Lue keskustelun säännöt.
VANHEMPI! Kirjoita tähän ketjuun syyt, miksi olet/olit uupunut
18.12.2020 |
Aloitin ketjun, koska haluan kuulla vanhempien itsensä kertomuksia uupumuksesta.
Olen lukenut valtavan määrän kommentteja somevanhempien kilpailuhenkisestä kulissielämästä. Nämä kommentoijat eivät kuitenkaan koskaan itse ole kuvailemansa kaltaisia vanhempia. Tai jos olivatkin, niin tarinaan kuuluu romahdus, armollisuuden opettelu ja toipuminen. Suuri osa kommenteista on epämääräisiä tyyliin "nuoret vanhemmat" tai "nykyvanhemmat". Arvelen, että ainakin osa kommentoijista perustaa väitteensä henkilöön, joita ei oikeasti tunne: etäisempiin sukulaisiin, tuttaviin tai heidän tuttaviinsa, ammattibloggaajiin tai median luomiin stereotypisiin hahmoihin.
En väitä, etteikö esimerkiksi Hesarin jutun kuvaamia asioita olisi lainkaan olemassa, mutta itseni (olen leikki-ikäisen äiti) ja kaikkien tuntemieni vanhempieni kohdalla syyt ovat aivan muualla. Palaan omasta puolestani näihin syihin myöhemmin.
Vain harva uupunut kertoo itse uupumuksensa syistä. Joten sana on vapaa, kertokaa.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ahdistunut enkä uskalla hakea apua ettei lastani oteta minulta pois. Netti pullollaan tarinoita tälläisestä kun erehdyt jotain sanomaan. Lapsenhoito ahdistuneena ja väsyneenä on uuvuttavaa.
Muista, että niissä tulee ilmi vain toisen puolen kertomus ja taatusti on paljon muitakin syitä jonkun huostaanoton takana, mitä itse vanhempi jättää kertomatta.
Minullakin on ahdistusta, mihin en ainakaan vielä ole apua hakenut, kun sama pelko se vaikuttaa itsellänikin. En kyllä näe syytä miksi minun lapsi vietäisiin, kun ei vaikuta millään muotoa lapsen/lapsen asioiden hoitoon. Ennemminkin töihin/opiskeluun.Mutta jos ei ole? Keksit nyt ihan puhtaasti mutuja. Jos näiden äitien puheissa ei esiinny muuta, et voi myöskään sanoa, että siellä oli kyllä varmasti sitä ja tätä. Minusta kyllä kuulostaa täysin mahdolliselta, että jopa ahdistuksesta voidaan viedä lapset. Katso, huostaanotto on iso bisnes ja sellaisessa syy kun syy kelpaa, jos sillä tienaa. Jos sinua pidetään ei kykenevänä hoitamaan omia asioita, kuten työtä tai opiskeluja, niin mitä luulet, että sinua pidetään kyvykkäänä hoitamaan lasta?
Meillä on naapureina ollut päihdevanhempia, joista on tehty ties miten monta lasua, eikä lapsia ole vieläkään sijoitettu mihinkään.tämä vie uskon, että niiltäkään vietäisiin, jotka oikeasti hoitavat niitä lapsia ja pitää heistä huolen.
Suomessa päihteet ovat niin yleinen asia ettei se näköjään aiheuta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ahdistunut enkä uskalla hakea apua ettei lastani oteta minulta pois. Netti pullollaan tarinoita tälläisestä kun erehdyt jotain sanomaan. Lapsenhoito ahdistuneena ja väsyneenä on uuvuttavaa.
Muista, että niissä tulee ilmi vain toisen puolen kertomus ja taatusti on paljon muitakin syitä jonkun huostaanoton takana, mitä itse vanhempi jättää kertomatta.
Minullakin on ahdistusta, mihin en ainakaan vielä ole apua hakenut, kun sama pelko se vaikuttaa itsellänikin. En kyllä näe syytä miksi minun lapsi vietäisiin, kun ei vaikuta millään muotoa lapsen/lapsen asioiden hoitoon. Ennemminkin töihin/opiskeluun.Mutta jos ei ole? Keksit nyt ihan puhtaasti mutuja. Jos näiden äitien puheissa ei esiinny muuta, et voi myöskään sanoa, että siellä oli kyllä varmasti sitä ja tätä. Minusta kyllä kuulostaa täysin mahdolliselta, että jopa ahdistuksesta voidaan viedä lapset. Katso, huostaanotto on iso bisnes ja sellaisessa syy kun syy kelpaa, jos sillä tienaa. Jos sinua pidetään ei kykenevänä hoitamaan omia asioita, kuten työtä tai opiskeluja, niin mitä luulet, että sinua pidetään kyvykkäänä hoitamaan lasta?
