Miten jaksaa kesäloma pienten lasten

"On ihan normaalia, että vahemmat saattavat välillä olla väsyneitä, turhautuneita ja aivan hukassa lasten kanssa. Pikkulapsiaika saattaa olla paikoitellen tosi uuvuttavaa."

On totta, että pikkalapsiaika voi olla uuvuttavaa aikaa, mutta suurin este jaksamiselle on oma asennevamma, ettei lapsen kanssa pärjäisi edes muutaman viikon kesäloma aikaa. Yleensä lapsi antaa vanhemmilleen monia hienoja hetkiä ja elämä on tässä ja nyt, jota ei voi myöhemmin elää uudelleen, vaikka kuinka haluaisi. Se on siinä.

Jostakin syystä moni vanhempi haluaisi huolettoman ja pitkän kesäloman, mutta sitä samaa oikeutta ei suoda edes omalle lapselle, vaan lapsi sysätään meluisaan päiväkotiin, jossa on vähän hoitajia ja suuret ryhmät. Lasten kanssa pärjää jo pitkälle, kun omat asenteet ovat kunnossa. Eikä se pikkulapsiaika kestä kuin muutaman vuoden ja vanhemmat ovat yleensä terveitä ja nuoria.

Miten kuvittelette monen vanhemman selviävän esim. vammaisen lapsen hoidosta, jopa vuosikymmeniä tai muiden omaishoitajien.

Itse olen kotona kahden pienen (9kk ja 2v kanssa) kotiäitinä perheen esikoinen 9v on koulussa päivät. Käymme säännöllisesti perhekerhossa ja perhekahvilassa syksyllä, talvella ja keväällä kuten kaikissa mahdollisissa lasten tapahtumissa mihin pääsemme. Kesällä ollaan niin paljon ulkona kun vaan pystytään, leikitään pihassa ja leikkipuistossa, käydään uimassa ja retkillä. Ei lasten tarvitse olla este tai hidaste se on omasta asenteesta kiinni. Kyllä maalla vaan on niin ihanaa asua. Niin ja olen tosiaan yh eikä perheeni asu 400km säteellä meistä, mutta minulla on ystäviä (toisia yh äitejä) jotka auttavat tarvittaessa ja joita autan tarvittaessa. Teemme myös paljon asioita yhdessä. Nyt vaan ylös ja ulos.

Tottakai se elämä erilaista on lomalla lasten synnyttyä kuin ennen lapsia. Ihan niinkuin töiden jälkeen saattoi ennen lösähtää sohvalle, nyt on eri meininki lasten kanssa ja todella nautin siitä. Miehenikin sanoi yksi päivä oltuaan viikon lomalla joka hetki lasten kanssa, että tämä on sitä parasta elämää. Mutta meillä on kyllä aika rauhalliset pojat joita olemme kiinnostuneet kasvattamaan. Eli siis sääntöjä ja rajoja on, elämä on mukavaa ja odotamme kesää innolla. Kyllä monille lapset näyttävät olevan rasite. Lapset elävät kuin pellossa, ei vietetä yhdessä aikaa, ei pelata ei leikitä. Surullista. Kyllähän sen huomaa, kun lähdemme ulkoilemaan, niin heti on kymmenen naapureiden lasta peleissä ja leikeissä mukana kun omat vanhemmat on telkkarin ääressä. Ymmärrän myös, että ihminen joskus väsyy, mutta on se myös asenteesta kiinni.

Kyllä on ihmisessä ja asenteessa jotain vikaa, kun lomastakaan ei osaa nauttia. Lapset on rasite ja kaikelle löytyy aina sopiva tekosyy ja selitys. Nyt kannattais käyttää se loma siihen, että korjaa pikapikaa sen välinsä omaan lapseen. Pahinkin kiukuttelija yleensää muuttuu varsin säyseäksi, kun vanhemmilla hellittää stressi ja aitoa läsnäoloa on tarjolla. Mutta kyllä mäkin kiukuttelisin, jos mun äidillä olis tuollainen asenne...

perheissä, joissa voidaan hyvin, on loma parasta aikaa! Muiden täytyy mennä itseensä, hakkea ehkä apua ja tehdä jotain asialle! Ei ole normaalia ahdistua oman perheenjäsenen läsnäolosta!

Hyvin. Keksit vain jokaiselle päivälle tekemistä.