Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemus vuoden deittailusta .. “et sä mitään etsimällä löydä” “ei sua kukaan kotoa tuu hakemaan”
N32
17.12.2020 |
Ehhehhehe. Varmaan jokaiselle sinkulle tutut lausahdukset ^ yritäppä siinä sitten pariutua.
Kohta tulee vuosi täyteen tätä deittailua. Nyt poistin deittiprofiilit ja koitan unohtaa kaiken hetkeksi. En olisi ikinä uskonut kuinka raskasta treffailu voidaan olla. En mielestäni ole etsimällä ja pakolla ketään etsinyt, mutta kuitenkin pistänyt itseäni likoon useamman kerran. Se on henkisesti aika raskasta ihastua johonkin, ajatella että nyt nappas, ja sit jutusta ei tulekkaan mitään. Ja sit asia pitää käsitellä itsensä kanssa - taas kerran. Jotkut itkutkin on itketty vuoden aikana. Ja se kaipuu toisen kosketukselle on aika kova.. 💔
Noh, positiivisia puolia on että olen saanut ihastua. Käynyt monia hyviä keskusteluja. Tullut taitavammaksi treffaajaksi. Opetellut ottamaan vähän riskejäkin ja tullut rohkeammaksi. Ehkä se oikea vielä jostain putkahtaa, vaikka nyt tuntuu että ainakin oman kaupungin potentiaaliset sinkut on varmaan käyty läpi 😂
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, kun nauran, mutta niin. Kai tuo vuosi voi jollekin tosi nuorelle olla hirmuisen pitkältä tuntuva aika. Ehkä sinun tosiaan kannattaa esim. keskittyä opiskeluihin tms. Ei kannata tehdä asiasta mitään epätoivoista pakkomiellettä. Suomessa jos asut, niin pian jo kaikki käytykin läpi, ei täällä edes ole samalla tavalla valinnan varaa kuin maailman suurkaupungeissa missä ihan oikeasti voi valkata puolisonsa.
Muutaman vuoden päästä tyydyt kuitenkin johonkin vaan, että saat edes jonkun ;)
Olen nelikymppinen ja olen myös kokeilut deittailun raskaaksi jo sen vuoden jälkeen. Elämä on muutenkin täynnä tässä iässä, on vaativa työ, harrastuksia, kodin laittoon panostaa enemmän kuin nuorena, on huolehdittava kunnosta. Siihen lisäksi sitten koittaa aikaa käydä chattailuja tuntemattomien ihmisten kanssa, aina käyden ne samat asiat uudelleen ja uudelleen. Osa paljastuu urpoiksi ja ilkeiksi, suurin osa keskusteluista vain hyytyy. Harva johtaa treffeihin, ja niiltäkään harvoin löytyy mitään kipinää, vaikka kuinka yrittää antaa mahdollisuuden erilaisille ihmisille. Kaikki tämä vie paljon aikaa ja energiaa jo muutenkin täynnä olevan arjen lisäksi. Nyt neljä vuotta sinkkuna enkä edelleenkään tyydy keneenkään ihan vaan siksi että saisi edes jonkun. Yksin parempi kuin huonossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Profiilit pois ja elämään oikeaa elämää. Korona tuo tietysti omat rajoitteensa mutta sitä mukaa kuin elämä taas normalisoituu niin suosittelen vahvasti olemaan ihan muualla kuin "online". Harrasta, matkustele, retkeile, tee asioita joista nautit, osallistu sosiaalisiin ja yhteisöllisiin aktiviteetteihin, hae lenkkiseuraa kaupunginosa-FB-palstalla, tutustu kaiken ikäisiin ihmisiin ja myös naisiin (koska heillä on veljiä ja miespuolisia kavereita), löydä omat intohimon kohteesi olivat ne sitten pienoisrautatien rakentamista tai sademetsien suojelua. Ihminen, jolla on intohimo, on aina kiinnostava.
Sen sijaan, että tänään murehtisit sitä, mitä sinulla ei ole, tee ensi vuodelle Bucket List! Mitä haluat tehdä, mitä kokea, mistä innostut, mistä nautit, mikä saa sinut nauramaan, mikä tuottaa mielihyvää ensi vuonna?