Iso bisnes my ass. Kunnalle on älyttömän kallista sijoittaa lasta, siihen souviin ei TODELLAKAAN aleta kepoisin perustein. Eivät ne sijoituspaikkojen omistat niitä päätöksiä tee. Eri asia toki on, millainen sossu milläkin paikkakunnalla sattuu olemaan. Joukkoon mahtuu varmasti myös sellaisia, joiden tekemisiin pitäisi puuttua.
Yleisesti ottaen päämäärä on kuitenkin aidosti auttaa.
Kuten itsekin sanot, joukkoon mahtuu. Mistä sinä tiedät, ettei nämä jotka ovat kirjoittaneet asiasta ole kohdannut juuri sitä, sitä jonka juttuihin pitäisi puuttua? Et sinä itse sitä sossutätiä päätä, joten kyse on siis tuurista.
He ovat siellä töissä, siinä ei ole mitään aitoa. He sulkevat puhelimensa päivän päätteeksi ja silloin loppuu heidän "aito" auttaminen. Työajan aikana he tietenkin pyrkivät välttämään virkavirheitä.
Joka ikinen joka ottaa heihin yhteyttä ottaa riskin, koska kun pyörät lähtevät käyntiin, sinä et sitä itse enää pysäytä tai määrää missä mennään.
Riski on myös se, ettei hae apua, vaikka olisi tarve.
Voisitko perustaa oman ketjuun, jossa voit vaahdota asiasta? Toivoisin, ettei tämä aloittamani ketju muutu jankkaukseksi sossutätien ammattitaidosta, vaan pysyy alkuperäisessä aiheessa eli uupumuksen syissä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ahdistunut enkä uskalla hakea apua ettei lastani oteta minulta pois. Netti pullollaan tarinoita tälläisestä kun erehdyt jotain sanomaan. Lapsenhoito ahdistuneena ja väsyneenä on uuvuttavaa.
Muista, että niissä tulee ilmi vain toisen puolen kertomus ja taatusti on paljon muitakin syitä jonkun huostaanoton takana, mitä itse vanhempi jättää kertomatta.
Minullakin on ahdistusta, mihin en ainakaan vielä ole apua hakenut, kun sama pelko se vaikuttaa itsellänikin. En kyllä näe syytä miksi minun lapsi vietäisiin, kun ei vaikuta millään muotoa lapsen/lapsen asioiden hoitoon. Ennemminkin töihin/opiskeluun.Mutta jos ei ole? Keksit nyt ihan puhtaasti mutuja. Jos näiden äitien puheissa ei esiinny muuta, et voi myöskään sanoa, että siellä oli kyllä varmasti sitä ja tätä. Minusta kyllä kuulostaa täysin mahdolliselta, että jopa ahdistuksesta voidaan viedä lapset. Katso, huostaanotto on iso bisnes ja sellaisessa syy kun syy kelpaa, jos sillä tienaa. Jos sinua pidetään ei kykenevänä hoitamaan omia asioita, kuten työtä tai opiskeluja, niin mitä luulet, että sinua pidetään kyvykkäänä hoitamaan lasta?
Iso bisnes my ass. Kunnalle on älyttömän kallista sijoittaa lasta, siihen souviin ei TODELLAKAAN aleta kepoisin perustein. Eivät ne sijoituspaikkojen omistat niitä päätöksiä tee. Eri asia toki on, millainen sossu milläkin paikkakunnalla sattuu olemaan. Joukkoon mahtuu varmasti myös sellaisia, joiden tekemisiin pitäisi puuttua.
Yleisesti ottaen päämäärä on kuitenkin aidosti auttaa.
Kuten itsekin sanot, joukkoon mahtuu. Mistä sinä tiedät, ettei nämä jotka ovat kirjoittaneet asiasta ole kohdannut juuri sitä, sitä jonka juttuihin pitäisi puuttua? Et sinä itse sitä sossutätiä päätä, joten kyse on siis tuurista.
He ovat siellä töissä, siinä ei ole mitään aitoa. He sulkevat puhelimensa päivän päätteeksi ja silloin loppuu heidän "aito" auttaminen. Työajan aikana he tietenkin pyrkivät välttämään virkavirheitä.
