Miten lasta kannattaisi " valmentaa" päiväkodin alkamiseen??

Tekstistä saa vaikutelman, että puhut yhdestä päiväkodista näiden parannusehdotusten suhteen? Jos olet työskennelyt Hki-Espoo-Vantaa niin tekstistäsi saa sen käsityksen, että vain yhdessä kaupungissa/ päiväkodissa asioita vietiin eteenpäin? Onpas poikkeuksellisen huono tuuri käynyt sinulla työpaikkojen suhteen jos kymmenen päiväkotia ja kaikki ihan kamalia.



En todellakaan kuvittele olevani täydellinen ammatissani, teen vain kuten sydän sanoo. (Ja minulla on omia lapsia). Minusta esim. vaitiolovelvollisuuden rikkominen ei todellakaan ole pikkujuttu. Kun sitä aletaan katsoman läpi sormien, se syö koko hommalta pohjan.

Olen tosiaan erikoistunut kahteen erittäin laajaan sosiaalialan alueeseen ja tehnyt harjoitteluja 4 eri päiväkodissa. Olen kuitenkin tehnyt antoisaa työtä myös muualla, mm kehitysvammaisten ja kuulovammaisten lasten parissa.



Kouluttamattomana tein lastenhoitajan ja lastentarhanopettajan sijaisuuksia 4 eri päiväkodissa 90-luvun alussa, koska näitä töitä oli ja niitä minulle aina auliisti tarjottiin. Päävastuu oli tietysti johtajalla hänen palkatessaan minut työhön, mutta käytännössä tein toisen lastentarhanopettajan kanssa vuoroviikoin aamuvuoroa ja iltavuoroa (jopa iltapäivystystä), vaikka en vastuussa olisikaan ollut, jos jotain olisi tapahtunut. Ja kyllä, vanhemmat (joukossa oli tuolloin myös erään kansanedustajan lapsi) olivat tuolloinkin tietoisia tilanteesta ja olin erittäin pidetty hoitaja, vaikka he tiesivät minun olevan kouluttamaton. Kyseinen tilanne oli tuolloin kuitenkin lähinnä normaali käytäntö eli kouluttamattomia hoitajia olivat päiväkodit tässä kaupungissa tuolloin pullollaan eli kukaan ei siihen koskaan sen kummemmin lähtenyt puuttumaan. Uskomatonta, mutta totta. Ja kyllä, itse olin silloin nuori ja vain tyytyväinen, että töitä riitti.



Harjoittelun aikana minulle ei tullut mieleenkään lähteä ratkomaan työyhteisön ongelmia, koska halusin arvostelut vain ja ainoastaan osaamiseni ja työni perusteella, en kostona juoruilusta. Ja myönnän avoimesti, että halusin hyvät arvostelut, koska ne ammattitaitoni vuoksi ansaitsin. Enkä muuten ole ammatiltani lähihoitaja, mitä joku pian kysyy kuitenkin=)



Kahdessa eri päiväkodissa olen ollut viemässä asioita eteenpäin, molemmissa yhtenä koulutetuista hoitajista.



Nyt emme onneksi enää asu pk-seudulla, joten minulle ei olisi edes ajankohtaista hakeutua töihin pk-seudulla. Pk-seudulla on niin moni muukin asia päin honkia, että meidän perheelle se riitti ja hakeuduimme luonnon rauhaan.

Ajatteli silloin suuntautuvansa lapsiin ja nuoriin, mutta tuli toisiin ajatuksiin. Aikaisemmin perhepäivähoitajana työskennellyt äitini tuli itkien kotiin päiväkodin työharjoittelusta. Häntä oli kielletty pitämästä lapsia sylissä ja moitittu että hän jarruttaa koko ryhmän toimintaa käytöksellään. Äitini ei voinut ymmärtää tätä; hän oli vain vienyt lapsia potalle ja ollut mukana leikeissä, vaihtanut likaantuneita vaatteita, jne.



Äitini vaihtoi harjoittelupaikkaa, mutta vaikka siellä oli tilanne vähän parempi, niin hän tuli siihen tulokseen, ettei voi tehdä sitä työkseen. Hänen mielestään päiväkoti on aivan väärä paikka lapselle.



