Olen nelikymppinen ja kaikki ystäväni ovat masentuneita. Miksi?
Olen tässä viime aikoina huomannut, että lähes kaikki ystäväni voivat huonosti. Ovat tietysti uupuneita pikkulapsiarjesta, mutta suurin osa myös syö tai on syönyt mielialalääkkeitä ja käy terapiassa ja on ollut mieliala/jaksamisasioiden takia sairauslomalla.
Mistä oikein on kyse. Liioista vaatimuksista ruuhkavuosina vai mistä? Kaikki ovat korkeasti koulutettuja.
Kiitos näkökulmista ja kommenteista.
Kommentit (92)
Vanhuus ja elämän eksistentiaalisuus painavat mieltä, vaikka nelikymppisenä pitäisi havahtua elämään "uutta nuoruutta" uutena viisaampana ihmisenä. jolla on vielä runsaasti aikaa tehdä asioita elämässään.
Itsellä se loppui heti, kun muutin ulos Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
He ovat naisia.
Tätä ajattelin itsekin: he ovat heteronaisia suhteessa miehen kanssa. Vähempikin masentaa.
Arki iski päin naamaa ja haaveet kaatuu, ei ollutkaan propaganda totta, eli pakkosyötteenä "mikä susta isona tulee" liirumlaarum. Aikuisen elämä on suurimmaksi osaksi masentavaa arkea jos sitä ei kestä ilman viinaa ja lääkkeitä niin on heikko psyyke.
Liikaa pyöritään oman navan ympärillä.
Minäminäminä. Ja ensin se on "hienoa" olla itsekäs ja miettiä omaa etuaan, mutta sitten se iän myötä kääntyy ahdistavaksi. Sieltä omasta navasta ja edusta ei löytynytkään pysyvää tyydytystä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat naisia.
Tätä ajattelin itsekin: he ovat heteronaisia suhteessa miehen kanssa. Vähempikin masentaa.
Niin. Naisen masennus on aina miehen vika. Yllätys.
Koska masennus on nykyisin trendikästä.
No minkähänlainen sukupolvi on tuon porukan kasvattama. Lue Pirkko Siltalan Taakkasiirtymä.
Ei kukaan ole vapaaehtoisesti masentunut. Kova kulttuurimme on yksi syy.
Vierailija kirjoitti:
No minkähänlainen sukupolvi on tuon porukan kasvattama. Lue Pirkko Siltalan Taakkasiirtymä.
*kasvattanut
Vierailija kirjoitti:
Arki iski päin naamaa ja haaveet kaatuu, ei ollutkaan propaganda totta, eli pakkosyötteenä "mikä susta isona tulee" liirumlaarum. Aikuisen elämä on suurimmaksi osaksi masentavaa arkea jos sitä ei kestä ilman viinaa ja lääkkeitä niin on heikko psyyke.
Silti syötätte samoja valheita tyttärillenne.
Enpä osaa sanoa. Ehkä pikkulapsivuodet. Mä en tunne masentuneita nelikymppisiä, enkä ole sellainen itsekään, mutta meillä kaikilla pikkulapsivuodet ovat jo historian hämärissä, ja silloin oli kaikki paremmin.
Mulla sama, vaikka ollaan kolmikymppisiä ja lapsettomia kaikki.
40 vaiheilla kortit on jo jaettu ja loppu menee sillä mitä jäi käteen
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus ja elämän eksistentiaalisuus painavat mieltä, vaikka nelikymppisenä pitäisi havahtua elämään "uutta nuoruutta" uutena viisaampana ihmisenä. jolla on vielä runsaasti aikaa tehdä asioita elämässään.
Niiin aivan suorituspaineiita vaikka ihminen on evoluution saatossa luoti luovaksi ja vapaaaksi eläimeksi.
Olette tarhakasvatuksen uhreja. Lapsi tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä, ei tarhan aikataulutusta.
Mä olen päälle viisikymppinen. Ystäväni samaa ikäluokkaa ja vanhempiakin. En tiedä yhtään masentunutta. Mikä on maailmassa mennyt vinoon?
Masennus on trendisairaus?