Miten lasta kannattaisi " valmentaa" päiväkodin alkamiseen??

Tänään sitten vihdoin toive toteutui ja jäi sinne istumaan hoitajan syliin minun lähtiessäni töihin.



Ilmeisesti täällä pääkaupunkiseudulla on tasoeroja päiväkotien välillä, meitä ainakin on sattunut onnistamaan saadessamme lapsemme todella ihanaan päiväkotiin. Piha on iso ja suojaisa, leikkikenttää ja -tarvikkeita riittää joka lähtöön.



Meillä ainakin päiväkodissa retkeillään tosi paljon, syksyisin ja keväisin käydään viikon ajan joka päivä lähimetsässä retkellä. Ja muita tapahtumia ja retkiä järjestetään myös paljon.



Askartelutarvikkeita on kuulemma kaapit väärällään, eikä lisää heti tarvita - yritin nimittäin itse ehdottaa vieväni päiväkotiin lisämateriaalia.



Sitten ap:n varsinaiseen kysymykseen:

Meillä toimi hyvin se, että puhuimme päiväkodista ja tulevista tapahtumista paljon. Sitten olin lapsen mukana siellä alkuviikot, ensin täysiä päiviä ja sitten päivää aika reippaasti lyhentäen kun huomasin ettei minua siellä todellakaan tarvittu :oD.

Vierailija:

Mm. vaitiololvelvollisuutta perheen asioista rikottu, toistuva vajaamiehitys, joka selkeä turvallisuusriski lapsille jne. jne. ... Älä nyt sano, ettet ole tehnyt yhtään mitään?! Henkilökunta näkee epäkohdat usein selkeämmin kuin vanhemmat. Jos henkilökunta vaan murisee keskenään, miten mikään voisi ikinä muuttua?

Joku iso ristiriita tässä nyt on.

Niinpä, epäkohtia on enemmän kuin tarpeeksi. Joka kerta, kun olen joutunut työskentelemään lainvastaisesti ja ollut vastuussa aivan liian suuresta lapsimäärästä kerrallaan, olen siitä maininnut pk:n johtajalle, koska näitä tilanteita olen vastustanut. Kun tälläinen tilanne tulee, ei sille vain voi siinä hetkessä yhtään mitään, koska kaupungit eivät maksa sijaisten palkkaamista ja tyhjästä on paha repäistä. Olisiko minun pitänyt siis jättää lapset täysin yksin ja esimerkiksi irtisanoa itseni?

Perheiden asioista en ole ikinä suostunut keskustelemaan muiden kanssa, mutta valitettavasti olen joutunut tekemään töitä sellaisten hoitajien kanssa, jotka vaitiolovelvollisuutta eivät kunnioita. Näitä rikkomuksia olen todistanut päivittäin. Mikäli olisin oikein ottanut asiakseni raportoida ylemmälle taholle niistä päivittäin, en muuta olisi sitten ehtinyt tehdäkään. Johtaja oli näistä kyllä tietoinen useassa päiväkodissa. Erityisesti Vantaalla tämä on erittäin räikeä ja usein toistuva rikkomus=( Kohteena siellä ovat valitettavan usein vielä maahanmuuttajaperheet.

Tälläisissä vajaamiehitystilanteissahan ovat viime vuosina tapahtuneet juuri Espoon pojan kuolemistapaus päiväkodin pihalla ja Anton-pojan karkaaminen ja sitä seurannut hukkuminen.

Johtavat ovat kyllä tietoisia, mutta hekään eivät tilanteelle voi mitään, kun määrärahoja päivähoitoon ei myönnetä tarpeeksi=(

Minä olen ollut töissä ainakin 10 eri päiväkodissa, ja yksikään ei ole ollut mikään moitittava paikka. Myös pk-seudun päiväkoteja mahtuu joukkoon. Totta on että meitä työntekijöitä on liian vähän lapsimäärään nähden ja töitä liikaa että saisimme kaikille lapsille annettua tarpeeksi huomiota. Mutta en kuitenkaan määrittelisi päiväkoteja noin rankasti kun tämä pois jäänyt hoitaja. Siskon tyttö aloitti päiväkodin 3v ja kun sai siskovauvan niin silti halusi kavereiden luo vaikka äiti on kotona vauvan kanssa. kuinkahan kamala paikka se päiväkoti mahtaa olla kun hän innoissaan kertoo mitä on hoidossa tehnyt ja pääsi isojen puolelle...Lapselle voi kertoa mihin hän on menossa ja millaista se on. Käykää lapsen kanssa tutustumassa etukäteen tulevaan paikkaan ja täteihin.

liikuntapainoitteinen päiväkoti ). Lisäksi neljässä näistä päiväkodeista olin työssä ennen koulutusta, kun tein sijaisuuksia kouluttamattomana vuosina 90-94. Jo tällöin minut laitettiin vastuuseen lapsiryhmistä, vaikka se oli kiellettyä.

