Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä teen ikääntyneen äitini kanssa, on niin turhautunut kun ei saa elää normaalia elämää koronan takia
21.12.2020 |
On siis pitkälti yli 70 mutta täysin terve ja energinen ja voisi luulla paljon nuoremmaksi.
Ongelma siis se, että hän on tottunut tekemään tosi paljon, kuten vapaaehtoistyötä, hoitamaan lastenlasten arkea, harrastamaan paljon kaikkea, on aktiivinen sosiaalinen elämä, matkailua ym. Siis normaalisti.
Nyt nuo kaikki ovat olleet tauolla maaliskuusta lähtien ja hän suuntaa patoutunutta energiaa minuun. Soittelee ja viestittelee jatkuvasti, haluaa hoitaa minun asioitani, yms. Ihan kuin olisin lapsi jälkeen jota suurinpiirtein muistutellaan pesemään hampaat! (Puhelimen välityksellä siis). Ja loputtomasti muuta arkeen liittyvää mistä kysellään ja muistutellaan ja halutaan hoitaa puolestani.
Tulen hulluksi tästä jatkuvasta kyselystä että olenko hoitanut sitä, tätä ja tuota ja halutaan hoitaa ne puolestani, ihan kuin olisin taas pieni lapsi.
Olen sanonut asiasta mutta se vaikuttaa käytökseen vain pari päivää, sitten jatkaa taas. Ei tee sitä ilkeyttään, haluaa auttaa ja hoitaa ja huolehtia, mutta kun en halua sitä tämän ikäisenä, ainakaan tässä määrin!
Välit ovat muuten tosi hyvät, tämä tilanne on vain ärsyttävä eikä normaalisti ole tällaista, alkoi varsinaisesti syksyllä. Keväällä minä hoidin asiointia heidän puolestaan, kesällä oli vähän vapaampaa, mutta hän on selvästi nyt turhautunut kun normaalia elämää ei ollut vieläkään syksyllä.
Vertaistukea, kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Miten olette ratkaisseet?
Kommentit (26)
Jos mutsisi ei puhetta ymmärrä, on tuota hankalaa hoitaa mitenkään positiivisestI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa sille äiteelle koira. Niin johan tulee elämään sisältöä, paapottavaa ja lenkkeilyseuraa.
Keksikää hänelle kotiharrastus. Tilaat vaikka 10 paria villasukkia tai ison virkatun peiton. Keksit tarinan että pakko sellainen saada, kukahan tekisi. Ilmiselvästi ei osaa itse keksiä itselleen ajankulua kotona joten ala puhumaan ja vihjailemaan että nyt kun sinulla on aikaa.....
Nähtävästi äitisi tulee saada koronatartunta, että rauhoittuu vähäksi aikaa.
Luulisi tuon ikäisen ihmisen sentäs hiukan varovan koronaan, sen sijaan että ryntäilee paikasta toiseen.
Minkäs hänelle mahtaa, ei yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jättäisin vastaamatta puhelimeen useimmiten. Sanoisin äidiille suoraan, että en halua/jaksa niin usein puhua, ja jos silti soittelee, vastaisin vain silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo turhautuminen.
Niin on, ja tilanne on tosiaan selkeästi ohimenevä, sillä ei ole normaalisti tuollainen. Ja tiedostaa itsekin, että on turhautunut kun niin pitkään ei ole voinut elää normaalia arkea.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen nainen, kuin äitisi, eikä osaa vielä asettua paikalleen.
Minä sanoisin suoraan asiat niin kuin ne ovat.
Selvästikin äitisi tarvitsee tekemistä. Jos ei ole mitään tekemistä eikä mihinkään voi mennä, on ihan normaalia, että aika tulee pitkäksi. Löytyisikö äitisi asuinalueelta jotain sellaista vapaaehtoistyötä, jota voisi tehdä koronasta huolimatta? Tai jotain muuta puuhaa? Omalla alueellani paikallinen Martta-yhdistys järjestää vaikka mitä, mutta ulkona ja turvavälit pitäen. Nyt esim on valittu yksi metsän reunassa oleva kuusi, johon voi tehdä joulukoristeita ja käydä ripustamassa niitä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nähtävästi äitisi tulee saada koronatartunta, että rauhoittuu vähäksi aikaa.
Luulisi tuon ikäisen ihmisen sentäs hiukan varovan koronaan, sen sijaan että ryntäilee paikasta toiseen.
