Elän lapseni kanssa eri yhteiskuntaluokissa

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 20:56"]Aika pinnallinen on lapsesi, jos raha on ainoa arvostuksen mittari :( Aika kamalalta kuulostaa näin äitienpäivänä. Oletteko lapsen isän kanssa millaisissa väleissä? Olisiko hän sen verran sivistynyt, että voisi puhua lapsellenne vanhempien ja kaikkien ihmisten ihmisarvosta heidän asemastaan riippumatta ? Kasvatuskeskustelun paikka siis.

[/quote]Hänen isänsä on sivistynyt, mutta luulen, että lapselle isän puhe menisi toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos. Kunnioittaa isäänsä kyllä muuten.

En varsinaisesti ymmärtänyt, mikä tässä on se asia, joka pitäisi parantaa?
Se, että elätte eri yhteiskuntaluokissa? Siihen varmaan auttaa ainoastaan se, että kohotat omaa yhteiskunnallista asemaasi. Isää ei kuitenkaan varmaan voi kieltää hankkimasta pojalleen tavaraa.

Vai sekö, että poika ei arvosta köyhiä? Siihen ei varmaan auta muu kuin asennekasvatuksen yrittäminen. Eli yrität sinnikkäästi yrität selittää lapselle, että on muitakin arvoja kuin raha. Tulokset tuskin hetkessä näkyvät, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa ja ainakin olet yrittänyt...

Mistä päättelette, että lapseni on poika?

Ajatella, jos exäsi ei hankkisi teinillesi mitään. Entä sitten? Sitten marisisit täällä sitä, kuinka hankalaa on elämä, kun koskaan ei mitään mistään lapsikaan saa. Itse olisin iloinen, jos exä kykenisi kustantamaan lapsille joskus jotain. Mutta eipä kykene. Ei sekään mun maailmaa kaada, siitäpä vain on kykenemättä. Minä ja lapset elämme kohtuullsita elämää ilman isältä saatuja tavaroita tai mammonaa. Elintaso meillä kaikilla suurinpiirtein sama.

Jotain asennekasvatusta pitää tehdä.

Yhteiskuntaluokkaan kuuluu paljon muutakin kuin varallisuus. Että ihan samassa yhteiskuntaluokassa olette lapsesi kanssa vaikka lapsesi isä syytääkin lapselle rahaa ja omaisuutta.

Asennekasvatusta peliin!!!

Vaikuttaa siltä, että lapsesi on miehesi ainoa ja täten hänen silmäteränsä. Kun lapsi ei asu hänen luonaan, miehesi haluaa osoittaa materian muodossa lapsen olevan hänelle tärkeä. Voisit jutella lapsesi kanssa hänen asenteestaan köyhiin?

Poikasi on tottunut leveään elämään. Eikä muuta suvaitse.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 20:28"]

Onneksi Suomessa ei yhteiskuntaluokkien erot ole suuret, vaikka varallisuuserot voivat ollakin. Kyllä sinäkin voit ryhtyä harrastamaan golfia, käydä teatterissa ja harrastaa muita parempien yhteiskuntaluokkien harrasteita, vaikka kerrostalossa asutkin. Voit myös hankkia korkeakoulututkinnon.

[/quote]

Lapseni kaverit ovat myös rikkaita ja lapseni ei tunnu arvostavan minua tai muita köyhiä pätkääkään."

Ovat ne suuret. Oopperalipun hinnalla tai golf-kentä maksuilla ei ole mitään merkitystä rikkaalle mutta tavalliselle kansalle nekin ovat menoerä joka asettaa rajoituksensa. Sivistystasollasi tai koulutuksellasi ei ole merkitystä jollei sinulla ole varaa kuluttaa . Korkeakoulututkinnolla pääsee ylempään keskiluokkaan mutta edes lääkärit jotka ovat parhaiten palkattuja eivät rikastu palkallaan jolleivat ryhdy yrittäjiksi. Suomessa on kova tarve kieltää yhteiskuntaluokkien olemassa olo jotta ihmiset eivät ymmärtäisi että tavallisen kansan rikkaan edut ovat ristiriidassa ja äänestäisi "väärin". Kuitenkin tuloerot pääomatuloja sekä osinkoja saavien rikkaiden ja palkkatuloja saavan tavallisen kansan välillä ovat kasvaneet Suomessa OECD maista nopeiten. Samalla kun rikkaille on jaettu verohelpotuksia tavallisen kansan verotus on kiristynyt. Mitä ap:n kokemuksiin tulee lapsensa rikkaisiin kavereihin niin nämä toistavat vain vanhempiensa mielipiteitä.

