyttäävät, että kuinka monta lahjaa kukakin saa ja kaikki muutkin aikuiset ostavat vain kummilapsilleen ja yksi saa sitten enemmän paketteja.
Nyt viime ja tänä vuonna on alkanut tällainen whatsapp-ilmiö, että vanhemmat luovat ryhmän ja laittavat sinne ihan listan, että näitä asioita lapset haluavat, ilmoittakaa tähän ryhmään minkä olette hankkineet, niin se pyyhitään yli. Tämä alkaa yleensä marraskuun alussa jo, jolloin en itse ole siunannut vielä pienintäkään ajatusta joululahjoille. Tykkään kierrellä kaupoissa kyllä, nyt korona-aikana ennemminkin nettikaupoissa, mutta tekisin sen mieluusti oman aikatauluni mukaan ja silloin kuin työt antavat myöten. En niin, että joku hoputtaa ja hengittää niskaan, että millä mallilla joululahjat ovat marraskuun puolivälissä.
Mielelläni kiertelisin ja selailisin kauppojen nettisivuja ja ostaisin jotain, mikä minusta sopisi juuri sille lapselle tai mikä muistuttaa minua hänestä. Nyt tilanne taitaa olla se, että lapset toivovat hirveät määrät kaikkea ja vanhemmat automaattisesti laskevat kummien ja sukulaisten rahoittavan nämä toiveet. Tai sitten joku lapsi ei oikein enää keksi, että mitä tarvitsisi, niin sitten yleensä äiti päättää. Listan ohi ostaminen on suurin virhe. Kiva olisi vaikka aina vuorollaan viedä joku elokuviin ja syömään, mutta ei. Sitten vanhempien pitäisi itse ilmeisesti hommata ne listalla olevat asiat, koska lapselle ei voi myöskään opettaa, ettei kaikkea voi saada.
Kyllä, tavallaan ymmärrän, että ei haluta mitään turhaa. Ei minulla itselläni kuitenkaan pokka riittäisi pitää vaikka tupareita tai synttäreitä ja ilmoittaa, että haluan lahjaksi vain tiettyä Arabian astiastoa ja soittaa perään seuraavana päivänä, jos joku antaisi jotain muuta. Vierastan jo häissäkin niitä kaikenmaailman lahjalistoja, mutta ne nyt vielä ymmärrän. Jo ihan pientenkin lasten kohdalla ihmetyttää, että opetetaan näin.
Oonkohan nyt ainut näin ajatteleva? Mitä te lasten vanhemmat ajattelette?
Kyllä tiedän, voisi sanoa suoraan. Mutta jos ajattelette tilanteen omalle kohdallenne, niin ei se ole niin helppoa suututtaa omia ystäviä ja sukulaisia.
Kommentit (24)
Eläpä muuta virka. Olen myös mittani täynnä, mutta siellä toisella puolella. Lapsen toiveet on aika leveitä sitä, tätä ja tuota. Suku, kummit ja mummit kyselee toiveita ja sitten ne toiveet on niin vääriä 🤦♀️
kyllä joku osti toiveen mukaisen marraskuussa ja toive pyyhitty pois. Joku haluaisi kuitenkin juuri tämän ykköstoiveen ostaa joulukuun puoli välissä, kun lapsi sen on ääneen kertonut.
Joku ostanut jo merkkiä x aiemmin, haluaa toisenlaisen toiveen nyt. Lapsen toive on x, mut ei auta.
Eikä auta sekään että osta haluamasi mallinen lahja. Kyllä osaat ostaa tykätyn lahjan niinkin. Puhelimeni soi tasaiseen aattoon asti näitä ongelmia ja minä keksin uusia vaihtoehtoja ja liikkeitä joista tuotteen voisi löytää.
Ihania ihmisiä he ovat kaikki. Lahjan ostajina vain nykyisin haetaan niin wow efektiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläpä muuta virka. Olen myös mittani täynnä, mutta siellä toisella puolella. Lapsen toiveet on aika leveitä sitä, tätä ja tuota. Suku, kummit ja mummit kyselee toiveita ja sitten ne toiveet on niin vääriä 🤦♀️
kyllä joku osti toiveen mukaisen marraskuussa ja toive pyyhitty pois. Joku haluaisi kuitenkin juuri tämän ykköstoiveen ostaa joulukuun puoli välissä, kun lapsi sen on ääneen kertonut.Joku ostanut jo merkkiä x aiemmin, haluaa toisenlaisen toiveen nyt. Lapsen toive on x, mut ei auta.
