Jos joudut aloittamaan tyhjästä,

Mummot ja papat on ikänsä jakaneet vanhaa tietoa.

Muutin lapsuudenkodistani mukanani vain patja.

Olen aloittanut kaksi kertaa uudestaan, lähes tyhjästä. Ensimmäisellä kerralla muutin kotipaikkakunnaltani Helsinkiin, täysin vailla kontakteja, kavereita tai muuta. Vain työ oli. Entinen elämä kuvioineen jäi jälkeen. Pikkuhiljaa pääsin kiinni uuteen rytmiin, sain ystäviä ja puolison ja kaikkea sellaista. Näin meni 15 vuotta, kunnes tuli ero, työpaikkakin meni ja kaikki levisi kuin tuhka tuuleen. Jopa sosiaaliset suhteet hävisivät. Silloin ajattelin, että tämä oli nyt tässä. Mutta kun on pakko, on pakko. Jälleen muutto toiseen kaupunkiin, tällä kertaa hirveällä riskillä koska ei ollut edes töistä tietoa, sen enempää kuin mistään muustakaan. Mutta siitä se taas lähti pikkuhiljaa. Löysin osa-aikaista työtä, elelin hiljalleen ja niukasti, totuttelin ajatukseen että entiseen elämään ei ole paluuta ja sillä selvä. Se ei ollut ihan helppoa, mutta vähitellen asiat selkiintyivät ja kummallista kyllä myös asiat alkoivat järjestyä. Työ muuttui kokoaikaiseksi, laittelin asunnon mukavaksi ja joitakin tuttavuuksiakin taas tuli, vaikka en enää jaksanut samalla tavalla sosiaalista elämää kuin nuorena. Kyllä se elämä kantaa, pitää vaan ottaa rauhallisesti ja kärsivällisesti, mutta pitää fokus jossakin. 

Nä olen joskus muuttanut vieraalle paikkakunnalle ja ulkomaillekin tietämättäni mistään mitään.

Aina olen selvinnyt.

Niin monesti on oltu tyhjän päällä.

Ei tunnu enää missään.

Jos aivan nollapisteestä täytyisi aloittaa, menisin asumaan jollekin niistä paikkakunnista, joissa on suhteellisesti eniten vähävaraisia. Oma tilanne ei harmittaisi niin paljon kun ympärillä olisi yhtä köyhiä perkuleita.

Sosiaalituista säästäisin sen verran että saisin hommattua halvan auton.

Kesäkaudella poimisin marjoja ja sieniä ja myisin niitä. Tuolla saisin vähän lisätuloja. Etsisin joitain keikkatöitä, vaikka pimeänä.

Muuten elelisin hiljaiseloa rivitaloyksiössä. Eläisin paljon netissä. Menisin työkokeiluun tai tekisin vapaaehtoistyötä esim. vanhusten apuna tai vaikka kirjastossa tai kotiseutumuseossa.

Eipä paljon huolet painaisi. En hankkisi ylimääräistä tavaraa; sänky, pöytä ja pari tuolia, käytetty tietokone ja puhelin, ruoanlaittovälineet, verhot, matto, liinavaatteet ja käyttövaatteet riittäisivät.

Vierailija kirjoitti:

No kohtapa sen näen. Yritys on kaatumassa tämän koronan takia. Velkaa on talosta vielä paljon, joten sen myynti nyt ekana on tulossa. Miehellä on töitä, joten eiköhän jotenkin pärjätä. Ja onhan meillä tietysti koti-irtaimisto, josta tärkeimmät jätetään. Mieluusti kyllä lähdettäisiin jonnekin pohjoiseen ja aloitettaisiin kokonaan uusi elämä, mutta ainakin toiselle pitäisi olla töitä. Onhan tämä oikeasti masentavaa, kun koti ja yritys menee. Voi olla, että jää vielä velkaakin.