Minä ohitin jopa opiskelijana välinpitämättömän johtajan kokonaan ja ilmoitin epäkohdista eteenpäin. En nauttinut suosiota enää sen jälkeen, mutta ehkäisin monta vaaratilannetta. Päiväkodissa työskennellyt kaverini kieltäytyi hoitamasta yksin lapsia, sillä hän ei toiminut hoitovastuullisessa tehtävässä lainkaan. Siinä on selkärankaa ja vastuullisuutta.



Kukaan ei ole sinua painostanut jättämään lapsia oman onnensa nojaan vaan tekemään jotain. Ei todellakaan ole iso ajallinen uhraus ottaa luuria käteen. Yksi hyvä vaikutuskanava ovat vanhemmat. Kun räikeitä epäkohtia ilmenee, niistä voi kertoa vanhemmille, joiden lapsia asiat koskevat.



Ihan totta, asenteellasi mikään ei ikinä tule muuttumaan. Mikä ammattilainen olet jos et ole valmis tekemään töitä sen eteen, että työ on eettisesti oikein? Meillä saatiin jopa yksikölle paremmat palkat kun akat lopettivat kahvipöytärutinan ja alkoivat tekemään yhteistuumin asialle jotain.



Paitsi että alalla kärsitään raha- ja resurssipulasta, sitä vaivaa kyynisyys ja asenneongelma. Kahdessa vierekkäisessä, täysin samalla henkilöstöllä, lapsimäärällä ja rahalla varustetussa päiväkodissa voi hoito olla aiva eri tasoista. Selitäpä syy siihen? Päiväkodeissa on todellakin hyviä ja huonoja.

Lto, 20 vuotta alalla.

Ihan tosissaankos nämä Ltot ja hoitajat täällä omaa työtään morkkaavat. Ei mikään ihme, että epäkohtia päiväkodeissa on kun työmoraali/into on tätä luokkaa. Ehkä on parempi, että tällaiset hoitajat lähtevät pois päiväkodeista, johonkin ei ihmisläheiseen työhön.

Meidän tarhassa on pätevät, itseään ja ammattiaan arvostavat hoitajat, jotka puuttuvat epäkohtiin ja ennen kaikkea välittävät näistä pienistä lapsista tosissaan.

äiti ja isä menee kouluun, hän menee hoitoon. Siellä on paljon lapsia, saa leikkiä ja syödä (tämä oli hänelle tärkeää, kyseli mm. mitä ruokaa siellä on). Ollaan puhuttu siitä, mitä äiti ja isä tekee koulussa (äiti leipoo kakkuja, isä tekee tietokonehommia). Poika tietää nyt mistä on kyse ja hehkuttaa kaikille että " miepä menen sitten päiväkotihoitoon!" .



Iloisin mielin ollaan, varmasti poika viihtyy hyvin. On sosiaalinen ja empaattinen. Aluksi varmaan vähän lyhyempää päivää, jotta tottuu olemaan meistä erossa =)

(mukana myös lasten vanhempia, jotka muuten ovat kaikissa vajaamiehityksellä toimivissa päiväkodeissa kyllä hyvin tietoisia pk:n tilanteesta), mutta jos kaupungilla ei rahaa ole, niin rahaksi on vaikeaa muuttua, ja näin ollen päättäjät eivät edelleenkään tee mitään.



Eli ei asenteessani kyllä ole mitään vikaa, olen yrittänyt tehdä asialle paljon, mutta aina ei ole mahdollista saada tilannetta muutettua.



Vantaalla on jopa se linja, että niistä vähistäkin määrärahoista otetaan pois, kun säästöjä täytyy jostain repiä=( Ja Vantaalla tämä välinpitämätön linja (sijaiskielto, ryhmäkokoja suurennetaan edelleen jatkuvasti, jatkuva vajaamiehitys, erityislapsilla avustajat ovat kouluttamattomia työttömiä ja vaihtuvat 6kk:n välein jne) on kuitenkin ollut jo kohta 10 vuotta! Eli jonkinlainen hoidon laatutakuu täytyisi saada valtakunnallisesti voimaan, jotta esimerkiksi vantaalaiset ja espoolaiset lapset eivät olisi niin tavattoman epätasa-arvoisessa asemassa.