Eikä auta sekään että osta haluamasi mallinen lahja. Kyllä osaat ostaa tykätyn lahjan niinkin. Puhelimeni soi tasaiseen aattoon asti näitä ongelmia ja minä keksin uusia vaihtoehtoja ja liikkeitä joista tuotteen voisi löytää.
Ihania ihmisiä he ovat kaikki. Lahjan ostajina vain nykyisin haetaan niin wow efektiä.
Minäkin olen tämän huomannut. Jos sanoo lahjatoiveita kyselevälle, että lapsi tarvitsisi uuden kylpypyyhkeen, sukkia, kalsareita tai vaikka lakanat, niin vastausta ei hyväksytä. Pitäisi olla jotain, mistä lapsi on superinnoissaan, ei niinkään mitään käytännöllistä, mitä tarvitaan päivittäin. Kaikki haluavat antaa sen parhaan lahjan, vaikka se olisikin sellainen, mikä lojuu muutaman viikon päästä käyttämättömänä.
Huomasin saman jo vuosia sitten. Olin silloin vielä työelämässä ja olisi ollut varaa laittaa se 180e toppatakki tai 70e legolaatikko.
Omille lapsille olen lukenut aina ja näiden nuorten aikuisten parissa on miellyttävää olla koska he lukevat edelleen monipuolisesti. Kummilapsille olen tahtonut samoja asioita kuin omilleni.
Lakkasin ostamasta lahjoja jo kauan sitten. Tylyä varmasti joo. Sanoin vanhemmille suoraan irtisanouduin tuosta.
Tykkäsin laittaa lasta silmällä pitäen ja joo olkoon sitten niin, että itsekkäästi omasta mielestä hyvää ja kun näkee revittynä sen satukirjan ja päälle astuttuna lastenhuoneen lattialla, niin antaapa olla.
Ne legot ja toppatakki on pelkkää vanhempien elvistelyä varten.
Läsnäolo lasten kanssa vaikka kirjaa lukien on tärkeämpää mielestäni ja näin suuren ristiriidan edessä myönnän tappioni, antaudun ja häviän takavasemmalle.
Lahjan antamisessa on ilo itsellä kun haluaa toivottaa toiselle hyvää. Tässä kertakäyttökulttuurissa on kiire avaamaan jo seuraavaa pakettia jos siellä onkin jotain sellaista mitä toisella ei ja sit se on niin kade.
Sama aloitus kuin eilen - vähän eri muotoilulla. Etkö saanut tarpeeksi haluamaasi keskustelua, vai miksi tämä uusi aloitus?
Meillä ei ongelmaa. Lapsilla ei ole kummeja (emme kuulu kirkkoon) ja ostamme sopivan määrän lahjoja itse. Mummolta saattaa tulla sukat tai suklaata tai olla tulematta. Kaikki otetaan kauniisti kiittäen vastaan.
Ihan kauhealta kuulostaa ap:n lahjahässäkkä ja -listat. Lopettakaa tuollainen, aikuiset ihmiset! Jos tulee kaksi samaa lahjaa niin lapsi voi antaa toisen kevään aikana kaverille synttärilahjana tmv. Hirvee stressi aikuisilla lasten lahjoista. Kirja on myös aina hyvä lahja, vaikkei mammat itse enää lukisikaan, lasten on hyvä lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisin asian silleen etten enää osta lahjoja, en kummilapsille enkä sisarusten lapsille, koska eivät osaa arvostaa. Lapset hukkuvat tavaramäärään muutenkin ja minua ei nämä nykyperheiden lajanostorumba kiinnosta. Vanhemmat itse ovat ahneudeltaan aiheuttaneet tämän ilmiön, opettavat lapsiaan ahneiksi.
Minusta lahjalistat ovat todella hieno asia, koska olen itse lapseton, enkä oikeasti ole kärryillä, mitä minkäkin ikäiset sukulaislapset ja kummilapset voisivat toivoa ja etenkään, mitä tarvitsisivat. Pitäisin kohtuuttomana, että vanhemmat olettaisivat minun käyttävän tuntikausia sen pohtimiseen, mitä joku lapsi haluaa, jos asian saa helposti ratkaistua niin, että ne vanhemmat kertovat, mitä se lapsi itse on toivonut. Samlaa tulee varmistettua sekin, ettei se lapsi saa kuutta tämän joulun hittilelua tai viisiä villasukkia. Jos joku nyt alkaisi toivoa pelkkiä 100-200 € lahjoja, osaisin kyllä avata suuni ja kertoa, ettei mahdu budjettiini, olisiko joku edullisempi toive.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se lahjaksi saatu kirja kannustaa lasta lukemaan? Tai kenelle lahjasta joka jää pölyttymään kaappiin on iloa?