Joka ikinen joka ottaa heihin yhteyttä ottaa riskin, koska kun pyörät lähtevät käyntiin, sinä et sitä itse enää pysäytä tai määrää missä mennään.Riski on myös se, ettei hae apua, vaikka olisi tarve.
Voisitko perustaa oman ketjuun, jossa voit vaahdota asiasta? Toivoisin, ettei tämä aloittamani ketju muutu jankkaukseksi sossutätien ammattitaidosta, vaan pysyy alkuperäisessä aiheessa eli uupumuksen syissä.
AP
Minä en vaahtoa asiasta, vaikka olen eri mieltä kuin sinä. Kivaa, jos sinusta sellainen kaikki myötäilee keskustelu on antoisaa.
En, halua perustaa omaa ketjua, vaan osoittaa ymmärrystä ihmiselle, joka näki ja koki asiat eri tavalla kuin sinä.
Sinunlaisia pääpuskaan laittajia löytyy. Kaikki on niin kivaa ja hyvää ja virheetkin ovat jossain kaukana ja koskettavat ehkä 0.001%.
Minä voin kyllä poistua ja sinä voit jatkaa tätä naivia ajatteluasi, jossa kaikki päättyy hyvin ja kaikilla on vain positiivista sanottavaa, mitä nyt pikku uupumus vaivasi vauva-ajan ja kunhan ojensi kätensä ihana apujoukko saapui valkoisilla hevosilla ratsastaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ahdistunut enkä uskalla hakea apua ettei lastani oteta minulta pois. Netti pullollaan tarinoita tälläisestä kun erehdyt jotain sanomaan. Lapsenhoito ahdistuneena ja väsyneenä on uuvuttavaa.
Muista, että niissä tulee ilmi vain toisen puolen kertomus ja taatusti on paljon muitakin syitä jonkun huostaanoton takana, mitä itse vanhempi jättää kertomatta.
Minullakin on ahdistusta, mihin en ainakaan vielä ole apua hakenut, kun sama pelko se vaikuttaa itsellänikin. En kyllä näe syytä miksi minun lapsi vietäisiin, kun ei vaikuta millään muotoa lapsen/lapsen asioiden hoitoon. Ennemminkin töihin/opiskeluun.Mutta jos ei ole? Keksit nyt ihan puhtaasti mutuja. Jos näiden äitien puheissa ei esiinny muuta, et voi myöskään sanoa, että siellä oli kyllä varmasti sitä ja tätä. Minusta kyllä kuulostaa täysin mahdolliselta, että jopa ahdistuksesta voidaan viedä lapset. Katso, huostaanotto on iso bisnes ja sellaisessa syy kun syy kelpaa, jos sillä tienaa. Jos sinua pidetään ei kykenevänä hoitamaan omia asioita, kuten työtä tai opiskeluja, niin mitä luulet, että sinua pidetään kyvykkäänä hoitamaan lasta?
Iso bisnes my ass. Kunnalle on älyttömän kallista sijoittaa lasta, siihen souviin ei TODELLAKAAN aleta kepoisin perustein. Eivät ne sijoituspaikkojen omistat niitä päätöksiä tee. Eri asia toki on, millainen sossu milläkin paikkakunnalla sattuu olemaan. Joukkoon mahtuu varmasti myös sellaisia, joiden tekemisiin pitäisi puuttua.
Yleisesti ottaen päämäärä on kuitenkin aidosti auttaa.
Kuten itsekin sanot, joukkoon mahtuu. Mistä sinä tiedät, ettei nämä jotka ovat kirjoittaneet asiasta ole kohdannut juuri sitä, sitä jonka juttuihin pitäisi puuttua? Et sinä itse sitä sossutätiä päätä, joten kyse on siis tuurista.
He ovat siellä töissä, siinä ei ole mitään aitoa. He sulkevat puhelimensa päivän päätteeksi ja silloin loppuu heidän "aito" auttaminen. Työajan aikana he tietenkin pyrkivät välttämään virkavirheitä.
Joka ikinen joka ottaa heihin yhteyttä ottaa riskin, koska kun pyörät lähtevät käyntiin, sinä et sitä itse enää pysäytä tai määrää missä mennään.Riski on myös se, ettei hae apua, vaikka olisi tarve.
Voisitko perustaa oman ketjuun, jossa voit vaahdota asiasta? Toivoisin, ettei tämä aloittamani ketju muutu jankkaukseksi sossutätien ammattitaidosta, vaan pysyy alkuperäisessä aiheessa eli uupumuksen syissä.
