Mistä enää motivaatio verojen maksuun, olemaan hyödyllinen osa yhteiskuntaa?
Viime vuosiin asti olen ollut ylpeä suomalaisuudesta. Olen tyytyväisenä maksanut veroja, veroluonteisia maksuja, ym. Olen sokeasti uskonut siihen propagandaan, että verovaroin saamme yhteiskunnan, jossa vähäosaisellakin on ihmisarvoinen elämä.
Nyt motivaationi on nollissa. En tajua, miksi enää näkisin vaivaa, panostaisin töihin täysillä. Koen veronmaksun turhaksi. Motivaationi olla mukana tämän yhteiskunnan ylläpitämisessä on mennyt täysin.
Se kärjistyi, kun luin eilisestä Hesarista mielipidesivuilta opettajan pyynnön. Että voitaisiinko kansalaiskeräyksellä alkaa kerätä rahaa koulujen toimintaan, samalla tavalla kuin lastensairaalaan.
Viimeinen niitti. Miksi niitä veroja maksetaan ja koko ajan korotetaan, kun ei niillä saada aikaiseksi edes perusasioita: lasten hyvää koulutusta ja sairaaloita?! Verojen päälle pitäisi vielä kerätä LISÄÄ rahaa. Miksei kukaan selvitä, mihin ne verot oikeasti menevät - ja voitaisiinko esim. luopua kansanedustajien avustajista ja panostaa nekin rahat kouluihin ja lastesairaalaan?
Peräänkuulutetaan, että ihmisten pitää tehdä vapaaehtoistyötä, käydä ulkoiluttamassa vanhuksia vanhainkodeissa ja pyörittää lapsille kerhotoimintaa, kun yhteiskunnalla ei enää ole varaa. Mutta kukaan ei sano, että kansanedustajan avustajana tai kansanedustajana toimiminen voisi olla hyväntekeväisyyttä ja pyyteetöntä työtä - ei, niistä pitää saada paksu lompakko, joka vuosi hiukan paksumpi.
En minä halua mitään itselleni. Mutta haluan, että Suomen vanhukset ja sairaat hoidetaan ja lapset koulutetaan niin hyvin kuin mahdollista. Se on sivistysvaltion mittari, ei se, kuinka monta oopperaesitystä tai valtiopäivien juhlaillallista meillä järjestetään. Miksei tehdä olennaisinta ensin ja sitten katsota, jääkö rahaa olympiajoukkueen korkeanpaikanleiriin tai sairaalan johtajan syntymäpäiväjuhliin?
Katson lähipiiriäni ja olen kauhuissani.
Sukulaisellani, työikäisellä ihmisellä, pienten lasten vanhemmalla, on vakava sairaus, ennuste huono. Hän ei todellakaan saa julkisella puolella parasta mahdollista hoitoa, vaan määräysten mukaan tehottomia (halvempia) lääkkeitä on kokeiltava tietty viikkomäärä, sitten harkitaan, siirrytäänkö vahvempiin lääkkeisiin. Kun yksityislääkäriltä käy kysymässä konsultaatioapua, niin sieltä tulee selkeät ohjeet: näihin tapauksiin on saatu hyviä tuloksia näillä ja näillä lääkkeillä. Niillä kalliimmilla. Joita julkisen puolen lääkärit ovat nihkeitä jakamaan.
Kaksi ystävääni on sairastunut astmaan, hyvin rajuun ja hankalaan. Toinen töissä koulussa, toinen sairaalassa, molemmissa rakennuksissa pahat homevauriot. Kunta on vähän korjailevinaan, mitään ongelmia ei myönnetä ja työterveyslääkärin mukaan kyse on pienestä siitepölyallergiasta. Tosin sairaalan osalta on remontteihin upotettu miljoonia euroja vaikka tiedetään, että rakennusta ei voi terveeksi korjata. Mutta uuteenkaan ei ole varaa.
Sisareni sairastui myös astmaan opiskeltuaan homeisessa koulussa.
Sukulaiseni kävi terveydenhoitajan tarkastuksessa. Verenpaine oli hälyttävän korkea, lääkkeet saatava välittömästi. Hän meni pyytämään lääkäriaikaa - seuraava oli 3 kk päähän. Ei mitään tehtävissä, vaikka kyseessä oli hälyttävä tapaus ja hoitaja oli painottanut, että lääkkeet aloitettava HETI.
