Superkaunis ystävätär ja kateus...

Hyvä ystäväni on aivan käsittämättömän, järjettömän kaunis, tehnyt paljon mallintöitäkin ulkomailla. Ei siis mikään lisäkkeillä ja meikeillä tuunattu "feikkikaunis", vaan sellainen enkelimäinen ilmestys, samaan tyyliin kuin esim. joku Sofia Ruutu. Lisäksi aivan ihana ja sydämellinen ihminen, eli ei mikään pöyhkeä ja nokkava, kuten jotkut upeat kaunottaret ovat. Kaikinpuolin siis aivan täydellinen ihminen, en keksi mitään vikaa. Itse puolestani olen ruma ja muutenkin tavallaan epäonnistunut ihminen (ei onnea ihmissuhteissa, opiskeluissa tai työelämässä), enkä voi lopettaa vertailemasta itseäni kauniiseen ystävääni.

Olemme tunteneet toisemme lapsuudesta asti ja ystäväni on aina ollut se, joka on kerännyt kaiken huomion. Hänen ulkonäköään on ala-asteikäisestä päivitelty ääneen, kun minä olen seissyt vieressä. Ex-poikaystäväni sekosi sanoissaan ja leuka putosi lattiaan, kun tapasi ystäväni ensimmäisen kerran. Olen matkalla Lontoossa nähnyt metrovaunusta juuri poistuneiden miesten kääntyvän ja palaavan takaisin vaunuun, kun ystäväni on astunut metrovaunuun sisään. Kaikkialla ihmisten päät kääntyvät ja ystäväni saa tosi hyvää palvelua joka puolella, miehet kiiruhtava avaamaan ovia jne. Ulkona käydessä minä olen miehille kuin ilmaa, kun kaikkien huomio kiinnittyy ystävääni.

Miten voisin päästä yli tästä kateudesta, joka ihan syö sisältä? Ystäväni ihmettelee, miksi useasti kieltäydyn lähtemästä hänen kanssaan ulos tms. Tuntuu vain niin pahalta olla täysin huomaamaton, kukaan mies ei ikinä tule juttelemaan, katsovat ja puhuvat vain ystävälleni. Inhottaa oma kateellisuus, varsinkin kun ystäväni on tosiaan aivan ihana ihminen ja ottaa minut hyvin huomioon. Silti en voi olla koko ajan miettimättä, että miksen minä voi yhtä kaunis, edes yhden päivän ajan, ja saada itsekin jotain huomiota.