Tyytymätön rooliini perheessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, pientä rajaa. Minkä roolin sitten haluaisit?

mies52v

Enemmän oman. Me tutustuttiin jo opiskelijoina ja mä olin silloin aina se lahjakkaampi. Lasten ja perhevapaiden myötä mun elämä kaventui. Ap

Näin av psykiatrina tuota aloitustasi katsoessani, huomasin ikääntymisen aiheuttamia traumoja, joita et ehkä itse ole sisäistänyt kaipuussasi alitajuisesti takaisin pieneksi opiskelijatytöksi. Tuon vaiheen elämässä kokee kaikki naiset ja sinullahan on aloituksen mukaan tosi hyvin pullat uunissa ja aikaa luoda vielä omaa uraa muunakin kuin pullantuoksuisena tyttönä.

mies52v

mies52v

Up

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla älykkäillä naisilla on tuo olo, jos ovat parisuhteessa tyhmän miehen kanssa.

Muttei toimi toisin päin. Fiksut miehet ovat tyytyväisiä reikään kuin reikään.

niin se yksin olemisen ihanuus tullet menet ja ym.

no 50keur/v 22v eli voi v****

nyt olis jo loppu elämä kasassa kun olis ollut yksin.

M48

Missä viipyy tutkimus, jonka mukaan uranaiset vaihtaisivat silmää räpäyttämällä perhe-elämään?

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy tutkimus, jonka mukaan uranaiset vaihtaisivat silmää räpäyttämällä perhe-elämään?

Olkaa hyvä..

Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.

Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.

Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.

http://www.mansnerus.com/artikkelit/nuoretnaiset.html

mies52v

Ap varmasti arvostaa tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy tutkimus, jonka mukaan uranaiset vaihtaisivat silmää räpäyttämällä perhe-elämään?

Olkaa hyvä..

Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.

Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.

Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.

http://www.mansnerus.com/artikkelit/nuoretnaiset.html

mies52v

Yritätkö pelotella aloittajaa olemaan eroamatta? Vaan ehkä kiikussa onkin kivempi kuin vaimona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy tutkimus, jonka mukaan uranaiset vaihtaisivat silmää räpäyttämällä perhe-elämään?

Olkaa hyvä..

Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.

Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.

Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.

http://www.mansnerus.com/artikkelit/nuoretnaiset.html

mies52v

Erikoista. Olisin ajatellut, että yhtä hyvin petetyksi tuntevat itsensä naiset, jotka ovat uhranneet kaiken perheen eteen, ja sitten lapset muuttavat pois kotoa, ja jäljellä ei ole mitään.

Iso hieno koti, jonka siivoamisessa ei enää ole mieltä, kun siellä hiippailee kaksi ihmistä toisiaan vältellen. Keittokirja täynnä reseptejä kahdellekymmenelle, ja ketään ei käy. Lapset ovat opiskelemassa kaukana, ehkä ulkomailla, ja heitä näkee kaksi kertaa vuodessa. Heidän puolisot ei viitsi tulla useammin, koska appiukko ottaa aina kännin ja alkaa haastaa riitaa anopin kanssa. Samasta syystä ette saa lasenlapsia hoitoon.

Asut ihmisen kanssa jota et tunne ja jota käytännössä nippa nappa siedät. Suunnittelette lomat eri aikaan, koska muuten tulee ero. Olette harrastaneet eri asioita jo kymmenen vuotta. Et edes haluaisi, että hän tulisi mukaan, koska hän olisi kaikille töykeä, etkä voisi olla olla itsesi.

Ura jäi luomatta. Olit joskus älykkö, ja nyt jumissa työssä jossa ei ole enää etenemismahdollisuuksia. Olet pitänyt kaikki hoitovapaat, ja lyhennetyt, kieltäytynyt ylennyksistä, että voit tehdä lyhennettyä, ja lähtenyt vakituisista paikoista muuttaaksesi miehen työn perässä.

Asutte kaukana sinun sukulaisista ja ystävistä, koska muutitte miehen työn perässä tai koska hän halusi tietyn talon, ja isompi palkka oli hänen, joten sananvalta myös.