Hän vaihtoi suuntautumisensa vanhuksiin ja vaikka sielläkin on uskomaton määrä epäkohtia vanhusten hoidossa, niin äitini mielestä paljon vähemmän, kuin päiväkodissa.



Itse en veisi alle 3-v lastani hoitoon. Opiskelen tällä hetkellä, että kotihoidontuesta ja opistorahasta tulisi yhteensä hieman enemmän rahaa elämiseen. Joskus mietin mitä voisimme hankkia jos olisin töissä... Mutta elämme ennemmin nyt vielä jonkinaikaa köyhyysrajalla, kuin vien lastamme hoitoon.

teidän ulko-ovella ja sano et äiti menee nyt. Sit palkkaat naapurin kakaran päiväks repimään leluja lapsen kädestä pois ja tönimään ja lyömään.

kotihoito vs perhepäivähoito vs päiväkoti...

Sen sijaan eri ammattikunnan edustajana toki. Ei omani ainakaan ole mitään pahoja hoitopaikasta oppinut, mitä ei olisi muutenkin neljän seinän ulkopuolella oppinut. Sen sijaan paljon myönteisiä asioita kylläkin.

AP:lle: kannattaa tosiaan kertoa asiasta useampaan otteeseen. Ehkä käydä katsomassa vähintään ulkopuolelta. Jos joku tuttu lapsi on siellä tai tulossa sinne, siitä kannattaa mainita. Voi myös kertoa syyn, miksi päiväkotiin mennään, jos meno tuntuu lapsesta ikävältä.

Vierailija:

T. Piiiitkällä hoitovapaalla oleva 10 päiväkodissa työskennellyt lastenhoitaja, joka omia lapsiaan ei pk:n vie, vaan hoitaa heidät kotona esikouluikään saakka.

kuinka kivaa siellä on, mukavia hoitajia, hauskaa tekemistä, kivoja uusia kavereita, retkiä, hyvää ruokaa joka päivä monta kertaa.



sitten voi käydä pihalla leikkimässä ja olla ekan viikon lapsen mukana.



Jee, ihanaa, huomenna aukeaa päiväkodit!

Kerro, että aikuisella ihmisellä ei tule pk:ssa olemaan aikaa juuri hänelle, koska pienimmät lapset vievät suurimman osan ajasta ja muut menevät siinä sivussa. Kerro, että lapsesi kannattaa valmistautua kiusaamiseen, lasten välisiin tappeluihin, itsensä puolustamiseen ja epäreiluun kohteluun sekä hänen leikkiensä sotkemiseen. Kerro, että jos lapsellasi on edelleen vaippa, voidaan vaippa vaihtaa pk:ssa vain kerran päivässä. Kerro, miksi lapsesi ei saa jatkaa turvallisessa kotihoidossa vaan hänet laitetaan säilöön. Kerro, että retkiä on usein vain kerran vuodessa rahapulan/henkilöstöpulan/laiskuuden vuoksi.



Varaudu itse siihen, että lapsesi on aggressiivinen hoidosta haettaessa ja iltaisin kotona. Varaudu siihen, että lapsesi tulee oppimaan huonoja käytöstapoja ja kirosanoja. Varaudu siihen, että lapsellesi voi käydä jotain ulkoilun aikana. Varaudu siihen, että lapsesi tuntee itsensä petetyksi. Varaudu siihen, että hoitohenkilökunta arvostelee sinua selkäsi takana jopa lapsesi kuullen ja kertoo yksityisasioitasi jopa toisille vanhemmille. Varaudu siihen, että hoitajat voivat suhtautua sinuun tympeästi ja hössöttävänä äitinä. Varaudu siihen, että hoitajia ei oikeasti kiinnosta sinun mielipiteet vanhempana ja muokkaavat lapsesi samaan päiväkotimuotiin kuin kaikki muutkin säilössä olevat lapset, jotta päivät ovat hoitajille mahdollisimman helppoja. Varaudu siihen, että sijaisten puuttuessa lapsesi on kymmenen muun lapsen lisäksi yhden hoitajan vastuulla jopa puoli päivää.



Nämä eivät valitettavasti ole mitään uhkakuvia vaan totisinta totta tälläkin hetkellä useassa päiväkodissa, erityisesti pk-seudulla=(



T. Piiiitkällä hoitovapaalla oleva 10 päiväkodissa työskennellyt lastenhoitaja, joka omia lapsiaan ei pk:n vie, vaan hoitaa heidät kotona esikouluikään saakka.

