Lue keskustelun säännöt.
Isä kysyy neuvoa
19.05.2014 |
Eli erottu exän kanssa 5-vuotta sitten, minkä jälkeen en ole tytärtäni juuri tavannut. Tapaamiset meni niin mahdottomiksi äidin kiisaamisesta johtuen ja lapsi on käännytetty minua vastaan. meillä jokatapauksessa yhteishuoltajuus. Nyt tyttö pääsemässä ripille, minkä haluaisin nähdä. Äiti ei suostu kertomaan missä ja Millon se on, eikä anna tytön puhua kanssani. Mistä voisin asian selvittää
Kommentit (7)
Seurakunnasta jossa tyttärellä konfirmaatio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttääkö lapsen äiti sähköpostia?
Lähetät lapsen kotikunnan lastenvalvojalle sähköpostin jossa kopio kentässä lapsen äiti. Pyydät tässä sähköpostissa saada tietoosi ripille pääsyn ajankohdan ja paikan. Kirjoita se hyvin asiallisesti ja tuo siinä ilmi että olet tätä kysynyt aiemmin saamatta vastausta.
Älä käsittele muita aiheita viestissä, älä edes tuota että äiti ei anna sinun puhua tytön kanssa. Vain tämä rippikoulu asia.
Odota, kunnes tytär on täysi-ikäinen. Hän etsii isänsä!!!
Näin kävi miehelleni, näin kävi minulle. Mieheni eli äidin sukulaisten luona, kun äitinsä oli kuollut, ja isä ei kyennyt huolehtimaan hänestä. Kun tuli aikuisikään, ajoi isänsä luo. Loppuelämänsä isä sai iloita pojastaan ja lapsenlapsistaan!
Itse elin isän luona ja äitiäni mustamaalattiin meillä. Äiti kävi harvoin. Kun tulin siskoni kanssa teini-ikään, liftasimme yhdessä äidin luo. Meillä oli siitä lähtien lämmin suhde myös äitiimme!
Yleensä lapsi etsii nuoruudessa tai aikuistuttuaan omat vanhempansa, jos heidän ei ole annettu tavata.
Kun tyttäresi tulee luoksesi, ole valmis avosylin ottamaan hänet vastaan. Älä mustamaalaa tai moiti hänen äitiään. Hän tahtoo pitää teidät molemmat yhtä rakkaina. Hänelle ei kuulu teidän keskinäisten välienne puiminen. Jos äiti ei ole osannut, toimi sinä oikein! Lapsi tajuaa, että hänen isänsä ei olekaan mikään huono isä ja ottaa takaisin menetetyt vuodet!
Minä kärsin siitä, kun äitiäni haukuttiin. Hän on minun oma äitini! Annoin vanhemmilleni anteeksi, he eivät osanneet elää sen paremmin, mutta ihan loppumetreillä molemmat tajusivat, että pettää ei pidä, mieluummin kärsiä.
Näin totesi myös mieheni isä! Siitä ymmärsin, että moni omaa puolisoaan pettänyt kärsii läpi elämänsä ja kuoleman kynnyksellä ajattelee, että olisi pitänyt pysyä uskollisena sille omalle puolisolle!
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 09:03"]
Ketä sinä oikeasti vainoat? Alaikäistä ihastuksen kohdetta, tyttökaveria vai oletko kenties kaappausaikeissa? Hui, ei tällaisiin uskalla vastata, ties vaikka olisit lähestymiskiellossa vainoamisesta.
[/quote]
Nämä tämmöiset feministilehmien vastaukset on vastenmielisiä.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 09:03"]
Ketä sinä oikeasti vainoat? Alaikäistä ihastuksen kohdetta, tyttökaveria vai oletko kenties kaappausaikeissa? Hui, ei tällaisiin uskalla vastata, ties vaikka olisit lähestymiskiellossa vainoamisesta.
[/quote]
Nämä tämmöiset feministilehmien vastaukset on vastenmielisiä.
[/quote]
No voi jumalauta. Jos on vähääkän lukenut esim. Facebookin varoituksia muka omaisiaan etsivistä "etsintäkuulutuksista" ja siitä mitä poliisi niistö sanoo: älkää vastatko, kyselijä voi olla ihan väärällä asialla. Kenenkään kadonnen olinpaikkaa ei pidä ilmoittaa kuin poliisille.
Jos ripari-ikäinen ei ilmoita isälleen (tai kuka tuo kysyjä nyt onkin) yhtään mitään, ei vastaa puhelimeen, ei kirjeisiin, niin silloin on jotakin pielessä ja turha auttaa ketää menemään perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ripari ikäisellä on jo oma puhelin jolla voi isälleen soittaa jos on asiaa. Älkää neuvoko tätä miestä
Ketä sinä oikeasti vainoat? Alaikäistä ihastuksen kohdetta, tyttökaveria vai oletko kenties kaappausaikeissa? Hui, ei tällaisiin uskalla vastata, ties vaikka olisit lähestymiskiellossa vainoamisesta.