Nelkymppisenä on vielä paljonkin tehtävissä, mutta tuskin viisikymppisenä. Älkää odottako niin kauan, ennen kuin alatte miettiä, kuka olet ja mitä haluat tehdä loppuelämälläsi.

Älkääkä nyt hyvänen aika tehkö enää sitä ratkaisua miehen nalkutuksen ja kiukuttelun perusteella hänen mieliksi.

Perheen koossa pitäminen on surkea syy olla huonossa suhteessa. Lapset kyllä aistivat sen jännitteen ja tuntevat olonsa turvattomaksi, vaikka kuinka uskottelisit itsellesi etteivät he huomaa. Lasten hyvinvoinnin kannalta ero on paljon parempi kuin pahoinvoiva perhe.

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Vierailija kirjoitti:

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Mitä tuossa on kiitollisuuteen aihetta?

Mitä konkreettisesti haluaisit että olisi toisin? Haluaisitko että sulla olisi parempi työ? Haluatko saada ihailua? Haluatko nähdä enemmän ystäviä? Haluatko enemmän omaa aikaa tai omia harrastuksia? Haluatko käydä laavulla?

Kun tiedät mitä kaipaat niin voitko tuoda näitä asioita nykyiseen elämääsi? Kaikkea et ehkä saa samaan aikaan, mutta sinulla on toisaalta nyt paljon muutakin elämässäsi kuin sinkkuaikoina, on perhe ja puoliso, yhteinen koti yms. Mutta kannattaa ottaa tilaa ja järjestää niitä asioita elämäänsä jotka ovat tärkeitä.

Jos haluat paremman työn, niin satsaa uraan (täytyy tosin hyväksyä että silloin näet luultavasti vähemmän perhettä). Jos kaipaat ystäviä niin järjestä itsellesi yksi vapaailta viikossa ja sovi treffejä ystävien kanssa. Jos haluat laavulle niin sama juttu, päätä että kerran kuukaudessa menet. Sinnehän voi mennä myös perheen kanssa (paitsi jos yksin meno on se juttu). Eli ala toteuttaa niitä asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy tutkimus, jonka mukaan uranaiset vaihtaisivat silmää räpäyttämällä perhe-elämään?

Olkaa hyvä..

Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.

Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.

Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.

http://www.mansnerus.com/artikkelit/nuoretnaiset.html

mies52v

Erikoista. Olisin ajatellut, että yhtä hyvin petetyksi tuntevat itsensä naiset, jotka ovat uhranneet kaiken perheen eteen, ja sitten lapset muuttavat pois kotoa, ja jäljellä ei ole mitään.

Iso hieno koti, jonka siivoamisessa ei enää ole mieltä, kun siellä hiippailee kaksi ihmistä toisiaan vältellen. Keittokirja täynnä reseptejä kahdellekymmenelle, ja ketään ei käy. Lapset ovat opiskelemassa kaukana, ehkä ulkomailla, ja heitä näkee kaksi kertaa vuodessa. Heidän puolisot ei viitsi tulla useammin, koska appiukko ottaa aina kännin ja alkaa haastaa riitaa anopin kanssa. Samasta syystä ette saa lasenlapsia hoitoon.

Asut ihmisen kanssa jota et tunne ja jota käytännössä nippa nappa siedät. Suunnittelette lomat eri aikaan, koska muuten tulee ero. Olette harrastaneet eri asioita jo kymmenen vuotta. Et edes haluaisi, että hän tulisi mukaan, koska hän olisi kaikille töykeä, etkä voisi olla olla itsesi.

Ura jäi luomatta. Olit joskus älykkö, ja nyt jumissa työssä jossa ei ole enää etenemismahdollisuuksia. Olet pitänyt kaikki hoitovapaat, ja lyhennetyt, kieltäytynyt ylennyksistä, että voit tehdä lyhennettyä, ja lähtenyt vakituisista paikoista muuttaaksesi miehen työn perässä.

Asutte kaukana sinun sukulaisista ja ystävistä, koska muutitte miehen työn perässä tai koska hän halusi tietyn talon, ja isompi palkka oli hänen, joten sananvalta myös.

Nelkymppisenä on vielä paljonkin tehtävissä, mutta tuskin viisikymppisenä. Älkää odottako niin kauan, ennen kuin alatte miettiä, kuka olet ja mitä haluat tehdä loppuelämälläsi.

