Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette työpäivän jälkeen?
10.05.2014 |
Musta tuntuu, ettei mulla riitä aika ikinä mihinkään.
Esimerkkiviikko:
Maanantaina kotona päiväkotilaisen kanssa n. klo 17 ja suoraan nappaan toisen koululaisista kyytiin ja kiikutan harrastukseen. Sit kotio, nälkäsimmille pieni välipala ja laittamaan äkkiä ruokaa, kello tikuttaa noin 17.30 kieppeillä. klo 18.30 toinen koululainen harrastukseensa samalla kun haen sen ensimmäisen sieltä pois. Sit kotio syömään ja just ja just ehtii vielä hakemaan sen harrastuksissaan olevan lapsen kotiin. Kello kasin kieppeillä ehditään takaisin. Muksuille iltapala, iltapesut ja sit oliskin aika peitellä koko sakki nukkumaan ja lähden koiria lenkittämään.
Tiistaina isompi menee itse harrastuksiinsa ja pääsen ruuan laittoon jo heti viiden jälkeen, kunhan ensin käyn kaupassa. Syödään ja lähden koirien kanssa lenkille (Ehkä tunnin lenksun kerkii). Vanhin syö, kunhan kotiutuu. Todennäköisesti jotain pikku kotitöitä on pakko tässä vaiheessa hoitaa, laittaa pyykkikonetta pyörimään jne. Sit iltapalat sun muut ja ipanat nukkumaan.
Keskiviikolle osuis vaikka iltavuoro. Laitan aamulla koululaiset kouluun ja juon aamukahvit rauhassa, nuorin todennäköisesti nukkuu vielä hetken. Ysiin mennessä sekin herää ja laitetaan aamupalaa pöytään. Hetki touhutaan jotain ja sit pukemaan. Yleensä mennään pyörällä hoitoon ja otan koirat mukaan. Klo 11 mennessä (lounaalle) päiväkodille ja jatkan siitä sit hiukan pidempää reittiä kotiin. Käyn sit kaupassa, syön jotain ja meen töihin. Kotona olen ysin pintaan ja silloin muksut on jo nukkumassa. (Mies hoitaa tenavien harrastamiskuviot)
Tostai menee aika samalla kaavalla, tosin toinen koululaisista menee vasta klo 10 kouluun, joten ehdin senkin kanssa syödä rauhassa aamupalaa, eikä välttämättä tarvi mennä kauppaan, joten ehtii ehkä vähän raivata huusholliakin... (Lapsilla vapaailta)
Perjantaina, jos ei illaksi tarvi töihin mennä on viikon ainoa päivä, kun ei yleensä tarvi pinkoa mihinkään töiden jälkeen. Mut siinä vaiheessa ei enää yksinkertaisesti jaksa mitään ylimääräistäkään. Noh, ruoka on laitettava ja ne koirat nyt käytän pihalla... Ja sit jos on iltavuoro, niin taas menee aamu vähän siihen sun tähän, ja kotona olen vasta kymmenen jälkeen.
Lauantaiaamuna voi vaan todeta, että kämppä on vaihteeksi kaaoksessa ja siinähän se päivä iloisesti sit vierähtääkin. Tai jos ei jaksa puunata, niin aina voi painella pihalle raaputtamaan jotain kukkapenkkiä. Niitä rikkaruohoja meinaan riitää (mikä on sinänsä kyllä ihan terapeuttistakin...)
Omia harrastuksia mulla ei jostain kumman syystä ole... Mikä tässä oikein mättää?
Ois ihan kiva käydä joskus kyläilemässä. Tai vaikka uimassa. Tai vaikka leikkipuistossa. Mut hitot. Talvella vielä ankeampaa, kun kotiintullessa on ihan sysipimeääkin. Missä välissä ihmiset oikein tekee kaikkia juttujaan ja opettaa mukuloillekin kaikkea uutta ja jännää? Niinkuin nyt ihan vaikka luistelua tai uimista tai... (uimahallikin on täälläpäin viikonloppuisin pääosin kiinni)
Kommentit (42)
Olen keskustassa töissä. Lopetan työt puoli neljän aikaan. Sitten voin mennä kahvilaan lukemaan ja kirjoittamaan tai käydä syömässä, jos on nälkä. Aika usein sovin tapaamisen ystäväni kanssa tai odotan miestäni, joka käy toisella paikkakunnalla. Kerran viikossa täytyy käydä ruokaostoksilla, mutta muuten teen omalla ajallani ihan mitä huvittaa. En jaksaisi viikkoakaan tuollaista ap:n kuvailemaa helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töiden jälkeen yleensä joko heti ekana imuroin, siivoon keittiön ja laitan ruoan.
