Miksi en saa ystäviä?

Mielipiteitä?

Siinähän ne jo sanoit. Mulla kaikki syyt päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän ne jo sanoit. Mulla kaikki syyt päinvastoin.

Mitä tarkoitat päin vastoin? Onko sinun siis helppo ystävystyä?

Vielä?

Syy on ainoastaan sinussa, ei kaikissa muissa. Olet ilmeisesti lörpöttelijä ja niin kuin sanoit, jäät kaukaiseksi lörpöttelyinesi, etkä avaa sydäntäsi ollenkaan muille ja et ole varsinkaan tippaakaan kiinnostunut muiden syvällisimmistä asioista. Sinua ei kiinnosta, sinä pelkäät ja halveksit jopa muiden asioita ja liihottelet vain jossakin hötössä.

Voit ensialkuun tuntua mukavalta, mutta sen jälkeen sinusta ei enää löydykään yhtään mitään. Karkoitat mahdolliset ystävät sanomalla heille ikäviä asioita ja korostat omaa "hyvyyttäsi", kokemuksiasi ja elämääsi. Muiden elämä on sinulle vain niin plääh ja pelkkää tylsyyttä, mutta sinun elämä on kiireistä ja Elämää.

Muuta siis itseäsi, jos haluat ystäviä, mutta älä oleta, että heitä sittenkään kiinnostaa sinun upeutesi.

Minunkin on vaikea ystävystyä, ja olen viime aikoina tajunnut sen johtuvan ilmeisesti siitä, etten osaa ottaa puolia. Jos on jonkun ystävä niin pitäisi olla aina hänen puolellaan ja samaa mieltä joka asiasta; vaikka toinen käyttäytyisi kuinka typerästi tahansa tai olisi objektiivisesti katsottuna väärässä niin sitä ei saisi sanoa. Jos ystävä haukkuu muita niin siihen pitäisi lähteä mukaan, koska on muuten sen toisen eikä ystävän puolella. Itse tarkastelen asioita aina useista eri näkökulmasta ja muodostan mielipiteeni faktoihin perustuen, joten en tuollaiseen kykene.

Toki voi olla jotain muutakin mitä en itsessäni tajua, mutta ainakin tuon olen tajunnut miten tärkeää tuo "ollaan aina samalla puolella"-juttu on muille (naisille).

Vierailija kirjoitti:

Syy on ainoastaan sinussa, ei kaikissa muissa. Olet ilmeisesti lörpöttelijä ja niin kuin sanoit, jäät kaukaiseksi lörpöttelyinesi, etkä avaa sydäntäsi ollenkaan muille ja et ole varsinkaan tippaakaan kiinnostunut muiden syvällisimmistä asioista. Sinua ei kiinnosta, sinä pelkäät ja halveksit jopa muiden asioita ja liihottelet vain jossakin hötössä.

Voit ensialkuun tuntua mukavalta, mutta sen jälkeen sinusta ei enää löydykään yhtään mitään. Karkoitat mahdolliset ystävät sanomalla heille ikäviä asioita ja korostat omaa "hyvyyttäsi", kokemuksiasi ja elämääsi. Muiden elämä on sinulle vain niin plääh ja pelkkää tylsyyttä, mutta sinun elämä on kiireistä ja Elämää.

Muuta siis itseäsi, jos haluat ystäviä, mutta älä oleta, että heitä sittenkään kiinnostaa sinun upeutesi.

Mikä saa ihmiset vastaamaan näin ilkeästi ja tulkitsemaan noin täysin överisti toisten juttuja? Sinulla taitaa olla pahoja omia ongelmia, kun pitää tuolla lailla haukkua muita - oletko harkinnut ammattiapua?

Mun mielestä aikuiset ihmiset eivät kaipaa ystäviä. Kavereita tai hyvänpäiväntuttuja voi olla, mutta ei sellaisia sydänystäviä. Jos on työ ja perhe, niin ei monellakaan ole jaksamista mihinkään ystävyyssuhteisiin. Sinkuilla varmaan kuitenkin eri asia.(?)

Mä oon ajatellut, että mun ei tarvitse enää aikuisiällä saada lisää sydänystäviä. Mulla on jo ne. Kukaan heistä ei asu samalla paikkakunnalla kanssani, joten emme näe usein, mutta he ovat kuitenkin olemassa. Uudesta asuinpaikastani olen saanut hyviäkin kavereita, yhden voi ehkä laskea ystäväksikin. Suhteet syvenee jos on syvetäkseen, mutta en odota niiltä sitä.

Tietysti jos nyt on sellainen juttu, että niitä hyviä ystäviä ei ole entuudestaan, niin asia on eri.