Älkääkä nyt hyvänen aika tehkö enää sitä ratkaisua miehen nalkutuksen ja kiukuttelun perusteella hänen mieliksi.

Minä uskoisin myös näin. Kyllä siinä jotenkin petetty olo tulee, kun kauniista sanoistaan huolimatta puoliso on kiinnostuneempi urastaan ja harrastuksistaan kuin perheestään. Nelikymppinen eronnut uranainen on todennäköisesti lopen uupunut-hän yrittänyt tasapainoilla uran ja perheen välillä yrittäen olla hyvä äiti ja menestyä urallaan, koska niin hänen odotetaan tekevän. Sitten kun kaikista ponnisteluistaan huolimatta hän "epäonnistuu" ja se idyllinen ydinperhe hajoaa ja kulissit kaatuvat, masentaahan se.

Tosin lähes kaikki katuvat kuolinvuoteellaan sitä, etteivät olleet riittävästi lastensa ja muiden läheistensä kanssa. Erityisesti ne miehet, jotka ovat keskittyneet hienoon uraansa, jääneet etäisiksi perheelleen ja kukaan ei eläkkeellä muista kun vaimokin sai lopulta tarpeekseen.

Mihin sinä olet hukannut ne sinkkuaikaiset ystävät, joiden kanssa vietit aikaa laavuilla? Ota yhteyttä heihin uudestaan tai hanki muuten laavuystäviä.

Mikä estää sinua edelleen käpertymästä peiton alle kirjan kanssa, kun lapset ovat nukkumassa?

Miksi et jatka opiskelua niin että voisit jatkaa juttelua älykkäitten naisten kanssa? Jos väitöskirjan teko ei innosta eikä avoimen yo:n kursseilta löydy riittävän hyvää seuraa, etsi sitten joku muu tarpeeksi vaativa kurssi.

Pikkulapsivuosia ei yleensä ole kovin pitkään, ja sinun kannattaisi - tai olisi kannattanut jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää - nakittaa mies huolehtimaan myös lapsistaan.

Mutta jotain positiivista: pian lapsesi ovat tarpeeksi isoja yöpymään sinun kanssasi laavulla.

Siis teillä menee hyvin, mutta sinä olet kyllästynyt rooliisi kulissina - etkö itse huomaa, että sinulla ei mene oikein hyvin?

Eipä sitä elämääsi kukaan tule muuttamaan, itse sinun on se tehtävä. Ala tavata ystäviä, harrastamaan, opiskelemaan, mitä nyt huvittaakaan. Toki ihan vapaasti et voi mennä, lapset ja perhe rajoittaa ilman muuta jonkun verran mutta ei sinun tarvitse keskittyä miestä pönkittämään

Hienoa ap, tuon asian huomaaminen on ensimmäinen askel muutokseen! Nyt vaan miettimään, miten asiaan voisi saada muutoksen. Se voi olla vaikeaa päästä vanhoista tavoista ja käyttäytymismalleista, ja mieskin saattaa protestoida jos on tottunut kaiken hoitavaan vaimoon. Mutta muista, että vain sinä voit muuttaa asioita, kukaan ei tee sitä puolestasi. Sinun pitää itse ottaa ohjat käsiisi ja miettiä, miten saisit oman elämäsi takaisin.

Jaa tällaista vihaa taas... hohhoijaa. Mies paha, paha mies. Nainen hyvä älykäs.

Morjens taas teitä.

Et kyllä älykkäältä vaikuta. Tuo valitus ja uhriutuminen on jotain niin tyhmää. Kanna vastuusi omasta elämästäsi äläkä katkerana kyylää miestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, pientä rajaa. Minkä roolin sitten haluaisit?

mies52v

Enemmän oman. Me tutustuttiin jo opiskelijoina ja mä olin silloin aina se lahjakkaampi. Lasten ja perhevapaiden myötä mun elämä kaventui. Ap

No sä saat sen vielä. Mut tuskin olet tyytyväinen silloinkaan. Olet selvästi selkärangaton vikisevä lusmu, joka kaataa vastuun aina toiselle. Omat valinnat, oma elämäsi. En kestä näitä marttyyreita enää yhtään.