väsynyt alanvaihtaja!

Koetan päästä työelämään mukaan vaihtamalla alaa. Valmistaudun pääsykokeisiin lukemalla tentittävän kirjan. Ala on sote-alaa eli varmaankin toisi jatkossa joskus myös työtä,  aluksi varmaankin sijaisuuksia. Nyt on ongelmana se, että olen ihan hirveän väsynyt, en vaan millään jaksa tehdä tätä valmistautumista ns"sata lasissa" eli tuntuu, että motivaationi on vähän hukassa. Osittain tämä jonkilainen henkinen hyytyminen johtuu varmaankin siitä, että olen jo jossakin mielessä mielestäni opiskeluni opiskellut, yksi kk-tutkinto vaikeasti työllistävältä alalta ja yksi nuoruudessa hankittu ammatti. Korkeakoulututkintoani vastaavaa työtä en ilmeisesti tule koskaan saamaan kovasta yrittämisestä huolimatta, ja siinä onkin pettymystä kerrakseen, sillä tuntuu että olen kääntänyt kivet ja kannot, jotta olisin päässyt alakohtaisiin hommiin, jo vuosia. Nuoruudessa hankittu ammatti ei taasen tunnu oikealta minulle, ja olenkin tehnyt sitä vain n vuoden, joten siitäkään ei ole tilanteeni pelastajaksi. Miten edetä? Vanha pitäisi pystyä jättämään taakse ja kyetä näkemään toivoa ja työtä tulevaisuudessa, jotenkin vaan tunnen ajelehtivani. Haluan jaksaa yrittää rakentaa työelämää itselleni, mutta jokin tässä nyt mättää. Tiedän että menen ensi viikolla pääsykokeeseen, mutta samalla ajattelen että mahdollisuuteni päästä koulutukseen on aika pienet. Olen juuri hiljattain jäänyt määräaikaisesta työstä työttömäksi, ja haen samalla kun valmistaudun pääsykokeeseen koko ajan töitä, myös ihan ei-alakohtaisia paikkoja....mistään ei kuulu mitään. Onnekseni minulla on perhe, sillä se pitää kiinni arjessa ja siitä on paljoan iloa. Perheettömänä olisin jo katkeroitunut ja hyvää matkaa kohti syrjäytymistä. Onko täällä muita samoilla fiiliksillä? Miten jaksatte tsempata itseänne päivästä toiseen?