Älä jauha paskaa. Harrastus piireissä yms on 99,99% varattuja miehiä ja naisia sekä loput ap kannalta liian nuoria tai vanhoja. Jollei ole opiskelija eikä viihdy baareissa niin tinder ym. ovat käytännössä paras keino tutusta potentiaalisiin kumppaneihin.
Niin totta. Oma elämäni on jo tuota yllä kuvattua, on harrastuksia, mielenkiinnon kohteita, kiinnostava työ, liikun ulkona (ennen korona-aikaa), tutustun avoimesti ihmisiin kaikkialla, matkustelen ym. Harrastuksissa tutustumani miehet ovat varattuja tai muuten todella epäsopivia (merkittävästi nuorempia tai vanhempia, täysin erilainen elämäntyyli, vaikeita elämänhallinnallisia ongelmia), matkoilla on tullut vastaan pariskuntia ja niitä kaukana omasta ikäluokasta olevia miehiä. Työkuvioissa kaikki miehet ovat varattuja. Oma elämä on varsin rikasta ja kiinnostavaa sinkkunakin, mutta ei kumppania löydä aikuisena noista asioista samalla tavalla kuin joskus 20-30 vuotiaana, kun oma ikäluokka on joka paikassa täynnä ihmisiä jotka myös etsivät kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet asian ytimessä! Ei saa yrittää liikaa, mutta ei missään nimessä liian vähänkään. Sinkuille löytyy kyllä aina hyviä neuvoja ja ohjeita, usein toistensa kanssa täysin ristiriitaisia tietenkin.
Deittailu on nykyään todella rankkaa, ja itsestään kannattaa pitää huolta ja välillä myös taukoja. Neuvoja tai syyllistystä ei kannata kuunnella keneltäkään vaan tehdä kuten itsestä tuntuu hyvältä.
Ja sitten kannattaa muistaa, että jos ketään ei löydy, ei se välttämättä ole oma vika.
Mä deittailin viisi vuotta, ja tein sitten lapsen yksin hoitojen avulla. Se oli lopulta oikein hyvä ratkaisu, en voisi olla onnellisempi, ja onnellinen on muksukin.
Parempi yksin kuin väärän kanssa.
Säkin varmaan edes ihastuit johonkin mieheen. Sitten keksit syitä miksei tämä ole sulle oikea ja kyllin hyvä. Olisi pitänyt haave kuvien sijaan rohkaistua ja tutustua toiseen. Lopettaa sen oikea taruolennon ikuinen etsintä ja olla sen kanssa josta pidät ja jolta voit saada vastarakkautta.
Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, kuinka toiset aina tietävät paremmin sinkun asiat. Aivan välittömästi sinkulle kerrotaan ja tiedetään, mikä hänessä on vialla, ja mitä hän teki väärin.
Pariutuneille se elämä näyttäytyy joskus niin kovin yksioikoiselta.
Mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa. Enempää en kommentoi asiaa, koska toden totta: meillä sinkuilla ei ole mitään velvollisuutta selitellä olemistamme koko ajan.
Huomasin eron jälkeen, että olin noin 2 viikkoa ok, koska mieheni jätti mut toisen naisen vuoksi. Sen jälkeen sinkkuuteni alkoi olla ympäristölleo ongelma ja minut alettii nähdä viallisena, yleensä nirsona, koska minulle ei ole ketään.
Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta.
Hyökkäät rakentamaasi olkinukkea vastaan. Tämä lapsen teko yksin on nykyään muoti asia. Mun on nyt vaikea uskoa ettei joku 35v-38v nainen löydä jos oikeasti yrittää miestä. Mä olen jutellut pari kertaa naisenkin kanssa tästä. Toinen sanoi monella kyse olevan valikoimisesta ja kukaan ei ole lopulta kyllin hyvä. Lasten hankinnasta yksin nainen jonka kanssa keskustelin. Kommentoi sen olevan itsekkyyttä. Sitä se kaunistelematta on. Suomessa on niin paljon sinkku miehiä jotta varmasti löytyy joku joka on sopiva. Mutta siinä pitää naisenin vähän nöyrtyä ja pakata maan pinnalle. Vika ei ole nyt pelkästään miehissä.
