Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi tulee liian lähelle
17.05.2014 |
Kärsiikö kukaan muu tästä samasta tunteesta?
Toinen lapsistamme tulee mielestäni liian lähelle fyysisesti. Sylissä saa olla mielellään, mutta en pidä siitä että naama on kiinni naamassani. Pienempänä yritti pakolla antaa pusuja suulle, mitä meillä tai lapsuudenperheessäni ei ole koskaan harrastettu lasten ja aikuisten välillä.
Toisen lapseni kanssa tuota tunnetta ei tule. Hänkin on paljon sylissäni ja saatan suukotella esim. hiuksia, mutta hän ei tunge nenää kiinni nenään. Tai jos tunkee, niin vain lyhytaikaisesti, joten se ei haitaa.
Inhottavalta tuntuu se, että tuntee olonsa vaivautuneeksi tai epämukavaksi lapsensa kanssa ja aina sanoo että mene kauemmaksi. Onko kukaan muu tällainen, joka haluaa pitää rajoista kiinni naamansa suhteen?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 08:04"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 07:54"]
Lapsi koittaa saada sinulta rakkautta jota sinä et halua hänelle osoittaa. Rakkaudettomuutesi on hänelle jo ongelma. Yleensä on niin että lapsi itse sanoo kun ei enää huoli esim iltapusuja.
Provohan tämä oli, toivottavasti ainakin. Jos ei, niin ihmettelen miksi sinulla on lapsia.
[/quote]
Täällä ei nyt selvästi tajuta mistä ap. puhuu.
Mulla on myös kolmesta lapsesta yksi sellainen, joka ei tajua normaalin läheisyyden rajoja, vaan tunkee aivan liian lähelle ja ns. loukkaa toisen rajoja. Ei opi kauniilla ohjaamisella, ja aika usein mulla menee nykyään jo hermot ( meillä lapsi on 6v) kun tunkee, punkee, puskee, tulee aivan liian lähelle, eikä poistu.
Meillä lapsi lisäksi usein näillä toimillaan satuttaa mua fyysisesti, ei tahallaan, mutta just tuon "rajattomuuden" takia. Meillä tämä liittyy tiettyihin muihinkin ongelmiin, ja lapsi on menossa toimintaterapiaan.
[/quote]
Millaisiin ongelmiin tämä suuri fyysinen läheisyydentarve liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista rajoistaan kiinni pitäminen on mielisairauden oire, kun rajoja rikkoo oma lapsi.
Äitimyttin puolutajat taas vauhdissa.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 09:05"]
Kylmien vanhempien lapsista tulee kylmiä. Lapsiahan ne ovat. Ihanaa kun lapset tulevat syliin. Itse halailen heitä useasti. Maailmassa on jo kylmiä ja kovia ihmisiä liikaa. Älkää kasvattako lapsistanne sellaisia. Antakaa heille paljon rakkautta.
[/quote]
Tällaiset viestit tuntuvat suorastaan huvittavilta. Se, että ei pusuttele lastaan suulle on kylmyyttä. Sillä ei siis ole mitään merkitystä että pitää lastaan sylissä, silittelee hiuksia ja antaa suukkoja hiuksiin. Puhumattakaan kaikesta muusta yhdessätekemisestä.
Joku asian tajunnut käytti aiemmin 'puskea' -sanaa. Sitä tyttäremme juuri tekee. Pitää minua pään molemmin puolin kiinni, nenä kiinni nenässä, otsa otsassa ja haluaa suukotella. Tuosta joutuu aina vääntämään tytön irti. Sanomista ei usko.
Kavereitaankin halailee kovasti. Ei meinaa lähteä eskarista pois, kun pitää vaan halata parasta kaveria tiukasti. Ei sentään pusuttele heitä.
ap
Meillä ei myöskään lapset pussaa suulle...En ymmärrä miksi pitäisi?? Pusutella saa tietenkin ja halailla, mutta miksi ei voisi olla joitain "rajoja"?
Omat lapseni eivät liian "lähelle" tule, tarkoitan kasvoja tms. Ja enemmän minua häiritsee ja ihmetyttää vieraammat lapset, jotka tulevat heti kyhnäämään vieraan (ei tietenkään tuntemattoman) viereen ja tulevat pyytämättä istumaan syliin. Varsinkin hieman vanhemmat lapset. Tämä on epämiellyttävää ja kiusallistakin jossain tapauksissa. Mikäköhän näitä lapsia "vaivaa"? Uskon, että jostain tuo on merkki tai oire tai sitten vaan rajattomuutta, mihin vanhempien pitäisi tarttua ja ohjata oikeanlaiseen läheisyyteen... Muuten voi tulla myöhemmin ongelmia...
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei ihan noin, mutta eskari-ikäinen poika kuitenkin kova kyhnäämään ja kyllä minäkin joskus joudun pyytämään kauemmas. Ja siis halailee mielellään kavereitaankin ja olen kuullut, ettei se suurinta osaa lapsia miellytä. On siis mielestäni ian ok tuosta fyysisestä läheisyydestä ja ihmisten erilaisista oman tilan tarpeista puhua (ja esimerkillään näyttää) oman lapsen kanssa kotona.