Toinen tuttavani yritti saada aikaa terveyskeskukseen. Varausnumero oli niin varattu, että hän ei päässyt edes jonoon. Kun hän lopulta sai jonkun kiinni ajanvarauksessa, ei aikoja sille viikolle enää ollut.
Vanhalta sukulaiselta lohkesi paikka. Hammaslääkäri paineli tilalle väliaikaisen paikan ja ajan sai puolen vuoden päähän.
Tieverkoston kunto on jo niin huono, että nopeusrajoitusten mukaan ei voi enää ajaa. Näin on kaupungin kaduilla, valtatie 1 :llä, Helsingin kehäteillä. Mies kävi eilen Helsingissä ekan kerran talven jälkeen ja oli ihan kauhistunut siitä, miten huonoon kuntoot siellä tiet oli päästetty.
Tuntuu siis, että tavallisen kansalaisen näkökulmasta ei mikään enää toimi, kuten pitäisi. En saa enkä tarvitse mitään tukia mistään. Tieverkosto ja kirjasto sekä satunnaisesti terveyskeskus ovat ainoita julkisia palveluja, joita käytän. Niin ja katuvalaistus, mutta sitäkään ei minulle enää talvella ole tarjolla yön pimeimpinä tunteina, kun tulen kotiin iltavuorosta, koska kuntamme säästää ja katuvalot sammutetaan pimeän ajaksi. Nerokasta.
En pyydä itselleni. Haluaisin vain, että niillä verovaroilla, joita maksan, hoidettaisiin ne olennaisimmat asiat. Näin ei nyt tehdä ja motivaationi on nollissa. En jaksa enää, en näe enää järkeä siinä, että osallistun tämän yhteiskunnan tekohengitykseen.
Näemmä työttömänäkin pärjää hyvin. Tuttavani ei ole ollut koko elämänsä aikana kuin satunnaisesti töissä. Taas on ollut puoli vuotta kotona. Silti on omistusomakotitalo, auto, uudempi ja kalliimpi kännykkä kuin minulla, varaa teettää kengät suutarilla, jne. Elintason saa näköjään noinkin.
Kommentit (75)
Mun kokemus Tampereen YTHS:stä on ainakin loistava. Aina saanut hoitoa ja nopeasti. Hammashoidossa on toki jonoa jos ei ole akuuttia. En odota innolla sitä että joutuu kunnalliselle täältä..
Menkää asumaan vuodeksi vaikka Nigeriaan, niin ehkä se asia valkenee teille.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 13:35"]Pikku hiljaa olen alkanut tajuta, että ainakin täällä meidän kaupungissa se on kyllä kaupungin hallinnon paperin pyörittelijät kaikenlaisine himmeleineen, moduuleineen ja visioineen, jotka päättävät, miten asiat hoidetaan. Poliitikot vain tekevät ikäviä, välttämättömiä päätöksiä ja surkuttelevat tilannetta. Myönnän olevani aika tietämätön, mutta tulee mieleen, näinköhän Arkadianmäelläkään päätetään koko valtakunnan asioista, vai olisivatkohan jotkut ihan muut kovapalkkaiset tahot. Jos näin on, kansalaisilla ei äänestämisen kautta ole käytännössä mitään vaikutusmahdollisuuksia.
[/quote]
Tampere?
Mun mielestä meillä on asiat paremmin kuin ennen. Voi vaikka katsoa keskimääräisiä elinikiä, onnettomuustilastoja tai keskiansioita. Jos joku haikailee 80-luvulle, niin laitapa pois se tietokone, kännykkä, telkkarista kaikki muut kanavat kuin 1 ja 2, osta 80-luvun auto, mieti mitä ja miten koulussa opetettiin, katso millaisia vaatteita silloin oli jne.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 15:49"]
Mun mielestä meillä on asiat paremmin kuin ennen. Voi vaikka katsoa keskimääräisiä elinikiä, onnettomuustilastoja tai keskiansioita. Jos joku haikailee 80-luvulle, niin laitapa pois se tietokone, kännykkä, telkkarista kaikki muut kanavat kuin 1 ja 2, osta 80-luvun auto, mieti mitä ja miten koulussa opetettiin, katso millaisia vaatteita silloin oli jne.
