Suomalaisten vanhempien uupumisen takana neuvola

Ihan paska tutkimus. Suurin osa jaksamisomgelmista tulee työn ja kodin yhdistämisessä.

Käytä 2h päivässä työmatkoihin. Nyt Koronaa pakotti etätöihin niin jaksaminen on parantunut.

Varmaan tuo suorittaminen nykyään myös uuvuttaa. Omassa lapsuudessa oli aivan sopivaa, että äiti makasi töiden jälkeen sohvalla katsomassa Kauniita ja rohkeita lasten puuhaillessa omiaan. Nykyään pitää olla niin kovasti läsnä. Samoin nuo lasten harrastusrumbat nykyisin. Ei omassa lapsuudessa vanhemmat olisi suostuneet sellaiseen. Näin toistaiseksi lapsettoman mietteinä.

Kun viime vuosisadalla valitti neuvolassa uupumusta, sai kotiin kodinhoitajan hoitamaan lapsia ja KOTIA, jotta kaikki ei räjähtänyt käsiin vanhempien uupumuksen vuoksi.

Nykyään nuoret perheet eivät edes tiedä, mikä kodinhoitaja oli. Nykyään silloisen kodinhoitajat juoksevat tukka putkella vanhusten kodeissa, usein pikaisesti vilkaisemassa, että ovat pysyneet hengissä edellisen käynnin jälkeen.

Hyviä kommentteja teillä. Kyllä neuvolakin voi asettaa paineita. Ekan lapsen kohdalla erityisesti. Suomalaiset ovat kuuliaisia ja jos jostain asiasta neuvolassa huomautetaan, se on ahdistavaa ja sen eteen nähdään vaivaa, usein turhaankin, koska asiat ovat eri lailla kaikilla lapsilla. Taulukkovauvoja on harvassa. Nuoret koulutetut naiset puolestaan ovat täydellisyyden tavoittelijoita nykyään, joten synnytyksen pitää mennä suunnitellusti tai ahdistuu. Lapsen imettämisen pitää mennä suunnitellusti tai ahdistuu jne. Elämiä on vain yksi eikä sen ole tarkoitus olla koko ajan kaiken kontrollointia. Tämä meidän pitää oppia. Elä omaa elämääsi muista välittämättä. Kannattaa miettiä, että mitä haluan muistaa lapseni lapsuudesta: supersiistin kodin, sävysävyyn puetut lapset vai oikeasti onnellisena eläneen perheen.

Mä sain lapseni n. 30v. sitten ja silloin neuvola jäi hyvin etäiseksi. Siellä käytiin pikaisesti punnitus-pituus-rokotus ja kotiin. Nyt kun tyttärestäni tuli äiti, niin tuntuu että neuvolasta on tullut joku Stasi, joka kyttää ja kuulustelee vanhempia. Ei tyttäreni ole siitä varsinaisesti valittanut, mutta itsellä pistänyt silmään, kun on kertonut käynneistä. Vanhemmuudesta on tullut varsinaista suorittamista.

Neuvola luo varmasti paineita. Luin erästä neuvolan opasta jossa opastettiin imetysjuttuja. Sanallakaan ei mainittu, että jos imetys ei ota onnistuakseen, on aivan ok käyttää korviketta. Myöskään synnytyspelko-osiossa ei puhuttu sektion mahdollisuudesta, vaikka se olemassa onkin.

Perheiden uupumus johtuu äitien uupumuksesta joka johtaa isienkin uupumukseen.

Kas kun Suomessa pitää jokaisen perheen saada itse valita, että äiti jää kotiin ja hoitaa kaiken, koska miehet eivät voi hoitaa lapsia, koska perheellä ei ole siihen varaa, koska äidillä on huonompi palkka/ äidillä ei ole vakkarityötä/ miehellä on tärkeä työ/ keikkatyö/ mies on yrittäjä ja mitä näitä muita selityksiä onkaan.

On se kumma juttu ettei tutkimuksen mukaan Ruotsissa ollut samanlaista uupumusta. Voisiko se mitenkään johtua tasa-arvoisesta perhevapaamallista?

Olen kuullut, että jos lapsesta on herännyt pieni huoli, niin riippuen henkilökemioistakin, voi tulla lasu. Tutuilla on aiheettomia ilmoitusta.