AP
Minä en vaahtoa asiasta, vaikka olen eri mieltä kuin sinä. Kivaa, jos sinusta sellainen kaikki myötäilee keskustelu on antoisaa.
En, halua perustaa omaa ketjua, vaan osoittaa ymmärrystä ihmiselle, joka näki ja koki asiat eri tavalla kuin sinä.
Sinunlaisia pääpuskaan laittajia löytyy. Kaikki on niin kivaa ja hyvää ja virheetkin ovat jossain kaukana ja koskettavat ehkä 0.001%.
Minä voin kyllä poistua ja sinä voit jatkaa tätä lapsellista ajatteluasi, jossa kaikki päättyy hyvin ja kaikilla on vain positiivista sanottavaa, mitä nyt pikku uupumus vaivasi vauva-ajan ja kunhan ojensi kätensä ihana apujoukko saapui valkoisilla hevosilla ratsastaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tukiverkkoja eikä lastenhoitoapua mistään koskaan, useampi pieni lapsi ja mulla vaativa työ. Tästä kombosta olin keskitasoisesti uupunut. Nyt sitten tän kaiken päälle sairastuin pahaan unettomuuteen ja saan nukuttua suunnilleen 3h yössä. Päivät on jaksettava ilman päiväunia ja saikkua en saa. NYT olen ihan helvetin uupunut tai oikeastaan loppuunpalanut.
Ksikenlsisia lääkkeitä kokeiltu mutta silti joka saakelin yö herän klo 03 ja valvon tuskaisena aamuun. Ja klo 6.30 sitten ylös ja töihin!
Niin, eivät ne nykyvauvatkaan nuku yhtään sen paremmin kuin aiemmin. Vaikka on some ja kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut koskaan lapsen takia uupunut, tottakai joskus väsytti.
Syötin vauvaa ja nukuimme.
Lepäsin välillä kun lapsi oli päiväunilla.
Lapsuuden raskaat kokemukset painoivat ja oli raskas olo sen takia.
Vieläkin tuntuu ne, kehossakin.
Apua en saanut eikä sitä uskaltanut puhua mitään th:ssa.
Ei ollut tukiverkkoja, joista olisi ollut apua. Kun oma äiti ja anoppi tulivat kylään, he tulivat passattaviksi. Siinä sivussa arvostelivat äitiyteni ja polkivat maan rakoon. Kaiken tein väärin. Jälkeensä jättivät tiskit ja pahan mielen, siinä kaikki. Se vaikutti eniten henkiseen uupumiseen, etten kelvannut äitinä kenellekään, vaikka mitä olisin tehnyt. Miehenikin arvosteli ja vertasi omaan äitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tukiverkkoja eikä lastenhoitoapua mistään koskaan, useampi pieni lapsi ja mulla vaativa työ. Tästä kombosta olin keskitasoisesti uupunut. Nyt sitten tän kaiken päälle sairastuin pahaan unettomuuteen ja saan nukuttua suunnilleen 3h yössä. Päivät on jaksettava ilman päiväunia ja saikkua en saa. NYT olen ihan helvetin uupunut tai oikeastaan loppuunpalanut.
Ksikenlsisia lääkkeitä kokeiltu mutta silti joka saakelin yö herän klo 03 ja valvon tuskaisena aamuun. Ja klo 6.30 sitten ylös ja töihin!
Nyt jotain muutosta. Sairaslomaa edes!
Kolme lasta pienehköllä ikäerolla. Esikoinen oli 5-vuotias kun kuopus syntyi.
Kotiäitinä vielä oli homma hanskassa. Kahdella vanhemmalla lapsella todettiin neurologisia pulmia.
Oli useampaa terapiaa, lääkäriä, neuvolaa tms. Ei ollut yhtään viikkoa etteikö olisi ollut jotain noista ja pahimmillaan joka päivä tai useampi juttu päivässä kun olin sopinut samalle päivälle kaikki ettei tarvitse joka päivä mennä.
Huonot yöunet.
Kuopus oli 3-vuotias kun kävin vuoden lisäkoulutuksen ja siitä suoraan työelämään. Sumplimista töiden ja kuntoutusten välissä. Tein vuorotyötä yhdessä kohtaa kun en muuten olisi voinut hoitaa lasten kuntoutuksia. Ei ollut ikinä lepopäiviä.
Lapsia ei saatu kovin usein hoitoon.
Itkin töissä kun olin niin loppu.
En edes tajunnut että oli burn out.
Tein päätöksen ja jättäydyin pois työelämästä.
