Mitä vastaisit, jos joku sukulaislapsesi sanoisi sinulle, että olet ruma?

Vierailija kirjoitti:

Lasten suusta kuullaan totuus. Pitää vaan katsoa totuutta silmiin ja myöntää että on ruma.

Luuletko sinä, että esimerkiksi minä en tiedä olevani ruma? Kyllä tiedän, mutta en minä silti sitä hyväksy, että se sanotaan minulle päin naamaa.

Tuolla tavalla kasvatetaan kiusaajia. Lapsille pitää opettaa, että kaikkea mitä ajattelee ei sanota äänen. Että on väärin tahallaan satuttaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin olet kuule sinäkin."

Eli laskeudut lapsen tasolle...

Miksi ei? Ei minun tarvitse kasvattaa toisten kakaroita ihmistavoille, hoitakoon vanhemmat sen.

Vanhemmat eivät pysty opettamaan, että ihmiset ja heidän reaktionsa ovat erilaisia. Kyllä vieraitakin lapsia saa ojentaa, jos jäävät kiinni hölmöilystä. Itse olen huutanut vieraille lapsille, kun leikkivät kylätiellä (makasivat talviliukkailla ajoväylällä). Jos kukaan ei koskaan puutu, tulevat he monesti saamaan turpaan oman käytöksensä takia.

Vanhemmathan eivät nykyään pysty opettamaan mitään, ja jos yritetään vanhaa koko kylä kasvattaa -mallia, vedetään sellaiset kilarit että lapsi oppii saavansa tehdä mitä lystää.

Ole sanonut yhdelle pikku tytölle, jolla oli tapana haukkua ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia: Olet kaulaton hörökorva! Tyttö alkoi itkemään, mutta ei enää nimitellyt ketään, ainakaan minun kuullen. En kadu.

"Jos sanot mua rumaksi, muutun sun kuvaksi."

Ehdottomasti sanoisin, että tuollaisesta tuli paha mieli ja mietipä jos joku sanoisi sinulle noin. Lapsia pitää kasvattaa. Sen sijaan en tajua jos joku aikuinen alkaa sanomaan lapselle takaisin että sinäpä vasta ruma olet.

kiitos

Näistä vastauksista huomaa, ettei ihmiset kasva oikeasti ikinä järkeviksi.

Eihän lasten sanomisista pidä ottaa itseensä. Eri asia jos olisi ollut jo teini- ikäinen. Lasten mielestä varmasti suurin osa aikuisista on " aika rumia" omaan prinsessanukkeen verrattuna. Voihan sitä vastata, että eihän noin saa sanoa, ethän sinäkään tykkäisi jos sinulle sanottaisiin. Lapset nyt sanovat mitä vaan. Itse olisin nauranut.

Minua vähän ihmetyttää, miksi jo lapsille opetetaan kauneuden olevan niin tärkeä asia tekemällä ihmishahmoleluista aina vain kauniita ja komeita. Jos alettaisiin tehdä "rumia" myös, niin lapsetkin oppisivat, ettei kaikkien pidä olla kauniita ja komeita.

Tässä olisi ajattelemisen aihetta leluyhtiöille.

Sanoisin, että ketään ei saa sanoa rumaksi ja sanoisin lapsen vanhemmille asiasta, että ottavat  puheeksi lapsen kanssa.

"Harmi sit sulle että ollaan sukua"

Vierailija kirjoitti:

Kuulin kerran vastaavan keskustelun, jossa kys. nainen oli opettaja. Hän vastasi lapselle, että olipa rumasti sanottu. Lapsi meni hämilleen ja pyysi anteeksi. Just noin käytöstapoja kuuluu opettaa

Ei ollut fiksusti sanottu. Olisi pitänyt myös perustella lapselle miksi noin ei voi toiselle sanoa. Lasta ei pidä nolata.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo että reagoidaan nauraen, että no lapset on lapsia: tällä tavalla kasvatetaan kiusaajia! Kun ei ikinä puututa käytökseen. Lapset on lapsia, joo, mutta heitä pitää KASVATTAA käyttäytymään. Ihan muitakin kuin omaa voi opettaa asiallisesti.

Tämä. Jos pienenä lapsena saa kerta sanoa muita rumiksi, miksi ei kouluikäisenä saisi sanoa luokkatovereilleenkin niin? Missä iässä se ei enää olisi sallittua ja hauskaa? Se pitää vauvasta lähtien opettaa, että ketään ei haukuta ja kiusata.

Varmaan todellisessa tilanteessa menisin hämilleni ja sanoisin naurahtaen: "no kieltämättä nukkesi on nätimpi" tms.

Oikein olisi selittää, ettei toista saa sanoa rumaksi, koska siitä tulee paha mieli, ja että jokaisessa ihmisessä on kauneutta koska Jumala on rakkaudella jokaisen luonut tms.

Ehkä nyt, kun tätä on tullut miettineeksi etukäteen, osaa tosipaikan tullessa vastata oikein.

No juu, lasten jutut on lasten juttuja ja saa kai nyt lapsilla mielipiteitä olla. Tyhmää tommosesta tokasusta hernettä nenuun vetää. Huh, huh

Minulle sukulaislapsi sanoi, että olen lihava. Sanoin hänelle, että toisen ihmisen ulkonäöstä voi olla mitä mieltä tahansa, mutta on huonoa käytöstä sanoa se ääneen.

Nauraisin ja hämmentyisin koska olen katsonut peiliin ja tiedän etten ole ruma. Pitäisin lasta hieman outona.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? En tajua ihmisiä, jotka tekevät tänne aloituksia lasten sanomisista.

On sillä jotakin väliä, jos tuon ikäinen ei osaa käyttäytyä. 

Aikuisen osa on jossain määrin sietää lapsilta myös näin suorasukaista käytöstä, vaikka se tunteisiin kävisikin. Aikuisuus punnitaan tavassa, jolla lapselta tuleviin loukkauksiin vastaa - eikä se ole välttämättä helppoa! Lapsen kommentit voivat olla viatonta ja suodattamatonta "totuuspuhetta", kiusaamisesta tai milloin mistäkin johtuvaa huomiohakuista provosointia  ja - harvemmin - jotain sellaista, josta herää huoli syvemmästä persoonallisuuden häiriöstä.

Vastausta tai "viisasten kiveä" en osaa antaa; opettajana kohtaan päivittäin "pieniä narsisteja" (erityisopettajan kommentti), joille oma napa, halu ja totuus ovat ainoat oikeat. Heille on käsittämätöntä se, että myös toisiin ihmisiin sattuu, kun loukataan henkisesti tai fyysisesti - ja sietämätöntä erilaisten mielipiteiden ja reagointitapojen kirjo, joka kanssaihmisissä on.

Hieman pelottaa ja turhauttaa tulevaisuus, mutta niinhän se aina on väistyviä sukupolvia pelottanut ;)

Suurin osa tulevaisuuden suomalaisia kasvattavista huoltajista on edelleen toivoakseni "tolkun ihmisiä".

Toivon heille kaikille voimia ja jämäkkyyttä ohjata jälkikasvuaan tietoisesti toisia kunnioittavaan ihmisyyteen, johon sisältyy harkinta, tahdikkuus ja kohtelias käytös.

Hakisin saippuapalan ja änkeisin sen pikkupaskan suuhun. Suulle vielä ilmastointiteippiä.