Mitä vastaisit, jos joku sukulaislapsesi sanoisi sinulle, että olet ruma?

Meidän nyt juuri kuusi vuotta täyttänyt tyttö arvosteli usein meidän muiden perheenjäsenten ulkonäköä, aina sanottiin hälle, että niin ei puhuta koska se voi jotakuta loukata.

Sitten yhtenä kertana hän sanoi mulle, että isänsä (ex) oli sanonut minua pulleaksi.

Silloin ymmärsin heti, miksi tää tyttö jatkuvasti möläytteli jotakin.

Ollaan pidetty lapsille tiukka puhuttelu tästä aiheesta ja nyt ei oo hetkeen kukaan puhunut mitään kenestäkään.

Mutta typerää aikuisilta tällänen ulkonäön arvostelu. Ja sitten ihmetellään kun lapsetkin...

Sanoisin, että jokaisella saa olla oma mielipide, mutta kaikkea ei ole tarkoitus sanoa ääneen. Selittäisin, että esim. toisen ulkonäön kommentointi jollakin ikävällä tavalla ei ole sopivaa, ulkonäköä ei arvostella.

Jos itsetunto siitä romahtaa mitä joku lapsi, tai harkitsematon aikuinen sen puoleen sanoo, ollaan kyllä jo todella heikoilla.

Opetelkaa nyt hyvät ihmiset pitämään itsestänne ja hyväksymään itsenne! Noin ulkoaohjautuva ei saa olla että maailma romahtaa  jos ei kaikkia miellytä ja jos joku jotain töksäyttää.

Tasapainoinen aikuinen ei hae hyväksyntää noin epätoivoisesti.

Lapsen puheet on lapsen puheita. Voi vaikka sanoa että ei ole kiva sanoa kenellekään että olet ruma, kaikki on eri näköisiä mutta yhtä hyviä. 

Aikuisen kohdalla pitäisi terve järki sanoa että ihminen joka tulee tulee tuollaista töräytttämään voi itse jotenkin huonosti. Ottaa asian siltä kantilta. Tosi se toinen voi pitää sinua rumana, se on hänen mielipiteensä ja sen hän saa pitää. Käytöstapoja pitää kuitenkin olla, ja niitä on lupa vaatia. Asiattomuuksia ei tarvitse hyväksyä ja niellä.  Selkeä asiallinen kannanotto solvaukseen ja ottaa etäisyyttä.

Sanoisin että ihmisiä on erilaisia, rumia ja kauniita, mutta jokainen on arvokas omana itsenään. Että kauneus ei ole joku keskeisin tai ainoa arvo maailmassa.

Sanoisin, että ”samoin”.

Haistattaisin vi

tun

Varmaan pitäisi sanoa, että ei ole kovin kohteliasta sanoa ihmiselle, että hän on ruma. Ja että on tärkeintä, että on kiva ihminen.

Jos sukulaisesi otti itseensä, hän on keskenkasvuinen.

Eräs tuttu lapsi sanoi mulle kerran "sä oot ruma", vastasin "tiedän".

Vierailija kirjoitti:

Toteaisin, että mitä sinulle merkitsee sana ruma, miksi olen mielestäsi sellainen. Jos lapsen tarkoitus on vain ärsyttää, niin hän ei osaa selittää asiaa ja esimerkiksi todeta, että nenäsi on iso (jos se todella on huomattavan iso), jolloin voi keskustella erilaisista kauneusihanteista.

Kiusaava lapsi vain sanoisi, että koska olet ruma. Hänelle voi todeta, että minun mielestäni sinä olet myös ruma. Nyt meitä on tässä kaksi oikein rumaa ihmistä, miltä se sinusta tuntuu. Lapsi vastaa, että enkä ole ja minä vastaisin, että kukaan ei ole ennen sanonut sitä sinulle, jotta et tulisi surulliseksi. Vertaa itseäsi nukkeen, etkö huomaa, että olet ruma. Ja aikuisena sinusta tule yhtä ruma kuin minusta, itkettääkö ajatus jo nyt.

Nyt meni kyllä keskustelu kasvatuksellisesti ihan väärin.

Vastaisin hänelle että ainakaan en ole adoptoitu.

Lapset puhuu nyt mitä sattuu. Kummipoikani (jonka kanssa en ole missään tekemisissä) haukkuu minua ja perhettäni ihan aikuisenakin. Mitäs meni perimään isänsä älykkyyden ja äitinsä ulkonäön.

Minusta tuo on tahallista ilkeilyä, koska kyllä normaali 6-vuotias on jo sisäistänyt sosiaaliset normit.

Ehkä tuossa voisi lapselta kysyä, "Mitäpä jos minä sanoisin sinua rumaksi? Miltäpä se sinusta tuntuisi? Oletko nähnyt montakin tämän nuken näköistä ihmistä? Näytätkö itse tältä nukelta? Jos kaikki, jotka eivät näytä tältä nukelta, ovat mielestäsi rumia, taidat olla sitten itsekin ruma..."

Siinä olisi penskalla vähän miettimistä iltasadun jälkeen.

Sanoisin "en ole mielestäni ruma". En varmaan viitsisi alkaa lapsen kanssa pitämään kasvatuskeskustelua, kun vähän mieleni olisin pahoittanut ja lipunut takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toteaisin, että mitä sinulle merkitsee sana ruma, miksi olen mielestäsi sellainen. Jos lapsen tarkoitus on vain ärsyttää, niin hän ei osaa selittää asiaa ja esimerkiksi todeta, että nenäsi on iso (jos se todella on huomattavan iso), jolloin voi keskustella erilaisista kauneusihanteista.

Kiusaava lapsi vain sanoisi, että koska olet ruma. Hänelle voi todeta, että minun mielestäni sinä olet myös ruma. Nyt meitä on tässä kaksi oikein rumaa ihmistä, miltä se sinusta tuntuu. Lapsi vastaa, että enkä ole ja minä vastaisin, että kukaan ei ole ennen sanonut sitä sinulle, jotta et tulisi surulliseksi. Vertaa itseäsi nukkeen, etkö huomaa, että olet ruma. Ja aikuisena sinusta tule yhtä ruma kuin minusta, itkettääkö ajatus jo nyt.

Nyt meni kyllä keskustelu kasvatuksellisesti ihan väärin.

Hyvä. Typeriä kakaroita on hauska hämmentää.

varmaan läimäyttäisin poskelle

Jaa a. Varmaan olisin nauranut. Silti komedioissa naurattaa kamalat aikuiset jotka eivät anna erityiskohtelua lapsille, vaan sanovat jotain ihan kamalaa huonosti käyttäytyville bully kersoille

6 v vaan on vielä ihan vauva :D liian pieni.

Mutta. Hyvä tilaisuus oman lapsen kanssa rauhallisesti sanoa että se ei ole mukavasti sanottu ja jollekin voi tulla huono mieli ja käyttää esimerkkinä vaikka jotain minkä lapsi ymmärtää.