Lue keskustelun säännöt.
mies ei halua naimisiin.
18.05.2014 |
mitä tästä pitäisi päätellä? parisuhde on hyvä, asumme yhdessä, meillä on yhteinen lapsi. olen ottanut naimisiin menon puheeksi ja useasti vihjaillut esim hääohjelmia katsellessa että voi kumpa joskus jne. nyt sitten suutahdin miehelle koska hänen mielipiteensä oli että haluaa joskus naimisiin mutta ei juuri tällä hetkellä. hän on ollut aikaisemmin kerran naimisissa ja erosta jäi luonnollisesti paskan maku suuhun. mies tietää myös että naimisiin meno olisi minulle hyvin tärkeää. enkä siis edes halua mitään ihneellistä tai suurta hää juhlaa, vain että hän saisi vihdoin sanoa minua vaimoksi ja minä häntä aviomieheksi. tuntui jotenkin tosi kurjalle, minusta olisi luonnollinen tapa edetä ja rakastan häntä kovasti.. vedinkö herneen ihan turhaan nenään vai onko aihettakin?
Kommentit (96)
Lapsia voi tehdä monen kanssa vaikka samaan aikaan mutta avioliitossa vain yhden kanssa kerrallaan. Se on niin helppoa miehelle vain muuttaa asumaan jonkun kanssa, siitä on yhtä helppoa lähteäkin siinä vaiheessa. Jos/kun kohtaa sen elämänsä naisen johon haluaa sitoutua ja avioitua. Tiedän useamman miehen joiden mielipide on että naimisiin mutta vain kerran! Ei siihen kannata ryhtyä jos epäröi. Naisen kannattaisi odottaa ja etsiä sellainen mies jota avioliitto kiinnostaa juuri hänen kanssaan, on hänelle se ainoa ja tärkein ja hankkia sitten niitä lapsia. Avioliitto kun on juridisestikin aivan eri asia kuin pelkkä asuminen jonkun kanssa, ei tarvitse kuin ovi sulkea jälkeensä ja se oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:07"]Olen ollut mieheni kanssa pian 17 vuotta ja meillä on ihana suhde. Puhun siis omasta puolestani: kuuntelen ja arvostan mitä kumppani sanoo. Sinä olet todella loukkaantunut kun et pääse vielä naimisiin ja kypsymättömyyttä on tuo että olisi heti valmis eikä näe eronneen miehen pelkoa tulevasta. Ero on mahdollista, varsinkin jos puhut noilla sanoilla joita käytit. Sitten mies olisi kaksi kertaa eronnut avioliitosta -ajattele tuo läpi miehen kautta. Ja sitten ongelmanratkaisu on että miksi mennä naimisiin ja osoittaa miehelle ettei oma halu ole vain satut vaan tahto olla TÄSSÄ liitossa miehen kanssa. Sillä naimisissa tai avoliitossa niin suhdetta kuulu hoitaa. 39
[/quote]
meillä on hyvä suhde ja hyvä keskusteluyhteys. sitä tässä juuri pohdinkin että olenko typerä jos tuosta otan itseeni. syy siihen että olisin valmis menemään vaikka heti naimisiin on se että haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan. meillä on myös perhe joten en mielestäni sen suhteen hätiköi. aika vaan olisi otollinen. suurin päänvaiva tässä olikin se että miksi mies ei yhtäkkiä haluakkaan. ei niinkään se että minä nyt heti tahtoisin.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 08:14"]
Ymmärrän ärtymyksen. Mun mielestä se on henkilökohtainen loukkaus, ettei toinen ole valmis jakamaan loppuelämää. Avioliitto on lupaus olla yhdessä aina. Se ei ole vain paperinpala.
Tietysti, jos se toinen on väärä, eikä ole valmis, niin ei pidäkään mennä naimisiin. Mutta se paljastaakin jo suhteen tilan. Itse en kauaa katsoisi miestä, joka ei ole varma. Meillä käytiin asiasta keskustelu, jonka jälkeen päätettiin vain mennä naimisiin. Itselleni oli selvää, että lapsia tehdään vasta avioliitossa.
