Miksi omaa pihaa pidetään välttämättömänä perheelle?

Jaa, ei meidän suvussa tai kaveri- ja työpiireissä kukaan ajattele että piha on pakko olla.

Itse ainakin halusin oman pihan siksi, että se antaa mahdollisuuden kuopsutella kaikkea mahdollista siinä, samalla, kun lapset leikkivät. Oma kasvimaa on ollut jotenkin itsestään selvyys minulle lapsesta saakka.

Talvella sitten taas on lumitöitä. En ole mikään innokas ulkoilija, jollei ole muutakin tekemistä, kuin lasten kanssa leikkiminen.

Minäkin ihmettelen sitä ajatusta, että rivitalon pienen pieni takapihan pläntti olisi parasta mitä lapsi voi saada. Ja en tod jättäisi ainakaan pientä lasta sinne yksin. Äkkiäkös lapsi karkaa, jos ei ole aitaa ja kyllä niitä autoja pyörii rivareidenkin lähellä. Mulle ei ole vaivaksi mennä lapsen kanssa viikonloppuisin ja arki-iltoinakin ulos. Otan usein kirjan mukaan ja lueskelen sitä samalla kun vilkuilen lasta. Ei tunnu siolta vaivalta. Ja viikonloppuna rakastan sitä, kun valitaan, että mihinkäs kivaan puistoon tai rannalle mennään tänään. Pakataan eväät mukaan tai mennään vielä kaupungille kahville. Mutta mulle kaupunkilaisuus onkin elämäntapa, jota rakastan.

Me asumme rivitalossa ja syy ei ole niinkään tuo piha, vaan elämisen helppous, kun asuu maan tasalla. Rattaat voi jättää pihaan vrt. kerrostalossa raahaat ne varastoon tai ylös asuntoon, painavat kauppakassit saa autolla suoraan etuovelle ym.

Kunhan lapset kasvavat muutan ihan mielelläni kerrostaloon, mutta useamman pikkulapsen kanssa en tiedä kätevämpää asumismuotoa kuin tämä. 

Omakotitalossa sa tarvisi enemmän vastata talon ja pihan huollosta, nyt riittää kun kilauttaa isännöitsijälle/huoltoyhtiöön, jos tulee ongelmia ja talvisin aura käy ja lumitöistä ei tarvi murehtia. 

En oo ikinä asunu rivarissa, mutta omakotitalon piha on kyllä pelastus. En itse tykkää yhtään puistoilusta tai itse asiassa ulkoilustakaan, mutta lapset tykkää. Omalla pihalla ne on mukavasti näkyvillä ja kuuluvilla, ja itse puuhailla sisällä.

Silloin kun asuttiin rivarissa, niin meillä oli myös taloyhtiön yhteinen leikkipiha, samoin kun on kerrostaloissa.

Joskus asuttiin remontin takia evakossa talossa jossa ei ollut pihaa ollenkaan, silloin otti kyllä pattiin. Aina piti erikseen lähteä puistoon. Oli piha sitten oma tai yhteinen, niin on Se vaan kiva olla olemassa.

Me asumme omakotitalossa, koska lapset tarvitsevat tilaa liikkua ja mies oman puuhamaan. Minä voin nauttia täysillä kotona olosta ja sisäilystä, kun ei tarvitse olla koko ajan menossa jonnekin ulkoilemaan ja harrastamaan.

Meillä ei ole piha sen takia että lapset saisi tuupattua sinne, vaan itekin tykätään olla pihalla ja okt-pihassa saa olla rauhas halutessaan, ei tarvi aina lähtee puistoon tai lenkille.

Mä pidän omasta pihasta sen vuoksi että sitä saa laittaa oman näköiseksi, saunan jälkeen on mukava istuskella omalla terassilla ja katsella auringonlaskua. Samoin aamuisin tykkään istua terassilla ja kuunnella lintujen ääniä.

illanistujaisia pidetään kodassa ja ei tarvi katsoa kelloa että koskas se on yli kymmenen.

meillä lapset rakastavat omalla pihalla leikkimistä, majoja on ympäri tonttia jalkkista voi pelata omassa pihassa. 

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 17:37"]

Ihmettelen sitä, että lapsiperheet ovat valmiita ottamaan kamalat lainat ja ostamaan omakotitalon, tai vaihtoehtoisesti muuttavat jonnekin skutsiin rivitaloon. Kun pitää olla se oma piha. Ja perustelu on usein se, että "kun on oma piha, voi lapsen vain työntää sinne takapihalle leikkimään eikä tarvitse mennä mukaan".

Meillä lapsi on tarhapäivien jälkeen sen verran väsynyt, että ei hän edes halua joka päivä enää sen jälkeen ulos, ollaan vain kotosalla. Ja kun hän haluaa ulos, lähden hänen kanssaan sinne tosi mielelläni. Isomman lapsen päästän viereiseen puistoon jo ominpäin. Hänellä on kännykkä, ja sovimme, missä hän liikkuu ja mihin aikaan on tultava kotiin.

Ja jos asuisimme esim. rivarissa, en todellakaan jättäisi vilkasta leikki-ikäistä täysin valvomatta takapihalle.

[/quote]

Ensiksikin, kukaan ei kai pidä pihaa välttämättömänä. 

Toiseksi, kyllä se lasten kanssa helpottaa. Mä päästän mun 3- ja 5-vuotiaat omalle rivaripihalle leikkimään. Näen ja kuulen lapset ikkunasta. Karata voi, mutta periaatteessa voi kai sitä kotoakin, jos saa oven auki. Ja uskovat puhetta. 

Kolmanneksi, mun lapset eivät ole niin väsyneitä pk-päivän jälkeen, etteivät jaksaisi pihalla pelailla ja leikkiä. Ovat hereillä vielä 5 tuntia pk:n jälkeen, joten kyllä siinä ehtii. 

Neljänneksi, asumme niinkin skutsissa, että Helsingin keskustaan pääsee julkisilla vartissa. 

Viidenneksi, kun on rattaat ja vauva, niin kyllä se kummasti elämää helpottaa, kun voi jättää vauvan pihalle nukkumaan ja mennä itse sisälle vaikka valmistelemaan ruokaa sen sijaan, että yrittää (usein epäonnistuen) kantaa nukkuvaa vauvaa sisälle. 

Lainat on tosiaan kovat, mutta haluamme elää nytku-elämää sitku-elämän sijasta. Kun lapset on pieniä ja pihasta hyötyä, niin toki haluamme nyt pihan. Kahdestaan voimme ukon kanssa asua sitten vaikka kerrostalossa tms. 

Pihat, rivarit ja omakotitalot on syvältä perseestä.

Minä olen asunut kaikissa vaihtoehdoissa sekä lasten kanssa että ilman, ja kyllä omakotitalo vaan on paras, ei sen takia että lapset saisi työnnettyä pihalle leikkimään, vaan se takia, että seinien, katon ja lattian toisella puolella ei ole naapureita kyttäämässä meidän tekemisiä, ei tule valituksia että koko perhe on kanta-astujia tms. sontaa. Ja kun ei ole asunto-osakeyhtiön osakas, ei tarvi keltään kysellä mihin laitetaan aikaa ja rahaa.

Minä olen myös kukkahullu, ja oman pihan laitto on se mun nautinto, lapset käyvät joka päivä ympäristön leikkipuistoissa isänsä kanssa, minä laitan kukkapenkkejä, ja nautin sitten kukista kun ne kukkii.