On teillä omituiset piirit. En ole ikinä kuullut mistään lasten lahjalistoista edes puhuttavan. Jokainen ostaa varojensa ja halujensa mukaan, tai on ostamatta. Listoilla voi pyyhkiä persauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ongelma kummitätinä on se, että mitään toiveita ei kerrota pyynnöstä huolimatta. Ihan pikkuisille nyt keksii itsekin, mutta toisella kymmenellä oleville on tosi vaikea keksiä mitään. Varsinkaan niille, joilla on useampi isosisko tai -veli ja istä kautta kaikenlaista tavaraa jo valmiina vaikka kuinka paljon.
Kirjoja minäkin tykkään ostaa ja ihmettelen sitä, että joku kieltää niitä ostamasta. En kieltäisi oman lapseni kummeilta mitään, vaikka lahja ei super mahtava lapsen mielestä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten se lahjaksi saatu kirja kannustaa lasta lukemaan? Tai kenelle lahjasta joka jää pölyttymään kaappiin on iloa?
Oikeastiko kysyt?
Uteliaisuus paketista tullutta kirjaa kohtaan saa lapsen aukaisemaan kirjan, katsomaan kuvia ja lukemaan. Jos ei osaa vielä lukea voi pyytää vanhempaansa lukemaan, jolloin kyseessä on yhteinen lukuhetki. Vaikka kirja ei olisi se paras lahja tai se lahja, mihin ensimmäisenä kiinnitetään huomio ja millä ensimmäinen ilta leikitään, se saattaa olla se tärkein lahja.
Lue tämän päivän Hesarin juttu siitä, miten kirjan luku auttaa empatiakyvyn kasvussa, jos aihe on sinulle vieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se lahjaksi saatu kirja kannustaa lasta lukemaan? Tai kenelle lahjasta joka jää pölyttymään kaappiin on iloa?
Kertoo kyllä paljon jo vanhempien arvomaailmasta ettei lasta kannusteta lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se lahjaksi saatu kirja kannustaa lasta lukemaan? Tai kenelle lahjasta joka jää pölyttymään kaappiin on iloa?
Kertoo kyllä paljon jo vanhempien arvomaailmasta ettei lasta kannusteta lukemaan.
Missä tuossa niin sanottiin? Lasta voi kannustaa lukemaan vaikka kannustamalla häntä käyttämään kirjaston palveluita ja valitsemaan sieltä tai muualta niitä kirjoja ja aiheita jotka häntä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, puolet vastauksista (vähintään) ap:n omia.
Ap täällä on tapana allekirjoittaa ”ap” ne vastaukset joissa itse aloittajana vastaa. Niin paitsi keskustelua ja esittää olevansa joku muu. Sinun tapasi kirjoittaa on kuitenkin niin samanlainen että viestisi on helppo bongata tästä ketjusta ilman allekirjoitustakin.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin saman jo vuosia sitten. Olin silloin vielä työelämässä ja olisi ollut varaa laittaa se 180e toppatakki tai 70e legolaatikko.
Omille lapsille olen lukenut aina ja näiden nuorten aikuisten parissa on miellyttävää olla koska he lukevat edelleen monipuolisesti. Kummilapsille olen tahtonut samoja asioita kuin omilleni.
Lakkasin ostamasta lahjoja jo kauan sitten. Tylyä varmasti joo. Sanoin vanhemmille suoraan irtisanouduin tuosta.
Tykkäsin laittaa lasta silmällä pitäen ja joo olkoon sitten niin, että itsekkäästi omasta mielestä hyvää ja kun näkee revittynä sen satukirjan ja päälle astuttuna lastenhuoneen lattialla, niin antaapa olla.
Ne legot ja toppatakki on pelkkää vanhempien elvistelyä varten.
Läsnäolo lasten kanssa vaikka kirjaa lukien on tärkeämpää mielestäni ja näin suuren ristiriidan edessä myönnän tappioni, antaudun ja häviän takavasemmalle.Lahjan antamisessa on ilo itsellä kun haluaa toivottaa toiselle hyvää. Tässä kertakäyttökulttuurissa on kiire avaamaan jo seuraavaa pakettia jos siellä onkin jotain sellaista mitä toisella ei ja sit se on niin kade.