Myöhemmin mies on sanonut, että olisi voinut mennä aikaisemminkin. Ja että avioliitto on vaan vahvistanut tunteita ja yhteenkuuluvuutta. Ja niinhän se onkin. Ollaan myös virallisesti tiimi, joka pitää toisistaan huolta. Olimme vain 4 vuotta yhdessä ennen aviota. Juuri sopiva aika.
Mieheni mukaan miehet, jotka eivät avioidu vaan välttelevät aihetta, eivät koe senhetkistä kumppanis sinä oikeana, vaan pitävät takaoven auki...
[/quote]
Meillä mies ei halua naimisiin, koska karttaa kaikenlaisia yleistyneitä instituutioita. Mulle on ihan sama enkä oleta, että kyse olisi mistään tuon kummemmasta. Mies on muutenkin periaatteen ihminen ja kokee hyvin vahvasti nuo periaatteensa. Meillä on yhteinen asuntolaina ja lapsi, siinä sitä sitoutumista kerrakseen ja luotan mieheeni 100%.
[/quote]
Kummasti ne periaatteet katoaa kun se oikea kävelee vastaan. Ei millään pahalla.
[/quote]
Jotenkin sitten ajattelisin, että olisi exänsä kanssa mennyt naimisiin, jos näin on. Olivat 20 vuotta yhdessä ja suhde loppui naisen aloitteesta. Nainen olisi kuulemma kyllä voinut mennä aikoinaan miehen kanssa naimisiin, mutta mies ei silloinkaan halunnut.
Miehelle vakaumukset ja periaatteet ovat niin iso juttu, en todellakaan ala hänen päätään tässä asiassa kääntää, vaan kunnioitan häntä.
T: 33
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 08:14"]
Ymmärrän ärtymyksen. Mun mielestä se on henkilökohtainen loukkaus, ettei toinen ole valmis jakamaan loppuelämää. Avioliitto on lupaus olla yhdessä aina. Se ei ole vain paperinpala.
Tietysti, jos se toinen on väärä, eikä ole valmis, niin ei pidäkään mennä naimisiin. Mutta se paljastaakin jo suhteen tilan. Itse en kauaa katsoisi miestä, joka ei ole varma. Meillä käytiin asiasta keskustelu, jonka jälkeen päätettiin vain mennä naimisiin. Itselleni oli selvää, että lapsia tehdään vasta avioliitossa.
Myöhemmin mies on sanonut, että olisi voinut mennä aikaisemminkin. Ja että avioliitto on vaan vahvistanut tunteita ja yhteenkuuluvuutta. Ja niinhän se onkin. Ollaan myös virallisesti tiimi, joka pitää toisistaan huolta. Olimme vain 4 vuotta yhdessä ennen aviota. Juuri sopiva aika.
Mieheni mukaan miehet, jotka eivät avioidu vaan välttelevät aihetta, eivät koe senhetkistä kumppanis sinä oikeana, vaan pitävät takaoven auki...
[/quote]
Meillä mies ei halua naimisiin, koska karttaa kaikenlaisia yleistyneitä instituutioita. Mulle on ihan sama enkä oleta, että kyse olisi mistään tuon kummemmasta. Mies on muutenkin periaatteen ihminen ja kokee hyvin vahvasti nuo periaatteensa. Meillä on yhteinen asuntolaina ja lapsi, siinä sitä sitoutumista kerrakseen ja luotan mieheeni 100%.
[/quote]
Kummasti ne periaatteet katoaa kun se oikea kävelee vastaan. Ei millään pahalla.
[/quote]
Jotenkin sitten ajattelisin, että olisi exänsä kanssa mennyt naimisiin, jos näin on. Olivat 20 vuotta yhdessä ja suhde loppui naisen aloitteesta. Nainen olisi kuulemma kyllä voinut mennä aikoinaan miehen kanssa naimisiin, mutta mies ei silloinkaan halunnut.