Ystäviä on ylipäätään vaikeaa saada aikuisena. Jos yhtään lohduttaa..

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on vaikea ystävystyä, ja olen viime aikoina tajunnut sen johtuvan ilmeisesti siitä, etten osaa ottaa puolia. Jos on jonkun ystävä niin pitäisi olla aina hänen puolellaan ja samaa mieltä joka asiasta; vaikka toinen käyttäytyisi kuinka typerästi tahansa tai olisi objektiivisesti katsottuna väärässä niin sitä ei saisi sanoa. Jos ystävä haukkuu muita niin siihen pitäisi lähteä mukaan, koska on muuten sen toisen eikä ystävän puolella. Itse tarkastelen asioita aina useista eri näkökulmasta ja muodostan mielipiteeni faktoihin perustuen, joten en tuollaiseen kykene.

Toki voi olla jotain muutakin mitä en itsessäni tajua, mutta ainakin tuon olen tajunnut miten tärkeää tuo "ollaan aina samalla puolella"-juttu on muille (naisille).

Tämä kuulostaa hyvin tutulle. Olen aika asiakeskeinen ja analyyttinen, ja vaikka en sitä sosiaalisissa tilanteissa tuo esille, en myöskään lähde yksipuolisiin panetteluihin ja päivittelyihin herkästi mukaan. Joko en sano mitään tai kommentoin jotain neutraalia. Kun taas tuo puolen valitseminen toimii joillakin sosiaalisena liimana.

Olimme joitakin vuosia sitten yhdessä kansainvälisessä yhteisössä, ja siellä oli yksi australialainen nainen, joka ystävystyi nopeasti ja läheisesti eri maista tulevien naisten kanssa. Hän oli ihan mukava ja puhelias nainen, mutta tajusin jossain vaiheessa, että hänellä oli aina tavatessamme jokin draama. Paikalliset ihmiset olivat olleet ylimielisiä, lasten koulussa häntä oltiin kohdeltu väärin, työyhteyksissä joku ’pulled rank’ sosiaalisessa tilanteessa jne, eli hän järjesti tunnepitoista ’ohjelmaa’ keskusteluihin. Tätä minä en osaa.

Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ajatellut, että mun ei tarvitse enää aikuisiällä saada lisää sydänystäviä. Mulla on jo ne. Kukaan heistä ei asu samalla paikkakunnalla kanssani, joten emme näe usein, mutta he ovat kuitenkin olemassa. Uudesta asuinpaikastani olen saanut hyviäkin kavereita, yhden voi ehkä laskea ystäväksikin. Suhteet syvenee jos on syvetäkseen, mutta en odota niiltä sitä.

Tietysti jos nyt on sellainen juttu, että niitä hyviä ystäviä ei ole entuudestaan, niin asia on eri.

Minä olen lapsena ja nuorenakin muuttanut paljon, eli tämä on osa ongelmaa.

Sydänystävän löytäminen aikuisiällä tuntuu olevan yhtä todennäköistä kuin lotossa voittaminen. Älä siis ollenkaan syyttele itseäsi. Ehkä "Se oikea" ei vaan ole sattunut kohdalle. :D

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä on ylipäätään vaikeaa saada aikuisena. Jos yhtään lohduttaa..

Kiitos. Tiedän, että en ole täydellinen, mutta lohduttaahan se, ettei kaikki ole pelkästään oman persoonan vika.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on vaikea ystävystyä, ja olen viime aikoina tajunnut sen johtuvan ilmeisesti siitä, etten osaa ottaa puolia. Jos on jonkun ystävä niin pitäisi olla aina hänen puolellaan ja samaa mieltä joka asiasta; vaikka toinen käyttäytyisi kuinka typerästi tahansa tai olisi objektiivisesti katsottuna väärässä niin sitä ei saisi sanoa. Jos ystävä haukkuu muita niin siihen pitäisi lähteä mukaan, koska on muuten sen toisen eikä ystävän puolella. Itse tarkastelen asioita aina useista eri näkökulmasta ja muodostan mielipiteeni faktoihin perustuen, joten en tuollaiseen kykene.

Toki voi olla jotain muutakin mitä en itsessäni tajua, mutta ainakin tuon olen tajunnut miten tärkeää tuo "ollaan aina samalla puolella"-juttu on muille (naisille).

Oletko 16 vuotias? Siltä kirjoituksesi ainakin vaikuttaa, sillä aikuisen kirjoittama se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä on ylipäätään vaikeaa saada aikuisena. Jos yhtään lohduttaa..