Tulipa mieleen muistikuva: pari-kolmivuotias lahjansaaja hyppimässä lattialla tasajalkaa kirjan päällä. En tiedä, mistä olen omaksunut jonkinlaisen kunnioituksen kirjoja kohtaan; minun mielestäni niitä ei vain heitellä eikä niiden päällä tanssita. Tuon lapsen isä pitää kirjoistaan huolta samalla tavalla kuin minä, mutta äidille ne taas ovat vain jotain helposti pois heitettävää, vaikka hänkin lukee tosi paljon.
Minä olen ilmeisesti tosi surkea lahjanhankkija, ja minua hävettää, jos lahja ei ilahdutakaan saajaansa. Erityisen hyvin muistan pikkutytön, jolle ompelin juuri sellaisen prinsessamekon kuin hän oli halunnut ja hänen äitinsä oli kuvaillut ja joka purskahti itkuun ja paiskasi mekon päin seinää. En kai vain sitten tajua. Olin yhden kerran auttamassa saman tytön synttäreillä ja ilmeisesti olen pudonnut kehityksen kelkasta. Lahjojen jakamisesta oli tehty sellainen spektaakkeli, etten halua olla osana siinä varsinkaan ns. huonon lahjan antajana.
Tuntuu että joiltakin on lähtenyt lahjojen hankkiminen ihan lapasesta ja hankkivat ja hankituttavat muilla ihan kaikki mitä lapsi keksii lahjaksi toivoa ettei lapsi vaan pety. Tietty yllätyksellisyys puuttuu tyystin.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisin asian silleen etten enää osta lahjoja, en kummilapsille enkä sisarusten lapsille, koska eivät osaa arvostaa. Lapset hukkuvat tavaramäärään muutenkin ja minua ei nämä nykyperheiden lajanostorumba kiinnosta. Vanhemmat itse ovat ahneudeltaan aiheuttaneet tämän ilmiön, opettavat lapsiaan ahneiksi.
Minäkään en enää osta joululahjoja sukulaislapsille. Jos kyse olisi parista lapsesta, varmaan vielä jaksaisin vaivautua, mutta minulla on monta sisarusta jotka kaikki ovat hankkineet useamman lapsen, joten rahallisestikaan en enää halua panostaa jouluun niin paljoa, saati se ajan tuhlaaminen siihen että kiertelee kauppoja ja miettii oliko se minttu nyt tarpeeksi vanha tälle pelille tai minkä kokoinen paita eemelille meneekään. Synttäreille ostan jonkun pienen muistamisen.
Vierailija kirjoitti:
Miten se lahjaksi saatu kirja kannustaa lasta lukemaan? Tai kenelle lahjasta joka jää pölyttymään kaappiin on iloa?
Toki olemme ilolla ottaneet kirjalahjat vastaan.
Mutta kun lapset muutti pois, ihmettelin, minne laitan ne kirjat. Kerran luettu ja sitten kaappiin.
Monesti olivat ehtineet jo kirjastosta lainata uutuuskirjan ja lukea sen ja sitten saivat lahjaksi.
En koskaan kehdannut sanoa, että ei kiitos kirjalahjoja. Nyt olen pakannut be häkkivarastoon ja mietin, että mitä niille teen.
Lapset kyllä lukivat paljon, mutta käyttivät kirjastoa ja eivät halunneet jokaista kirjaa omaksi tilaa viemään.
Emme siis olleet rikkaita, joten asunto oli pieni
Omituista!
En ole nähnyt moisia listoja mutta ruukaan kysyä kummilasten äideiltä jonkun toivelahjan, jonka sitten hankin. Vastaavasti kysyttäessä vinkkaan lapsen kirjoittamasta joululahjakirjeestä YHDEN sopivan hintaisen toiveen kullekin kyselijälle. Se voi mennä vaikka näin "Iiro toivoo t-paitaa, hänen suosikkijuttu tällä hetkellä on Fortnite joten voi liittyä vaikka siihen" tai "Paavo fanittaa Ryhmä Hauta, vahtitorni ja rekku sekä kaja löytyy jo eli ei niitä". Eli onhan se kiva että lapsi saa jottain mitä toivoo ja tarvii, mutta lahjan hankkijalle voi jättää kuitenkin pelivaraa käyttää omaakin mielikuvitusta. Enkä muuten ikinä kehtaisi pyytää yli 20 € maksavaa lahjaa lapselleni.
Jos vaikka sanottaisiin, että lapsi on toivonut legoja tai tykkää nyt Adidaksesta, niin lahjan antaja voisi itse valita, että ostaako pienen vai ison paketin niitä legoja tai antaako sukat vai hupparin. Nyt sanotaan vain, että tämä 89€ maksava juuri tietty lego, joka on kaikkialta loppu tai sitten 178€ maksava toppatakki.