Koululaisten puhelinasiaa
Antakaapas vinkkejä miten ensi syksynä tavoitan lapsukaiseni, kun lähden itse kokopäivätöihin ja lapset viettävät iltapäivät kotona itsekseen? Kännykät on kummallakin, mutta aika paljon tuntuu vaativan, että:
a) puhelimet ei unohdu reppuun
b) niissä on äänet päällä (kun koulussa ei sais pitää päällä..)
c) akku ei oo loppu....
Ajatus tietty on, että soittavat, kun tulevat kotiin, mutta mun on paha lähteä 50km päästä asiaa itarkistamaan, jos soittoa ei kuulukaan... Ihan tässä kaipaa sellaista vanhan ajan kotipuhelinta! Pienet koululaiset kyseessä, joten känny ei oo vielä kasvanu käteen kiinni, mutta kiinni on saatava iltapäivisin puolin ja toisin!!
Niin että minkälaisia kuvioita teillä on ollut ja miten on toiminut?
Kommentit (2)
Peruspuhelin käyttöön, niin akku ei kulu niin nopeasti kuin älypuhelimissa. Nokian perusluureissa on mahdollisuus ns. ajastettuun profiiliin eli kun laittaa kännykän äänettömälle, määrittää samalla ajan jonka kuluttua ääni palaa. Ainakin oma lapsi on oppinut hyvin käyttämään. Puhelin kulkee tytöllä nätissä kännykkälaukussa. En sitten tiedä toimiiko pojilla.
Meillä toimi tämä:
Heti ovesta sisään tullessa on vastassa (=eteisen oveen teipattuna) A4-kokoinen muistilappu, jossa kännykän kuva ja teksti: ÄÄNET PÄÄLLE! Ohjeena oli laittaa äänet päälle sillä sekunnilla kun sen kuvan näki, koska jos vaikka pesi eka kädet, niin ne äänet jo unohtui. Käskyn noudattamista tehosti (kun ei heti mennyt perille) se, että uhattiin seuraavan pelipäivän menetyksellä jos ääniä ei ole. Kerran vaan lähti pelipäivä ;) .
Puhelin on joka yö latauksessa eteisen pöydällä (älypuhelimet pakkokin ladata). Virtaa on aina, eikä puhelin häiritse yöunta.