Miten ihmeessä koirarotu valitaan?!!!

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 22:48"]

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Pienikokoinen, peruskoiramainen koira, jonka turkki ei vaadi hoitoa. Yksilöllisiä eroja löytyy, mutta useimmat ovat aktiivisia, vilkkaita, lapsiystävällisiä, leikkisiä ja seurallisia. Toki löytyy myös luonnetta sen verran, että rotanpyydystys onnistuu.

[/quote]

Mä luulin, että tää on joku typerä vitsi, mutta tuon rotuinen koira löytyykin! Kiitos uudesta rodusta! Täytyypä tutkailla.

ap

Borderterrieri. Kannattaa ottaa terve rotu.

Kyllä tuntuu aivan mahdottomalta kun pitäisi tietää jotain rotulinjoja jne.

Ei meille varmaan ikinä saada koiraa kun tämä valinta tuntuu täysin mahdottomalta...

ap

Shetlanninlammaskoiraa ei tarvitse föönata. En osaa lainata, mutta pakko oli mainita. Minkä tahansa koiran hankittekaan, menkää pentukursseille ja opetelkaa koiran käyttäytymisen lainalaisuuksia ja kouluttamista.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 22:58"]

Borderterrieri. Kannattaa ottaa terve rotu.

[/quote]

Tuon koiran ulkonäkö ei miellytä minua...

Mites westie, valkoinen länsiylämaanterrieri? Turkki pitää kyllä trimmata..

Tuo pihakoira on aika aktiivinen. Pitää olla ainakin aikaa kouluttaa, että energia ei purkaudu epätoivotulla tavalla.

Aluksi tuntuukin vaikealta, mutta idea onkin että aletaan kerätä tietoa ja sitten käsitys eri roduista ja niiden luonteesta ja käyttöominaisuuksista täsmentyvät. Kun asioihin perehtyy, ne muuttuvat helpommiksi, Koira elää parhaassa tai pahimmassa tapauksessa melkein 20 vuotta, ei kannata hätiköidä valinnassa. 

Pistä ilmoitus että otetaan sekarotuinen koiranpentu. Käyt katsomassa tarjontaa. Näet jo paikasta onko pentutehtailija vai vahinkoraskauksia myyvä. Pentu valitsee sitten sinut jos niin on tarkoitettu.

Nyt kun joku tuon pihakoiran mainitsi, niin pitääpä tulla kehumaan. Ei ole itsellä ollut, mutta kaverilla on. Ihan mahtava koira, ei yhtään agressiivinen, ei ihan pienin mutta kevytrakenteinen. Ei myöskään räksytä, haukkuu kyllä vähän mutta mikäpä koira ei.

Voi olla vähän adhd alussa, mutta aika nopeasti käpertyy viereen ja rauhoittuu.

Sekarotuisissa kannattaa ottaa selvää mistä roduista ne ovat sekoituksia, koska niiden ominaisuudet seuraavat pentuihinkin. Eli koiralla voi olla hankalia, lapsiperheeseen sopimattomia ominaisuuksia ja ihan samalla tavalla myös sairauksia kuin rotukoirillakin, se että koira on sekarotuinen ei tee siitä terveempää. Ja kannattaa ottaa koira sellaiselta kasvattajalta, missä näkee sekä pennun että sen emän - ja että emä on täyspäinen ja koirat ovat ihmisten asumuksessa eivätkä tarhassa tms. poissa sosiaalistumasta kunnolla ihmisiin ja perhe-elämään. 

Tiibetinspanielia minäkin ehdotan. Shetlanninlammaskoira on herkkähaukkuinen, jackrusselit suurin osa rasittavia adhd-tapauksia.

Miksi koirista saa tykätä vain rodun perusteella? Eikös tämä ole rotusyrjintää?

Miksi koirista saa tykätä vain rodun perusteella? Eikös tämä ole rotusyrjintää?