Minulle ehti jo käydä noin. Tarkoituksenani oli ollut elellä loppuikäni kivassa kaksiossani harrastusteni keskellä ja kerryttää viimeisten 15 vuoden aikana eläkettä niihin mittoihin, että ei tarvitsisi kokea puutetta mistään; olin maksanut pitkään pienintä YELiä, koska tulot riittivät elämiseen, muttei niillä hurrattu eikä investoitu. Kaikki meni omaisuutta ja vähiä tuttavia myöten, kun yksinyrittäjän tulot loppuivat. Nyt olen koditon ja rutiköyhä, eikä kukaan edes ota vanhaa töihin. On tulossa erikoinen joulu ja vuodenvaihde, kun ainoana ajankuluna on tämä tietokone.

Voimani loppuivat siihen, etten voinut jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa eikä edes miltään viranomaiselta, järjestöltä tms. saanut neuvoja siitä, mitä pitäisi osata tehdä. Silloin, kun suurin piirtein kaikki on kunnossa, yksinkin pärjää, mutta kun elämä alkaa romahtaa, yksin on hirveää olla. Näistä kohtaloista ei kerrota sen vuoksi, että kun ei perhettä tai kavereita ole, kukaan ei edes tiedä, miten kaikki päättyi.

Pidä voimanasi ja kaiken pohjana sitä, että teitä on kaksi. Elämänkumppanin ja juttukaverin kanssa yksilö on vahvempi ja jaksaa, kun on toinen huolehtimassa ja huolehdittavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kohtapa sen näen. Yritys on kaatumassa tämän koronan takia. Velkaa on talosta vielä paljon, joten sen myynti nyt ekana on tulossa. Miehellä on töitä, joten eiköhän jotenkin pärjätä. Ja onhan meillä tietysti koti-irtaimisto, josta tärkeimmät jätetään. Mieluusti kyllä lähdettäisiin jonnekin pohjoiseen ja aloitettaisiin kokonaan uusi elämä, mutta ainakin toiselle pitäisi olla töitä. Onhan tämä oikeasti masentavaa, kun koti ja yritys menee. Voi olla, että jää vielä velkaakin.

Minulle ehti jo käydä noin. Tarkoituksenani oli ollut elellä loppuikäni kivassa kaksiossani harrastusteni keskellä ja kerryttää viimeisten 15 vuoden aikana eläkettä niihin mittoihin, että ei tarvitsisi kokea puutetta mistään; olin maksanut pitkään pienintä YELiä, koska tulot riittivät elämiseen, muttei niillä hurrattu eikä investoitu. Kaikki meni omaisuutta ja vähiä tuttavia myöten, kun yksinyrittäjän tulot loppuivat. Nyt olen koditon ja rutiköyhä, eikä kukaan edes ota vanhaa töihin. On tulossa erikoinen joulu ja vuodenvaihde, kun ainoana ajankuluna on tämä tietokone.

Voimani loppuivat siihen, etten voinut jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa eikä edes miltään viranomaiselta, järjestöltä tms. saanut neuvoja siitä, mitä pitäisi osata tehdä. Silloin, kun suurin piirtein kaikki on kunnossa, yksinkin pärjää, mutta kun elämä alkaa romahtaa, yksin on hirveää olla. Näistä kohtaloista ei kerrota sen vuoksi, että kun ei perhettä tai kavereita ole, kukaan ei edes tiedä, miten kaikki päättyi.

Pidä voimanasi ja kaiken pohjana sitä, että teitä on kaksi. Elämänkumppanin ja juttukaverin kanssa yksilö on vahvempi ja jaksaa, kun on toinen huolehtimassa ja huolehdittavana.

Voit ainakin jutella meidän kanssa.

Jos tyhjän päältä alottaa niin ekaksi pitäs miettiä mistä ruokaa ja missä nukkuu, vaatteet?

