opetatko lapsille pöytätapoja?

Meillä ei syödä pöydässä, vaan jokainen ottaa omaan kulhoonsa sen ruoan, jonka aikoo syödä ja menee istumaan nojatuoliin tai sänkyyn, ja televisio avataan jos jokaisella ei ole mielenkiintoista luettavaa.



Itse syön kyllä makuulla. Perheen isä syö usein pöydän ääressä, koska hänen lempiruokansa on " seisova pöytä" ja niitä sillipurkkeja, juustoja ym höysteitä on hankala ottaa mukaan nojatuoliin, kun meillä ei ole sohvapöytää.



Ruokaa ei meillä hauku kukaan, koska sen on joku tehnyt ja varmasti parhaansa yrittänyt.

Kotona pitää lapsen oppia käyttäytymään. Tarhassa ja koulussa lapsenm on hyvä saada näille asioille toistoa.

Lapset on vasta vauvoja, mut toki kun vähän kasvavat. Ja mulle jo lapsena opetettiin, että kylässä saa ottaa joka lajia yhden. Ja sen aion opettaa omillekin. Lisäksi meillä aina syötiin kotona ennen kun mentiin johonkin, ettei siellä tarvinnut kahvipöydän antimia nälkään vedellä. Ja se että pöydässä on paljon tarjottavia herkkuja, ei tarkoita sitä että pöytä on tyhjennettävä täysin. Omituinen ajattelutapa teillä jollakin.

pienestä pitäen. Ja opetus on tuottanut tulosta, nyt 4-vuotias lapsi kiittää automaattisesti ja osaa muutenkin käyttäytyä pöydässä. Syö veitsellä ja haarukalla ja syö samaa mitä aikuisetkin.



Toki saa jättää jos ei pidä tai ei jaksa. Mutta kaikki käy, etnisestä 5 ruokalajin juhlaillallisiin. Ja tietää, että aina uloimmat ruokailuvälineet otetaan ja miten ruokailuvälineet laitetaan lautaselle kun on ruokailun lopettanut.



Osaa odottaa vuoroaan eikä kahmi kaikkea pöydästä.

harmittaa muakin nämä kaverien lapset, jotka terrorisoi. ja sit kun heitä ojentaa, niin kaveri mulkoilee takaisin. olen ottanut tavan sanoa, että " meillä ei..." tai " meillä tehdään näin.. " . huomaan, että kaikki ei ymmärrä kullanmurujensa tapoihin puuttumista, mutta ei ole mun murhe.



ja kiittäminen! olen huomannut, että kaikki aikuisetkaan ei kiitä, niin miten ne lapsraukatkaan oppisi!

Yllätyin miten harva lapsi kiittää ruoasta. Sitä ei näköjään enää vaadita.

Joskus harmittaa ne tädit/mummot tms. jotka kannustaa lasta ottamaan vielä lisää herkkuja, vaikka äiti on juuri kieltänyt...

meillä ainakin vierailee useempi tuttavaperhe joiden lapset syö esim. pipareita niin paljon että kuppi tyhjenee. lisäksi maistelee useempaa sorttia muita kastamisia todeten ettei ole hyvää ja jättää asetille. ap.

3-vuotiaalle riittää mielestäni kun yrittää edes syödä siististi, syö sen mitä ottaa ja kiittää kun lähtee pöydästä.

eikös ne ole syötäväksi laitettu,vai?

Näin siis meillä ja onneksi myös useilla ystävillämme. Kovin mielellämme emme sellaisissa paikoissa käykkään missä pitää koko ajan laskea syömisiään : )

lapset sanovat kiitos, syövät sen minkä ottavat yms. Kotona isommat vievät astiat koneeseen jne.

Kylässä osataan käyttäytyä, mutta ei tosiaan kannata tarjota herkkuja, jos ne ovat laitettu vain näytille. Herkkuja otetaan kuitenkin yksi kerrallaan.

Olen yläasteella töissä ja olen ihmetellyt miksi kastikkeesta katoavat lihat aina samoille lautasille. Näille on turha puhua lautasmallista tai muiden huomioimisesta ruokailussa ja kuitenkin jos joku heistä myöhästyy lihankalastelusta, on hän ensimmäisenä huutamassa että koska vanhemmat maksaa veroja täytyy hänenkin saada lihaa. Kyse ei ole missään vaiheessa siitä, ettei perunaa, kastiketta (ilman lihaa), salattia ja leipää olisi riittävästi, vaan pelkästä lihasta. Samaiset voisivat Kebab-päivänä täyttää lautasen kukkuroilleen vain lihaa. Siinä sitten olemme miettineet kenen oikeus käy kenenkin ohi ja joutuneet opettamaan kobvallakin jädellä yläasteikäisiä.