Toisella alle 1 v tippui hoitopöydältä ja äiti vei hänet lääkäriin, koska lapsi itki kovaa.  Sen jälkeen joutui olemaan kuin tulisilla hiilillä, että eihän vain lapselle tule uutta tapaturmaa, että ei taas epäillä pahoinpitelystä. Kuitenkin lasu tuli jo tästä yhdestä ja sitten olikin perheselvittelyjen vuoro, joita ei olisi oikein jaksanut, mutta oli pakko. Apua ei saanut, vaikka oli muutenkin ylikuorimittunut ja väsynyt niin että lapsikin ehti sen yhden kerran tippua. Selvitetlyjen jälkeen on vaihtoehdot, joko jaksat itse tai otetaan lapsi pois?

Toisella lapsi tinttasi koulussa pidempiaikaista kiusaajaansa ja siitä seurasi lasu. Vanhemmat joutuivat kiireisen vuorotyöarjen keskellä käymään psykologilla, siivoamana kodin tarkastuskäyntiä varten itselle epämieluisana aikana, käymään usieta kertoja keskustelemassa,  mutta lopulta helpoin ratkaisu oli neuvotella oman lapsensa kanssa, että ei toista kertaa käyttäisi yhtä kovia otteita. Kiusajalta murtui jalka, kun kaatui.

Neuvolasta sanottiin aina että "se on perheiden oma asia", "vauvat nyt vain itkevät" ja "vauva-aikana kaikki ovat yleensä väsyneitä" kun kysyi melkein mistä tahansa. Esikoisen kanssa olisi tukea ja neuvoa kaivattu mm. nukkumisen kanssa.

Olisi kiva, kun jostain saisi apua ongelmatilanteissa. Meillä esikoinen valvotti ensimmäisen vuoden. Nuorempi on nyt 1,5-vuotias ja usein valvottaa edelleen. Viime yönä sain nukuttua pari tuntia. Neuvolassa vain kohautellaan olkia. Mistään ei saa apua lasten uniongelmiin. Mikään ei auta. Ja juu juu, on säännöllinen päivärytmi, ulkoillaan päivittäin, syödään tukeva iltapala, ei mene liian aikaisin tai myöhään nukkumaan, huoneessa on pimennysverho jne., kun näitä joku aina tulee tyrkyttämään. Ei mitään vaikutusta uniin. Minulla alkaa olla fyysisestikin paha olo tästä valvomisesta. Ei myöskään ole vapaita hoitopaikkoja missään. Olemme hakeneet niitä aikoja sitten, emme ole saaneet.

Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa neuvolasta, olen aina saanut vain tukea ja apua. Erityisesti mieleen jäi, kun sain nuorena parikymppisenä esikoiseni ja viimeisillä äitiysneuvolakäynneillä iäkäs terveydenhoitaja sanoi hyvin lämpimästi, että "minä uskon että sinä pärjäät vauvan kanssa oikein hyvin".

Enemmän väsymisen takana uskon olevan työelämän ja perheen yhdistämisen vaikeus, sekä somen antamat paineet. Nuorena olin opiskelija, ja opiskelun yhdistäminen äitiyteen tuntui paljon helpommalta kuin nyt työelämän yhdistäminen äitiyteen. En ole harrastanut ikinä mitään äitikerhoilua, vauvaryhmiä tai vauvapalstoja, enkä myöskään ole ikinä kokenut että äitiyttäni juurikaan arvosteltaisiin. Olen hyvin usein mennyt siitä mistä aita on matalin, nukkunut sohvalla Pikku Kakkosen aikaan ja pakkoulkoilun sijaan lukenut lasten kanssa kirjoja sängyssä. Lapset ovat kasvaneet hyvin, olleet hyvinvoivia ja nyt menestyvät koulussa, joten neuvolassa ei ole tietenkään tullut mitään kritiikkiä. Ainoat harvinaiset yksittäiset kritiikit ovat tulleet muilta äideiltä, koska en noudata joitakin tämän hetken kirjoittamattomia äitiyssääntöjä (lasten viihdyttäminen ja huomioiminen jatkuvasti, pakollinen ulkoilu vielä iltapäivälläkin, ruokatrendien seuraaminen jne).

Vierailija kirjoitti:

Mä sain lapseni n. 30v. sitten ja silloin neuvola jäi hyvin etäiseksi. Siellä käytiin pikaisesti punnitus-pituus-rokotus ja kotiin. Nyt kun tyttärestäni tuli äiti, niin tuntuu että neuvolasta on tullut joku Stasi, joka kyttää ja kuulustelee vanhempia. Ei tyttäreni ole siitä varsinaisesti valittanut, mutta itsellä pistänyt silmään, kun on kertonut käynneistä. Vanhemmuudesta on tullut varsinaista suorittamista.