No siinähän sulla otanta. Pari kertaa oot jutellut naisten kanssa, joten sinähän nyt sitten tiedät. Ei kukaan ole sanonut, että vika on kenessäkään. Lasten tekeminen yksin ei ole "muoti asia". Jokainen meistä joutuu selvittämään motiivinsa psykologin kanssa ja se homma on kaikkea muuta kuin helppo.
Kannattaa tutustua esim. väestöliiton tilastoihin, ei perustaa mielipidettään omaan fiilikseen ja pariin jutusteluun. Se, että sinusta on vaikeaa uskoa, että ihmiset eivät nykyään välttämättä löydä kumppaneita kovin helposti, ei tarkoita sitä, että asia todellisuudessa olisi uskomallasi tavalla.
Minulla on jo lapsi joten ei onneksi sellaista kiirettä.
Jutut on kaatuneet siihen (siis tapauksissa joissa minua olisi kiinnostanut) että mies on osoittautunut jollain tapaa epäluotettavaksi ja siihen ettei miestä sitten vaan olekkaan kiinnostanut tarpeeksi kai. Tai sit niillä on jotain omia mörköjä ja ne mokaa jutut ennenkuin ne edes pääsee alkamaan (“ei sua kuitenkaa oikeesti kiinnosta”).
Matcheja vaikkapa tinderissä tulee paljon, mutta suurin osa miehistä ei ikinä kirjoita minulle mitään, ja ne joille itse teen avauksen niin aika usein eivät ole kiinnostuneita oikeasti. Mut toki joskus on natsannut, teen siis keskustelunavauksia siinä missä miehetkin. Olen myös kokeillut muita deittipalveluita kuin tinderiä.
Tuo livenä tapaaminen olis tosiaan kiva ja romanttinen ajatus. Mutta koronan takia ollut mahdotonta, eikä se tosiaan muutenkaan helppoa ole sopivaa ja VAPAATA miestä tavata tuurilla missään lenkkipolulla tai harrastuksessa 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet asian ytimessä! Ei saa yrittää liikaa, mutta ei missään nimessä liian vähänkään. Sinkuille löytyy kyllä aina hyviä neuvoja ja ohjeita, usein toistensa kanssa täysin ristiriitaisia tietenkin.
Deittailu on nykyään todella rankkaa, ja itsestään kannattaa pitää huolta ja välillä myös taukoja. Neuvoja tai syyllistystä ei kannata kuunnella keneltäkään vaan tehdä kuten itsestä tuntuu hyvältä.
Ja sitten kannattaa muistaa, että jos ketään ei löydy, ei se välttämättä ole oma vika.
Mä deittailin viisi vuotta, ja tein sitten lapsen yksin hoitojen avulla. Se oli lopulta oikein hyvä ratkaisu, en voisi olla onnellisempi, ja onnellinen on muksukin.
Parempi yksin kuin väärän kanssa.
Säkin varmaan edes ihastuit johonkin mieheen. Sitten keksit syitä miksei tämä ole sulle oikea ja kyllin hyvä. Olisi pitänyt haave kuvien sijaan rohkaistua ja tutustua toiseen. Lopettaa sen oikea taruolennon ikuinen etsintä ja olla sen kanssa josta pidät ja jolta voit saada vastarakkautta.
Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, kuinka toiset aina tietävät paremmin sinkun asiat. Aivan välittömästi sinkulle kerrotaan ja tiedetään, mikä hänessä on vialla, ja mitä hän teki väärin.
Pariutuneille se elämä näyttäytyy joskus niin kovin yksioikoiselta.
Mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa. Enempää en kommentoi asiaa, koska toden totta: meillä sinkuilla ei ole mitään velvollisuutta selitellä olemistamme koko ajan.
Huomasin eron jälkeen, että olin noin 2 viikkoa ok, koska mieheni jätti mut toisen naisen vuoksi. Sen jälkeen sinkkuuteni alkoi olla ympäristölleo ongelma ja minut alettii nähdä viallisena, yleensä nirsona, koska minulle ei ole ketään.
Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta.
Hyökkäät rakentamaasi olkinukkea vastaan. Tämä lapsen teko yksin on nykyään muoti asia. Mun on nyt vaikea uskoa ettei joku 35v-38v nainen löydä jos oikeasti yrittää miestä. Mä olen jutellut pari kertaa naisenkin kanssa tästä. Toinen sanoi monella kyse olevan valikoimisesta ja kukaan ei ole lopulta kyllin hyvä. Lasten hankinnasta yksin nainen jonka kanssa keskustelin. Kommentoi sen olevan itsekkyyttä. Sitä se kaunistelematta on. Suomessa on niin paljon sinkku miehiä jotta varmasti löytyy joku joka on sopiva. Mutta siinä pitää naisenin vähän nöyrtyä ja pakata maan pinnalle. Vika ei ole nyt pelkästään miehissä.
No siinähän sulla otanta. Pari kertaa oot jutellut naisten kanssa, joten sinähän nyt sitten tiedät. Ei kukaan ole sanonut, että vika on kenessäkään. Lasten tekeminen yksin ei ole "muoti asia". Jokainen meistä joutuu selvittämään motiivinsa psykologin kanssa ja se homma on kaikkea muuta kuin helppo.
Kannattaa tutustua esim. väestöliiton tilastoihin, ei perustaa mielipidettään omaan fiilikseen ja pariin jutusteluun. Se, että sinusta on vaikeaa uskoa, että ihmiset eivät nykyään välttämättä löydä kumppaneita kovin helposti, ei tarkoita sitä, että asia todellisuudessa olisi uskomallasi tavalla.
Ei löydä kumppania kun kukaan ei kelpaa;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa löysi helpoiten alle 30-vuotiaana. Laadusta en sano mitään. Yli 35-vuotiaana asiat vaikeutuvat selvästi ellet halua tavata lapsellisia. Harrastuksilla tai matkailulla ei ole ollut tähän vaikutusta. Salaseuraa tai kolmen kimppaa on kyllä tyrkyllä. Joo ei kiitos. N38
Montako ihmistä tapasit nettisovellusten ulkopuolella?
Nykyajan ihmiset luulee, että parisuhteen löytäminen on sitä että tehdään profiili nettiin ja odotellaan että siitä se lähtee.
Luodaan lista siitä, millainen toisen tulee olla.
Jos ei kriteerit kohtaa, kaveri kipataan ja siirrytään seuraavaan profiiliin.
Mielestäni moinen päämäärätietoisuus on kauhistuttavaa.
Me ollaan ihmisiä, epätäydellisiä, eikä meidän tulekaan olla täydellisiä toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraa löysi helpoiten alle 30-vuotiaana. Laadusta en sano mitään. Yli 35-vuotiaana asiat vaikeutuvat selvästi ellet halua tavata lapsellisia. Harrastuksilla tai matkailulla ei ole ollut tähän vaikutusta. Salaseuraa tai kolmen kimppaa on kyllä tyrkyllä. Joo ei kiitos. N38
Naisilla varmasti 35v alkaa olla melko rajapyykki. Miehillä ehkä jonkin verran korkeampi, kun naiset yleisestikin ovat valmiita tapailemaan muutaman vuoden vanhempaa miestä ja naiset arvostavat monia statukseen ja taloudelliseen turvaan liittyviä asioita, jotka yleisesti paranevat iän myötä, joten ne hieman kompensoivat ikääntymisen haittoja.
Ukko38 kirjoitti:
Montako ihmistä tapasit nettisovellusten ulkopuolella?
Nykyajan ihmiset luulee, että parisuhteen löytäminen on sitä että tehdään profiili nettiin ja odotellaan että siitä se lähtee.
Luodaan lista siitä, millainen toisen tulee olla.
Jos ei kriteerit kohtaa, kaveri kipataan ja siirrytään seuraavaan profiiliin.Mielestäni moinen päämäärätietoisuus on kauhistuttavaa.
Me ollaan ihmisiä, epätäydellisiä, eikä meidän tulekaan olla täydellisiä toisillemme.