Helppohan se on sanoa, että kieltäydy hoitamasta lapsia yksin..totuus on kuitenkin se, että joko teet työt, jotka täytyy tehdä tai paikallesi etsitään henkilö, joka tekee myös laittomat työt vaieten! Niin fanaattinen en kuitenkaan ole, että oman perheen toimeentulon olisin valmis uhraamaan peräänkuuluttaessani eettistä toimintatapaa.



Enkä todellakaan halunnut ryhtyä työpaikkani juorukelloksi, koska sitten vasta työ olisikin ollut antoisaa, kun ilmapiiri olisi aivan p....stä. Sinä opiskelijana et varmaankaan ole siinä samassa päiväkodissa kuitenkaan ollut vuosia? Syy, miksi työtä niin kauan jaksoin tehdä, oli ainoastaan lapset, jotka olivat todella ihania, ihan joka paikassa. Tätä työtä antoisampaa työtä en voisi kuvitella enkä voisi tehdä mitään muuta, mutta puitteet suurimmassa osassa päiväkoteja ovat nykypäivänä aivan ala-arvoiset. Siksi olen tehnyt tämän ratkaisun!



>Kahdessa vierekkäisessä, täysin samalla henkilöstöllä, lapsimäärällä ja rahalla varustetussa päiväkodissa voi hoito olla aiva eri tasoista. Selitäpä syy siihen? Päiväkodeissa on todellakin hyviä ja huonoja.<



Tätähän juuri tarkoitan, lapsille tarjottu päivähoito ei ole tasa-arvoista vaan on aivan tuurista kiinni, minkälaisen hoitopaikan vanhempi lapselleen saa. En siis kiellä, että olisi olemassa vain huonoja päiväkoteja, hyviäkin on toki olemassa (mutta niissäkään ei silti ole mielestäni alle 3-vuotiaan lapsen paikka). Ei hoidon laadun pitäisi olla kiinni siitä, onko päiväkotiin osunut hampaat irvessä oikeuksistaan taistelevia hoitajia (jolloin väitän, että joko lastenkasvatustyö tai työn ulkopuolinen vapaa-aika kärsii) vaan hoidon laadun tulisi olla tasa-arvoista kaikille, koska mielestäni jokaisella hoitoa tarvitsevalla tulisi olla oikeus siihen hyvään päiväkotiin!

Puitteissa sen sijaan on, vaikka suurin osa töissä käyvistä vanhemmista eivät sitä (omantunnon tuskissaan?) haluakaan myöntää=( Teillä on onneksi käynyt hyvä tuuri ja olette saaneet lapsenne hyvään päiväkotiin!

Siis teitkö jotain vai etkö? Kai ymmärrät, että jos sinut olisi potkittu pihalle kieltäytyessäsi lainvastaisesta toiminnasta, olisit voinut nostaa asiasta metelin? Epäeettisen tai lainvastaisen teon työpaikalla voi mielestäsi siis toistuvasti hyväksyä siksi, ettei joudu huonoon valoon työkavereiden silmissä tai ettei oman perheen toimeentulo vaarannu?



Minä en vain ymmärrä, miten joku voi olla noin välinpitämätön lapsia kohtaan. Siten ihmetellään kun asiat ovat huonosti. Kuinka monta Antonia täytyy vielä tulla? Lapsistahan tässä ennenkaikkea on kyse.



Opiskelijana ilmoitusten teko oli helpompaa, vaikkakin vaikutti kovasti harjoittelun sisältöön ja sen arvosteluun. Olen jatkanut samaa linjaa työelämässä. Teen vain sellaista työtä, joka on oikein. Kun ongelmia tulee, tartun niihin. Maailmaa ei voi parantaa, mutta paljon on itsestä kiinni. En ikinä esim. suostuisi hoitamaan lapsia yksin jos työni ei sisältäisi hoitovastuuta! Liian kilttejä ihmisiä ala täynnä, herätkää!

5v ja 3½v lapseni aloittamassa myöhemmin syksyllä päiväkotia ja olen itsekin alalla. Se vaan on niin ettei lapsilisällä ja mieheni tuloilla asunto ja muuta elämistä maksella joten näin on tehtävä. Tiedän että reippaat lapseni pärjäävät siellä ja eiväthän ole enää niitä pieniä mitä siellä näkyy ja siitä olen sanoinkuvaamattoman onnellinen.

Silti tuntuu pahalle ja olen asiaa itkeskellyt.