Tai lähden suoraan kaupoille ja mies jää kotiin imuroimaan ja laittaa ruokaa. Hommaa riittää joka tapauksessa, sillä 4 lasta pitää kyllä huolen siitä.
Harrastuksia ei tällä hetkellä ole.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 01:37"]Olen 17-vuotias lukiolainen ja kun luin amisvanhemman kommentin , jossa hän sanoi, että lasten pitää itse mennä harrastuksiin, päästäni alkoi höyry nousta!
Miksi olet lapsia tehnyt, ellet ole valmis tekemään mitään heidän hyväkseen?
[/quote]
17-vuotias ei tiedä vielä MITÄÄN näistä asioista. Älä huutele siellä lapsi :)
Ap:lle, luulisin että koirat ja niiden lenkittäminen ovat harrastuksesi ja omaa aikaasi, muuten sinulla ei olisi niitä. Jos sinulla on noin tarkka lukujärjestys ja se sinua rasittaa, niin sitähän voi muuttaa. MEillä on esim. sen verran pitkä matka lasten harrastuksiin, että sinne viedään samalla reissulla useampia. Tosin ees-taas ajelua ja bensan kulutusta on ylenmäärin, siippa tykkää ajella.
Itse tulen töistä kolmen aikaan, paitsi keskiviikkona kuudelta. Käyn kaupassa silloin tällöin ja laitan ruokaa joskus. Kun tulen kotiin, tuon lapsen harrastuksista ja vien toisen. Enimmäkseen puoliso kuljettaa lapsia harrastuksiin, joten emme ole arkisin yhdessä kotona.
Jos olen nälkäisenä tulossa kotiin lauman kanssa, komennan kotona mojuvan teinin keittopuuhiin. Siivoaminen, noh se on taas jäänyt. Ajattelin, että äitienpäiväksi siivoaa joku muuuuuuu.
Liikaa vietän aikaa tietsikalla, teeveellä ja päivystän, jos äidin huomiota joku lapsista tarvitsisi. Pitäisi ehkä hoitaa puuhtarhaa, ommella, entisöidä huonekaluja, suunnitella rahanmenoa (kesämenoja) tai paremminkin sen hankintaa. Ystäviä näen harvaseltaan, lomilla, jos silloinkaan. Ehkä tästä kesäksi eloon taas.
Kokkaus, pyykkikone pyörimään, syönti. Koneella/telkun/kirjan ääressä tunti, pari. Illalla jumppa/sali pari krt vko. On jopa tekemisen puutetta välillä.
Teinejä ei tarvitse kuskailla minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten harrastukset ja niihin kuskaaminen rytmittää monet illat. Päivällinen/illallinen valmistuksineen vie aikaa. Omakotitalossa on usein joku pikku askare, mikä pitäisi ehtiä tekemään. Siivoamista ja pyykkäämistä on yleensä aina valmiina odottamassa tekijäänsä. Urehilemaankin pitäisi heti useampana päivänä viikossa, aika monesti sen voi yhdetää lasten harrastuksiin, eli lenkille odotellessa. Tekemistä on yleensä ihan riittävästi kahdelle vanhemmalle. Joskus jos on joutoaikaa, niin voi katsoa telkkaa, surfailla netissä tai lukea kirjaa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 01:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 01:37"]
Olen 17-vuotias lukiolainen ja kun luin amisvanhemman kommentin , jossa hän sanoi, että lasten pitää itse mennä harrastuksiin, päästäni alkoi höyry nousta!
Miksi olet lapsia tehnyt, ellet ole valmis tekemään mitään heidän hyväkseen?
[/quote]Kuules, olen osannut aikoinaan ajatella vähän pidemmälle ja olemme asuinalueeksemme valinneet sellaisen, jossa on koulut ja palvelut vieressä, samoin liikunta- ja uimahallit kävelymatkan päässä, kirjastot sun muut. En sanonut ettei lapseni harrasta mitään, vai sanoinko?
[/quote]Meillä on lapsen jalkapallo treenit eri päivinä eri kentillä ympäri kaupunkia, jos asuu yhden vieressä, niin muut on kaukana. Elämä on valintoja ja asuinpaikan valinta on yksi aika oleellinen valinta elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salille, saunaan, himaan tekee safkaa, töllöttimen ääressä hetki, sitten koisaamaan... aamulla taas duuniin :)
Tulen töistä, selailen päivän postin ja keitän ehkä kahvia. Laitan harvoin ruokaa, koska syön töissä. Mies saattaa kokkailla jotain.