Elämäni paras päätös!
Tuli vielä neljäs lapsi. Helppo ja kiltti vauva.
Arki alkoi helpottaa vanhempien lasten osalta ja kuntoutukset kantoivat hedelmää.
Nyt olen toipunut uupumuksesta mutta kokoaikatöihin ei minusta vielä ole. Jotain pieniä keikkoja teen ja se on mukavaa.
Arki sujuu nyt kivasti.
On fiksut teinit joista olen super ylpeä!
Nepsyjutut on enää häivähdys silloin tällöin.
Kauan sitä kestää näköjään toipua. Useita vuosia ja vieläkään en ihan täysin toipunut ole koska säännölliseen työelämään ei minusta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin kärsiä unettomuudesta esikoisen vauva-aikana. Tilanne parani muutaman vuoden päästä ja aloin odottaa toista lasta. Oli keskenmenojakin ennen sitä, rankkoja fyysisesti ja henkisesti. Kuopuksen raskausaikana unettomuus palasi, töissä oli yt:t ja käsittelin samaan syssyyn toisen vanhempani sairautta, niitä keskenmenoja ja pelkäsin päivittäin syntymättömän lapsen puolesta.
Kuopuksen vauvavuosi oli ihana. Oli aikaa esikoisellekin ja tervetullut tauko työelämästä, vauvakin nukkui hyvin, minä myös. Sitten palasin töihin. Ei saatu lapsia samaan hoitopaikkaan. Aamulla hirveä ralli ennen seitsemää. Vein ja hain eskarilaista vapaapäivinä (vuorotyö) tunnollisesti taapero kainalossa. Ei itsellä vapaapäiviä, kello soi joka aamu. Toisen vanhempani sairastelu. Isovanhemman kuolema. Tuli esikoisen koulu. Huoli miten pärjää yksin, kun työt ei joustaneet. En sitten saanutkaan pariin kriittiseen vuoteen edes lomaa kesä-heinäkuussa, joten tuon pienen koululaisen oli vain puolet kesästä pärjättävä. Ja eihän hän pärjännyt. Puolison kanssa yhteistä aikaa nolla. Läpsystä vaihtoon. Rahahuolia, kun ei jaksanutkaan tehdä täyttä työaikaa. Jatkuvaa säätöä lastenhoidon suhteen. Lisää unettomuutta. Päiväkotiin sukset tiistaina ja keskiviikkona luistimet, koulussa sukset maanantaina ja luistimet perjantaina. Vasukeskustelu. Koulun arviointikeskustelu. Vie harrastukseen. Pese pyykit, laita ruoka, käy kaupassa. Huomenna uusiksi. Kaverisynttäreille lahja, päiväkodin tonttujuhla. Wilmaviestit. Tee vuorotyötä äläkä ikinä nuku tai vietä lapsesi kanssa aikaa. Mihinkään et riitä, pomo syyllistää kun lapsi on sairas, lapsi itkee kun olet iltavuorossa. Siinä se. Ja mulla oli sentään osallistuva puoliso joka teki osansa.
Enempää lapsia ei tule.
Autisti lapsen/nuoren toiminnanohjauksen pulmat ja tuen tarve jatkuvasti ja koneistoja vastaan tappeleminen, jotta nuori saisi kuntoutusta, joka hänelle lain mukaan kuuluu, mutta jota ei haluta tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Olen luonteeltani introvertti ja tarvitsen paljon omaa rauhaa yksin, jotta palautuisin rasituksista.
- omaa tukiverkostoa ei ole. Isovanhemmat ovat harvoin auttaneet hyvin pitkin hampain muutamia tunteja kerrallaan.
- toisella lapsista on fyysisiä erityistarpeita, joiden kanssa kyllä voi elää, mutta jotka vaativat ajoittain tarkkuutta ja esim. päiväkodissa erityisjärjestelyjä ”normaaliin” lapseen verrattuna.
- hoitovapaalla opiskelin lasten uniaikaan ja todellakin väsyin. Jälkiviisaana olisin laittanut lapset päiväkotiin, mutta silloin sekä lähipiiri että päiväkoti aukoivat päätään siitä, ettei minulla ole oikeaa syytä laittaa lapsia hoitoon.
- omat traumat nousivat pintaan toisen lapsen syntymän jälkeen. Niiden käsittely vei voimavaroja, vaikka toki ne oli hyvä saada surtua pois.