Olisit iloinen lapsesi puolesta! Ihme äiti joka kadehtii lastaan. Kun hän menee opiskelemaan niin saa varmasti tukea asumiseen isältään, tavaroita mitä tarvitsee ja apua laskuihin jne. Olisitko tyytyväinen jos hänen pitäisi mennä heti teininä töihin ja aloittaa itsenäinen elämä ilman mitään? Mahtavaahan tuo on että on rikas isä joka on vielä anteliaskin.

Haluaako lapsesi asua sinun luonasi, onko häneltä kysytty? Lapsi voisi muuttaa isän luokse ja käydä viikonloppuisin sinun luonasi. Tai vuoroviikkosysteemi?

Jos asuisit yksin, voisit vaihtaa asunnon pienempään ja edullisempaan, niin sinulle jäisi enemmän rahaa oman elintasosi nostoon.

Minusta tuossa on oleellista se kaveripiiri. Lapsi halveksii äitiään, koska haluaa päteä kavereilleen, eli tavallinen kiusaamiskuvio tavallaan, ja ongelmana on itseluottamuksen puute. Minä puhuisin lapsen kanssa suoraan, sanoisin että hänen asenteensa näkyy naamasta, ja että hänen alemmuudentuntonsa ei tule johtamaan hyväksyttyyn asemaan luokassa, vaan tarjolla on lemmikin rooli: luokan puhtaasti rikas pomoporras nauttii saadessaan siirtää negatiiviset tunteensa alamaisen koettavaksi, ja naureskelee lakeijalle salaa tämän mielistelynhalua.

Samalla taitaa olla aiheellista myöntää lapsellekin oma kateus, joka tietysti on rumaa lasta kohtaan suuntautuessaan, mutta turhaan tabu, koska suunnilleen kaikki sitä jossain määrin kuitenkin kokevat. Tässä tilanteessa se on ymmärrettävissä, koska siihen liittyy eroon ja elintasokuiluun liittyvä kauna, ja oikeudenmukaisuusvaatimus lapsen yrittäessä hieroa tilannetta äidin naamaan. Äiti näyttää ehkä parasta esimerkkiä lapselle lopulta tunnustamalla omat tunteensa ja nostamalla ne pöydälle, jospa lapsikin saisi purettua omia pettymyksiään. On varmasti vaikeaa olla äiti, jos lapsi yrittää sen tosissaan sabotoida. Mutta se on testi, jossa ei pidä luovuttaa.

Joskus on vain parasta puhdistaa pöytä, ja uskoa anteeksiannon voimaan. Jos tuo ei ole toteuttamiskelpoinen ratkaisu, sitten on vain etsittävä tukea miehestä, jotta lapsen teiniangstin ilmenemismuotoa saadaan hillittyä. Viime kädessä lapsi kärsii aina eniten itse, jos hän pääsee asemaan, jossa saa avoimesti halveksia vanhempaansa. Vanhemmiten hävettää sitten kovasti, ja voi tulla ongelmia jos ei sitä häpeää kestä kantaa.

Keskustele hänen kanssaan. Keskustelua. Älä siis huuda!

Äiti itse tuntee jonkinlaista alemmuutta, ja ehkä juuri se onkin lapsen isän tarkoitus (= exän kosto?)

Äiti voisi itse tehdä paljon asian hyväksi, vähääkään piittaamatta taloudellisesta asemasta. Suomessa on onneksi paljon sellaista kivaa, johon ei tarvita paljon rahaa. Ei välttämättä oopperaa, purjehdusta ja golfia jos sitä ei tunne omakseen, mutta miten olisi kivat luontoretket vaikka lähimmälle lintutornille? Kiikari ei paljon maksa, ja lintukirjoja voi lainata kirjastosta ilmaiseksi. Tee elämyksiä sellaisista asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä ja joista lapsi voi olla ylpeä.

Muutenkin tuon ikäiset lapset ovat hankalia tapauksia, vaikka mikä sosiaalinen asema ja hyvä perhe ja vanhemmat olisi.

Eikös joku ole jo aiemmin mennyt kasvatuksessa pieleen, jos lapsi ei arvosta omaa äitiään? Eikö normaaleissa perheoloissa (emotionaalisesti) äiti ole ihmiselle arvokkain henkilö? Äiti kuitenkin lapselle yleensä antanut kaiken pyyteettömästi, rakkautta, hoivaa, turvaa, jne.