Miehelle vakaumukset ja periaatteet ovat niin iso juttu, en todellakaan ala hänen päätään tässä asiassa kääntää, vaan kunnioitan häntä.
T: 33
[/quote]
Ei se eksäkään ollut hänelle se oikea.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:19"]Kaksi vuotta on lyhyt aika, todella lyhyt. Kuinka pitkään erosta on aikaa? En minäkään eron jälkeen avioituisi kahden vuoden jälkeen. Olit sä osasyy niiden eroon vielä?
[/quote]
olimme olleet yhdessä noin 2v kun lapsi syntyi, nyt lapsi on vajaan vuoden joten olemme olleet yhdessä lähes 3. ja ei, en ollut syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:23"]suurin päänvaiva tässä olikin se että miksi mies ei yhtäkkiä haluakkaan. ei niinkään se että minä nyt heti tahtoisin.
[/quote]
Eli mies on halunnut naimisiin aiemmin?
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 08:14"]
Ymmärrän ärtymyksen. Mun mielestä se on henkilökohtainen loukkaus, ettei toinen ole valmis jakamaan loppuelämää. Avioliitto on lupaus olla yhdessä aina. Se ei ole vain paperinpala.
Tietysti, jos se toinen on väärä, eikä ole valmis, niin ei pidäkään mennä naimisiin. Mutta se paljastaakin jo suhteen tilan. Itse en kauaa katsoisi miestä, joka ei ole varma. Meillä käytiin asiasta keskustelu, jonka jälkeen päätettiin vain mennä naimisiin. Itselleni oli selvää, että lapsia tehdään vasta avioliitossa.
Myöhemmin mies on sanonut, että olisi voinut mennä aikaisemminkin. Ja että avioliitto on vaan vahvistanut tunteita ja yhteenkuuluvuutta. Ja niinhän se onkin. Ollaan myös virallisesti tiimi, joka pitää toisistaan huolta. Olimme vain 4 vuotta yhdessä ennen aviota. Juuri sopiva aika.
Mieheni mukaan miehet, jotka eivät avioidu vaan välttelevät aihetta, eivät koe senhetkistä kumppanis sinä oikeana, vaan pitävät takaoven auki...
[/quote]
Meillä mies ei halua naimisiin, koska karttaa kaikenlaisia yleistyneitä instituutioita. Mulle on ihan sama enkä oleta, että kyse olisi mistään tuon kummemmasta. Mies on muutenkin periaatteen ihminen ja kokee hyvin vahvasti nuo periaatteensa. Meillä on yhteinen asuntolaina ja lapsi, siinä sitä sitoutumista kerrakseen ja luotan mieheeni 100%.
[/quote]
Kummasti ne periaatteet katoaa kun se oikea kävelee vastaan. Ei millään pahalla.
[/quote]
Jotenkin sitten ajattelisin, että olisi exänsä kanssa mennyt naimisiin, jos näin on. Olivat 20 vuotta yhdessä ja suhde loppui naisen aloitteesta. Nainen olisi kuulemma kyllä voinut mennä aikoinaan miehen kanssa naimisiin, mutta mies ei silloinkaan halunnut.
Miehelle vakaumukset ja periaatteet ovat niin iso juttu, en todellakaan ala hänen päätään tässä asiassa kääntää, vaan kunnioitan häntä.
T: 33
[/quote]
Ei se eksäkään ollut hänelle se oikea.
[/quote]
just just. no entäs kun minä olen sitä mieltä, että mies on mulle se oikea, mutta en myöskään halua mennä naimisiin?
ai niin. eihän palstalaisten mielestä semmoista naista olekaan, joka ei ihan oikeasti haluaisi naimisiin mennä.
t: 33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:23"]suurin päänvaiva tässä olikin se että miksi mies ei yhtäkkiä haluakkaan. ei niinkään se että minä nyt heti tahtoisin.
[/quote]
Eli mies on halunnut naimisiin aiemmin?