- Totaalinen yksinäisyys. Asuimme ulkomailla ja olimme molemmat ensin töissä, työpaikalla oli mun ainoat sosiaaliset kontaktit. Lasten synnyttyä ei ollut ketään. Asuinmaassamme ei ollut mitään järjästettyä toimintaa vauvoille ja vanhemmille (perhekerhoja, vauvamuskareita tms.) eli olin lasten kanssa aina yksin miehen ollessa pitkiä päiviä töissä ja työmatkoilla.
- Hoitamatta jäänyt synnytyksen jälkeinen masennus äityi todella pahaksi.
- Turvaverkkojen täydellinen puuttuminen. Pakko jaksaa vaikka olisi ollut miten paha olo tai sairas, koska kukaan muu ei olisi huolehtinut lapsista jos en olisi pystynyt.
Siivooja kävi, ei ollut ongelmia siisteystason kanssa. Ei ollut mahdollista „opetella lepäämään enemmän“ koska nukuin joka tapauksessa jokaisen mahdollisen minuutin. Mies hoiti yöheräilyt viikonloppuisin. Yksinäisyys ja masennus eivät sitäpaitsi olisi loppuneet nukkumalla tai muuten lepäällä.
Palasimme kotimaahan, sain apua masennukseeni, sain uusia sosiaalisia kontakteja perhekerhosta, lapset pääsivät päiväkotiin ja minä vähitellen töihin. Siitä se alkoi vähiteööen sujua niin hyvin että muutamia vuosia myöhemmin rohkaistuimme yrittämään kolmatt lasta. Hänen vauva-aikansa oli aivan erilainen eikä ollenkaan uuvuttava.
Koen edelleen syyllisyyttä siitä, etten pstynyt olemaan parempi äiti kahden ensimmäisen lapsen ensimmäisinä vuosina.
Mun pahimmat:
Ekan lapsen refleksitauti, eka vuosi pelkkää huutoa.
Ekan lapsen koulukiusaaminen 4lk. Se avuttomuus.
Tokan lapsen sopeutumattomuus hoitoon ja myöhemmin kouluun. Autismin kurjon dg oli helpotus ja vanhempiin kohdistuvien vaatimusten sijaan aloimme saada apuakin.
Nyt teini-ikäiset lapset edelleen kotona ja tarvitsevat vanhempia jo paljon vähemmän, mutta ilman mitään lepotaukoa alkaa jo vastuu ikääntyvistä vanhemmista. Olisin tarvinnut vähän aikaa elpyä tämä parinkymmenen vuoden hoivavastuun jälkeen, mutta ei näköjään.
Kohta 3 -vuotiaalla lapsellani (ainut) flunssakierre ollut 3,5kk, nukkuu huonosti koko ajan. Viikossa vain 1-2 kohtuullisen hyvin nukuttu yö. Hän herättää monesti just silloin kun alan itse saamaan unen päästä kiinni, valvottuaan ensiksi lähes tunnin. Viime yönä tätä tapahtui 3-4 krt peräkkäin, uudelleen ja uudelleen kidutusta. Ei tätä jaksa enää tajuan että vanhemman uupumus on alkanut, merkit täyttyy. Etääntynyt lapsestani emotionaaliset, jatkuva väsymys. En ole enää se vanhempi, joka olin ja olisin ilman tätä yökidutusta. Lapseni isän kanssa asutaan erillään, hän päivittäin hoitaa lasta aktiivisesti. Minä töissä tietenkin. Työ on ollut henkireikä, mutta nyt uupumus alkaa vaikuttaa myös työhön. Tukiverkot melkein olemattomat. Kukaan ei pysty tulee yöksi tänne mun paikalle, että saisin vaikka nukkua 2-3yötä putkeen kunnolla. En varmaan edes osaa nukkua enää kunnolla. Olen yli 40v.
Kuten itsekin sanot, joukkoon mahtuu. Mistä sinä tiedät, ettei nämä jotka ovat kirjoittaneet asiasta ole kohdannut juuri sitä, sitä jonka juttuihin pitäisi puuttua? Et sinä itse sitä sossutätiä päätä, joten kyse on siis tuurista.
He ovat siellä töissä, siinä ei ole mitään aitoa. He sulkevat puhelimensa päivän päätteeksi ja silloin loppuu heidän "aito" auttaminen. Työajan aikana he tietenkin pyrkivät välttämään virkavirheitä.
Joka ikinen joka ottaa heihin yhteyttä ottaa riskin, koska kun pyörät lähtevät käyntiin, sinä et sitä itse enää pysäytä tai määrää missä mennään.