Kaikki eivät notku baareissa ja sekalaisissa riennoissa joissa voisi " spontaanisti" tavata jonkun sopivan kuin vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet asian ytimessä! Ei saa yrittää liikaa, mutta ei missään nimessä liian vähänkään. Sinkuille löytyy kyllä aina hyviä neuvoja ja ohjeita, usein toistensa kanssa täysin ristiriitaisia tietenkin.
Deittailu on nykyään todella rankkaa, ja itsestään kannattaa pitää huolta ja välillä myös taukoja. Neuvoja tai syyllistystä ei kannata kuunnella keneltäkään vaan tehdä kuten itsestä tuntuu hyvältä.
Ja sitten kannattaa muistaa, että jos ketään ei löydy, ei se välttämättä ole oma vika.
Mä deittailin viisi vuotta, ja tein sitten lapsen yksin hoitojen avulla. Se oli lopulta oikein hyvä ratkaisu, en voisi olla onnellisempi, ja onnellinen on muksukin.
Parempi yksin kuin väärän kanssa.
Säkin varmaan edes ihastuit johonkin mieheen. Sitten keksit syitä miksei tämä ole sulle oikea ja kyllin hyvä. Olisi pitänyt haave kuvien sijaan rohkaistua ja tutustua toiseen. Lopettaa sen oikea taruolennon ikuinen etsintä ja olla sen kanssa josta pidät ja jolta voit saada vastarakkautta.
Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, kuinka toiset aina tietävät paremmin sinkun asiat. Aivan välittömästi sinkulle kerrotaan ja tiedetään, mikä hänessä on vialla, ja mitä hän teki väärin.
Pariutuneille se elämä näyttäytyy joskus niin kovin yksioikoiselta.
Mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa. Enempää en kommentoi asiaa, koska toden totta: meillä sinkuilla ei ole mitään velvollisuutta selitellä olemistamme koko ajan.
Huomasin eron jälkeen, että olin noin 2 viikkoa ok, koska mieheni jätti mut toisen naisen vuoksi. Sen jälkeen sinkkuuteni alkoi olla ympäristölleo ongelma ja minut alettii nähdä viallisena, yleensä nirsona, koska minulle ei ole ketään.
Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta.
Hyökkäät rakentamaasi olkinukkea vastaan. Tämä lapsen teko yksin on nykyään muoti asia. Mun on nyt vaikea uskoa ettei joku 35v-38v nainen löydä jos oikeasti yrittää miestä. Mä olen jutellut pari kertaa naisenkin kanssa tästä. Toinen sanoi monella kyse olevan valikoimisesta ja kukaan ei ole lopulta kyllin hyvä. Lasten hankinnasta yksin nainen jonka kanssa keskustelin. Kommentoi sen olevan itsekkyyttä. Sitä se kaunistelematta on. Suomessa on niin paljon sinkku miehiä jotta varmasti löytyy joku joka on sopiva. Mutta siinä pitää naisenin vähän nöyrtyä ja pakata maan pinnalle. Vika ei ole nyt pelkästään miehissä.
No siinähän sulla otanta. Pari kertaa oot jutellut naisten kanssa, joten sinähän nyt sitten tiedät. Ei kukaan ole sanonut, että vika on kenessäkään. Lasten tekeminen yksin ei ole "muoti asia". Jokainen meistä joutuu selvittämään motiivinsa psykologin kanssa ja se homma on kaikkea muuta kuin helppo.
Kannattaa tutustua esim. väestöliiton tilastoihin, ei perustaa mielipidettään omaan fiilikseen ja pariin jutusteluun. Se, että sinusta on vaikeaa uskoa, että ihmiset eivät nykyään välttämättä löydä kumppaneita kovin helposti, ei tarkoita sitä, että asia todellisuudessa olisi uskomallasi tavalla.
Väestöliiton tilasto ei kerro kuin kulttuurillisesti vääristymästä nimeltä yksin lapsen hankkivat naiset. Sitä se on eikä mitään muuta.
Ukko38 kirjoitti:
Montako ihmistä tapasit nettisovellusten ulkopuolella?