Sossu kai auttas jotenki? en tiiä ees, tai kodittomien majaan vaan nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kohtapa sen näen. Yritys on kaatumassa tämän koronan takia. Velkaa on talosta vielä paljon, joten sen myynti nyt ekana on tulossa. Miehellä on töitä, joten eiköhän jotenkin pärjätä. Ja onhan meillä tietysti koti-irtaimisto, josta tärkeimmät jätetään. Mieluusti kyllä lähdettäisiin jonnekin pohjoiseen ja aloitettaisiin kokonaan uusi elämä, mutta ainakin toiselle pitäisi olla töitä. Onhan tämä oikeasti masentavaa, kun koti ja yritys menee. Voi olla, että jää vielä velkaakin.

Minulle ehti jo käydä noin. Tarkoituksenani oli ollut elellä loppuikäni kivassa kaksiossani harrastusteni keskellä ja kerryttää viimeisten 15 vuoden aikana eläkettä niihin mittoihin, että ei tarvitsisi kokea puutetta mistään; olin maksanut pitkään pienintä YELiä, koska tulot riittivät elämiseen, muttei niillä hurrattu eikä investoitu. Kaikki meni omaisuutta ja vähiä tuttavia myöten, kun yksinyrittäjän tulot loppuivat. Nyt olen koditon ja rutiköyhä, eikä kukaan edes ota vanhaa töihin. On tulossa erikoinen joulu ja vuodenvaihde, kun ainoana ajankuluna on tämä tietokone.

Voimani loppuivat siihen, etten voinut jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa eikä edes miltään viranomaiselta, järjestöltä tms. saanut neuvoja siitä, mitä pitäisi osata tehdä. Silloin, kun suurin piirtein kaikki on kunnossa, yksinkin pärjää, mutta kun elämä alkaa romahtaa, yksin on hirveää olla. Näistä kohtaloista ei kerrota sen vuoksi, että kun ei perhettä tai kavereita ole, kukaan ei edes tiedä, miten kaikki päättyi.

Pidä voimanasi ja kaiken pohjana sitä, että teitä on kaksi. Elämänkumppanin ja juttukaverin kanssa yksilö on vahvempi ja jaksaa, kun on toinen huolehtimassa ja huolehdittavana.

Voit ainakin jutella meidän kanssa.

Tällä palstalla yhtään vakavammin ja perusteellisemmin jutteleminen ei onnistu, koska täällä on paljon kiusanhenkiä ja ilkkujia ja sellaisia ihmisiä, joiden on mahdoton ymmärtää sitä, mistä on kyse. Mausteena on vielä se, että täällä poistatetaan kokonaisia ketjuja silkasta illkeydestä. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kohtapa sen näen. Yritys on kaatumassa tämän koronan takia. Velkaa on talosta vielä paljon, joten sen myynti nyt ekana on tulossa. Miehellä on töitä, joten eiköhän jotenkin pärjätä. Ja onhan meillä tietysti koti-irtaimisto, josta tärkeimmät jätetään. Mieluusti kyllä lähdettäisiin jonnekin pohjoiseen ja aloitettaisiin kokonaan uusi elämä, mutta ainakin toiselle pitäisi olla töitä. Onhan tämä oikeasti masentavaa, kun koti ja yritys menee. Voi olla, että jää vielä velkaakin.

Minulle ehti jo käydä noin. Tarkoituksenani oli ollut elellä loppuikäni kivassa kaksiossani harrastusteni keskellä ja kerryttää viimeisten 15 vuoden aikana eläkettä niihin mittoihin, että ei tarvitsisi kokea puutetta mistään; olin maksanut pitkään pienintä YELiä, koska tulot riittivät elämiseen, muttei niillä hurrattu eikä investoitu. Kaikki meni omaisuutta ja vähiä tuttavia myöten, kun yksinyrittäjän tulot loppuivat. Nyt olen koditon ja rutiköyhä, eikä kukaan edes ota vanhaa töihin. On tulossa erikoinen joulu ja vuodenvaihde, kun ainoana ajankuluna on tämä tietokone.

