Miksi mun kaksvee kitisee ja huutaa koko ajan?
Joku asia on ilmeisesti koko ajan pielessä, kun kitisee, narisee, itkee ja huutaa jostain pikkuasiasta koko ajan. Osaisi puhuakin, mutta yleensä vain kitisee ja huutaa. Kaiken pitäisi olla ok, ei mitään terveysongelmaa ole esimerkiksi ja muutenkin kaikki perustarpeet kunnossa, saa paljon seuraa ja huomiota jne. Mutta jatkuva kitinä siitä että vaikkapa kirja putosi lattialle tms. Voisi hyvin nostaa sen kirjan ja jatkaa sen katsomista mutta ei, vain kitinää että putosi. Jos sanon ihan rauhassa että nosta kirja, niin alkaa itku. Tällaisia pikkuasioita mahtuu jokaiseen päivään vaikka kuinka monta. Alan olla niin väsynyt kitinään että tekee mieli itse alkaa kirkumaan kun se kitinä jostain ylösalaisin olevasta kirjasta tms. taas alkaa. Onko muilla tällaista?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Luin otsikon että miks mun kivekset kutisee
Mä taas luin että "Miksi mun kasvikset kitisee ja huutaa koko ajan?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutustua aistiyliherkkyyksiin, voivat aiheuttaa hankalaa oloa ja juurikin ylireagointia "pikkuasioihin".
Kuulostaa autismin oireita enemmän, jos jo pelkkä kirjan putoaminen saa aikaan kitinää. Lapsi testeihin.
Voi höppänä. Kuulostaa kaksivuotiaalta.
Samanlainen kitisijä on meidänkin 2,5v, ja samoin oli isoveljensäkin tuossa iässä. Kyllä se ohi menee! Meidän muksua varmaan turhauttaa myös se kun sanavarastonsa on vielä hyvinkin suppea, ymmärtää kyllä kaiken mitä hänelle puhutaan.
Semmoisen olet sitten kasvattanut
Siis minun esikoinen oli tuollainen vuodet 1-5. Kertakaikkiaan tyytymätön aivan kaikkeen. Kulki ympäri asuntoa uusien lelujen ohi ja potki tuolinjalkoja. Ihan sama mitä leikkiä ehdotti, miten ulkoili, antoi välipalaa tai viihdytti, kitinä ja huuto oli valtava. Viikonloppuna puuhailtiin yhdessä perheen kanssa, käytiin uimahallissa ja tekemässä kivoja juttuja ja silti viimeistään autossa alkoi kitinä ja huuto.
Muistan yhdenkin viikonlopun kun oltiin syöty herkkuaamiainen ja leikitty perheen kanssa jotakin, sekä ulkoiltu. Kun tultiin sisälle alkoi sohvalla istuessa aivan älytön huuto jostakin, käytiin miehen kanssa vuorotellen rauhoittelemassa eikä meinattu saada edes lounasta kokattua. Ei rauhoittunut millään, ei ollut mitään hätää. Siinä sitten ihan kauhean huudon saattelemana kuorittiin ihan pokkana perunoita ja paistettiin jauhelihaa. Muistan monesti olleeni aivan poikki näistä viikonlopuista. Ja arjesta ylipäätään.
Nyt tämä tyytymätön lapsi on aivan ihana 8.v nuori neiti kenen kanssa voi puuhailla monenlaista ja joka on kasvanut aivan erilaiseksi. Vieläkin kyllä parantelen haavoja sieltä alkutaipaleelta, ne vuodet oli oikeasti tosi rankkoja. Pikkusisko on onneksi ollut ihan eri maata joten olen saanut toisenlaisenkin kokemuksen pikkulapsiarjesta hänen kauttaan.
Väsymys tai nälkä saa lapsen käyttäytymään noin. Siihen lisäksi uhmaikä, joten normaalilta kuulostaa.
Veisin vaunukävelylle päivällä, jos vaikka nukahtaisi vähäksi aikaa ja riittävästi ruokaa ja juomaa.
Jos edelleen jatkuu samana, on vaan astetta pahempi uhmaikä.
Itselläni kuusi lasta, joista nuorin nyt kahden vanha.
No aistisäätelyä olen miettinyt. Mutta meillä on vaatteet pehmeitä, kiristämättömiä, täyttä luomupuuvillaa ja usein on aika vähissä vaatteissa. Sisustus visuaalisesti rauhallinen. Ei kuulu melua mistään, tv ei ole päällä. En tiedä miten voisin aistiärsykkeitä vähentää. Ap