Joten nyt minulle selvisi missä asiat menevät puihin.

ei suinkaan tarkoita sitä että ei huomioitaisi toisia.

Vierailija:

Olen yläasteella töissä ja olen ihmetellyt miksi kastikkeesta katoavat lihat aina samoille lautasille. Näille on turha puhua lautasmallista tai muiden huomioimisesta ruokailussa ja kuitenkin jos joku heistä myöhästyy lihankalastelusta, on hän ensimmäisenä huutamassa että koska vanhemmat maksaa veroja täytyy hänenkin saada lihaa. Kyse ei ole missään vaiheessa siitä, ettei perunaa, kastiketta (ilman lihaa), salattia ja leipää olisi riittävästi, vaan pelkästä lihasta. Samaiset voisivat Kebab-päivänä täyttää lautasen kukkuroilleen vain lihaa. Siinä sitten olemme miettineet kenen oikeus käy kenenkin ohi ja joutuneet opettamaan kobvallakin jädellä yläasteikäisiä.

Joten nyt minulle selvisi missä asiat menevät puihin.

Siis täh? Kaikki ketjuun vastaavat - paitsi pari provoilijaa - kertovat opettavansa lapsille pöytätapoja ja sinä päättelet siitä, että av:laiset kasvattavat lihanrohmuajasukupolvea? Öööh... joku meni nyt kyllä ohi.

jo siitä lähtien kun alkavat syömään kiinteitä, vaikka ei vielä ymmärräkkään, niin silti sanon aina ruuan päälle kiitos ja ole hyvä. Isommille sit opetan kaikki muut pöytätavat ja myös sen, että ruoka syödään loppuun. Noi isommat on nyt 9 ja 10 vuotiaita ja kysyvät aina ennen ku ottavat herkkuja ja muutenkin osaavat pöytätavat, sekä haarukan ja veitsen käytön, ainoo mistä joudun toiselle huomattelemaan on kyynärpäät, jotka aina eksyvät pöydälle..

Ja mitä tulee noihin vieraileviin lapsiin, niin mua todella riipii se, että otetaan jokaista tarjottavaa sorttia, maistetaan palanen ja jätetään pöydälle. Siis ne tarjottavat on syötäväks tarkotettu ja niitä saa ottaa niin paljon ku haluaa, mut jos ottaa niin pitäis syödä loppuun! Siihen pitäis jokaisen vanhemman hiukan kiinnittää huomiota!

Tosin himassa meillä saa syödään kun porsaat jos ollaan perheen kesken, eikä huoneella ole välii missä sitä syö. Tämä on meidän kodin sääntö.



Mutta jos meillä on vieraita tai ollaan muualla syömässä, niin lapset käyttäytyvät ruokapöydässä kun enkelit.



Vauvasta lähtien meillä on pöytä- ja käytöstapoja opetettu lapsosille. Mielestämme " minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa" sopii tähän hyvin.

Opetan kyllä, yhtälailla kun itseäni on lapsena opetettu. Kaikilla on mukavampi olla pöydässä kun osataan käyttäytyä. Ei mitään hienostelua mutta ne hyvät tavat kuitenkin. Meilläkin saa syödä sen mitä on pöydässä. Ja sama tyyli on tuttavillakin.

Vaikuttaa oudolta, että jos hallitsee kauniit pöytätavat, olisi joku tarve porsastella kotioloissa.

Ja olemme opettaneet lapselle käytöstapoja ja erityisesti pöytätapoja. Kun jotain otetaan, se myös syödään ja sen jälkeen lapsi kysyy että saako ottaa lisää. Ja jos kielletään, niin ei ota. Ja aina kun nousee pöydästä, niin kiittää. " kiitos kekseistä, kiitos mehusta" yms.



Ja monet ovat ihmetelleet miten ton ikäinen käyttäytyy sillee, mutta kun opettaa ja näyttää mallia, niin kyllä jokainen lapsi oppii! :)