Okei, nyt minäkin näen tämän provoksi :D Hirveitä omantunnontuskia kannattaakin tuntea siitä, että huolehtii perheelleen leivän pöytään :D

toki on tasoeroja päiväkotien välillä, mutta eipähän jouduta jättämään lapsiamme puolituttujen tai isompien sisarusten hoitoon tai jopa yksin kotiin, kuten vielä muutama vusosikymmen sitten. Päiväkoti on kuitenkin lapsia varten, siellä saa ruokaa, lepoa, leikkikavereita, syliä jne....



olen itse lto, viemässä 2-v lapsen päiväkotiin tänä syksynä, koska:



a) lapsi tarvitsee toisia lapsia oppiakseen sioaalisen kanssakäymisen säännöt ja tavat



b) itse olin kotona kouluikään saakka, ja opin vasta yläasteella toiminaan ikäisteni kanssa. jouduin kiusatuksi ja syrjäydyin sitä ennen, mutta onneksi yläasteella tilanne parani, kun itse aloin päästä jyvälle mm. kaverisuhteiden dynamiikasta.



c) taloutemme ei pärjää enää vain yhden ihmisen tuloilla, sillä kun toivottavasti jossain vaiheessa saamme lisää lapsia, ei ole enää varaa olla minimillä!!!



Jos haluatte hoitaa lapsenne kotona eskari-ikään asti muistakaa, että se ei tarkoita sitä, että lapselle ei olisi tarpeen harjoitella usein samanikäisten kanssa tomimista ILMAN äitiä!

Olen ollut mukana viemässä asioita eteenpäin koskien vajaamiehitystä, sijaiskiellon purkamista ja laittoman suuria lapsiryhmiä. En ole ryhtynyt juorukelloksi niin, että olisin juossut johtajalle kertomaan jokaisesta vaitio-olovelvollisuuden rikkomisesta, jota jouduin todistamaan.



En hyväksynyt laitonta toimintaa päiväkodissa, yritinhän viedä asiaa eteenpäin muiden hoitajien ja useiden lasten vanhempien kanssa, mutta edes kaupunginjohtaja ei asialle mitään tehnyt, koska rahaa ei vaan ollut! Enkä todellakaan ollut valmis vaarantamaan perheeni toimentuloa siksi ja uskallanpa väittää, että harva loppupeleissä oikeasti siihen valmis olisi!



<Minä en vain ymmärrä, miten joku voi olla noin välinpitämätön lapsia kohtaan. Siten ihmetellään kun asiat ovat huonosti. Kuinka monta Antonia täytyy vielä tulla? Lapsistahan tässä ennenkaikkea on kyse.<



Minä en todellakaan ole välinpitämätön lapsia kohtaan, usko nyt jo, että asialle yritettiin tehdä paljonkin, mutta joitain asioita on mahdotonta muuttaa!



>Olen jatkanut samaa linjaa työelämässä. Teen vain sellaista työtä, joka on oikein. Kun ongelmia tulee, tartun niihin.<



Onneksi olkoon, kyllä sinä sitten olet loistava ihminen=0 Oliko sinulla muuten itselläsi lapsia?

ota selville päiväkodin päivärytmi, eli mitä kaikkea tekevät ja missä järjestyksessä. Lapsi ei tajua ajan kulua, mutta päiväkodin rytmin kautta voit kertoa lapselle, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin äiti tulee hakemaan. Näin lapselle päiväkoti ei ole vain kaaos ja lapsi tietää, että esim. " kun välipalan jälkeen lähdemme pihalle niin sieltä pihalta äiti tulee hakemaan" . Näin lapsi ei odota koko päivää.



Ihan yhtälailla aikuinenkin haluaa tietää, mitä päivän aikana tapahtuu ja lapselle tuo on äärimmäisen tärkeää. Helpottaa sopeutumista.



Ja jos mahdollista niin käy lapsen kanssa tutustumassa päiväkotiin useamman kerran ja aloita hoito lyhennettyillä päivillä.

Vierailija:

olen itse lto, viemässä 2-v lapsen päiväkotiin tänä syksynä, koska:

a) lapsi tarvitsee toisia lapsia oppiakseen sioaalisen kanssakäymisen säännöt ja tavat

Jos haluatte hoitaa lapsenne kotona eskari-ikään asti muistakaa, että se ei tarkoita sitä, että lapselle ei olisi tarpeen harjoitella usein samanikäisten kanssa tomimista ILMAN äitiä!