Minkäs hänelle mahtaa, ei yhtään mitään.
Olipa rumasti sanottu. Hän nimenomaan ei ryntäile paikasta toiseen vaan käyttäytyy vastuullisesti, mikä sitten johtaa tähän turhautumiseen.
- ap
On niitä paljon nuorempiakin eläkeläisiä, joiden on ollut pakkoa rauhoittaa elämämäänsä koronan takia, ja jättää harrastukset ja muut.
Myös yksinäisiä eläkeläisiä, joilla ei ole lapsia eikä muuta perhettä. Kun työt ovat jääneet sairauden takia ja joutunut eläkkeelle, on ollut pakko tottua elämään ja olemaan yksin.
Ei ap sinun äitisi mikään poikkeustapaus ole, itsekkäältä vaikuttaa, kun luulee etteivät aikuset ihmiset pärjää ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidillesi pitäisi keksiä pieni koronakupla muista ihmisistä, joiden kanssa hän voisi harrastaa jotakin. Yksi tai kaksi tuttavaa jotka myös välttelevät tartuntaa, mutta jotka voisivat viettää hänen kanssaan aikaa. Saman ikäistä seuraa, jos hän vaikka tutustuisi nyt paremmin joihinkin tuttaviin tai naapureihin.
Kannattaa miettiä myös sitä, haluaako äitisi nyt pitää yhteyttä siltä varalta, jos hän vaikka sairastuukin. Jospa hän ajattelee, että voi olla viimeiset hetket käsillä viettää laatuaikaa.
Äitisi selkeästi kärsii Enkö olekaan enää tarpeellinen -syndroomasta. Korkea aika tuokin jo tajuta. Ikäihminen, eikä osaa olla ja malttaa mieltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nähtävästi äitisi tulee saada koronatartunta, että rauhoittuu vähäksi aikaa.
Luulisi tuon ikäisen ihmisen sentäs hiukan varovan koronaan, sen sijaan että ryntäilee paikasta toiseen.
Minkäs hänelle mahtaa, ei yhtään mitään.
Saiko tuosta avauksesta sen kuvan, että ap:n äiti ryntäilee joka paikkaan? Ymmärsin, että soittelee jatkuvasti, kun ei pääse joka paikkaan minne haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Nähtävästi äitisi tulee saada koronatartunta, että rauhoittuu vähäksi aikaa.
Luulisi tuon ikäisen ihmisen sentäs hiukan varovan koronaan, sen sijaan että ryntäilee paikasta toiseen.
Minkäs hänelle mahtaa, ei yhtään mitään.
Eihän tämä ap:n äiti missään ryntäile vaan on kotona suositusten mukaan ja turhautuu siellä.
Minun vanhemmat sen sijaan on tietoisesti valinneet riskin, molemmat on sitä mieltä, ettei se korona hullumpi tapa lähteä olilsi, parempi se kuin vaipoissa vanhainkodissa pitkään. Alkuun oli vaikea hyväksyä, mutta sitten tajusin että itsekin olen aina ajatellut että haluaisin lähteä täysissä järjissäni, ns. saappaat jalassa, joten miten voisin kieltää sen vanhemmiltani, jos he haluaa elää täysillä loppuun asti sen sijaan että pyrkisivät pitkittämään vanhuusikää riskejä välttämällä.
Mummo ei ole ollut kotona istuja, joten vaikea sellaiseksi on opetella nyt. Lisäksi tuossa iässä kaikki aktiivisuus on tosi tärkeää toimintakykyä ajatellen. Mutta on kai hänellä edelleen samat ystävät, joihin pitää yhteyttä ja joita tavata? Joitain harrastuksiakin on etänä, osaako käyttää tietokonetta ym?
Antaa mummon olla ja elää.
Ette halua nähdä omaisianne muistisairaina sekoina kulkemassa kakat housuissa ja lopulta makaamassa porkkanana sängyssä pari vuotta.
Kun Muistisairaus iskee, niin se on etenevä sairaus. Paluuta entiseen ei ole.
Laita leipomaa torttuja, kuivakakkuja ja unelmatorttua pakkaseen. Koska kohta on Aatto!
Meinasin tulla pätemään tähän jotain, mutta kerroit niin sympaattisesti äidistäsi, etten voikaan. :) En kyllä osaa neuvoakaan, toivottavasti äitisi rauhoittuu tai keksii jotain muuta, mihin suuntaa energioitaan.