Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi en saa ystäviä?

Vierailija
21.12.2020 |

Tuli mieleen toisesta ketjusta. Minun on ollut viime vuosina vaikea löytää oikeita ystäviä. Mietin itse syitä tähän, mutta kommentoikaa tekin, sivusta näkee jotain, mitä itse en näe

Neutraaleja syitä:

-olen aikuisiälläkin muuttanut paljon, olen asunut eri paikkakunnilla ja myös eri maissa. Vaikeuttaa ystävyyssuhteiden ylläpitoa

-työ, perheen omat menot ja muut kiireet vievät aikuisten aikaa

Minuun liittyvät syyt

-olen teoreettinen pohtija, en tunnepuhuja, joten ihmiset voivat kokea minut etäiseksi

- puhun paljon, se voi ärsyttää ihmisiä

-ehkä loukkaan ihmisiä huomaamattani jos pohdin jotain asiaa. Pyrin olemaan korrekti, mutta toisaalta myös ajattelemaan asioita eri näkökulmista.

Olen siis ihminen, jonka seuraan ihmiset mielellään hakeutuvat juttelemaan, ja johon halutaan tutustua pinnallisesti. Mutta minä en löydä sydänystäviä.

Miten aikuinen löytää hyviä ystäviä?

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
21.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sydänystävät hankitaan jo lapsuudessa.

Vierailija
22/25 |
21.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikeaa on saada uusia ystäviä aikuisena uudelta paikkakunnalta. Ihmiset on ihan ystävällisiä, mutta eivät tunnu haluavan uusia ystäviä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
21.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä ongelma on nimenomaan jo siinä, mitä sanoit:

Et pidä hirveästi ystäviin yhteyttä. Sitten kun pidät, olet todennäköisesti äänessä koko ajan ja lörpöttelet kaikkea. Siinä samalla "huomaamattasi" loukkaat ystäviäsi.

Kai sen ymmärtää, ettei kukaan tuollaisen kanssa halua ystävä olla pidemmn aikaa? Ehkä nyt olisi tärkeää opetella huomaamaan niitä sosiaalisia vihjeitä, kun olet loukannut ystäviäsi jollain sanomisella.

Vierailija
24/25 |
21.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen saanut aikuisenakin ihan hyvin ystävä, mutta en kaipaa mitään sydänystävyyttä enkä tunteista puhumista. Minulle ne kuuluivat teinivuosiin ja nuoruuteen, kun tunteiden käsittely oli vielä puutteellista. Olen asiakeskeinen ja lisäksi hyvin ratkaisukeskeinen. Jos on jokin ongelma,  mietin mistä ongelma johtuu sekä mietin eri ratkaisuvaihtoehdot. Sen jälkeen valitsen parhaimman (tai vähiten huonon) vaihtoehdon ja toteutan sen. En tarvitse toisen ihmisen mielipiteitä päätösteni tueksi. Jos tarvitsen tietoa ratkaisun pohjaksi, hankin sitä ammattilaisilta enkä ystäviltäni . Koen jopa rasittaviksi ihmiset, jotka tarvitsevat melkein asiaan kuin asiaan toisen ihmisen mielipiteen ("leikkaanko hiukseni lyhyeksi vai en", "ostanko mustan vai harmaan takin", "leivonko kakun vai viineireitä" , "annanko anteeksi Sepolle vai en" jne jne jne). Yksi kaverini kysyy jatkuvasti erilaisia asioita ikäänkuin olisin oraakkeli, jolla on vastaus kaikkeen. Yleensä tosin onkin, koska katson Googlesta. Hän voisi itsekin katsoa, jos haluaisi. 

Oletko miettinyt, mihin edes tarvitsisit sydänystävää? Mitä ovat asiat, joista puhuisit vain sydänystävälle, mutta et muille ystävillesi? 

Vierailija
25/25 |
21.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika monelle ystävä taitaa olla juuri tunnepuolen tuki, tai sitten ystävyys muodostuu silloin, kun tehdään säännöllisesti jotain tiettyä asiaa yhdessä.

Ainakin luulen, että minun ystävänpuutettani ajatellen tämä on se suurin ongelma. Olen aika sinut tunteideni kanssa jo valmiiksi, enkä halua jatkuvasti kannatella muita. Lisäksi en tee kodin ulkopuolella säännöllisesti mitään, mihin tarvitsisin seuraa.