Suomalaisten vanhempien uupumisen takana neuvola

Mun lapseni syntyi Pohjois-Irlannissa vuonna 2003 ja siellä terveydenhoitaja tuli kotiin käymään ensimmäisen kuukauden ajan joka arkipäivä vauvan syntymän jälkeen. Sai rauhassa keskustella ja jutella asioista ja neuvottiin imettämisessä.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni syntyi Pohjois-Irlannissa vuonna 2003 ja siellä terveydenhoitaja tuli kotiin käymään ensimmäisen kuukauden ajan joka arkipäivä vauvan syntymän jälkeen. Sai rauhassa keskustella ja jutella asioista ja neuvottiin imettämisessä.

Hieno käytäntö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheiden uupumus johtuu äitien uupumuksesta joka johtaa isienkin uupumukseen.

Kas kun Suomessa pitää jokaisen perheen saada itse valita, että äiti jää kotiin ja hoitaa kaiken, koska miehet eivät voi hoitaa lapsia, koska perheellä ei ole siihen varaa, koska äidillä on huonompi palkka/ äidillä ei ole vakkarityötä/ miehellä on tärkeä työ/ keikkatyö/ mies on yrittäjä ja mitä näitä muita selityksiä onkaan.

On se kumma juttu ettei tutkimuksen mukaan Ruotsissa ollut samanlaista uupumusta. Voisiko se mitenkään johtua tasa-arvoisesta perhevapaamallista?

Onhan tämä malli ollut pitkään, ja ei äidit olleet samalla tavalla uupuneita 20-30v sitten. Ei kaikessa ole kyse perhevapaista, eikä kaikkea saa käyttää keppihevosena siihen.

Kyllä tässä on kyse nimenomaan siitä, että oma äitini laittoi 5-vuotiaan pihalle yksin siinä missä minä joudun sinne menemään mukaan. Oma äitini ei kokenut tarvetta joka itkua lohduttaa kun minä taas olen syyllisyyttä siitä kun vaikkapa korotan uhmaikäiselle äidille. Minun äidille sanottiin, että kyllä lapset kasvaa yksilöllisesti niin kuin kasvaa ja minä saan jatkuvasti tietoa kuinka 2-vuotiaan sanavarasto tai motoriset taidot ennakoivat hänen tulevaisuutta. Minun äidille sanottiin ettei leikkeihin kannata mennä mukaan ja minulle puhutaan vuorovaikutuksen merkityksestä lapsen keskelle. Minun äitini katsoi televisiota kun halusi. Minulle yksi kaveri on kertonut että päällä oleva televisio häiritsee lapsen puheen kehitystä ja itse olen nähnyt mediasta aivan varmasti ainakin satoja artikkeleita siitä kuinka nykyvanhemmilla kiinnostaa puhelin enemmän kuin lapsi ja siksi lapset eivät puhu (vaikka kukaanhan ei siis ole tutkinut lasten puhumista viime vuosikymmeninä vaan tämä on ammattilaisten mutua).

Kyllä vanhemmuudesta on tullut nykyään suoritus. Ja se ei ole vain äitien vika, vaan koko yhteiskunnan.

Äidit sitä ja äitienäidit tätä. Eikö näiden uupuneiden äitien lapsilla ole isiä ollenkaan? Ei ihme että vähän väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kun viime vuosisadalla valitti neuvolassa uupumusta, sai kotiin kodinhoitajan hoitamaan lapsia ja KOTIA, jotta kaikki ei räjähtänyt käsiin vanhempien uupumuksen vuoksi.

Nykyään nuoret perheet eivät edes tiedä, mikä kodinhoitaja oli. Nykyään silloisen kodinhoitajat juoksevat tukka putkella vanhusten kodeissa, usein pikaisesti vilkaisemassa, että ovat pysyneet hengissä edellisen käynnin jälkeen.

