Jestas, että voi ihmisen mieli tehdä yöllä kärpäsestä härkäsen
Laitettiin eilen vihdoin miehen kanssa jouluvalot ulos. Valonauha olikin yllättävän pitkä, kierrettiin se sitten kolmeen kertaan kadulle näkyvän ison ikkunan ympärille.
Fine.
Yöllä heräsin kolmen aikaan ahdistavan painostavaan tunteeseen, sydän hakkas ja hävetti kuin olisi isonkin vääryyden ja mokan tehnyt. Ajatuksissani murehdin sitä, että tuliko siitä nyt liian kirkas kun on valot kolmeen kertaan kierrettynä, ja "mitähän naapuritkin ajattelee", ollaanko naurun aiheena. Miksi en tyytynyt laittamaan valoja sisäpihalle, josta ne eivät niin olisi loistaneet muille. Jne.
Nyt aamullahan nämä ajatukset ja se kauhun tunne tuntuvat ihan pöljiltä. Valomme eivät eroa juuri muiden valoista. Lähinaapurillakin on kolmet valot ja yhdet niistä ihan neonsiniset vieläpä.
Voi ihmismieli.
Kommentit (6)
Nuo keskellä yötä iskevät paniikkiajatukset ovat välillä ihan käsittämättömiä. Kerran heräsin keskellä yötä ihan hirveän ahdistuneena, kun en ollut ennen nukkumaanmenoa laittanut kuivattuja kikherneitä likoamaan, enkä ollut varma pitikö niitä tulla siihen ruokaan, jota aioin tehdä lounaaksi. Tuo tuntui unenpöpperössä ihan maailmanlopulta, enkä kyennyt moneen tuntiin nukahtamaan uudelleen. Aamulla olin ihmeissäni reaktiostani. Eikä niitä kikherneitä lopulta edes tarvittu siihen ruokaan, mutta vaikka niitä olisi reseptissä ollutkin, niin ilmankin olisi varmasti pärjännyt :D
Eipä se nukkuminenkaan aina hääviä ole, näen usein painajaisia. Toistuvasti sellaista missä minussa on loisia ja ne puskee ihosta sisään tai ulos. Ei jaksa.
Toi on tuttua ja lähinnä työasioihin liittyen. Nykyään ei mikään hätkäytä, koska voisin jäädä eläkkeelle heti kun siltä tuntuu. Mutta tosiaan aikoinaan tuli herättyä milloin minkäkin työasian takia, oli isot talolainat päällä ja työttömäksi ei voinut jäädä tai kaikki olisi romahtanut. Ei minua nyt sentään mitkään jouluvalot tai vastaavat ole koskaan yöunia vieneet, mutta tosiaan muuten tuttu tunne.
Näin on. Yöllä valvominen pitäis olla kiellettyä.