[/quote]
Voisin hyvin elää ilman tietokonetta ja kännykkä alkanut ärsyttää, kun koko ajan pitäisi olla saavutettavissa. Telkkaria en katso kuin satunnaisesti, sen verran voisin käydä vaikka elokuvisa - 80-luvulla Turussakin oli useampia elokuvateattereita, nyt enää yksi ainoa. Meillä oli ihan hyvä auto 80-luvulla, Mersu, jossa oli ilmastointi. Kelpaisi mulle kyllä. Koulussa opetettiin aika pitkälti samoja asioita kuin nytkin,mitä olen kirjoista katsonut. Lukiossa mentiin asioihin jopa paljon syvemmälle kuin tänä päivänä. Vaatteet oli paljon laadukkaampia kuin tänä päivänä. Meillä on yhä esim. 80-luvun lakanoita, laatu ihan toista kuin nyt. Jne.
Utopista mutta ihanaa olisikin jos saisimme päättää mitä veroja haluamme maksaa! Esimerkiksi minä mielelläni laittaisin verorahojani kouluihin, sairaaloihin, vanhusten hoitoon..yms yms.
Tuntuu että valtiolla on pohjaton kaivo, johon syydämme rahaa.
Äitini muisti varoittaa minua jo, kun olin lapsi, ettei suomessa voi rikastua.
Noh, nyt huomaan sen ihan oman kokemuksen perusteella pienyrittäjänä.
Valtio rankaisee yrittelijäisyyttä ja pudottaa paremmasta unelmoijat takaisin paikalleen.
Aamen.
Asutaan ulkomailla joten ei tällä hetkellä maksella veroja Suomeen, mutta karu paluu arkeen tiedossa muutaman vuoden päästä.
Olemme tiiviisti seuranneet Suomen talouden kehitystä eikä voi muuta kuin ihmetellä. Tämä lastensairaala -asia raivostuttaa toden teolla! Kansanedustajien palkkoja senkus korotetaan ja avustajien määrää lisätään, rahoitetaan jotain pirun guggenhaimia kun samaan aikaan sairaat lapset hoidetaan käyttökelvottomassa sairaalassa (tai hoidetaan ne joille tilaa riittää). Kansalaiset ja julkimot järjestävät epätoivoisesti hyväntekeväisyystapahtumia, jotta saataisiin kerättyä rahaa uuteen lastensairaalaan, eihän tää näin voi mennä?! Itse olen lahjoittanut rahaa sairaalan rakentamiseen, ainakin tiedän mihin rahani menee toisin kuin verojen kanssa!
Meillä täällä ulkomailla ei ole julkista terveydenhoitoa, mutta terveysvakuutusmaksut eivät ole päätä huimaavia ja aina saa heti hoitoa kun on tarve eikä mistään pihistellä hoidossa.
Hyvä ap! Sä olet selvästi havainnut ongelma (tai ongelmia), mutta valitettavasti se on vasta ensimmäinen vaihe. Seuraavaksi sun pitää alkaa tehdä asialle jotain. Jos haluat muutosta, niin parasta mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, on lähteä mukaan politiikkaan. Sitä kautta sinä voit vaikuttaa asioihin, ensin paikallisella tasolla ja jos keksit hyviä ratkaisuja noihin ongelmiin, niin pian myös eduskunnassa. Keskustelupalstoilla huuteleminen aiheuttaa vaan lisää tuskaa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:57"]
Utopista mutta ihanaa olisikin jos saisimme päättää mitä veroja haluamme maksaa! Esimerkiksi minä mielelläni laittaisin verorahojani kouluihin, sairaaloihin, vanhusten hoitoon..yms yms.
Tuntuu että valtiolla on pohjaton kaivo, johon syydämme rahaa.
Äitini muisti varoittaa minua jo, kun olin lapsi, ettei suomessa voi rikastua.
Noh, nyt huomaan sen ihan oman kokemuksen perusteella pienyrittäjänä.