Katson telkkaria, pyykkään, siivoan ja hoidan tiskit. Joskus saatan leipoa. Ulkoilen koiran kanssa ja teen pihatöitä.
Millaista työtä miehesi tekee, voisiko hän viedä lapsia harrastuksiin tai hakea? Tai ulkoiluttaa koiran? Minkä ikäiset lapset, pystyisivätkö joskus kulkemaan harrastuksiin esim. bussilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee sunnuntain päivällistä tehdessä ruoka myös maanantaille, helpottaa tuota maanantain poukkoilua.
Koira/t on sun harrastus/oma aika + lasten harrastusten aikaan voi tehdä jotain omaa juttua eikä ajaa kotiin odottaan et millon lähet hakemaan. Liikunta/kirjasto ym.
Viikonloppuna hoida kauppa-asiat niin, et arkena riittää vain esim. kerran täydennysreissu kauppaan.
Ollaan molemmat päivätöissä mutta kotona jo klo 16. Harrastuksia 3 iltana viikossa ja yleensä la tai su myös. Yritetään käydä uimassa säännöllisesti, yleensä 3 - 4 viikon välein joko vkl tai illalla. Vieraita käy harvoin viikolla, vkl toisinaan. En siivoaisi koko lauantaita, saisitko joskus lapsille kimppakyytiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No riippuu vähän viikosta. Eilen kävin lasten kanssa 1,5 h koira puistossa ja sitten lähdin illaksi bodypumppiin. Ehdinpä käydä vielä siwassa hakemassa unohtuneen pesuaineen.
Toisinaan tuun kotiin, käyn lenkillä koiran kanssa ja siivoon, teen ruokaa.. Siivoon vähä lisää. Lösähdän nukkuu :D
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 01:37"]
Olen 17-vuotias lukiolainen ja kun luin amisvanhemman kommentin , jossa hän sanoi, että lasten pitää itse mennä harrastuksiin, päästäni alkoi höyry nousta!
Miksi olet lapsia tehnyt, ellet ole valmis tekemään mitään heidän hyväkseen?
[/quote]
Olen itse 24-vuotias ja lapseton. Ei minun aikanani kukaan vienyt lapsiaan autolla harrastuksiin. Jos niitä harrastuksia oli niin sinne mentiin itse kävellen jo nuoresta pitäen. En muista kertaakaan, kun minua olisi kukaan vienyt saatika hakenut harrastuksesta. Harva nyt kuitenkaan asuu missään maalla, mistä oikeasti lapsi ei pysty itse kävelemään harrastukseen. Minusta on aivan naurettavaa, miten aikuiset koko vapaa-aikansa kuskailevat lapsiaan harrastuksiin! Kyllä ne lapset osaa itsekin kävellä ja se on hyvää liikuntaa. Kohta tämä meininki on menossa siihen, että lapset eivät saa edes itse kävellä kouluun, niin kuin käsittääkseni Englannissa. Aina pitäisi olla saattaja.
En muutenkaan ymmärrä, miksi niitä harrastuksia pitää olla joka illalle. Miksei lapsi voi vain leikkiä vapaa-aikana kavereidensa kanssa ulkona? Minulla meni nuoruus siinä, että pyöräiltiin ja leikittiin ulkona ja se oli mukavaa. Ei siinä edes osannut mitään ohjattua harrastuksia kaivata, vaikka muutaman kerran jotain harrastinkin.
Ehkä tämä on tällainen kalkkiutuneen vanhan ihmisen mielipide, joka ihailee omaa lapsuuttaan. Mutta teinä kyllä miettisin kaksi kertaa, kaipaako se lapsi niitä harrastuksia oikeasti vai oletteko te tyrkyttämässä lastanne joka paikkaan. Elämä on täynnä valintoja. Eikö yksi ilta viikossa harrastukseen riittäisi, ainakin jos lapsi kerta on niin pieni, ettei muka voi kävellä itse sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aah. Mulle arki on juhlaa ja juhla superjuhlaa :-)
Asun keskustassa, kävelen töihin 10 minuuttia, luovalla alalla, ei kellokortteja. Sinkku, ei koiria tai kakaroita (eikä tule). Töistä kotio viimeistään klo 16, sitten vaan viihdytän itseäni. Liikun, luen, kattelen leffoja, surffaan netissä, teen ruokaa, pientä huushollausta.
Joskus vaan avaan viinipullon ja tulen AV:lle räkyttämään.