Niin, kokoomushan lopetti tai lähes lopetti kodinhoitajasysteemin 2000-luvulla, kuten monet muutkin vanhusten ja lapsiperheiden hyvin toimivat palvelut. Tuskinpa nuoret siis tätä järjestelmää tuntevat, vaikka se on palautettu ainakin Helsinkiin viime vuosien aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheiden uupumus johtuu äitien uupumuksesta joka johtaa isienkin uupumukseen.

Kas kun Suomessa pitää jokaisen perheen saada itse valita, että äiti jää kotiin ja hoitaa kaiken, koska miehet eivät voi hoitaa lapsia, koska perheellä ei ole siihen varaa, koska äidillä on huonompi palkka/ äidillä ei ole vakkarityötä/ miehellä on tärkeä työ/ keikkatyö/ mies on yrittäjä ja mitä näitä muita selityksiä onkaan.

On se kumma juttu ettei tutkimuksen mukaan Ruotsissa ollut samanlaista uupumusta. Voisiko se mitenkään johtua tasa-arvoisesta perhevapaamallista?

Onhan tämä malli ollut pitkään, ja ei äidit olleet samalla tavalla uupuneita 20-30v sitten. Ei kaikessa ole kyse perhevapaista, eikä kaikkea saa käyttää keppihevosena siihen.

Kyllä tässä on kyse nimenomaan siitä, että oma äitini laittoi 5-vuotiaan pihalle yksin siinä missä minä joudun sinne menemään mukaan. Oma äitini ei kokenut tarvetta joka itkua lohduttaa kun minä taas olen syyllisyyttä siitä kun vaikkapa korotan uhmaikäiselle äidille. Minun äidille sanottiin, että kyllä lapset kasvaa yksilöllisesti niin kuin kasvaa ja minä saan jatkuvasti tietoa kuinka 2-vuotiaan sanavarasto tai motoriset taidot ennakoivat hänen tulevaisuutta. Minun äidille sanottiin ettei leikkeihin kannata mennä mukaan ja minulle puhutaan vuorovaikutuksen merkityksestä lapsen keskelle. Minun äitini katsoi televisiota kun halusi. Minulle yksi kaveri on kertonut että päällä oleva televisio häiritsee lapsen puheen kehitystä ja itse olen nähnyt mediasta aivan varmasti ainakin satoja artikkeleita siitä kuinka nykyvanhemmilla kiinnostaa puhelin enemmän kuin lapsi ja siksi lapset eivät puhu (vaikka kukaanhan ei siis ole tutkinut lasten puhumista viime vuosikymmeninä vaan tämä on ammattilaisten mutua).

Kyllä vanhemmuudesta on tullut nykyään suoritus. Ja se ei ole vain äitien vika, vaan koko yhteiskunnan.

Äidit sitä ja äitienäidit tätä. Eikö näiden uupuneiden äitien lapsilla ole isiä ollenkaan? Ei ihme että vähän väsyttää.

Ikävä sanoa, mutta pääosa isistä ei halua jäädä vanhempainvapaalle, koska töissä on vaan niin paljon kivempaa, ehtii räpätä puhelinta ja käydä lounaalla. Äidin toiveista viis. Suomi tasa-arvoinen? Salli mun nauraa.

Kärsin jonkinsortin masennuksesta toisen lapsen syntymän jälkeen.

Kun sitten odotin kolmatta ja kerroin lääkärille pelosta masennukseen niin lääkäri sanoi ”tuolla painolla varmasti masentuu”,

Olen pitkä 180 cm ja vaatekokoni oli 44/46. Odotusaikana paino nousi 10 kg.

Minusta täysin asiaton ja paska vastaus lääkäriltä.

Missä tuki?

Kyllä minusta paine, jonka terveydenhoidon henkilöstö asettaa äidille on järkyttävä. Kun esikoiseni syntyi, valvoin synnytyksen vuoksi kaksi yötä. Menetin niin paljon verta, että menetin tajuntani mennessäni käymään vessassa lapsen ollessa vuorokauden vanha. Olin aivan loppu, enkä saanut tarpeeksi särkylääkkeitä pahasti repeytyneen alapään kipuihin, panadolilla mentiin, pyynnöistäni huolimatta.