Esikoiseni syntyi reilu kymmenen vuotta sitten. Neuvolan työntekijä oli vanhempi nainen ja käynnit oli tuo punnitus-pituus-rokotus-ulos tyylisiä.

Nuorempi syntyi muutama vuosi sitten ja neuvolakäynnit aivan erillaisia. Istuttiin tunti huoneen lattialla leikkimässä tämän ikäiseni neuvolatädin kanssa ja keskustelimme koko perheen voinnista ja vauvan vaikutuksesta arkeen. Vanhempi lapseni oli myös aina tervetullut ja hänetkin otti mukaan keskusteluun.

En kokenut sitä kyttäämisenä mutta selvästi ohjeet muuttuneet, nyt ei välitetä vain vauvan kasvusta vaan koko perheen jaksamisesta.

Ehkä meille sattui astetta parempi työntekijä joka osasi olla kuuntelija eikä kuulustelija? Ymmärrän ettei tuntemattomalle halua avata kaikkea oman perheen elämästä ja se voi mennä osaamattoman henkilön toimesta kuulusteluksi, etenkin jos on asenne että koittaa löytää vikaa ja ongelmia perheeltä.

Vierailija kirjoitti:

Neuvola luo varmasti paineita. Luin erästä neuvolan opasta jossa opastettiin imetysjuttuja. Sanallakaan ei mainittu, että jos imetys ei ota onnistuakseen, on aivan ok käyttää korviketta. Myöskään synnytyspelko-osiossa ei puhuttu sektion mahdollisuudesta, vaikka se olemassa onkin.

Ensimmäinen lapsi syntyi liian aikaisin, hän oli hyvin pieni eikä jaksanut rintaa imeä. Sairaalassa annettiin lääkeruiskulla maitoa eikä lapsi ikinä rinnalle alkanut, pullo kun on paljon helpompi lapselle. Sairaalassa tai neuvolassa ei edes yritetty auttaa.

Tästä sainkin sitten kuulla arvostelua miten korvike ei ole yhtä hyvä ja kirjaimellisesti nännit verillä pumppasin niitä maidon liruja pitkään.

Vielä kauan sen jälkeen kun maitoa ei enää tullut sain lukea ja neuvolassa kuulla miten lapsen pitäisi saada äidin maitoa. Oli syyllinen olo, miksi minä en osannut imettää ja miksi lopetin pumppaamisen, ehkä sieltä olisi tullut vielä sitä vaaleanpunaista litkua.

Kuusi vuotta myöhemmin sain toisen lapsen. Silloin pääsimme sairaalasta nopesti pois mutta hän muuttui keltaiseksi ja menimme takaisin. Lääkärin vastaanotolla kun kirjaa meitä sisään kysyi mitä lapsi syö. Maito ei ollut vielä noussut ja minun piti vastata korviketta. Niissä hormoonihuuruissa ja vieläkin tuntien syyllisyyttä etten ensimmäistä osannut imettä aloin sitten itkeä.

Ensimmäisen kerran lääkäri kääntyi katsomaan minua päin. Muistan vieläkin hyvin sen katseen mikä tuli silmälasien yli kun hän sanoi ettei välitä mitä lapselleni annan kunhan hän saa ruokaa. Kuinka hän luottaa että äidit tekevät parhaansa lastensa eteen.

Hän oli ensimmäinen ihminen joka kuuteen vuoteen sanoi etten oli huonompi jos annan korviketta!

Suomessa kytätään, muttei anneta konkreettista apua. Jos väsyt pikkulapsen kanssa, saat kyllä jonkun istumaan kotiisi sohvalle ja juttelemaan mukavia, mutta kukaan ei auta tiskivuoren kanssa tai leikitä lasta paria tuntia. Jos koululainen on yhden kilon verran(SIC) ylipainon puolella, kotiin tulee kyttäysvihko, johon pitäisi kirjata mm. vanhempien liikuntatottumukset, se montako kertaa viikossa syödään pullaa tai vanukasta, mitä liikuntaa harrastetaan perheenä jne. Vihko tulee täyttää ja palauttaa terkkarille. 