Voimani loppuivat siihen, etten voinut jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa eikä edes miltään viranomaiselta, järjestöltä tms. saanut neuvoja siitä, mitä pitäisi osata tehdä. Silloin, kun suurin piirtein kaikki on kunnossa, yksinkin pärjää, mutta kun elämä alkaa romahtaa, yksin on hirveää olla. Näistä kohtaloista ei kerrota sen vuoksi, että kun ei perhettä tai kavereita ole, kukaan ei edes tiedä, miten kaikki päättyi.

Pidä voimanasi ja kaiken pohjana sitä, että teitä on kaksi. Elämänkumppanin ja juttukaverin kanssa yksilö on vahvempi ja jaksaa, kun on toinen huolehtimassa ja huolehdittavana.

Voit ainakin jutella meidän kanssa.

Tällä palstalla yhtään vakavammin ja perusteellisemmin jutteleminen ei onnistu, koska täällä on paljon kiusanhenkiä ja ilkkujia ja sellaisia ihmisiä, joiden on mahdoton ymmärtää sitä, mistä on kyse. Mausteena on vielä se, että täällä poistatetaan kokonaisia ketjuja silkasta illkeydestä. :(

Täällä on monenlaisia, mutta myös meitä sydämmellisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Nä olen joskus muuttanut vieraalle paikkakunnalle ja ulkomaillekin tietämättäni mistään mitään.

Aina olen selvinnyt.

MIssä nukuit ekat yöt ilman rahaa ? ja miten viisumit tai muut?

Miten olisi vene..

Sillä pääsisi minne vain

Suomihan on käytännössä saari

Tyhjästä ei voi aloittaa, koska silloin minuakaan ei olisi! Ihan turha selittää, että menisin veneen alle - ei olisi veneitä, ei olisi vettä. Tai että pärjäisin jotenkin - miten voi pärjätä, jos ei ole mitään, ei edes ilmaa hengitettäväksi.

Junalla pääsee Venäjän kautta ja pohjoisesta pystyy ajamaan Ruotsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nä olen joskus muuttanut vieraalle paikkakunnalle ja ulkomaillekin tietämättäni mistään mitään.

Aina olen selvinnyt.

MIssä nukuit ekat yöt ilman rahaa ? ja miten viisumit tai muut?

Oli mulla kämppä. Joskus olen muuttanut näkemättä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin soitan siskolle, sillä on talo tyhjillään. Muutan sinne ja jatkan etätöitä. Tyhjästä aloittamiseen kaiketi kuitenkin kuuluu se, että voi mennä töihin vai pitääkö masentua?

Tyhjästä aloittamiseen ei kaiketi kuulu se, että työpaikka säilyy ja talon saa käyttöönsä ilmaiseksi.

Jos tuo on tyhjästä aloittamista, ei ole ihme, että neuvot täällä ovat kuin satukirjoista.

Miksi tyhjästä aloittamiseen ei kuulu järkevä toiminta? Ymmärrän, että palstalla suurin osa on syrjäytyneitä, joilla ei ole mitään ymmärrystä siitä, että voi ja saa tehdä fiksuja päätöksiä, vaikka niiden takia pitäisi tehdä ei-niin-kivoja asioita kuten muuttaa kauas kavereista. Yhtä hyvin olisin voinut kirjoittaa, että soitan kaverille ja kysyn, saanko muuttaa vierashuoneeseensa - sekö on jotenkin enemmän oikein kuin mennä maalle talovahdiksi?

Etätöiden jatkaminen tarkoittaa sitä, että jatkan työntekoa, en välttämättä nykyisellä työnantajalla (tyhjästähän tässä piti aloittaa?), mutta en todellakaan kuulu palstaenemmistöön, joka kävelee sossuun ja kertoo, että ei voi eikä jaksa eikä halua tehdä töitä. Alallani tarvitaan osaajia, alallani tehdään etätöitä - en siis saa hakea töitä, koska pitää aloittaa alusta ja hankkia uusi ammatti?

