Kirjojen parissa kasvanut nainen + elämänkoulun käynyt mies

Seurustelin joskus aikoinaan opettajan kanssa.

Itse en ole käynyt koirakoulua kummempaa koulutuspolkua, mutta jo varhaislapsuudessa alkanut lukuharrastus ja into tutkia historiaa, tähtitiedettä, tekniikkaa yleensä, politiikkaa ym aiheita aiheutti ongelmia suhteessamme.

Tämä opettajattareni tunsi häpeää tietomääränsä vähyydestä, ei tuntenut kovinkaan hyvin edes kotimaisia klassikoita ja oli lukenut vain opiskelussaan tarvittavan määrän filosofiaa ja psykologiaa.

EI siitä oikein tullut mitään pidemmän päälle, sillä kun istuimme iltaa hänen opettajakavereidensa kanssa, juopumuksen määrän lisääntyessä hänen ilkeytensä kasvoi ja hän alkoi nälvimään koulutukseni kehnoudesta ym.

Omista kavereistani hän löysi aina jotain haukuttavaa ja onhan siellä vanhoja linnan venkuloita, hauskaheinän polttajia, autonasentajia, normi Reiskoja ja Pateja ja sivistynyt opettajattareni halveksi heitä jo lempinimiensä perusteella, haukkuen w t luokan tyhjäntoimittajiksi.

Homma tuli finaaliinsa alta vuodesssa ja totesin ettei kannata alkaa syömään enempää kuormasta, olin näet peruskoulun vaksi niihin aikoihin :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ongelmaa tulee siitä, kun kouluttamaton tuntee alemmuutta kaikkeen "akateemiseen" liittyvään. Eli ihan lukemiseen, tekstien analysointiin ym.

En ole huomannut mutta en kyllä hiero koulutustani kumppanin naamaan. 

Onko koulutuksen hieromista esimerkiksi jos huomauttaa, että prosentti ja prosenttiyksikkö ovat eri asia?

Itse olen juuri kilpailuttamassa remonttia, ja vaikka kumpikaan meistä ei mikään remppareiska ole, olisi ihan kamalaa, jos miehen kanssa ei voisi yhtään vaikkapa vertailla tarjouksia.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule pitkää suhdetta, kun nainen tuntee itsendä niin paljon paremmaksi, vaikka olisi työtön. Nainen alkaa haluta "parempaa" miestä.

Kyllä tuli pitkä suhde. Rakkautta kesti yli 30 vuotta eli miehen kuolemaan asti. Pakko kuitenkin sanoa, että turhautti välillä pahasti, kun miehen kanssa joutui vääntämään täysin itsestäänselvistä asioista, jotka olisi oppinut ihan vaikkapa viikkolehtiä lukemalla.

Multa on useampi suhde ihan kivoihin miehiin päättynyt siksi, että haluan käydä parisuhteessa älyllisiä keskusteluja, ja jos toinen ei ole koskaan lukenut kirjoja, matkustellut muuta kuin seuramatkoilla, lukenut sanomalehtiä, katsonut uutisia jne jne, ei meillä lopulta ole kauheasti keskusteltavaa. Ihan tosi nopeasti tulee kyllä seinä vastaan, jos toisen elämänsisältö on duunariduuni, salilla käynti, pihahommat ja illalla ehkä toimintaleffa Netflixistä + lukemisena korkeintaan Seiska. Ei sellaisessa elämässä mitään vikaa ole, mä vaan koen älyllistä yksinäisyyttä, jos en voi toisen kanssa keskustella päivän uutisista tai hän ei edes tiedä mikä on hallituksen ja eduskunnan ero. Haluan myös miehen, joka on utelias, kiinnostunut maailmasta, ja haluaa kokeilla uusia juttuja. Ajatukseni kivasta treffi-illasta ei myöskään ole hampurilaiset ostoshelvetin s-ketjuravintolassa, joka on tuntunut usein olevan mielikuvituksellisinta/kivointa/hienointa, mitä näillä tapailemillani duunarimiehillä on kuulunut repertuaariin.

Joku nyt alkaa tästä raivoamaan kuitenkin, niin en siis oleta, että mies keksii treffitekemiset saatika että maksaisi ne. Olisi vaan oikeasti kivaa, että se maailmankuva olisi sen verran laajempi, ja olisi tullut kokeiltua sen verran monenlaisia juttuja, että tulisi spontaanisti mieleen jotain muuta kuin aina se Amarillo ja siellä joka kerta se sama setti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ongelmaa tulee siitä, kun kouluttamaton tuntee alemmuutta kaikkeen "akateemiseen" liittyvään. Eli ihan lukemiseen, tekstien analysointiin ym.