[/quote]
siitä on puhuttu ja mies jopa sanoi aika alussa että "kauaa et sitten ilman sormusta kulje"
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 00:05"]
Nykyään monet eivät halua naimisiin. En itsekään, periaatteesta... Onneksi meillä molemmat on samaa mieltä tästä asiasta.
[/quote]
Sama juttu. Ei mitään haluja mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannattanut ottaa asia puheeksi ennen lapsen tekemistä. Sehän oli ap:ltä suora kannanotto siihen, ettei naimisiin menolla ollut hänen itsensäkään kannalta mitään väliä.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:29"]Olisi kannattanut ottaa asia puheeksi ennen lapsen tekemistä. Sehän oli ap:ltä suora kannanotto siihen, ettei naimisiin menolla ollut hänen itsensäkään kannalta mitään väliä. [/quote]
kyllä me keskusteltiin siitä ennen lapsen hankintaa. se lapsi tuntui vaan siinä hetkessä luonnolliselta. ei mies ole sanonut ettei haluaisi naimisiin, päinvastoin! siksi tämä hassua onkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:29"]Olisi kannattanut ottaa asia puheeksi ennen lapsen tekemistä. Sehän oli ap:ltä suora kannanotto siihen, ettei naimisiin menolla ollut hänen itsensäkään kannalta mitään väliä. [/quote]
kyllä me keskusteltiin siitä ennen lapsen hankintaa. se lapsi tuntui vaan siinä hetkessä luonnolliselta. ei mies ole sanonut ettei haluaisi naimisiin, päinvastoin! siksi tämä hassua onkin. ap
[/quote]
no mitäpä jos sit antaisit asian olla? mies kosii kun on kosiakseen. mietipä mitä hyödyt painostamisesta?
Sopikaa miehen kanssa hetki ja puhu siitä miksi haluat naimisiin ja mitä se sinulle merkitsee. Sano, ettet aio odottaa ikuisesti ja joskus sitten ei kelpaa vastaukseksi. Sopikaa, ettö jätät avioliittopuheet herkeksi ja sopikaa vaikka että kesän jälkeen pihutte asiasta taas kun mies on saanut rauhassa pohtia asiaa. Kerro että syyskussa halaut vastauksen siitä milloin se joskus on. Pidä itse myös lupauksesi äläkä kysele tai jankuta asiasta miehen miettimisaikana.
Käytin tätä tekniikkaa lapsenhankintaan liittyen. Kun mies sai rauhassa miettiä asiaa kesän yli niin, kun palasimme keskusteluun sovittiin että ehkäisy jää heti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto instituutiona on vanhahtava ja perseestä. Kuka haluaa pallon jalkaan???
Mä olin niin yllättynyt kun mun kerran eronnut mies kosi kysymyllä, että haluaisinko mennä naimisiin, niin vastasin, ettei sillä nyt ole niin väliä. En siis tajunnut kosinnaksi vaikka oltiin Välimeren rannalla täysikuun alla! :-) Naimisiin kyllä päädyttiin sitten, häissä ei ollut kuin lähimmät perheenjäsenet kun minä en halunnut isompia juhlia. Minä olin myös se, joka halusi avioehdon (eron varalle), vaikkei mies niin tyytymätön siihen omaisuudenjakoon ilman avioehtoa ollut ensimmäisenkään eron kohdalla.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:48"]Sopikaa miehen kanssa hetki ja puhu siitä miksi haluat naimisiin ja mitä se sinulle merkitsee. Sano, ettet aio odottaa ikuisesti ja joskus sitten ei kelpaa vastaukseksi. Sopikaa, ettö jätät avioliittopuheet herkeksi ja sopikaa vaikka että kesän jälkeen pihutte asiasta taas kun mies on saanut rauhassa pohtia asiaa. Kerro että syyskussa halaut vastauksen siitä milloin se joskus on. Pidä itse myös lupauksesi äläkä kysele tai jankuta asiasta miehen miettimisaikana.