No ei ole, ei todellakaan ole. Päinvastoin aikuisena saa ystäviä, jotka ovat todellisia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy on ainoastaan sinussa, ei kaikissa muissa. Olet ilmeisesti lörpöttelijä ja niin kuin sanoit, jäät kaukaiseksi lörpöttelyinesi, etkä avaa sydäntäsi ollenkaan muille ja et ole varsinkaan tippaakaan kiinnostunut muiden syvällisimmistä asioista. Sinua ei kiinnosta, sinä pelkäät ja halveksit jopa muiden asioita ja liihottelet vain jossakin hötössä.

Voit ensialkuun tuntua mukavalta, mutta sen jälkeen sinusta ei enää löydykään yhtään mitään. Karkoitat mahdolliset ystävät sanomalla heille ikäviä asioita ja korostat omaa "hyvyyttäsi", kokemuksiasi ja elämääsi. Muiden elämä on sinulle vain niin plääh ja pelkkää tylsyyttä, mutta sinun elämä on kiireistä ja Elämää.

Muuta siis itseäsi, jos haluat ystäviä, mutta älä oleta, että heitä sittenkään kiinnostaa sinun upeutesi.

Mikä saa ihmiset vastaamaan näin ilkeästi ja tulkitsemaan noin täysin överisti toisten juttuja? Sinulla taitaa olla pahoja omia ongelmia, kun pitää tuolla lailla haukkua muita - oletko harkinnut ammattiapua?

Ap kysyi, minä vastasin ja ilmeisesti osui ja upposi. Vastaukseni oli vain ajatuksia ap:n itse kirjoittamista asioista kooste, ei yhtään sen enempää. Ap voi hankkia ammattiapua ongelmaansa. Pärjäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy on ainoastaan sinussa, ei kaikissa muissa. Olet ilmeisesti lörpöttelijä ja niin kuin sanoit, jäät kaukaiseksi lörpöttelyinesi, etkä avaa sydäntäsi ollenkaan muille ja et ole varsinkaan tippaakaan kiinnostunut muiden syvällisimmistä asioista. Sinua ei kiinnosta, sinä pelkäät ja halveksit jopa muiden asioita ja liihottelet vain jossakin hötössä.

Voit ensialkuun tuntua mukavalta, mutta sen jälkeen sinusta ei enää löydykään yhtään mitään. Karkoitat mahdolliset ystävät sanomalla heille ikäviä asioita ja korostat omaa "hyvyyttäsi", kokemuksiasi ja elämääsi. Muiden elämä on sinulle vain niin plääh ja pelkkää tylsyyttä, mutta sinun elämä on kiireistä ja Elämää.

Muuta siis itseäsi, jos haluat ystäviä, mutta älä oleta, että heitä sittenkään kiinnostaa sinun upeutesi.

Mikä saa ihmiset vastaamaan näin ilkeästi ja tulkitsemaan noin täysin överisti toisten juttuja? Sinulla taitaa olla pahoja omia ongelmia, kun pitää tuolla lailla haukkua muita - oletko harkinnut ammattiapua?

Ap kysyi, minä vastasin ja ilmeisesti osui ja upposi. Vastaukseni oli vain ajatuksia ap:n itse kirjoittamista asioista kooste, ei yhtään sen enempää. Ap voi hankkia ammattiapua ongelmaansa. Pärjäämistä.

En tiedä mitä tarkoitat ’osui ja upposi’, kun en vastannut tätä ennen sinulle lainkaan. Mutta en tunnista itseäni tuosta. En liihottele missään, enkä pidä omaa elämääni Elämänä. Päin vastoin, olen enemmän nörttityyppiä kuin mikään liihottelija. Innostun puhumaan ihmisten kanssa hyvistä kirjoista tai vaikkapa eläimistä. Politiikasta tai maailmanmenosta muuten. Mutta en pidä muiden elämää tylsänä.

Joten en aiemmin vastannut viestiisi, koska tuntui, että se meni hieman ohi.

Aloittaja.

Sanoit puhuvasi paljon ja olet oikeassa siinä, että se voi ajaa ihmisiä pois luotasi. Ajaudutko helposti puhumaan vain omista asioistasi tai näkemyksistäsi? Lipsahtaako sinulta usein huonosti muotoiltuja huomioita toisista tai onko sinulla tapana kiusoitella ihmisiä? Puhelias ihminen ei ole automaattisesti epämiellyttävä mutta kärkkäys, itsekeskeisyys ja heikko tilannetaju yhdistettynä puheliaisuuteen ei yleensä viehätä ihmisiä.