Nykyajan ihmiset luulee, että parisuhteen löytäminen on sitä että tehdään profiili nettiin ja odotellaan että siitä se lähtee.
Luodaan lista siitä, millainen toisen tulee olla.
Jos ei kriteerit kohtaa, kaveri kipataan ja siirrytään seuraavaan profiiliin.Mielestäni moinen päämäärätietoisuus on kauhistuttavaa.
Me ollaan ihmisiä, epätäydellisiä, eikä meidän tulekaan olla täydellisiä toisillemme.
Itselläni on ainakin lista asioista joita haluan tulevalta elämänkumppaniltani löytyvän enkä ole siitä joustamassa. Toivon kumppanilla olevan elämänhallinta kunnossa, niin ettei ole ongelmia esim. alkoholin, huumeiden, väkivaltaisen käytöksen tai uhkapelaamisen kanssa. Toivon perusystävällisistä suhtautumista ihmisiin ja itsestään ja läheisistä huolehtimista. On muuten yllättävän vaikea löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko38 kirjoitti:
Montako ihmistä tapasit nettisovellusten ulkopuolella?
Nykyajan ihmiset luulee, että parisuhteen löytäminen on sitä että tehdään profiili nettiin ja odotellaan että siitä se lähtee.
Luodaan lista siitä, millainen toisen tulee olla.
Jos ei kriteerit kohtaa, kaveri kipataan ja siirrytään seuraavaan profiiliin.Mielestäni moinen päämäärätietoisuus on kauhistuttavaa.
Me ollaan ihmisiä, epätäydellisiä, eikä meidän tulekaan olla täydellisiä toisillemme.
Nolla. Missäs niitä tapaisi? Etenkin korona-aikaan? Töissäkään en tapaa, koska on niin naisvaltainen ala. Siis omassa arjessa nyt vaan ei ole mitään miehiä roikkumassa ylipäätään.
Mutta siis kyllähän ne deittisovelluksista löydetyt sitten ihan livenä tavataan. Ja itse pyrin välttämään mitään tiukkoja listoja, tottakai minullakin joitain vaatimuksia on tulevalle kumppanille. Enkä todellakaan oleta olevani täydellinen tai löytäväni täydellistä ihmistä... Ja siis mieluusti juuri tapaan mahdollisimman pian, jotta ei pääse syntymään mitään vääriä mielikuvia tms. toisesta turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Profiilit pois ja elämään oikeaa elämää. Korona tuo tietysti omat rajoitteensa mutta sitä mukaa kuin elämä taas normalisoituu niin suosittelen vahvasti olemaan ihan muualla kuin "online". Harrasta, matkustele, retkeile, tee asioita joista nautit, osallistu sosiaalisiin ja yhteisöllisiin aktiviteetteihin, hae lenkkiseuraa kaupunginosa-FB-palstalla, tutustu kaiken ikäisiin ihmisiin ja myös naisiin (koska heillä on veljiä ja miespuolisia kavereita), löydä omat intohimon kohteesi olivat ne sitten pienoisrautatien rakentamista tai sademetsien suojelua. Ihminen, jolla on intohimo, on aina kiinnostava.
Sen sijaan, että tänään murehtisit sitä, mitä sinulla ei ole, tee ensi vuodelle Bucket List! Mitä haluat tehdä, mitä kokea, mistä innostut, mistä nautit, mikä saa sinut nauramaan, mikä tuottaa mielihyvää ensi vuonna?
ohis olen itse päälle 40 vuotias ja olen tehny kaikkea tuota, mitä kehotit Ap:a tekemään ja paljon muuta. - Kuitenkin mikä on tulos? - Olen koko ikäni ollut sinkkuna. Kyllä näinkin olen voinut elää ja vanhemmiten olen jopa oppinu (hieman) nauttimaan sinkkudestani, mutta on ikisinkkuuteni, niin arka asia. että en sitä tapaa ensimmäsenä asiana oma aloitteisesti kertomaan. T
Toisaalta en myöskään häpeä kertoa, jos joku kysyy kuinka kauna olen ollut sinkkuna. - Niin en täydellistä kumppania vaadi, koska en ole itsekään... Vuosien mittaan olen varmasti hieman tullut itsekkääksi ja iseriittoiseksikin. Mutta minusta on myös outoa kun toisinaan kohtaan, jonkun sanovan ettei sinkkuna joudu tekemään kompromisseja. - Kyllä minä ainakin joudun tekemään.