En ole huomannut mutta en kyllä hiero koulutustani kumppanin naamaan. 

Onko koulutuksen hieromista esimerkiksi jos huomauttaa, että prosentti ja prosenttiyksikkö ovat eri asia?

Itse olen juuri kilpailuttamassa remonttia, ja vaikka kumpikaan meistä ei mikään remppareiska ole, olisi ihan kamalaa, jos miehen kanssa ei voisi yhtään vaikkapa vertailla tarjouksia.

-eri.

Meillä kun ei sellaista ongelmaa suhteessa ole vaikka olen huomattavasti koulutetumpi osapuoli, mies ei kuitenkaan ole tyhmä.

Eipä ole ongelmia vaikka mieheni on lähes kouluttamaton.

Tosin tämä johtuu ehkä siitä että taustani on ehtaa elämänkoulua vaikka olen hyvinkin korkeakoulutettu. Välillä tuntuu että taustani on tehnyt minusta analyyttisemmän ja avarakatseisemman kuin ehkä olisin jos taustani ei olisi mitä on. Huomaan koko ajan asioita ja etenkin ristiriitoja.

Saan työssäni analysoida ja pohtia ihan riittävästi enkä kaipaa sellaista enää vapaa-ajallani nykyään. Pohdiskelen toki paljon koko ajan mutta en koe tarvetta päästellä ajatuksiani jonkun kanssa kun väännän asioista kaiket päivät töissä. Kotona puhutaan enimmäkseen hyvin arkisista asioista ja uutisista mutta välillä opettaja/selittäjäpuoleni pääsee valloille ja mieheni joutuu kuuntelemaan puolen tunnin luennon asiasta x. Mieheni harvemmin kommentoi luentoihini mitään mutta myöhemmin saan monesti huomata nieheni kuunnelleen ja sivistyneen ja tehneen jopa lisätutkimusta.

Mitään valta-asetelmaa meidän välillämme ei ole vaikka tienaan moninkertaisesti ja tiedän enemmän. Koko sukuni ja tuttavapiirini on matalasti koulutettua ja jotenkin en vaan osaa nähdä itseäni parempana kuin nämä ihmiset koska osa on fiksuimpia ihmisiä joita tunnen.

Kyllä se lukutoukka siitä pikkuhiljaa oppii asiat, niin että keskusteluakin syntyy.

Hiljaksiin ..

Sincc

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se lukutoukka siitä pikkuhiljaa oppii asiat, niin että keskusteluakin syntyy.

Hiljaksiin ..

Sincc

Olisi pitänyt tietää, että olet kouluttamaton.

Onnistuu hyvin nyt kun ikää  on sen verran että itsensä kanssa ei kipuile ja elämän kriittiset käännekohdat on kummallakin jo ohi. Tavattiin n.5-kymppisinä. Toisella kouua käyty  8 + 2 vuotta, toisella 12 + 8 vuotta. Meillä on yhdistäviä tekijöitä ja hurja huumorintaju. Sekä ei kiinnostusta siihen mitä muut ajattelevat meistä ja kyllä he ajattelevat, on tultu suoraan ihmettelemään, vielä tämän ikäisille.

Omituinen mielikuva monella kouluja käymättömän automaattisesti olevan älyllisesti kehitysvammaisen tasolla. Tosi monella kyse ei ole siitä, etteikö kykenisi opiskelemaan. Elämä vain syystä tai toisesta on mennyt toisenlaista polkua.

Vierailija kirjoitti:

Omituinen mielikuva monella kouluja käymättömän automaattisesti olevan älyllisesti kehitysvammaisen tasolla. Tosi monella kyse ei ole siitä, etteikö kykenisi opiskelemaan. Elämä vain syystä tai toisesta on mennyt toisenlaista polkua.

Missä viestissä näin luki?

Minä olen yliopiston käynyt akateeminen mies, minun naisystävä sosionomi amk,ja aina joskus se niin koittaa olevansa vaativan alan asiantutija, no onhan se vaikeaa kelan lappuja tarkistella.

Minä hoidan aina kaikki "vaikeat" asiat kotona, kuten matkojen varaanmiset.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yliopiston käynyt akateeminen mies, minun naisystävä sosionomi amk,ja aina joskus se niin koittaa olevansa vaativan alan asiantutija, no onhan se vaikeaa kelan lappuja tarkistella.

Minä hoidan aina kaikki "vaikeat" asiat kotona, kuten matkojen varaanmiset.

Samantasoiset koulutukset.