Vierailija:

Kerro, että aikuisella ihmisellä ei tule pk:ssa olemaan aikaa juuri hänelle, koska pienimmät lapset vievät suurimman osan ajasta ja muut menevät siinä sivussa. Kerro, että lapsesi kannattaa valmistautua kiusaamiseen, lasten välisiin tappeluihin, itsensä puolustamiseen ja epäreiluun kohteluun sekä hänen leikkiensä sotkemiseen. Kerro, että jos lapsellasi on edelleen vaippa, voidaan vaippa vaihtaa pk:ssa vain kerran päivässä. Kerro, miksi lapsesi ei saa jatkaa turvallisessa kotihoidossa vaan hänet laitetaan säilöön. Kerro, että retkiä on usein vain kerran vuodessa rahapulan/henkilöstöpulan/laiskuuden vuoksi.

Mikähän sun ongelma nyt on...? On niin katkeran oloista tekstiä. Ja oletko nyt aivan 100% varma siitä, että jokaikinen lapsi ilman yhtään poikkeusta tuntee aina itsensä hylätyksi hoidossa? Ja millähän meidän pitäisi elää että voisin hoitaa lapset kotona? kotihoidontuki loppui ja mies siirtyi yliopistoon opiskelijaksi. Uskon vakaasti että lapset tulevat hoidossa viihtymään, ovat todella sosiaalisia.

Ihan julkisesti kehtaavat retostella sitä että eivät viitsi työtään hoitaa kunnolla, vaan laiminlyövät työtänsä niin paljon kun suinkin voivat. Siis teemana on se että, olen lastenhoitaja, mutta niin huono että mulle ei todellakaan kannata lasta hoitoon jättää.

mahtaa olla meidän päiväkodissä tosi kauheaa ja kurjaa kun likka lomilla kyselee kovasti joko päiväkotiin voi mennä. Tykkää hoitotädeistä oikeasti ja sokerina pohjalla on neidin oma paraskaveri jonka kanssa ovat kuin kuin paita ja peppu....



Meidän neiti kun meni 2 vuotiaana hoitoon, vietin ekan täyden päivän tarhassa, toisesta päivästä ensin 3 h ja sitten menin kaupoille ja tulin hakemaan. Kolmantena päivänä olin mukana tunnin ja hain päiväunien ja välipalan jälkeen pois. Sitten to ja pe vein aamulla ja hain 2 maissa pois.

Varasin lomastani 2 viikkoa näin, että neiti oli lyhyemmät päivät. Hienosti tottui ja tarhatätien kanssa puhutttinkin, että kun lapsi oppii muistamaan, että hänet kyllä haetaan aina pois (äiti ei jätä kuin hoitoon) niin sitten helpottaa.

Juttele etukäteen tarhasta ja käykää vaikka leikkimässä illalla/vkl. Liian isoa numeroa ei kannata asiata tehdä vaan mainita sopivassa tilanteessa.

täällä liikkuu tosi paljon päiväkodin hoitajia, jotka ei suosittele lasten viemistä hoitoon sinne, koska lapset saavat siellä huonoa hoitoa, siis mitä ihmettä????? Nämä huuhaa hoitajat tekevät hallaa koko ammattiryhmälle, ei ole mikään ihme, ettei näitä hoivaalan ihmisiä oikein arvosteta! Itse olen hoitanut lapset 2-4v. kotona, mutta en sen takia, että hoito olisi huonoa päiväkodissa, vaan siksi, että minulla oli mahdollisuus olla kotona siihen asti. Päiväkodin henkilökuntaa olen ollut tyytyväinen ja ennen kaikkea lapset ovat viihtyneet.

Kolme ja puoli sekä viisi ja puoli vuotiaat menossa hoitoon. Aika hyvin tietävät mikä päiväkoti on ja että siellä päivä ollaan jne. Eivätkä ole sellaisia että jäisivät huutamaan vanhempien perään. Millainen totutteluvaihe heille pitäisi olla, onko jotain yleisiä suosituksia....?