Meillä lapset 6v ja 4,5v ovat kumpikin käyneet 3-vuotiaasta alkaen kolme kertaa viikossa aivan ihanassa srk:n päiväkerhossa (ilman äitiä), jokainen kerhokerta on kestänyt 3h. Lapset ovat viihtyneet kerhossa todella hyvin ja nauttineet vapaapäivistä, jolloin saavat nukkua pitkään ja voimme lähteä puistoihin, retkille ja uimaan heti aamusta. Kerhon lisäksi lapset ovat käyneet vauvasta saakka muskarissa ja nyt vuoden verran myös baletissa. Näissä kaikissa harrasteissa ovat pärjänneet hyvin ja mielestäni lapsilla on ollut riittävästi virikkeitä kotihoidon vastapainoksi.

Esikoinen on lähdössä tänä syksynä esikouluun ja olemme hyvin luottavaisin mielin. Hän on kehityksessään ikätasoaan edellä (lukee, laskee, kirjoittaa) ja on erittäin sosiaalinen, hyvätapainen, tulee toimeen kaikkien kanssa ja kavereita on paljon. Hänen aloittaessa koulun vuoden päästä, hänet tullaan todennäköisesti siirtämään samantien toiselle luokalle sanottiin meille keväällä. Eli meidän lapsi ei ainakaan ole kotihoidosta päässyt kärsimään=0

t. se parjattu hoitaja edelleen =)

T. Toinen LTO

T. Se kolmonen

Minkä ikäinen lapsesi on? Lapsen kehitystason ja iän huomioiden kannattaa kertoa jonkin verran päivärytmistä. Meidän kaksivuotiaalle oli erittäin tärkeää, että kerroimme pääpiirteittäin päivän tapahtumat: aamupala, ulkoilu, ruoka, päiväunet, välipala, ulkoilu ja sitten tuleekin jo isä tai äiti hakemaan. Hänelle riitti tuo. Sitä kerrattiin monena aamuna päivähoitoon mennessä.



Lapsemme aloitti puolitoistavuotiaana perhepäivähoitajalla, jolloin hoitoonvalmentautuminen oli sitä, että hän kävi n. viikon ajan tutustumassa pph:hon ja hänen kotiinsa. Sitten alkoi varsinainen hoitoura.



Minä itsekin haluaisin, ettei lasteni tarvitsisi vielä mennä hoitoon, mutta aina ei saa kaikkea mitä haluaa :( Olemme ottaneet lainat ennen lapsia, emmekä tienneet, saammeko edes lapsia. Yllättäin saimme kaksi lasta kohtuullisella ikäerolla. Esikoinen ei ollut hoidossa, kun olin kotona äitiyslomalla. Nyt hän odottaa jo innolla hoidon alkua lomien jälkeen.



Mitä taas tulee päiväkotien tasoon. Se varmasti vaihtelee. Meidän päiväkoti on mielestäni kiva ja hoitajat mukavia. Lapset viihtyvät ja aikaa tuntuu olevan. Kiusaamista on kaikkialla, missä on lapsia. Ei tarvitse olla kuin leikkipuistossa, niin aina joku kiusaa.



Ja vaippoja vaihdetaan meidän päiväkodissa varmasti enemmän kuin kerran päivässä. Sen verran tiheään sinne pitää vaippakasseja kantaa.



En ymmärrä, että itkeä tihrustetaan hoitoon viemisen suhteen. Itsekin tirautan varmaan eka viennin jälkeen, mutta tiedän samalla, että pakkohan lapset on hoitoon viedä. Kun ei ole vaihtoehtoja. En myy taloamme pois siksi, että voisin olla kotona vähän pitempään. Jossainhan sitä on asuttava kotivuosien jälkeenkin... Ja ostimme asunnon silloin kun ne vielä olivat halpoja, meidänkin tuloilla sai kohtuullisen kokoisen kämpän. Tänä päivänä joutuisimme tyytymään paljon paljon pienempään. Ja opintolainatkin on maksettava pois - niiden tarpeellisuudesta olen eri mieltä kuin ne aikanaan ottanut mieheni, vaan minkäs sillekään teen, että mies otti vanhempiensa yllytyksestä aikoinaan " halpaa" lainaa enemmän kuin vähemmän. Makstettavahan ne on. Enkä voi sillekään mitään, ettei kumpainenkaan meistä tienaa sitä vertaa, että toinen voisi jäädä kotiin lasten kanssa.



Jauhetaan vain näitä asioita täällä. Mutta muistakaa myös, että ei kaikilla ole valinnan varaa. Jos aikoo jotain syödä. Tai asua siinä missä asuu.