Tunnistan itsessäni tuon asioiden pohtimisen monelta kantilta sekä sen, että se ymmärretään usein väärin. Minua auttoi, kun ymmärsin sen, että ystävyyssuhde ei voikaan perustua puhtaasti objektiivisuudelle, koska siinä on kyse kahdesta ihmisestä, jotka molemmat toivovat tulevansa kohdatuksi omana itsenään. Kaikkeen puolueettomasti ja objektiivisesti suhtautuva ihminen voi siis antaa itsestään välinpitämättömän ja ylimielisen kuvan. Tällä en tarkoita sitä, että sinun pitäisi hyväksyä ystäviksesi draamanjanoisia, epävakaita selkäänpuukottajia. Sellaisten ihmisten kanssa hengailu ei tee hyvää kenellekään. Se olisi taas hyvä pitää mielessä, että kun ystävä vaikkapa purkaa pahaa mieltään jostain asiasta, haluaa hän tulla kuulluksi ja tuetuksi siinä hetkessä. Ehkä hän pystyy suurimpien tunnepuuskien laannuttua tarkastelemaan asiaa puolueettomammin mutta sinun tai minun tehtäväni ei ole yrittää saada häntä näkemään asiaa siitä näkökulmasta. Yksi parhaista tavoista saada yhteys toiseen ihmiseen ja auttaa tätä kasvamaan on antaa tälle ja tunteilleen tilaa juuri sellaisena kuin mitä ne sillä hetkellä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Sanoit puhuvasi paljon ja olet oikeassa siinä, että se voi ajaa ihmisiä pois luotasi. Ajaudutko helposti puhumaan vain omista asioistasi tai näkemyksistäsi? Lipsahtaako sinulta usein huonosti muotoiltuja huomioita toisista tai onko sinulla tapana kiusoitella ihmisiä? Puhelias ihminen ei ole automaattisesti epämiellyttävä mutta kärkkäys, itsekeskeisyys ja heikko tilannetaju yhdistettynä puheliaisuuteen ei yleensä viehätä ihmisiä.

Tunnistan itsessäni tuon asioiden pohtimisen monelta kantilta sekä sen, että se ymmärretään usein väärin. Minua auttoi, kun ymmärsin sen, että ystävyyssuhde ei voikaan perustua puhtaasti objektiivisuudelle, koska siinä on kyse kahdesta ihmisestä, jotka molemmat toivovat tulevansa kohdatuksi omana itsenään. Kaikkeen puolueettomasti ja objektiivisesti suhtautuva ihminen voi siis antaa itsestään välinpitämättömän ja ylimielisen kuvan. Tällä en tarkoita sitä, että sinun pitäisi hyväksyä ystäviksesi draamanjanoisia, epävakaita selkäänpuukottajia. Sellaisten ihmisten kanssa hengailu ei tee hyvää kenellekään. Se olisi taas hyvä pitää mielessä, että kun ystävä vaikkapa purkaa pahaa mieltään jostain asiasta, haluaa hän tulla kuulluksi ja tuetuksi siinä hetkessä. Ehkä hän pystyy suurimpien tunnepuuskien laannuttua tarkastelemaan asiaa puolueettomammin mutta sinun tai minun tehtäväni ei ole yrittää saada häntä näkemään asiaa siitä näkökulmasta. Yksi parhaista tavoista saada yhteys toiseen ihmiseen ja auttaa tätä kasvamaan on antaa tälle ja tunteilleen tilaa juuri sellaisena kuin mitä ne sillä hetkellä ovat.

Kiitos. Tuo eka kappale ei tunnu tutulta, mutta totuus tietysti on se, ettei omaa toimintaansa voi helposti objektiivisesti havainnoida. Eli voi tietysti olla ongelma kohdallani, vaikka en todellakaan siihen pyri. Huumorin suhteen varmasti voi miettiä, onko se liian piikittelevää, vaikka itse olen sitä mieltä, että töissä olen kuitenkin ennemminkin kiltin kuin ilkeän ihmisen maineessa.

Toinen kappale on varmaan hyvinkin osuva kohdalleni. Ehkä olen aavistuksen aspergertyyppinen tai vain tyypillinen luonnontieteilijä siinä mielessä, että näen asiat asioina. Pitäisi yrittää enemmän eläytyä toisen tunnetiloihin.

Luin joku aika sitten diagnoosista nimeltä aleksitymia. Se tuntui tutulta. Ei niin, etteikö minulla tunteita olisi, tai ettenkö olisi hyvinkin empaattinen kun ymmärrän jonkun toisen tunteen. Mutta jotain palikoita minulta puuttuu tunteiden käsittelystä, eikä se tule minulle luonnostaan.