Työelämä aiheuttaa uupumista. Se kun töiden jälkeen pitää äkkiä olla ruokaa tekemässä ja läksyjä katsomassa eikä aikaa ole ihan vain olla lasten kanssa. Tämänkö takia lapset tänne synnytin? Ei mikään ihme ettei niitä enää synny koska eihän ihmisillä ole aikaa omille lapsilleen!

Vierailija kirjoitti:

Kun viime vuosisadalla valitti neuvolassa uupumusta, sai kotiin kodinhoitajan hoitamaan lapsia ja KOTIA, jotta kaikki ei räjähtänyt käsiin vanhempien uupumuksen vuoksi.

Nykyään nuoret perheet eivät edes tiedä, mikä kodinhoitaja oli. Nykyään silloisen kodinhoitajat juoksevat tukka putkella vanhusten kodeissa, usein pikaisesti vilkaisemassa, että ovat pysyneet hengissä edellisen käynnin jälkeen.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3983474/myos-potilaiden-etakonsultaatio…

AP valehtelee räikeästi ja mammoille menee täydestä. Opetelkaa lukemaan ja ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Perheiden uupumus johtuu äitien uupumuksesta joka johtaa isienkin uupumukseen.

Kas kun Suomessa pitää jokaisen perheen saada itse valita, että äiti jää kotiin ja hoitaa kaiken, koska miehet eivät voi hoitaa lapsia, koska perheellä ei ole siihen varaa, koska äidillä on huonompi palkka/ äidillä ei ole vakkarityötä/ miehellä on tärkeä työ/ keikkatyö/ mies on yrittäjä ja mitä näitä muita selityksiä onkaan.

On se kumma juttu ettei tutkimuksen mukaan Ruotsissa ollut samanlaista uupumusta. Voisiko se mitenkään johtua tasa-arvoisesta perhevapaamallista?

Onhan tämä malli ollut pitkään, ja ei äidit olleet samalla tavalla uupuneita 20-30v sitten. Ei kaikessa ole kyse perhevapaista, eikä kaikkea saa käyttää keppihevosena siihen.

Kyllä tässä on kyse nimenomaan siitä, että oma äitini laittoi 5-vuotiaan pihalle yksin siinä missä minä joudun sinne menemään mukaan. Oma äitini ei kokenut tarvetta joka itkua lohduttaa kun minä taas olen syyllisyyttä siitä kun vaikkapa korotan uhmaikäiselle äidille. Minun äidille sanottiin, että kyllä lapset kasvaa yksilöllisesti niin kuin kasvaa ja minä saan jatkuvasti tietoa kuinka 2-vuotiaan sanavarasto tai motoriset taidot ennakoivat hänen tulevaisuutta. Minun äidille sanottiin ettei leikkeihin kannata mennä mukaan ja minulle puhutaan vuorovaikutuksen merkityksestä lapsen keskelle. Minun äitini katsoi televisiota kun halusi. Minulle yksi kaveri on kertonut että päällä oleva televisio häiritsee lapsen puheen kehitystä ja itse olen nähnyt mediasta aivan varmasti ainakin satoja artikkeleita siitä kuinka nykyvanhemmilla kiinnostaa puhelin enemmän kuin lapsi ja siksi lapset eivät puhu (vaikka kukaanhan ei siis ole tutkinut lasten puhumista viime vuosikymmeninä vaan tämä on ammattilaisten mutua).

Kyllä vanhemmuudesta on tullut nykyään suoritus. Ja se ei ole vain äitien vika, vaan koko yhteiskunnan.

Kyllä se on tämä "tuottavuus-loikka" joka ajaa vanhemnat loppuun. Enemmän ja enemmän työtä ja vähemmän aikaa perheelle.

Jäin itse kotiäidiksi pienille lapsilleni, koska se oli taloudellisesti mahdollista rahoittaa osakemyynneillä.

Mutta voi sitä selkäänpuukotuksen määrää, kun töitä pitäisi tehdä, vaikka kustannan itse elämäni, mitä aiemmin lapset laittaa laitokseen sitä parempi.

Suomalaisen sydämessä ei ole perhe tai lapset, vaan raha ja bkt.

En ole ikinä ymmärtänyt vanhempia (yleensä nämä ovat äitejä) jotka uuvuttavat itsensä seuratessaan ”pakollisia” äitiyden normeja. On oltava merkkivaatteet / ulkoiltava joka päivä / koti kuin sisustuslehdestä / koko aika työ jne. EI TARVI. Ei.tarvi.