Ensinnäkin en tarkoittanut, että jokainen lapsi kokee itsensä hylätyksi päiväkodissa, mutta päiväkotien nykytoimintaa tarkastellen en ihmettele, että moni kuitenkin näin kokee ja ihan syystäkin. Lapsen sosiaalisuus varmasti auttaa, mutta pidemmän päälle lapsi tarvitsee kyllä paljon muutakin, kun viettää kuitenkin suurimman osan päivästä paikassa, jossa häntä ei juuri ehditä kuuntelemaan ja ympäristö on valitettavan usein välinpitämätön.



Uskon, että suurin osa vanhemmista eivät tiedä oikeasti, millaista meno päiväkodeissa päivän aikana on. Koko lasten päivähoito on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana todella järkyttävään suuntaan, päiväkotihoito on nykyään ainoastaan lasten säilöntää. Lapsen aloittaessa hoidon ollaan erittäin iloisesti täyttämässä hoitosuunnitelmaa ja kertomassa ryhmän toiminnasta, mutta tämä kaikki on hyvin usein pelkkää puhetta. Samaan muottiin jokainen uusi lapsi muovataan hoitosuunnitelmista piittaamatta, jotta päivän rytmi säilyy häiriöttä.



Rahaa säästetään aivan kaikesta, askartelutarvikkeisiin saadaan nykyään naurettavan vähän rahaa ja näin ollen askarteluja tehdään todella harvoin. Ruokamäärärahoja supistetaan jatkuvasti, joinakin päivinä ruoka on aivan käsittämätöntä eivätkä lapset sillä täyty.



Kouluttauduin ammattiin jo kymmenen vuotta sitten, ja tuolloin päiväkotityö oli todella mieluista, koska hoitajat eivät olleet niin ylityöllistettyjä. Silloin oli oikeasti aikaa istua alas lapsen kanssa, jutella ja sylitellä sekä oikeasti kuunnella lasta. Oli aikaa suunnitella ja toteuttaa askarteluja ja musiikkituokioita, jakaa lapset pieniin ryhmiin ja suunnitella yksilöllisiä jumppahetkiä eri ikäryhmille. Nykyään on aikaa sylitellä vain pienimpiä lapsia, jotka sitä eniten vaativat, muille ei aikaa riitä. Hoitoon laitetaan yhä enemmän alle vuoden ikäisiä, jotka vievät sitten kaiken ajan muilta. 2-vuotiaat ovatkin pienten ryhmissä aika pitkälti oman onnensa nojassa, kun hoitajien sylit vievät nämä kotihoitoon kuuluvat vauvat. Työ on nykyään pelkkää perushoitoa, muuhun ei yksinkertaisesti ole aikaa.



Hoitohenkilökunta vedetään aivan piippuun saakka, ryhmäkoot suurenevat, sairaslomat lisääntyvät eikä sijaisia palkata. Päiväkodit toimivat 90% vajaalla ja laittomasti, kun lapsia kohden ei ole tarpeeksi hoitajia. Itse olen tehnyt viimeisenä vuotena ennen hoitovapaata 18 sellaista työpäivää, että olin koko ryhmän ( 10 alle 3-vuotiasta lasta, joista 3 alle 1-vuotiaita ) ainoa hoitaja klo 7-16.30. Ulos lähtiessä sain laitoshuoltajan avuksi, muu päivä oli vain pärjättävä. Vastuu painoi valtavasti, mitä, jos jotain olisikin käynyt?



Tiedän, että joissakin tapauksissa vanhemman on taloudellisesti pakko lähteä työhön, mutta eikö näissä tapauksissa voisi laittaa lapsensa hoitoon perhepäivähoitajalle. Kunnallisia pph:a on toki rajoitetusti, mutta on olemassa niin paljon ihania yksityisiä hoitajia, jotka oikeasti välittävät lapsista ja rakastavat työtään. Usein perheen tilanne on kuitenkin se, että hoitovapaallakin kyllä pärjäisi taloudellisesti, mutta lähdetään silti töihin kaikenlaisista syistä.



Elämässä on kyse valinnoista, ja olen todella surullinen, että niin harva osaa arvostaa lapsensa ensimmäisiä vuosia ja on valmis luopumaan vähemmän tärkeistä asioista muutamaksi vuodeksi hoitaakseen lapsensa kotona.



Minä en aio päiväkotityöhön palata niin kauan kuin päiväkotien toiminta on sitä, mitä se nykytilanteessa on vaan aion perustaa oman hoitoryhmän ja hoitaa omat lapseni samalla.