Mikään rotu ei ole automaattisesti lapsirakas tai haukkuherkkä vaan koulutus ja koiran kohtelu pelaa suurta roolia koiran luonteen kannalta. Tietenkin roduilla on tiettyjä ominaisuuksia joihin ne ovat taipuvaisia huonolla koulutuksella. Meillä esimerkiksi ollut näitä "haukkuherkkiä" ja "vihaisia" chihuahuoita ja kaikki toistaan lempeämpiä ja kiltimpiä. Nykyinen uroschihu ei hauku koskaan turhaan, rakastaa ihmisiä, koiria ja rapsutuksia eikä ole millään muullakaan tavalla hankala, päinvastoin! Edellinen narttu muuten samanlainen, mutta hirveän arka kun tuli meille toisesta perheestä aikuisiällä.

Paimenkoiraa en teille kuitenkaan suosittelisi. Ehkä jo mainituista voisi tiibetinspanieli sopia tai joku muu spanieli. Itse ehdotan papillonia, turkkikin pysyy hyvänä vain vähällä harjauksella silloin tällöin. Ystävällisiä, seurallisia, pieniä ja helppoja.

Tietysti myös sekarotuinen on vaihtoehto. Meillä lapinkoiramix, joka on aivan unelmakiltti ja ulkoiluttaakin itse itsensä. Viisaskin kuin mikä, ikääkin mittarissa jo 15 eikä mitään sairauksia koskaan ollut.

Meillä oli aikoinaan hyvin samanlainen lähtötilanne, kun alettiin koiraa perheeseen miettimään. Eli ensimmäinen koira lapsiperheeseen jne. Minä lähdin rajaamaan vaihtoehtoja ensin ihan puhtaasti ulkonäön suhteen. Kahlasin siis jostain (en muista oliko koirakirja vai netistä joku sivusto) kaikki koirarodut läpi ja merkkasin ylös kaikki ne koirat jotka miellyttivät minua puhtaasti ulkonäön perusteella. Tällaisia koiria sain listaani pari-kolmekymmentä. Tämän jälkeen aloin tutustumaan noihin rotuihin tarkemmin luonnekuvausten jne. perusteella. Itselläni ihan ykkösjuttu oli se sopivuus lapsiperheeseen, joten sen perusteella karsintaa oli taas helppo jatkaa. Tästä jatkoin "prioriteettijärjestyksessä" ja loppujen lopuksi listalle jäi vain pieniä terrierejä (Norfolkin-, Australian-, Cairnterrieri...). Lopullisesti rotu määräytyi koirien saatavuuden ja myös useampien yhteensattumien lopputuloksena ja täytyy sanoa, että meille päätyi juuri meille sopiva ja "SE OIKEA" yksilö. Niin ja Cairnterrieri meillä siis asustaa :)

Niin ja koiran koulutuksessa pärjää pitkälle kun muistaa saman mitä lastenhoitoon tulee, ole johdonmukainen. Ei on ei ja hyvä käytös palkitaan.

Tiibetinspanieli sopisi teille varmasti oikein hyvin, ovat perusluonteeltaan ihmisystävällisiä ja lapsirakkaita. En ole koskaan tavannut arkaa tipsua!

Tykkäävät kaikista, ovat suht koht terveitä ja turkki on helppo. Pari- kolme pesua vuodessa ja harjaus silloin tällöin, hyvä tulee.

meilla sekarotuinen norjanharmaasekoitus, 12vuotta ollut perheenjasen. eika ole haukkuherkka! en kuitenkaan suosittele metsastys koiraa, tama kova vetamaan. tiibetinspanieli hyva :) toivottavasti loydat mieleisenne ja sopivan koiruuden!

Kääpiösnautseri?:) tosin turkki pitää trimmata kaks kertaa vuodessa. Meidän perheen koirarotuongelma ratkes kun isäntä ilmoitti et jos tähän taloon koira tulee niin se on snautseri:) mukava rotu. Meille eka koira tuli kun lapset oli pieniä, tämä koira rakastaa lapsia ja ei ole koskaan purrut tms. Nuorempi koira ei ole koskaan tottunut lapsiin ja on heitä kohtaan varautuneempi, muttei agressiivinen kuitenkaan.