Käytin tätä tekniikkaa lapsenhankintaan liittyen. Kun mies sai rauhassa miettiä asiaa kesän yli niin, kun palasimme keskusteluun sovittiin että ehkäisy jää heti pois.
[/quote]
kiitos, tuo on hyvä ajatus :)
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:02"]Mä olin niin yllättynyt kun mun kerran eronnut mies kosi kysymyllä, että haluaisinko mennä naimisiin, niin vastasin, ettei sillä nyt ole niin väliä. En siis tajunnut kosinnaksi vaikka oltiin Välimeren rannalla täysikuun alla! :-) Naimisiin kyllä päädyttiin sitten, häissä ei ollut kuin lähimmät perheenjäsenet kun minä en halunnut isompia juhlia. Minä olin myös se, joka halusi avioehdon (eron varalle), vaikkei mies niin tyytymätön siihen omaisuudenjakoon ilman avioehtoa ollut ensimmäisenkään eron kohdalla.
[/quote]
olipas ihana tarina! :) minä myös tahtoisin ihan pienet häät :) ap
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 09:44"]
ikävää jos joku kokee sen noin :/ itse en nää asiaa tuolla tavalla, enkä usko että mieskään tuota päällimmäisenä ajattelee (varmasti on käynyt mielessä) hän on hyvä isä lapselleen, enkä koskaan voisi häntä lapsesta erottaa vaikka meille ero tulisikin. omaisuusjako on jo nyt melko selvä (mies omistaa talon) joten sen suhteen hänellä ei ole pelkoa..en jaksa uskoa että se hänen kohdallaan on tuosta kiinni. olisi aika surullista.
[/quote]
Niinhän sinä nyt sanot. Teidän ero on siinä, että hän on joutunut kokemaan sen ikuisen rakkauden (ja avioliiton) päättymisen kaikessa raadollisuudessaan. Tuskin hänen exäkään ennen naimisiin menoa sanoi, että tulen sinusta eroamaan, erottamaan lapsista ja riistämään puolet omaisuudestasi.
Hänellä on varmaan jäänyt kyynisyyttä tätä "ikuisia" instituutioita kohtaan. Hieman kärjistäen: Sinulle avioliitosta tulee mieleen ikuinen rakkaus, häät jne., hänelle se muistuttaa epäonnistumisesta, riitelystä ja lakimiehistä. Todennäköisesti hän vain tavitse reilusti aikaa unohtaakseen tuon kaiken, jotta voi positiivisesti suhtautua naimisiin menoon.
Mitä se papin aamen loppujen lopuksi muuttaa teidän suhteessa? Lainopillisesti montakin asiaa, mutta teidän kahden (vai kolmen) välistä henkistä sidettä se ei muuta. Ellei se nyt mystisesti laukaise päässänne jotain ihme lukkoja ja muututte yhtäkkiä paremmiksi ihmisiksi.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:02"]Mä olin niin yllättynyt kun mun kerran eronnut mies kosi kysymyllä, että haluaisinko mennä naimisiin, niin vastasin, ettei sillä nyt ole niin väliä. En siis tajunnut kosinnaksi vaikka oltiin Välimeren rannalla täysikuun alla! :-) Naimisiin kyllä päädyttiin sitten, häissä ei ollut kuin lähimmät perheenjäsenet kun minä en halunnut isompia juhlia. Minä olin myös se, joka halusi avioehdon (eron varalle), vaikkei mies niin tyytymätön siihen omaisuudenjakoon ilman avioehtoa ollut ensimmäisenkään eron kohdalla.
[/quote]
olipas ihana tarina! :) minä myös tahtoisin ihan pienet häät :) ap
[/quote]
Varmasti mieskin muistelee miellellään sitä tunnetta minkä tuollainen vastaus kauan pohdittuun kosintaa aiheuttaa.
Kaksi vuotta on lyhyt aika, todella lyhyt. Kuinka pitkään erosta on aikaa? En minäkään eron jälkeen avioituisi kahden vuoden jälkeen. Olit sä osasyy niiden eroon vielä?