Ja nämä puolipakolliset, joilla voinen kuvaa taustaani:
Minulla on ja on ollut muita enemmän ja vähemmän läheisiä ihmissuhteita. Lapsuuteni oli hyvä (minulla on läheisettvälit niin vanhempiini kuin sisaruksiini) En ole sen paremmin ujo kuin aina "äänessä" oleva, enempi näiden ääripäiden väliltä. En ole erityisen uskovainen, en aseksuaali, enkä myöskään seksuaaliseen vähemmisöön kuuluva.
Lopuksi kolme kyllä vasausta. - 1. Kyllä minä olen useamin kuin kerran mennyt peilin eteen ja kysyen iseltäni mikä minussa on vikana. 2, Kyllä olen kokenut toisinaan kateutta kun olen kohdannu ja nähny muiden pariutuvan tai pariutuneen 3. Kyllä. Uskoan ja luotan, että jos niin on tarkoitettu, niin vielä joskus minäkin voin kokea sen, miltä tuntuu elää parisuhteessa. - Toivon mukaan rakastavassa ja vastavuoroisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko38 kirjoitti:
Montako ihmistä tapasit nettisovellusten ulkopuolella?
Nykyajan ihmiset luulee, että parisuhteen löytäminen on sitä että tehdään profiili nettiin ja odotellaan että siitä se lähtee.
Luodaan lista siitä, millainen toisen tulee olla.
Jos ei kriteerit kohtaa, kaveri kipataan ja siirrytään seuraavaan profiiliin.Mielestäni moinen päämäärätietoisuus on kauhistuttavaa.
Me ollaan ihmisiä, epätäydellisiä, eikä meidän tulekaan olla täydellisiä toisillemme.
Itselläni on ainakin lista asioista joita haluan tulevalta elämänkumppaniltani löytyvän enkä ole siitä joustamassa. Toivon kumppanilla olevan elämänhallinta kunnossa, niin ettei ole ongelmia esim. alkoholin, huumeiden, väkivaltaisen käytöksen tai uhkapelaamisen kanssa. Toivon perusystävällisistä suhtautumista ihmisiin ja itsestään ja läheisistä huolehtimista. On muuten yllättävän vaikea löytää.
Nämä kun on kunnossa keksit jotain muuta vikaa miksi et voi aloittaa suhdetta. Kukaan ei ole koskaan tarpeeksi hyvä.
Mullakin mennyt maku deittailuun. 2,5v jo sinkkuna. Kokemuksen kruunaa viime aikaiset järkyttävät tinder-kokemukset, pari aivan sekopäämiestä tuli siellä vastaan.
Olen tällä hetkellä onnellinen ja voin hyvin ihan vain itsekseni, eiköhän se ole pääasia. :)
Kävin vuoden aktiivisesti. Keskimäärin väh kerran viikossa. 3 kertaa "seurustelin" vuoden aikana. Nykyinen miesystävä löytyi ns sivutuotteena.
Olin yhden miehen kanssa 2 tai 3.tta kertaa treffeillä, mentiin kesäjuhliin. Tapasin siellä kivan miehen, mutta menin tämän toisen kanssa sinne. Tämän toisen miehen kanssa juttelin monta kertaa ja tunnelma oli helppo, välitön.
Lähdin kuitenkin treffikaverin kanssa pois ja tämän jälkeen me erosimme, koska hän palasi takaisin yhteen ex.n kanssa. Ex.llä on sama etunimi, kuin minulla. Uusi tuttavuus oli kysynyt minusta tutultaan ja siinä vaiheessa hän oli palannut ex.n kanssa kimppaan. Meni pidempään aikaan, kun he kolmisin kohtasivat ja siinä selvisi tämä. Tällöin tämä juttelukaveri otti minuun yhteyttä.
