Äitisi tapa, jonka olet tietoiseti jättänyt omasta elämästäsi pois?

Alkoholismi, perskännit 3-4 kertaa viikossa

Suorittaa ja toivoo siitä kiitosta ja kun ei kukaan jaksa ylistää ahkeruuttaan, on marttyyri.

Liiallinen säästäväisyys: jugurttipurkit pestään, vanhat vaatteet siivousliinoina, pakkaseen haalitaan hirveät määrät sieniä ja marjoja, joita puoliväkisin tungetaan joka ruokaan. Uusiokäyttö ja kierrätys on ihan hyvä, mutta jotain rajaa.

Kaiken negatiivisen ajatteleminen, mörköjen maalailu seinille (mikä kaikki voi mennä pieleen??). Eli turha huolehtiminen.

Mun äiti on kovempi nalkuttamaan kuin minä. Mä yritän nähdä asiat sen toisenkin osapuolen kannalta.

Alkoholismi ja jatkuva silittäminen, äiti kun silitti kaikki pikkuhousuista lähtien. Moni asia on kyllä äidiltä jäänyt, esim siivouspäivä lauantaisin ja ylipäätänsä siisteys sekä taikauskoisuus.

Jatkuva toisten ja itsensä arviointi, arvottaminen ja arvostelu -vaikkakin enimmäkseen melko hyvämtahtoisesti. Sekä isäni, että äitini tekevät tätä. Äitini taitaa pönkittää tällä huonoa itsetuntoaan ja isäni on luonteeltaan 'kevyt-besserwisseri'.

Muiden mielipiteiden ajattelu. Aina miettii "mitähän nekin aattelee jos teen/sanon/pukeudun... näin"

Muista peilaaminen. Käyttäytyy aina tietyllä tavalla tiettyjen ihmisten seurassa. Yhden kanssa on rautakanki pe****ssä, jäykkä ja asiallinen kun taas toisen kanssa hyvinkin rento ja nauravainen.

Jatkuva täydellisyyden tavoittelu. Koti pitää olla siisti, itsen, miehen ja lasten pitää pukeutua tietyllä tavalla...

Tekee hurjasti palkatonta työtä, enkä tarkoita siis vapaaehtoistyötä. Vaan siis tekee palkkatyössään ylimääräisiä tunteja ja käyttää aikaa kotona asioihin josta hänelle ei makseta. Kukaan työkaveri ei toimi näin.

Ei vaadi lapsiltaan mitään ja antaa itseltään vaikka vaattetkin päältään. Tiedän että minähän siitä olen hyötynyt mutta nyt kun asun omillani ja haluan pärjätä omillani, musta näyttää ihan kauheelta kun veljeni pyytää päivättäin bensarahaa/vaaterahaa/parturirahaa tms ja aina on äiti lompakko ammollaan. Isä haluaisi veljen tekevän töitä rahojen eteen (kun kyseessä siis täysikäinen poika) mutta äiti antaa vaan, minullekin ostaisi vaikka kuun taivaalta jos pyytäisin, sitten itsellään ei ole varaa mihinkään

-Muiden ihmisten ja lapseni kavereiden ivallinen haukkuminen ja aliarvioiminen

-Kahdesta lapsesta toisen jatkuva suosiminen ja nostaminen jalustalle.

-Lapseni vähätteleminen

-Isäpuolien suoranainen keräily lapselleni. (Kaksi yritti muinoin hakata minua.)

-Kaikkien muiden ihmisten mielipiteiden kunnioittaminen, ennen oman lapsen toiveita.

-Teeskentely

-Lupausten peruminen

Turhien lupausten antaminen. lasta ei saa pettää! 

Kiltteys. Tosin oli opettelemista, kun se on perusluonteessa. Koetan myös olla siistimpi. Äiti ei osannut siivota kunnolla. 

Tupakanpoltto, muovikukat, rumat taulut, vaatteiden silitys

-Sängyn petaus

-Lasten syyttäminen omista virheistä kasvattajana (ainakin teen sitä vähemmän :/ )

Sellainen Hyacinth Bucketmainen name droppailu. En oikein tiedä mistä johtuu, mutta sekä isäni että äitini harrastavat tätä. Kun juttelevat uusien ihmisten kanssa ja tulee puhe vaikka taiteesta, niin sitten todella tökerösti tuovat esiin kuinka tuntevat jonkun taiteilijan. Sama juttu urheilussa. Ovat mukavia, ihan tavallisia ihmisiä, mutta ilmeisesti joku tiedostamaton alemmuuskompleksi on kun pitää tuollaisialla brassailla. Eikä heillä tosiaan ole mitään ihmeellisiä kontakteja, eiköhän jokaisella ihmisellä ole tutuissa tai tutun tutuissa joku julkisuudesta tuttu henkilö.

Tupakointi ja raivoaminen.

- Fyysinen ja psyykkinen kuritus kasvatuskeinona lapsille

- Marttyyriys

- Tupakointi lasten aikana (tosin en polta muutenkaan)

- Alkoholin käyttö niin runsaana (nautin 1 siiderin saunan yhteydessä 1-2x/vkossa)

Siinä mitä tuli ensimmäisinä mieleen.

Ryyppääminen.

-muiden arvostelu ja tuomitseminen

-jako miesten ja naisten töihin, voi ärsytys!

-talvella ei voi pitää vaaleita vaatteita

-arkuus kaikkea uutta kohtaa, mitään ei uskalleta kokeilla

-muiden mielipiteiden ajattelu

-ulkokultaisuus eli vähän vieraampien kanssa ollaan niin olevinaan ja lirkun lirkun ja omille voikin puhua miten sattuu ja olla sitten ikävä oma itsensä

-muiden juoksutus omille asioileen

-avuttomaksi heittäytyminen joidenkin asioiden suhteen, saakeli, terve ihminen jolla ei mitään sairauksia ja jalat kantaa, mutta vois kuvitella nykyään toisin

-luulosairastelu, mutta lääkäriin ei uskalla

Miehen jalustalle nostaminen. Äitini on tuhlannut elämäsä siihen, että "iskä" olisi tyytyväinen.

Oma äitini on hyvä ruuanlaittaja, suorastaan loistava emäntä. Se häärää aina keittiössa, kattilat porisee ja uunissa paistuu lämpimäiset. Aina on syötävää ja uutta on tulossa, jos vaan kenelle maistui, tai vaikka joku sattui yllättäen käymään.

Itse olen huono hellapoliisi, en viihdy keittiössä, enkä kauhan varressa.

Laitan ruokaa, kun on pakko, mutta en todellakaan tee sitä suurella sydämellä, kuten äidillä on tapana. Enkä minä tietoisesti ole jättänyt kokkaamista vähemmälle, se ei vaan kiinnosta minua. Minä en ole "hanhiemo"-tyyppinen ihminen.

Olemme äidin  kanssa monessa asiassa erilaisia ja eri aikakauden "lapsia".