Jos minä jään tyhjän päälle ja menetän kaiken, olen jo huomenna tolpillani ja uuden elämän alussa, koska osaan ajatella vähän isommin kuin oman napani ympärillä pyörien. Ilmainen asunto talovahtina - miksipä ei, jos siitä on tässä tilanteessa apua. Mene sinä sossuun ja hae kaupungin kämppää.

Äläs nyt höpötä. Ihminen, jolla on työpaikka ja asuinpaikka, ei joudu aloittamaan tyhjästä.

Mitä työtä on annettu ihmiselle, jonka ymmärrys on noin vähäinen?

Miten minulla nyt voi olla asuinpaikka, jos sen talon omistaa siskoni ja voin muuttaa sinne vain, jos hän antaa luvan.?

Tosin tällä palstalla on joutunut huomaamaan, että ihmiset valittavat menettäneensä kaiken ja silti heillä on sossun maksama asunto, Kelan etuudet, lapsilla päivähoitopaikat ja pihassa auto. Se kaiken menettäminen on sitä, että ei voikaan matkustaa Kanarialle lomalla. Heille sinä et kerro, että kaiken menettäminen on sitä, että maapallo katoaa.

Jos sinulla on sisko, jolla on talo, joka on tyhjänä ja jonne saat muuttaa, et ole tyhjän päällä. Sinulla on työpaikka eli sinulla on rahaa, joten et tosiaankaan ole tyhjän päällä.

En ole tuo ihminen, jonka kanssa olet jankannut neliraajahalvauksista, joten unohda ne ja vastaa nyt näihin kysymyksiin: mitä sinulta olisi kadonnut ja mitä sinulle olisi jäänyt, kun katsoisit, että joudut aloittamaan kaiken tyhjästä? Ja lopeta se jankkaaminen siitä, mitä kuvittelet muilla olevan.

Jos aloitan tyhjästä, minulla ei ole kotia, rahaa tilillä tai työpaikkaa. Minulla olisi vaatteet päälläni, luottotiedot kunnossa ja ystävyyssuhteet tallella. Minulla olisi sen verran hyvä käytös, että saisin jonkun soittamaan siskolleni puolestani ja kysymään apua.

Oletin, että tässä tarkoitetaan tilannetta, jossa itsellä ei ole omaisuutta, mutta eipä ainakaan ap kertonut, että koko suku on kuollut, kavereita ei ole ja on sössinyt elämänsä niin, että keneltäkään ei voi pyytää apua.

Huomasin olevani onnekas tajutessani, että minulla on ihmissuhteita, joista tyhjän päälle jäädessä on apua. En siis katsoisi, että yhteiskunta auttaa tai että pitää pärjätä täysin omillaan, apua ei sovi pyytää. Monella tässä ketjussa ei ole ketään, kenen puoleen kääntyä. Ehkä he ovat ihmisiä, jotka itse ovat uudestaan ja uudestaan katkoneet välit kaikkiin ja siksi aloittavat tyhjästä ilman kenenkään tukea.

Jos minä joutuisin aloittamaan tyhjästä, ei se tarkoita, että ympärilläni on autiota ja että olen kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee mieleen tarina siitä naisesta, joka huomasi miehellään olevan toisen naisen.

Lähti pois kotoaan ainoastaan käsilaukku mukanaan

Jätti korunsa, alusvaatteensa, turkit.

Kaiken.

Muut sai päättää, mitä niillä tehdään. Tyylikästä. Nostan hattua.

Mutta hän ei ollut tyhjän päällä, hänellä oli pankkitilinsä ja erossa hän sai puolet yhteisestä omaisuudesta. Miten silloin voi olla tyhjän päällä, jos on paljon rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Tyhjästä ei voi aloittaa, koska silloin minuakaan ei olisi! Ihan turha selittää, että menisin veneen alle - ei olisi veneitä, ei olisi vettä. Tai että pärjäisin jotenkin - miten voi pärjätä, jos ei ole mitään, ei edes ilmaa hengitettäväksi.

Mikä sua vaivaa

Kaikki muutkin lähtee nollasta