Valtio rankaisee yrittelijäisyyttä ja pudottaa paremmasta unelmoijat takaisin paikalleen.
[/quote]
Näin se menee. Isoisäni oli yrittäjä. Isäni on yrittäjä (tosin eri alalla kuin isoisäni aikoinaan). Isäni on ihminen, joka on nuoresta asti ollut henkeen ja vereen yrittäjähenkinen, hänellä ei koskaan ollut muuta mahdollisuutta mielessä, kuin yrityksen perustaminen. Hän on onnistunut työllistämään suoraan lähes 100 ihmistä ja välillisesti vielä enemmän. Voisi siis sanoa, että hänen yrityksensä on menestynyt ihan ok.
Mutta tämä ihminen, isäni, sisimmältään ja luita ja ytimiään myöten yrittäjä, on nyt sitä mieltä, että minun tai veljeni ei kannata enää Suomessa yrittäjänä jatkaa. Yrityksen menestymis- tai edes hengissäpysymismahdollisuudet on lailla, asetuksilla, määräyksillä, erilaisilla maksuilla tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana niin vaikeiksi, ettei kannata puurtaa. Saman saa helpommalla jonkun toisen palveluksessa.
Tämä on yksi asia, joka myös minua Suomen yhteiskunnassa kauhistuttaa ja vie motivaatiotani elää ja ylläpitää tätä yhteiskuntaa täällä.
Mä olen samaa mieltä ja eri mieltä. Se, kuinka paljon kansanedustajalle maksetaan palkkaa, ei vaikuta yhtään mihinkään palveluun Suomessa. Jokainen voi laskea tämän ihan itse. Jos kansanedustajat eivät saisi palkkaa tai palkka olisi mitätön, niin silloin meidän "firman" asioista olisi päättämässä vain rikkaat tai sellaiset, jotka muuten yrittäisivät ajaa omaa etuaan. Nyt sinne sentään valikoituu ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat päättää yhteisistä asioista.
Mutta onhan tässä maassa tehtävää. Mun mielestä selkein ratkaisu olisi päättää, että mistä palveluista luovutaan, mutta tähän asiaan ei ole tullut mitään järkeviä ehdotuksia. Sen sijaan esim. kunnille tulee koko ajan lisää velvoitteita kuten nyt oppivelvollisuusajan pidentäminen, joka kasvattaa kuntien kuluja.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:17"]
Hyvä ap! Sä olet selvästi havainnut ongelma (tai ongelmia), mutta valitettavasti se on vasta ensimmäinen vaihe. Seuraavaksi sun pitää alkaa tehdä asialle jotain. Jos haluat muutosta, niin parasta mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, on lähteä mukaan politiikkaan. Sitä kautta sinä voit vaikuttaa asioihin, ensin paikallisella tasolla ja jos keksit hyviä ratkaisuja noihin ongelmiin, niin pian myös eduskunnassa. Keskustelupalstoilla huuteleminen aiheuttaa vaan lisää tuskaa.
[/quote]
Näinhän se paljolti on. Verojen keruusta ja ja kerättyjen varojen käyttämisestä päättävät eduskunta ja kuntien valtuustot. Niissä ei istu asioista päättämässä yhtään ihmistä ilman äänestäjiltä saatua valtakirjaa. Sieltä lähtee tai on lähtemättä muutos, ei kiukuttelusta palstoilla, ei vessan seinään kirjoittamisesta eikä äänestämättä jättämisestä.
Muuten olen aloittajan kanssa jokseenkin samoilla linjoilla, mutta viimeinen työttömyyttä koskeva kappaleesi on hakoteillä. Puoli vuotta työttömyyttä ei kerro vielä yhtään mistään mitään. Jos henkilöllä on ollut hyvä palkka, hänellä on myös hyvä ansiosidonnainen päiväraha. Hänellä saattaa olla myös säästöjä. Sitten kun ansiosidonnainen loppuu ja säästöt on syöty, alkaakin työttömän vähemmän ruusuinen arki. Työttömiä on täysin turha kadehtia!