Toivon, että teidän kohdalla osuu mukava päiväkoti pienessä kaupungissa, koska pk-seudulla ( pk:t, joissa olen työskennellyt ovat Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ) meno on todella villiä ja kuvaamani kaltaista. Enkä todellakaan ole ainoa hoitaja, joka kokee työnsä nykypäivänä näin=(

heidän ainoa vaihtoehtonsa ja ovat sopeutuneet päiväkodin toimintaan. Pidemmän päälle lapset pitävät itsestäänselvyytenä, että päiväkodissa toimitaan vain tietyllä tavalla eivätkä noteeraa puutteita. Mielestäni näin ei kuitenkaan saisi olla, vaan päiväkoteihin tulisi panostaa aivan eri lailla niin, että päiväkotihoidosta saataisiin jälleen laadukasta ja kasvattavaa. Tällöin hoitajatkin viihtyvät työssään jälleen aivan erilailla, ja se näkyy myös lapsissa! T. Se parjattu hoitaja, joka kehtaa sanoa totuuden

Vierailija:

Ensinnäkin en tarkoittanut, että jokainen lapsi kokee itsensä hylätyksi päiväkodissa, mutta päiväkotien nykytoimintaa tarkastellen en ihmettele, että moni kuitenkin näin kokee ja ihan syystäkin. Lapsen sosiaalisuus varmasti auttaa, mutta pidemmän päälle lapsi tarvitsee kyllä paljon muutakin, kun viettää kuitenkin suurimman osan päivästä paikassa, jossa häntä ei juuri ehditä kuuntelemaan ja ympäristö on valitettavan usein välinpitämätön.

Uskon, että suurin osa vanhemmista eivät tiedä oikeasti, millaista meno päiväkodeissa päivän aikana on. Koko lasten päivähoito on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana todella järkyttävään suuntaan, päiväkotihoito on nykyään ainoastaan lasten säilöntää. Lapsen aloittaessa hoidon ollaan erittäin iloisesti täyttämässä hoitosuunnitelmaa ja kertomassa ryhmän toiminnasta, mutta tämä kaikki on hyvin usein pelkkää puhetta. Samaan muottiin jokainen uusi lapsi muovataan hoitosuunnitelmista piittaamatta, jotta päivän rytmi säilyy häiriöttä.

Rahaa säästetään aivan kaikesta, askartelutarvikkeisiin saadaan nykyään naurettavan vähän rahaa ja näin ollen askarteluja tehdään todella harvoin. Ruokamäärärahoja supistetaan jatkuvasti, joinakin päivinä ruoka on aivan käsittämätöntä eivätkä lapset sillä täyty.

Kouluttauduin ammattiin jo kymmenen vuotta sitten, ja tuolloin päiväkotityö oli todella mieluista, koska hoitajat eivät olleet niin ylityöllistettyjä. Silloin oli oikeasti aikaa istua alas lapsen kanssa, jutella ja sylitellä sekä oikeasti kuunnella lasta. Oli aikaa suunnitella ja toteuttaa askarteluja ja musiikkituokioita, jakaa lapset pieniin ryhmiin ja suunnitella yksilöllisiä jumppahetkiä eri ikäryhmille. Nykyään on aikaa sylitellä vain pienimpiä lapsia, jotka sitä eniten vaativat, muille ei aikaa riitä. Hoitoon laitetaan yhä enemmän alle vuoden ikäisiä, jotka vievät sitten kaiken ajan muilta. 2-vuotiaat ovatkin pienten ryhmissä aika pitkälti oman onnensa nojassa, kun hoitajien sylit vievät nämä kotihoitoon kuuluvat vauvat. Työ on nykyään pelkkää perushoitoa, muuhun ei yksinkertaisesti ole aikaa.

Hoitohenkilökunta vedetään aivan piippuun saakka, ryhmäkoot suurenevat, sairaslomat lisääntyvät eikä sijaisia palkata. Päiväkodit toimivat 90% vajaalla ja laittomasti, kun lapsia kohden ei ole tarpeeksi hoitajia. Itse olen tehnyt viimeisenä vuotena ennen hoitovapaata 18 sellaista työpäivää, että olin koko ryhmän ( 10 alle 3-vuotiasta lasta, joista 3 alle 1-vuotiaita ) ainoa hoitaja klo 7-16.30. Ulos lähtiessä sain laitoshuoltajan avuksi, muu päivä oli vain pärjättävä. Vastuu painoi valtavasti, mitä, jos jotain olisikin käynyt?