Koska maito ei noussut heti, minua kehotettiin pumppaamaan maitoa 2h:n välein läpi vuorokauden, nämä lisäheräilyt siis lapsen yöheräilyn ja parin vuorokauden valvomisen jälkeen.

Lapsen pieni koko aiheutti henkilökunnassa "vakavaa huolta", vaikka oli ihan linjassa meidän vanhempien koon kanssa. Tästä seurasi paljon lisätutkimuksia (myös öisin) lapselle sekä tenttausta kaikesta mahdollisesta sukurasituksesta elintapoihin.

Minut painostettiin myös esitelmöimään synnytyksestäni synnytyssairaalaan tutustuville tuleville synnyttäjille, kunnon syyllistämismetodia käyttäen.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo suorittaminen nykyään myös uuvuttaa. Omassa lapsuudessa oli aivan sopivaa, että äiti makasi töiden jälkeen sohvalla katsomassa Kauniita ja rohkeita lasten puuhaillessa omiaan. Nykyään pitää olla niin kovasti läsnä. Samoin nuo lasten harrastusrumbat nykyisin. Ei omassa lapsuudessa vanhemmat olisi suostuneet sellaiseen. Näin toistaiseksi lapsettoman mietteinä.

Kyllä sinunkin vanhemmat on sinua 3-4-vuotiaaksi asti vahtineet herkeämättä. Et vain muista sitä, kun olit niin pieni. Vanhempien lasten kanssa tuo sohvalla loikoilu jo onnistuu, ekat vuodet on haastavimmat jaksamisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain lapseni n. 30v. sitten ja silloin neuvola jäi hyvin etäiseksi. Siellä käytiin pikaisesti punnitus-pituus-rokotus ja kotiin. Nyt kun tyttärestäni tuli äiti, niin tuntuu että neuvolasta on tullut joku Stasi, joka kyttää ja kuulustelee vanhempia. Ei tyttäreni ole siitä varsinaisesti valittanut, mutta itsellä pistänyt silmään, kun on kertonut käynneistä. Vanhemmuudesta on tullut varsinaista suorittamista.

Mielenkiintoinen huomio, kiitos että jaoit sen! Itselläni on ollut tuuria, neuvola on ihan ok ( tosin meillä on lapsena loistonukkuja jolla ei ole myöskään esim allergiaa tai muita riesoja, eli en tiedä olisinko yhtä tyytyväinen jos olisi oikeasti haasteita)

Vierailija kirjoitti:

Neuvola luo varmasti paineita. Luin erästä neuvolan opasta jossa opastettiin imetysjuttuja. Sanallakaan ei mainittu, että jos imetys ei ota onnistuakseen, on aivan ok käyttää korviketta. Myöskään synnytyspelko-osiossa ei puhuttu sektion mahdollisuudesta, vaikka se olemassa onkin.

Ihan oikeastiko kysytte/odotatte lupaa neuvolasta korvikkeen käyttöön?

Höpsistä. Ei tuossa Hesarin jutussa neuvolaa syytetä, ainoastaan todetaan "Hannan" kohdalla se, ettei neuvolasta ole jakaa lisäpalvelua kaikille.

Tarvitsijoita on paljon ja kuntien resurssit ovat lapsiperheiden osalta niukat, koska samaan aikaan esimerkiksi kotihoitoa tarvitaan ikääntyvän väestön hoitamiseen, laitoshoitoa kun ei ole vanhuksille juurikaan tarjota eli yhä heikkokuntoisempia vanhuksia on hoidettava kodeissa.

Ap siten laittaa nyt OMAN mielipiteensä tueksi jutun, jossa ei ouhuta samasta asiasta. Sitä minä ap kutsun epärehellisyydeksi.

Todellisuudessa taustalla on laajasti yksilöllistyminen ja suvun ja lähipiirin tarjoamien turvaverkkojen vähyys. Siihen taas on ihan eri syyt kuin neuvola. Kaupungistuminen ja eläkeikäisten keksittyminen omaan hyvinvointiinsa lastenlastensa sijasta.