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:17"]
Hyvä ap! Sä olet selvästi havainnut ongelma (tai ongelmia), mutta valitettavasti se on vasta ensimmäinen vaihe. Seuraavaksi sun pitää alkaa tehdä asialle jotain. Jos haluat muutosta, niin parasta mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, on lähteä mukaan politiikkaan. Sitä kautta sinä voit vaikuttaa asioihin, ensin paikallisella tasolla ja jos keksit hyviä ratkaisuja noihin ongelmiin, niin pian myös eduskunnassa. Keskustelupalstoilla huuteleminen aiheuttaa vaan lisää tuskaa.
[/quote]
Niin. Mutta mistä löytäisin motivaation tähän? Kun minulla on mennyt usko ja toivo tämän yhteiskunnan suhteen. Minua ei kiinnosta enää. Olen kunnallis- ja eduskuntavaaleissa useimmiten tarkkaan perehtynyt muutamaan lupaavaan ehdokkaaseen, käynyt vaalitilaisuuksissa, välillä mennyt juttelemaankin. Varmistunut, että ehdokas on samoilla linjoilla, kuin minäkin.
Mitä se auttaa? Valta turmelee.
Kolme kunnallisvaalia sitten äänestin nuorta miestä, opettajaa, jolla oli hyvin samanlaiset arvot kuin minullakin. Hänellä oli hyviä ideoita ja draivia. Äänestin häntä. Niin äänestivät monet muutkin. Hän pääsi läpi.
Tuli uudet kunnallisvaalit. Äänestin häntä taas. Hänestä tuli niissä vaaleissa kunnan ääniharava, oikein kirkkaasti sai enemmän ääniä kuin kukaan muu ja pääsi kaupunginvaltuustossa hyviin tehtäviin.
Sitten tapahtui jotain. Valta kihahti miehellä hattuun. Jopa paikallislehdessä kirjoitettiin hänen öykkäröinnistään. Saamiensa äänien perusteella hän alkoi vaatia kaikenlaista - ei kuntalaisille, vaan ITSELLEEN. Olihan hän oikeutettu, koska oli saanut paljon ääniä! Yhteisten asioiden hoitamisen sijaan hän alkoi hoitaa omia asioitaan. En tiedä, miten hän opettajantyönsä ja perheensä jaksoi hoitaa, kaikenmaailman edustustehtäviä ja järjestöpaikkoja alkoi olla niin paljon. Sitten hän meni ja vaihtoi puoluetta, kun ei saanut siinä puolueessa, jonka listoilla alunperin oli, omia henkilökohtaisia tavoitteitaan läpi.
Sepä uusi puolue oli sellainen, jota en suin surminkaan olisi äänestänyt heidän mielipiteidensä vuoksi. Koin itseni suuresti petetyksi.
Kyseinen mies yritti sitten eduskuntaan. Sattumalta kävelin ohi, kun hän piti vaalitilaisuutta ostoskeskuksessa. Mies oli muuttunut, poissa oli se palo ja ajatukset, joita alunperin olin äänestänyt. Nyt hän oli vain omaa erinomaisuuttaan täynnä. Eduskuntaan hän ei sentään päässyt.
Tämän vuoksi en halua mennä politiikkaan.
Hyvin suuri osa suomalaisista saa valtiolta enemmän kuin koskaan maksaa veroina takaisin. Onhan tässä maassa epäkohtia ja paljonkin, mutta itse kyllä maksan veroni ihan tyytyväisenä, kun ajattelen esimerkiksi sitä koulutusta, jonka olen saanut, ja sitä, kuinka vähän joudun terveydenhoidostani maksamaan, kun verrataan todellisiin kustannuksiin.
Totta kai kaikki on aina suhteellista, nyt menee aika pirun paljon paremmin kun joskus suurten nälkävuosien aikaan. Mutta toisaalta Suomessa menee suhteutettuna aika surkeasti, kun vertaa, miten paljon parempia palveluja vaikkapa joissakin Euroopan maissa saa, pienemmällä verotaakalla.
Kaikki riippuu aina siitä, mihin lähtee vertaamaan. Mä vertaan mieluummin Länsi-Euroopan maihin kuin kehitysmaihin, parempaan meidän pitää pyrkiä eikä hehkutella miten paljon paremmin meillä menee kuin pahnanpohjimmaisilla.