En olisi ikinä itse ottanut häneen yhteyttä, olemme täysin erilaisia ihmisiä. Hänen lapset ovat muuttaneet pois kotoa, asuvat ulkomailla, minun kotona. Hän on hyvin varakas ja raha näkyy, esim puku päällä, kallis kello, hieno talo, matkustaa paljon. Minä en juurikaan osta vaatteita, raha ei näy, lapset asuvat luonani vielä monta vuotta, matkustan lähinnä laivalla, tax freestä saaduilla ilmaisristeilylapuilla.
Mutta meillä on tosi mukavaa yhdessä ja emme tee mitään arvokasta. Mies voi viedä yhtäkkiä ulos syömään ja kuittaa laskun, mutta tätäkin tapahtuu harvoin. Vietämme aikaa toistemme luona ja nautimme seurasta. Itse asiassa vietämme paljon enemmän aikaa minun 4 x pienemmässä kodissa, kuin hänen isossa omakotitalossa. Tämä riittää meille tällä hetkellä loistavasti. Kumpikaan ei ole tavannut toisen lapsia. Helppoa oloa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin mennyt maku deittailuun. 2,5v jo sinkkuna. Kokemuksen kruunaa viime aikaiset järkyttävät tinder-kokemukset, pari aivan sekopäämiestä tuli siellä vastaan.
Olen tällä hetkellä onnellinen ja voin hyvin ihan vain itsekseni, eiköhän se ole pääasia. :)
Minkä verran niitä tyyppejä tinterissä sitten on? Eikös se ole aika todennäköistä, että siellä tulee vastaan joko ne, jotka eivät kelpaa kenellekään ja hyvästä syystä, tai ne joiden ei kuuluisi kelvata kenellekään mutta osaavat saalistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin mennyt maku deittailuun. 2,5v jo sinkkuna. Kokemuksen kruunaa viime aikaiset järkyttävät tinder-kokemukset, pari aivan sekopäämiestä tuli siellä vastaan.
Olen tällä hetkellä onnellinen ja voin hyvin ihan vain itsekseni, eiköhän se ole pääasia. :)
Minkä verran niitä tyyppejä tinterissä sitten on? Eikös se ole aika todennäköistä, että siellä tulee vastaan joko ne, jotka eivät kelpaa kenellekään ja hyvästä syystä, tai ne joiden ei kuuluisi kelvata kenellekään mutta osaavat saalistaa?
Olen eri, kuin hän, jolle kysymyksesi esitit. Omaa kokemusta minulla ei ole Tinderistä. - Koska arvelen sen toimivan paremmin väestömäärältään isommilla paikkakunnilla; ei tällaisella minun asuttamalla pikkupaikkakunnalla. Mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin Tinderissä pärjää parhaiten he, joilla on A "pysäyttävä ja kiinnostava kuva isestään ja toiseksi he jotka osaavat joko ise kirjoittaa tai vastata, jotain iskevää.. Jolloin seuraa kai saisi vain "metsästystaitoiset" - Ei mainisemasi "ei kenellekään ja hyvästä syystä kelpaamattomat" - Ainakin viimeksi mainittujen joukkoon kuuluvilla luulisi olevan sitkeyttä, jos jaksavat roikkua tinderissä ilman, että kukaan osoittaa kiinnostusta.
Alue: Aihe vapaa
Hyökkäät rakentamaasi olkinukkea vastaan. Tämä lapsen teko yksin on nykyään muoti asia. Mun on nyt vaikea uskoa ettei joku 35v-38v nainen löydä jos oikeasti yrittää miestä. Mä olen jutellut pari kertaa naisenkin kanssa tästä. Toinen sanoi monella kyse olevan valikoimisesta ja kukaan ei ole lopulta kyllin hyvä. Lasten hankinnasta yksin nainen jonka kanssa keskustelin. Kommentoi sen olevan itsekkyyttä. Sitä se kaunistelematta on. Suomessa on niin paljon sinkku miehiä jotta varmasti löytyy joku joka on sopiva. Mutta siinä pitää naisenin vähän nöyrtyä ja pakata maan pinnalle. Vika ei ole nyt pelkästään miehissä.