Jos eläisin kakaralauman kanssa omakotitalossa, vetäisin itteni aika pian hirteen.
Meilläkin on lapsia mutta elämä on rentoa ja mukavaa. Mies on yhtälailla kuin minäkin mukana päivän askareissa ja tekemisissä lasten kanssa. Kaupassa käyn keskitetysti viikonloppuna eikä siten joka päivä tarvitse käydä kaupassa. Jos jotain pientä tarvii, mies hakee. Ruokaakin tehdään isompia satseja, josta laitetaan pakkaseen. Siten saa terveellistä ja hyvää ruokaa tarvittaessa pienellä vaivalla arkisin. Lapsilla on yksi harrastus per nuppi. Jos olisi enemmän, saisi hoitaa itse kulkemisensa. Vapaa-aika, joka kuluisi kuskaamisiin olisi helvettiä minulle. Siivooja käy kerran kuussa pesemässä lattiat ja tekemässä perusteellisemman siivouksen. Välissä imuroin ja pesen vessat kerran viikossa. Mies tosiaan tekee keittiöhommia ja minä hoidan pyykit.
Kyllä mulle ainakin jää aikaa vähän liiankin paljon surffailla netissä :) Mutta siis pääsen kyllä itsekin liikkumaan, tapaamaan kavereita jne. kun haluan
Aika paljon voi itsekin vaikuttaa, millaista suorituspainotteista ja aikataulutettua elämää elää.
Käyn kaupassa ja pötköttelen sohvalla. Nollaan aivoja vauvalla tai Netflixillä pari tuntia, kunnes mies tulee kotiin. Vaihdetaan kuulumiset ja tehdään ruokaa. Syödään, katsotaan leffa tai telkkaria, ja nukkumaan.
Työpäivän jälkeen teen mitä huvittaa, lasten kanssa tai yksin: käyn kavereilla tai kävelyllä tai olen kotona, luen kirjaa, katson telkkaria, surffaan netissä, siivoan tms. Ainoa "pakollinen" rutiini on ruuan laitto lapsille.
Itselläni on yhtenä iltana viikossa säännöllinen harrastusmeno. Lapset liikkuvat harrastuksiinsa omatoimisesti. On meilläkin ollut sellainen vaihe, että kuskaamisia on ollut useampana iltana viikossa ja se oli aika järkyttävää, onneksi ei enää tarvitse.
Tulen kotiin klo 17 valmiiseen ruokapöytään.
Yhtenä iltana kauppaan, toisena oli talvella muksun uimakoulu, kolmantena lapsi lähtee naapurin kanssa harrastukseen, neljäntenä naapurin muksu tulee meille leikkimään kun äitinsä on kaupassa ja silloin vo i vaikka siivota samalla, viidentenä lyhyt kauppareissu työmatkalla ja viikonloppuna ei ole mitään pakollista. Tuohon väliin sitten pyykinpesua, auton pesua, huoltoja, pihatöitä, vierailuja, retkiä, kijastossa käyntiä ja lukemista, takan äärellä istumista, pyöräretkiä....ilman mitään hirmuisia aikataulutuksia.
Ihan tarkoituksella on tehnyt elämästäni leppoisaa ja kiireetöntä.
Itse olen asunut koko ikäni maaseudulla n.10km lähimmän pikkukaupungin keskustaan.20km taasen isompaan kaupunkiin.Meitä kuskattiin useinkin pikkukaupunkiin harrastamaan,mutta kun tanssiharrastus alkoi isossa kaupungissa menin sinne bussilla kouolun jälkeen ja odotteluakin saattoi olla useampi tunti.Kyllä asia viimeistään mopoiässä helpotti ja se olikin pakollinen maaseudulla asuvalle
Meillä on kolme harrastavaa lasta ja asutaan hankalassa paikassa. Ikinä ei julkisilla pääse joko sinne harrastukseen tai sieltä takaisin. Muuten asuinpaikkamme on kuitenkin ihana, eli emme harrastusten takia aio vaihtaa. Yhteen iltaan on kasautunut monta harrastusta ja silloin tosiaan suhataan edestakaisin, mutta ensi viikon jälkeen siitäkin hommasta alkaa loma. Muina päivinä on yksittäisiä harrastusvientejä. En ole mikään siivousihme, eli siitä joustan, mutta ruoanlaitosta tykkään, enkä siitä ole tinkinyt. Teen kyllä sunnuntaisin usein valmiiksi monenlaista tulevaa viikkoa varten, mutta sitä suosittelen vain jos viihtyy keittiössä. Muutenhan siitä tulee yksi ärsytys lisää.