"TUTKIMUKSESSA löytyi myös syy, joka altistaa vanhemmat uupumukselle. Se on kulttuurin yksilökeskeisyys, joka tarkoittaa väljiä sosiaalisia verkkoja ja oletusta siitä, että ihminen pärjää yksin ja pitää huolta itse itsestään.

”Tuloksista näkyy selvästi, että uupuneita vanhempia on keskimäärin enemmän yksilökeskeisissä maissa”, Sorkkila sanoo."

Tuo siis oli todellisuudessa ap:n linkkaaman jutun ydinkohta, ei neuvolan nostaminen tikunnokkaan.

Jos neuvolajärjestelmää EI olisi, oltaisiin vielä paljon huonommassa tilanteessa. Jokainen voi katsoa ääripään vaihtoehtoa Yhdysvalloista, jossa miljoonat lapset ovat terveydenhoidon ulkopuolella ja jossa perheiden on itse kalliilla kustannettava kaikki terveyspalvelut, joko suoraan omasta lompakosta tai ylempien sosiaaliluokkien vakuutusyhtiönsä kautta.

N54

Meillä oli sekä äitiys- että lastenneuvolan puolella fiksut terveydenhoitajat. Lapsi syntyi 2800 g painoisena ja aluksi käytiin muutaman kerran ylimääräisessä punnitustarkkailussa, taisi olla etenkin minun toiveeni varmistukseksi siitä, että vauvan paino lähtee kunnolla nousuun.

En muista käyneeni mitään erityiskeskuteluita korvikkeen käyttöön liittyen. Onko nyt yhtään mahdollista, että osa äideistä ottaa neuvolakäynnit jonain suorituksena, josta sitten pitäisi tulla palkinto? Siellä kuitenkin seurataan lapsen kasvua ja kehitystä, joka menee eteenpäin omalla vauhdillaan.

Vierailija kirjoitti:

Perheiden uupumus johtuu äitien uupumuksesta joka johtaa isienkin uupumukseen.

Kas kun Suomessa pitää jokaisen perheen saada itse valita, että äiti jää kotiin ja hoitaa kaiken, koska miehet eivät voi hoitaa lapsia, koska perheellä ei ole siihen varaa, koska äidillä on huonompi palkka/ äidillä ei ole vakkarityötä/ miehellä on tärkeä työ/ keikkatyö/ mies on yrittäjä ja mitä näitä muita selityksiä onkaan.

On se kumma juttu ettei tutkimuksen mukaan Ruotsissa ollut samanlaista uupumusta. Voisiko se mitenkään johtua tasa-arvoisesta perhevapaamallista?

Ruotsissa on mahdollista tehdä myös osa-aikatyötä ja sitä tehdään paljon. Itse asiassa monessakin Länsi-Euroopan maassa on ihan normaalia tehdä osa-aikatyötä silloin kun perheessä on lapsia.

Itse sain Saksassa osakseni valtavan määrän kauhistelua kun kerroin tekeväni normaalia työpäivää. Ihmettelivät, että miten sellaista voi jaksaa ja olivat aidosti järkyttyneitä. Nuorin lapseni oli silloin 10 v.

Mua syyllisti yksi nuori neuvolantäti joskus siitä, että ei ollut parisuhdeaikaa kun elettiin ilman turvaverkkoja kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa ja arvioin, että sen ja juuri läpikäydyn homeasuntohelvetin myötä suhde oli huonolla jamalla. Kiva väsyneenä neuvolassa kuunnella nyrpeää "parisuhde on lapsen koti, kyllä tulee järjestää parisuhteelle aikaa" jaadaa, kun juuri jaksoi hoitaa ne lapsensa!

Erohan se kyllä tuli eli toisaalta jälkiviisaana asiaa, mutta edelleenkään en tiedä mistä resurssit olisi pitänyt ihaniin treffi-iltoihin taikoa. Tai olisiko tämä mitään ratkaissut.