Tiedän, että joissakin tapauksissa vanhemman on taloudellisesti pakko lähteä työhön, mutta eikö näissä tapauksissa voisi laittaa lapsensa hoitoon perhepäivähoitajalle. Kunnallisia pph:a on toki rajoitetusti, mutta on olemassa niin paljon ihania yksityisiä hoitajia, jotka oikeasti välittävät lapsista ja rakastavat työtään. Usein perheen tilanne on kuitenkin se, että hoitovapaallakin kyllä pärjäisi taloudellisesti, mutta lähdetään silti töihin kaikenlaisista syistä.

Elämässä on kyse valinnoista, ja olen todella surullinen, että niin harva osaa arvostaa lapsensa ensimmäisiä vuosia ja on valmis luopumaan vähemmän tärkeistä asioista muutamaksi vuodeksi hoitaakseen lapsensa kotona.

Minä en aio päiväkotityöhön palata niin kauan kuin päiväkotien toiminta on sitä, mitä se nykytilanteessa on vaan aion perustaa oman hoitoryhmän ja hoitaa omat lapseni samalla.

Toivon, että teidän kohdalla osuu mukava päiväkoti pienessä kaupungissa, koska pk-seudulla ( pk:t, joissa olen työskennellyt ovat Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ) meno on todella villiä ja kuvaamani kaltaista. Enkä todellakaan ole ainoa hoitaja, joka kokee työnsä nykypäivänä näin=(

Tunnen itsekin todella monta päiväkodeissa työskennellyttä/työskentelevää henkilöä. Samoin itse olen tehnyt päiväkodeissa työharjoittelua opintojen ohessa. Odotukseni eivät siis ole mitään utopistisia.

Meillä vain ei ole enää kotihoidontuen päätyttä varaa luopua " vähemmän tärkeistä" asioista koska meidän tapauksessa tarkoittaisivat asioita kuten ruoka, asunto jne... Ja kun olen ollut yli viisi vuotta kotiäitinä, niin ihan oikeasti kaipaan jotain muutakin välillä. Lisäksi en pidä poikkeuksetta hyvänä että lapset hoidetaan kotona kouluikään saakka, omalla kohdalla se johti siihen etten koulussa sopeutunut, en osannut toimia ryhmässä ja kiusaamisenkin laitan isolta osalta sen piikkiin etten osannut muiden lasten kanssa olla. Mutta toki olen sitä mieltä että tämä ei päde kaikkiin.

Perhepäivähoitoa taas en sentakia halua, että pph:ta ei kukaan vahdi. Varsinkin vanhempien pph:den käsitykset ruoka-aineallergioista ovat kivikautisia, meillä taas näitä allergioita piisaa... Itse olen aikoinaan opiskelujeni työharjoittelun takia ollut useammankin pph:n kanssa tekemisissä enkä oikein tykännyt meiningistä. Siksi valitsen päiväkodin.

Kutonen

mutta nurinat jäävät kahvipöytätasolle. Kukaan ei tee mitään, seistään tumput suorina tai vaihdetaan alaa. Koskee koko sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa, naisvaltaista kun on. Naisilla on kyky nähdä ongelmia, miehillä kyky puuttua niihin.



Aloitin ' urani' päiväkodeista ja olen kolmosen kanssa eri mieltä. Päiväkodeista erottuu selkeästi hyviä ja huonoja. Omakin lapsi menossa päiväkotiin alta 3-vuotiaana.

mutta en enää voi tehdä työtäni paikassa, jossa lapsia ei arvosteta ja arvokkaasta lastenkasvatustyöstä on tehty lasten säilöntää ja perushoitoa.

Mm. vaitiololvelvollisuutta perheen asioista rikottu, toistuva vajaamiehitys, joka selkeä turvallisuusriski lapsille jne. jne. ... Älä nyt sano, ettet ole tehnyt yhtään mitään?! Henkilökunta näkee epäkohdat usein selkeämmin kuin vanhemmat. Jos henkilökunta vaan murisee keskenään, miten mikään voisi ikinä muuttua?



Joku iso ristiriita tässä nyt on.

Lycka till.