En tule toimeen sellaisten ihmisten kanssa jotka mankeloivat lakanansa
Liian pedantteja makuuni.
En nyt tarkoita, että jotenkin karttelisin tai karsastaisin heitä, mutta yltävät korkeintaan kahvilakavereiksi, ei ihan lähipiiriin. En voisi kuvitella esim. yhteisiä mökkiviinkonloppuja.
Kommentit (67)
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mankeloivatko läheisimmät ystäväni lakanansa vai ei. Nimittäin minulla on heidän kanssaan edelleen, jopa 35 vuoden ystävyyden jälkeen, aina jotain muuta puhuttavaa kuin kodinhoitovinkkien vaihto. Joidenkin työkavereiden ja hyvänpäivän tuttujen kanssa saatan kyllä kodinhoidosta keskustella, mutta tässäpä sitten onkin syy siihen, miksemme ole ystäviä: syvällisempi tai ainakin älyllisempi keskustelu ei heidän kanssaan luonnistu.
Ja minä jopa silitän lakanat siihen saakka, kun saan kodinhoitohuoneen, johon saan sijoitettua mankelin. Inhoan karheita lakanoita, ihoni taitaa olla erityise tuntoherkkä, en siis myöskään käytä villavaatteita paljaalla iholla jne.
Joo se vedettävien lakanoiden alla oleminen oli lapsena hauskaa!! :)
On ollut outoa, että mieheni ei osannut vetää lakanoita, ennenkuin minä opetin. Meillä kotona se kuului joka kuukausi arkisiin toimiin. Se, joka oli kotona, veti lakanat äidin kanssa (myös mies).
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 18:39"]Mitenkäs minä :D
Minä SILITÄN lakanat kun mankeli ei meille mahdu. Silitän myös omat ja viiden lapsen vaatteet. Vain miehen vaatteisiin en koske ollenkaan, saa hoitaa itse.
MUTTA: en sitte jaksakaan vaihtaa niitä lakanoita kuin pari kertaa vuodessa (plus ne kerrat kun joku pissii tai oksentaa niihin). Koti on jatkuvassa kaaoksessa ja keittiöstä siivoan vanhat sotkut pois vasta seuraavana päivänä kun teen uutta ruokaa. En välitä ruuantähteistä, hiekasta, leluista ja vaatteista lattialla. Pienimmät lapset käy pesulla ehkä kerran kuussa, isommat hoitaa itse, en tiedä miten käyvät.
Kelpaisinko kaveriksi?
[/quote]
Hä :o eikö teillä oo täitä ym.. Hyi hitto..
[/quote]
Täitä ei oo ollut ikuna. Kihomatoja tuli ekan kerran tänä vuonna ja lapsia on sentään ollut jo 19 vuotta. Eikä kukaan muu saanut tartuntaa kuin tämä nelivuotias kerhostaan. Sanottakoon vielä että minä en ihan periaatteesta pese ikinä käsiäni elleivät ne ole selvästi jonkun näkyvän lian peitossa.
Mutta miten ne kuminauhalakanat oikein pitäisi viikata kaappiin, eihän niitä voi mankeloida eikä silittää, eikä vetää.. miten teette sen?
Mä en edes tiennyt, että nykyään vielä myydään mankeleita ja jollain voi kotona sellaisia olla. Kun mä olin lapsi 70-luvulla ja asuin kerrostalossa, niin siellä oli taloyhtiön yhteinen iso mankeli, jossa äitini mankeloi lakanat. Se oli sellainen varmaan kaksi metriä leveä ihan hemmetin iso puurulla-vehje, jossa oli vaikeita vipuja, pellavakankaita yms. joita äitini osasi käytellä ja minä huuli pyöreenä katselin vierestä. Lasta aina varoiteltiin, että ei saa ikinä työntää näppejä sinne rulliin. Mankelihuoneessa oli ihana tuoksu; vähän pesuainetta, vähän puuta, puhdasta pellavaa... nam.
Itse en ole ikinä mankeloinut mitään, eihän mulla edes ole mitään mankelia, minne sellaisen sen edes pistäisin omakotitalossa. Onkohan kerrostaloissa vielä nykyäänkin tuollaisia taloyhtiöiden isoja mankeleita? Uudemmissa kerrostaloissa siis.
Silitän ja mankeloin. Jokin aika sitten keksin, että myös puuvillaiset yöpaidat voi mankeloida. Aikaisemmin silitin.
Mä en jaksa silittää juuri mitään. Mutta pyyhkeet (joskus) ja lakanat (lähes aina) on tosi helppo ja nopea saada mankelin avulla siisteiksi ja suoriksi. Vie kaapissa paljon vähemmän tilaa ja tuntuvat mankeloituina paljon paremmilta!
En luovu mankelista, mieluummin luovun ystävyydestä kanssasi ap.
Äiti ja mummo mankeloi aina. Ja koko suku. Talollistaustaa on. Onko ap jotain mäkitupalais-sukua, jos ei mankeloi?